sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Uusi lääke silmän suonikalvoston melanoomaan

Uusi lääke silmän suonikalvoston melanoomaan

Toisessa blogissani (silmämelanooma: tietoa ja omia kokemuksia) on nyt artikkeli, jossa esittelen erästä uutta lääkehoitoa levinneeseen suonikalvoston melanoomaan (uvean melanooma). Tebentafuspi on tämä uusi lääkeaine, myyntinimeltään Kimmtrak.


https://silmamelanooman-blogi.blogspot.com/2022/10/silman-suonikalvoston-melanooma-uusi.html

Sosiaalisen median haitoista

Sosiaalisen median haitoista 

On nykyään jo ihan tutkittua tietoa siitä, että sosiaalinen media (some) aiheuttaa haittoja ihmisille, nuorille varsinkin. Ne haitat liittyvät pitkälti ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen, mutta myös muihin seikkoihin.

Mitä enemmän etenkin nuoret käyttävät sosiaalista mediaa (mm. Instagram, TikTok, Facebook jne.) sitä enemmän he kokevat yksinäisyyttä, eristyneisyyttä ja ulossulkemista. Unohtamatta tyttöjen kohtaamia paineita ulkonäköään kohtaan. On todettu, että iso osa tytöistä muokkaa ja korjailee valokuviaan (selfieitä) ennen kuin he julkaisevat ne esim. Instagramissa. Sosiaalisessa mediassa saatu palaute voi olla julmaa ja toisaalta välinpitämätöntä. Jos ihmisen itsetunto on heikko, hän hakee hyväksyntää ja ihailua itselleen laskemalla postauksiensa saamia tykkäyksiä ja seuraajiensa määrää ja millaisia kommentteja hän saa valokuvistaan. Ellei niitä ilmaannu hän voi masentua ja kokee, ettei hänestä välitetä, eikä hän ole kiinnostava muiden mielestä.

Sitä paitsi ei se edes ole mitään aitoa, todellista kommunikointia eikä kohtaamista, että julkaistaan somessa teksti tai kuva ja sitten siihen tulee (jopa ihan ventovieraita, joita se postaaja ei ole koskaan tavannut edes) somen käyttäjiä ”tykkäämään”, saman tien somessa surffailuaan jatkaen muualle. Mitä ihmeen sosiaalisuutta ja kohdatuksi tulemista tuollainen edes on? Todella outo ja vahingollinen nettikulttuuri. Ei ihme, että yksinäisyys säilyy ja lisääntyy vain.

Sosiaalinen media myös tyhmistää monia käyttäjiään. Ja kaikenlaisten sekopäisten salaliittohörhöjen ja muiden äärimmäisyysihmisten kummalliset, jopa harhaiset ajatukset leviävät maailmanlaajuisesti tavoittaen pahimmillaan tuhansia ja miljoonia sosiaalisen median käyttäjiä. Vihan lietsontakin ja maalittaminen eri ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaan on iso ongelma somessa, kuten kaikenlaisen disinformaation / valheiden leviäminen.

Huomionarvoinen sosiaalisen median haitta on sekin, että esim. Facebookin algoritmit valitsevat käyttäjille, millaisia postauksia ja sisältöjä he saavat uutisvirtaansa. Jos joku on tykännyt vaikka jostain äärioikeistolaisesta tai äärivasemmistolaisesta julkaisusta ja niiden tekijöistä, hän saa uutisvirtaansa entistä enemmän samanlaista materiaalia, ja toisenlainen aineisto jää taka-alalle. Siten sosiaalinen media lisää yhteiskunnassa polarisaatiota, vastakkainasettelujen kärjistymistä ja voimistumista, ennakkoluuloja ja jopa vihaa eri tavalla ajattelevia kohtaan. 

Somen käyttäjät eristyvät omiin, algoritmien ohjailemiin kupliinsa, joissa he ovat tekemisissä pelkästään samanmielisten ihmisten kanssa ja lukevat vain sen kuplan mukaista sisältöä. Kriittiset ja vastakkaiset näkökohdat ja ajatukset eivät pääse helpolla esiin ja heidän uutisvirtaansa.

Tuollainen on demokratiallekin haitallista ja tällaistahan näkee jo globaalisti, etenkin USA:ssa, joka on voimakkaasti polarisoitunut ja jossa osapuolet vihaavat sekä demonisoivat toisiaan eivätkä halua taipua yleensä kompromisseihin. Eivätkä anna arvoa toisen osapuolen argumenteille.

Ennen internetiä, tietokoneita ja älylaitteita nuorten välinen kiusaaminen sentään rajoittui fyysisiin kohtaamisiin ja kun kiusattu nuori pääsi koulusta kotiin hän sai olla vapaa ja rauhassa kiusaajistaan. Toisin on nykyään netin, tietokoneiden ja älylaitteiden sekä somen aikakaudella: kiusaajien uhrit eivät saa rauhaa missään koskaan, heitä voidaan piinata periaatteessa 24/7 netin kautta ja heistä voidaan videoida nöyryyttäviä otoksia, jotka kiusaajat julkaisevat nettiin ja uhriparka joutuu valtavan ihmisjoukon katsomisen kohteeksi. Kiusaaminenkin on digitalisoitu ja sometettu.

lauantai 20. elokuuta 2022

Raamattuko on totuus?

Raamattuko on totuus?

Minua ihmetyttää se ihmisryhmä, joka hirttää itsensä kiinni jonkun pyhänä pitämänsä muinaisen yhden kirjan varaan toitottaen pitkin lääniä ja nettiä, että "Raamattu on totuus". Tai nykyään myös, että Koraani on totuus. Miksi pitää elämä, ajattelu ja identiteetti rakentaa jonkun yhden vanhan kirjan varaan ja kiivailla sitten sen omaksumansa tietyn kirjan väitetyn "erehtymättömän totuuden" puolesta, koittaen tunkea sen oman kirjansa sisällön kaikkien muiden ihmisten mieliin? 

Ja sitten vielä ryhdytään mielensäpahoittajiksi, kun jotkut eivät suostu uskomaan siihen "totuuden kirjaan", ja jopa esittävät rationaalista, tieteellistä kritiikkiä sitä kirjaa kohtaan mm. esitellen siinä olevia virheitä ja ristiriitoja. Eli koskeeko sananvapaus ja uskonnonvapaus vain noita uskovaisia pyhän kirjan palvojia? Eikö muka ole uskontokritiikillä olemassaolon oikeutta - ja tarvetta?

Kannattaisi lukea kirjallisuutta laajemmalti ja lähdekriittisesti. Ja mitä se edes tarkoittaa tuo hokema, että "Raamattu / Koraani on totuus"? Missä asioissa ja missä mielessä joku kirja on se "totuus"? Monesti ilmeisesti kuitenkin tuo ihmisryhmä tarkoittaa, että Raamattu / Koraani on joka kohdassa ja joka asiassa "totuus" ilman mitään virheitä, koskee se teksti kirjassa sitten hengellisyyttä, historiaa, luontoa tai vaikka taivaankappaleita.

Toisaalta vaatisi melkoista mestarillisuutta, että kirjoittaa kirjan, jossa onnistuu esittämään virheellisesti jokaisen väitteen, eikä yksikään tieto esim. historiasta ko. kirjassa olisi totta (nyt en siis puhu kirjoista, jotka on nimenomaan tehtykin fiktioksi).

Sen sijaan, että huudetaan Raamatun (tai Koraanin) olevan "totuus" (merkityksessä, että kirja on sitä täydellisesti, joka sanassa ja virheettömästi sekä ikuisesti), olisi parempi selvittää, että missä mielessä ja missä kohdissa kyseinen pyhä kirja sisältää totuutta. Ja missä kohdissa kirjan tekijät ovat erehtyneet väitteissään (ainakin jos ko. teksti tulkitaan kirjaimellisesti, maailmaa koskevana tosiasiaväitteenä). Lyhyesti sanottuna Raamattukin, kuten Koraani, sisältää jonkin verran totuutta mutta myös erehdyksiä ja virheitä sekä sepitettyjä tarinointeja - ja vanhentunutta dataa maailmasta, mitä onkin tosi paljon.

perjantai 19. elokuuta 2022

Miksi kuulun kirkkoon?

Miksi kuulun kirkkoon?

Jotkut saattavat ihmetellä, että miksi minä kuulun edelleen ev-lut. kirkkoon. Siihen tietysti on erilaisia syitä ja näkökohtia. Sitä paitsi jokainen voi vapaasti antaa kirkolle ja kaikelle sille, mitä kirkko edustaa oman, henkilökohtaisen tulkintansa ja merkityksensä (ja se voi vaihdella eri elämänvaiheissa). 

Tosin viime kuukausina minäkin olen alkanut miettimään ja harkitsemaan kirkosta eroamista - enkä sitten todellakaan liity mihinkään uskonlahkoon tms. poppooseen enää ollenkaan. Kirkossa on paljon sellaista, mikä ärsyttää ja minkä koen vastenmieliseksi ja mitä en muutenkaan kannata. Aika pitkälti alan olla siinä pisteessä, että tärkein syy kuulua kirkkoon on, että saisin hautaukseni (tuhkauttamalla) hoidettua mahdollisimman sujuvasti.

Kirkon voi nähdä esim. väljänä arvoyhteisönä ja merkittävänä sosiaalieettisenä, yhteisöllisenä toimijana ja osana suomalaista kulttuuriperimää (ns. kulttuurikristillisyys), eivätkä erilaiset satoja vuosia vanhat dogmit ja uskomukset sinänsä tarvitse olla kovinkaan kiinnostavia ja olennaisia henkilölle. Tuollainen näkemys kirkosta on kuitenkin hyvin typistävä ja kapea, eikä se vastaa kirkon tunnustuskirjoja ja perinteistä itseymmärrystä kirkollisissa piireissä. Se on modernia yksityisajattelua, kun ollaan vieraannuttu kirkon teologiasta, johon ei enää uskota.

Sitä paitsi kun kirkossa jumalanpalveluksessa lausutaan vaikka uskontunnustus niin jokainen kuulija muodostaa siitä mielessään oman subjektiivisen tulkintansa oman ymmärryksensä ja tietojensa perusteella, eikä kaksi vierekkäin istuvaa ihmistä välttämättä edes ymmärrä ja tulkitse sitä uskontunnustusta samalla tavalla, varsinkaan joka yksityiskohdassa.

Muutenkin kirkon jäsenkunnassa on todella monenkirjavaa ja moniäänistä porukkaa varsin paljon toisistaan poikkeavin teologisin ja moraalisin näkemyksin. Miten paljon yhteistä on esimerkiksi modernilla liberaalilla citykörtillä (tai jollain ei-kristillisiä tarotkortteja käyttävällä papilla) ja jollakin vanhoillislestadiolaisella tai viidesläisellä ultrakonservatiivilla? 

Kaiken lisäksi luterilaista kirkkoa voidaan pitää jopa Suomen suurimpana ateistien yhdistyksenä, sillä ihan kirkon omien tutkimuksienkin mukaan monet kirkon jäsenet ovat käytännössä ateisteja. He eivät usko Raamatun Jumalaan / Jumalaan siten kuin kirkko opettaa, eikä mihinkään muuhunkaan teistiseen jumaluuteen (saattavat uskoa jonkinlaiseen epämääräiseen "korkeampaan voimaan"). Myös helvettiin uskominen on peräti vähäistä, vaikka perinteisesti oppi piinahelvetistä on ollut hyvin keskeinen ja tärkeä uskonkappale - ja vallankäytön keino ihmisten alistamiseksi. Harvat pitävät kirkkoa myöskään pyhänä, vaan mm. luonto ja moni muu maallinen asia on suomalaisten enemmistölle pyhää.

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Jeesus ja Julius Caesar

Jeesus ja Julius Caesar

Kristityt apologit kuten Douglas Geivett (In Defense of Miracles, 1997) ovat väittäneet Jeesuksen "ylösnousemusta koskevien todisteiden" täyttävän "korkeimmat historian tutkimuksen standardit" ja että Jeesuksen ylösnousemus on antiikin maailmassa "hyvin todistettu tapahtuma" jos sitä "tarkastellaan historiantutkimuksen omilla kriteereillä". Apologit puhuvat pontevasti "hyvin perustelluista tosiasioista", "varmuudesta" ja "historiantutkimuksen kriteereistä". Kristitty James Holding väittää jopa, että Jeesuksen ylösnousemuksesta on ”enemmän todisteita kuin siitä, että Julius Caesar ylitti Rubiconin”. Tarkastelleenpa sen tähden erinomaisena esimerkkitapauksena antiikin historiasta Julius Caesarin tekemää Rubicon-joen ylitystä ja siihen liittyvää historiallista todistusaineistoa. Entä miltä Caesariin liittyvien lähteiden pitäisi näyttää, jos ne olisivat samantasoisia kuin Jeesukseen liittyvä evankeliumiperinne?

Heti aluksi voidaan sanoa, että kristittyjen apologien väitteet ovat selvästi harhaanjohtavia ja niihin sisältyy monia virheitä eikä Caesarin Rubiconin ylityksen (ja sitä seuraavien Caesarin tekojen) ja Jeesuksen viimeisten päivien kuvauksien välillä ole mitään yhteistä. Ne eivät ole samalla tasolla historiallisesti ollenkaan, mitä luotettavuuteen, johdonmukaisuuteen, lähteiden väliseen ristiriidattomuuteen ja vakuuttavuuteen tulee.

Julius Caesarista on runsaasti tietoa monissa lähteissä

Ensinnäkin Gaius Julius Caesar (100 - 44 eaa.) on eräs maailman tunnetuimpia hallitsijoita ja sotapäälliköitä. Caesarin historiallisuus ei ole millään tavalla epäilyksenalainen eikä siihen ole perusteltua suhtautua agnostisesti. Caesarin elämästä, teoista, ulkonäöstä ja terveydestäkin (epilepsiasta) sekä Caesarin ajan Roomasta on olemassa paljon tietoa monissa eri kirjallisissa lähteissä ja hänestä on tehty veistoksia. Ensimmäisenä roomalaisena Caesarin kuva lyötiin jo hänen eläessään Rooman rahoihin. Caesar oli kirjailija eli hän on itse kirjoittanut teoistaan. Häntä arvostettiin suuresti proosakirjoittajana ja eräänä taitavimmista puhujista (Caesar kirjoitti kielitieteellisiäkin teoksia). Itse Cicero arvosti Caesarin kirjallista lahjakkuutta. Caesarin kirjoittamista teoksista mainittakoon Anticato, Commentarii de bello Gallico, Commentarii de bello civile, jotka ovat varmasti Caesarin tekemiä (suuri osa hänen kirjallisesta tuotannostaan on kadonnut).

Päinvastoin kuin Julius Caesar,

    1. Jeesus ei ole kirjoittanut itse mitään.

    2. Jeesuksesta ei ole kuvia missään muodossa

    3. Jeesuksesta ei ole mitään aineellisia todisteita, kuten rahoja

    4. Jeesukseen liittyvien tekstien historiallisuudessa on paljon kyseenalaista, epätodennäköistä ja epäuskottavaa, vaikka niissä voi olla jokin historiallinen ydin

    5. Evankeliumeissa on selviä historiallisia ja maantieteellisiä virheitä sekä paljon ristiriitoja

    6. Evankeliumeissa väitetään Jeesuksen tehneen hyvin paljon sellaista, mikä on vastoin havaintoja ja kokemuksia siitä, millainen maailma on ja mitkä asiat ovat mahdollisia (Caesar ei tehnyt mitään, mikä olisi ihmiselle mahdotonta ja luonnon tunnettujen säännönmukaisuuksien vastaista)

    7. Jeesuksen vastustajat tai puolueettomat tarkkailijat eivät todista Jeesuksen tehneen niitä asioita, joita evankeliumeissa kerrotaan.

Rubiconin ylitys on ainoa historiallinen vaihtoehto

Teoksessa De bello civili ilmenee selkeästi, että Caesar marssi joukkoineen Rubiconin ylitse – hän oli Ravennassa, mikä on 20 km Rubiconin pohjoispuolella Italian rannikolla. Sitten De bello civili-teoksessa (kirjoittajina Caesar itse, yksi hänen kenraaleistaan ja läheisiä ystäviään) sanotaan Caesarin saapuneen Ariminumiin joukkoineen. Ariminum sijaitsee kymmenen kilometriä etelään Rubiconista Italian rannikolla – ei ole mahdollista mennä Ravennasta Ariminumiin ylittämättä Rubiconia. Näitä kahta Italian kaupunkia yhdisti Via Flaminia-tie, joka meni Rubiconin poikki. On siten täysin selvä tosiasia, että Caesar on ylittänyt Rubiconin. Toinen vaihtoehtoinen tie Via Aemilia on kauempana ja sen käyttäminen ei olisi ollut Caesarille järkevää - mutta sekin tie menee Rubiconin ylitse eli joka tapauksessa Caesarin täytyi mennä joukkoineen sen virran poikki vallatakseen Rooman.

Kun tätä Caesar Rubiconilla tapausta verrataan Jeesuksen ylösnousemukseen haudastaan, ovat erot selvät: Caesarin marssi Ravennasta Ariminumiin meni Rubiconin poikki ja tämä on ainoa selitys. Mitään muita mahdollisuuksia ei ole. Sen sijaan Jeesuksen ylösnousemus kuolleista on päätelty vain eräistä vihjeistä - hautaus, tyhjä hauta, joukko ilmestymiskokemuksia, joista on mainintoja eräissä kristillisissä teksteissä - ja näihin kaikkiin liittyy asioita, joiden perusteella ne voidaan asiallisesti kyseenalaistaa ja koko tapaus voidaan selittää eri tavoilla. Jopa Jeesuksen saama hautaus kalliohaudassa voidaan kyseenalaistaa, sillä rikollisia oli tapana heittää nimettömiin joukkohautoihin, joten oletus Jeesuksen ruumiin päätymisestä joukkohautaan (Matti Myllykoski) on historiallisesti mahdollista, tilanteeseen sopivaa, vaikka siitä ei ole kirjallisissa lähteistä nimenomaista mainintaa.

Keskenään sopusoinnussa olevia kirjallisia todisteita Rubiconin ylityksestä

Cicero todistaa täysin sopusoinnussa Caesarin itsensä kanssa, että Caesar joukkoineen ylitti Rubiconin. Kirjeessään Tirolle (Kirje 311, päivätty 27. tammikuuta vuonna 49 eaa.) Cicero sanoo Caesarin valloittaneen Ariminumin, Pisaurumin, Anconan ja Arretiumin. Tämä tarkoittaa Caesarin vallanneen Italian ja edenneen rannikolla kohti Roomaa ottaen haltuunsa kaikki kaupungit matkansa varrella. Ainoa tapa tehdä se oli ylittää Rubicon. Näin ollen Cicero vahvistaa kirjallisesti juuri samana vuotena Caesarin ylittäneen Rubiconin - itse asiassa samassa kuussa! Eikä siis joskus 15 tai 30 vuoden jälkeen. Ciceron muissa kirjeissä samoilta ajoilta ilmenee Ciceron tienneen Caesarin suunnitelmista valloittaa Italia.

Vastakohtana Caesarin Italian valloitukselle ja siihen erottamattomasti liittyvälle Rubiconin ylitykselle, Jeesuksen elämästä ja viimeisistä päivistä on muutama keskenään ristiriitainen kirjallinen lähde, jotka nimettömät tekijät ovat tehneet noin 35–60 vuotta jälkeenpäin (lisäksi Paavalin kirjeissä noin 15 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen on mainintoja Kristuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta). Mitään tietoa ei siis ole samalta vuodelta, saati samalta kuukaudelta, jolloin Jeesus kuoli (olettaen tietysti, että Jeesus-kertomuksien takana ylipäätään oli yksi tietty historiallinen henkilö). Markuksen evankeliumin taustalla on hypoteettinen Q-lähde (saksan quelle = lähde), jossa on kokoelma Jeesuksen puheita, mutta Q-lähteestä puuttuu koko pääsiäiskertomus.

Jos Jeesuksen elämästä, kuolemasta ylösnousemuksesta olisi samanlaista todistusaineistoa, niin silloin analogian mukaisesti meillä pitäisi olla

 1. Jeesuksen vastustajien kuten Kaifaan tai roomalaisten viranomaisten kuten Pilatuksen tekemiä kirjeitä juuri noilta päiviltä - saman kuukauden sisällä ja jopa vain muutama päivä tapahtumien jälkeen - Jeesuksen kohtalosta (ja kirjeet olisi vieläpä radiohiiliajoitettu 1. vuosisadalle jaa.). Niin sanottuja ”Pilatuksen kirjeitä” kyllä on olemassa – mutta ne ovat kristittyjen paljon myöhemmin sepittämiä hurskaita väärennöksiä, joilla ei luonnollisesti ole mitään historiallista arvoa eikä todistusvoimaa. Ne ovat esimerkki kristillisestä ”hurskaasta epärehellisyydestä" oman hataran uskon pönkittämiseksi

 2. Noissa kirjeissä olisi kerrottu, mitä juutalaiset ja roomalaiset johtajat tekivät, näkivät, kuulivat ja tutkivat

 3. Vaikka kirjeissä ei edes olisi sanaa "ylösnousemus" mainittu, ei sillä olisi merkitystä, vaan yksityiskohtaiset kuvaukset 

4. Jeesuksen kuolleista nousemisesta ja ilmestymisistä olisivat asiallisesti tarkoittaneet nimenomaan ylösnousemusta.

Siinä olisi merkittävää luotettavaa historiallista todistusaineistoa, joka tekisi teorian Jeesuksen ylösnousemuksesta uskottavammaksi kun taas Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden epäileminen olisi vaikeammin perusteltua.

Täydentäviä fyysisiä todisteita Caesarin marssista Rubiconin poikki ja Rooman valloituksesta

On olemassa myös fyysisiä todisteita, jotka antavat lisätukea sille, että Caesar oli vuonna 49 eaa. ylittänyt Rubiconin ja vallannut Rooman. Vuodelta 47 eaa. on Antiokian hallinnon kolikoita (Caeasar oli juuri vapauttanut Antiokian Pompeiuksen vallasta) ja noissa kolikoissa lukee: "Vuonna kaksi Caesarin aikakautta". Cicero (joka oli Caesarin vastustaja) oli kirjeissään siis todistanut Caesarin vallanneen Rooman valtakunnan vuonna 49 eaa. eli kaksi vuotta ennen kuin nämä kolikot oli tehty. Antiokialaiset kolikot ovat fyysinen lisätodiste, joka on sopusoinnussa kirjallisten lähteiden kanssa siitä, mitä Caesar oli tehnyt. Lisäksi on olemassa Caesarin itsensä lyöttämiä kolikoita, joissa hän juhlistaa voittoaan Roomasta, Italian valtausta ja siirtokuntien perustamista sodan veteraaneille.

Analogiana näille kolikoille, meillä olisi Jeesuksen tapauksessa oltava kolikoita, jotka olisi lyöty Jerusalemissa tai Damaskoksessa noin vuonna 32 jaa. ja niissä pitäisi lukea: "Toisena vuonna Jeesuksen Kristuksen aikakautta". Tällaiset kolikot antaisivat lisätukea ylösnousemusteorialle ja vaikeuttaisivat sen epäilemistä. Mutta sellaisia kolikoita ei ole. Ei ole olemassa myöskään mitään fyysisiä todisteita tai kuvauksia Jeesuksen elämän merkkitapauksista ja viimeisistä päivistä.

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ”tosiasiat” – mitkä ”tosiasiat” oikeastaan?

Caesariin liittyvän runsaan ja selkeän historiallisen kirjallisen ja fyysisen todistusaineiston ja tosiasioiden jälkeen voi Jeesuksen tapauksessa vain kysyä, että mitkä ihmeen historialliset ”tosiasiat” evankeliumien pääsiäis-kertomuksiin liittyen?

Kuten sanottu, ei edes Jeesuksen hautaaminen kalliohautaan – ja loogisesti sen jälkeinen ”tyhjän haudan” löytö – ole vastaansanomaton ”tosiasia”, vaan sen perusteella, mitä historiallisista lähteistä tiedetään ristiinnaulittujen rikollisten kohtaloista roomalaisten käsissä, on yleisen käytännön kanssa linjassa oleva asiallinen mahdollisuus, että Jeesuksen ruumis heitettiin tuntemattomaan joukkohautaan56. Joskus roomalaiset jättivät ruumiit mätänemään ristille.

Mutta ei kalliohautaan hautaus ole sinänsä epätodennäköistä historiallisesti, sillä juutalaisien rabbiinisten lähteiden mukaan myös rikolliset tuli haudata kunniallisesti. Juutalainen historioitsija Flavius Josefos elämäkerrassaan kertoo tapauksesta, jossa ristiinnaulituille ihmisille tehtiin säälistä laupeudentyö ja heitä kohdeltiin kunnioittavasti. Kolme ristiinnaulittua miestä pelastettiin ristiltä ja yksi ristiinnaulituista jäi eloon ja parantui kun taas kaksi ristiinnaulituista kuoli lääkärien hoidosta huolimatta (lähde: The Life Of Flavius Josephus. Kirkkoisät arvostivat Flavius Josefosta historioitsijana, mutta 1900-luvulla historiantutkimuksessa on tuotu esiin Josefoksen kirjalliset puutteet, historialliset virheet ja epäitsenäisyys. Josefus on merkittävä lähde 100 eaa. – 100 jaa. ajan juutalaisuuden tutkimisessa. Todettakoon vielä, että Flavius Josefos ei ole silminnäkijätodistaja Jeesuksen elämän ja kohtalon lähteenä, vaan hän kirjoitti toisen käden tietoihin nojautuen kuten roomalaiset historioitsijat, jotka ovat niukasti viitanneet Jeesukseen ja kristittyjen uskoon).

Näin ollen oli soveliasta ja mahdollista pelastaa ristiinnaulittuja juutalaisia ja erityisen kiinnostavaa on se tieto, että ristiinnaulittu ihminen voitiin hoitaa terveeksi ja näin hän jäi eloon. Kaikki ristiinnaulitut eivät siis kuolleetkaan ja tästä meillä on Flavius Josefuksen aikalaistodistus (Tituksen ajalta). Palaan tähän merkittävään asiaan myöhemmin vielä. Juutalaisiin kirjoituksiin vedoten voidaan puolustaa käsitystä Jeesuksen saamasta kunniallisesta hautauksesta ja rikkaiden juutalaismiesten hänen hautaamisekseen tekemästä hyvästä työstä. Eikä siinä kyllin, vaan voidaan kyseenalaistaa, kuoliko Jeesus ollenkaan ristillä, vai ainoastaan luultiinko – ja uskoteltiinko – hänen kuolleen.

"Historiallinen tosiasia" voi siis olla erilaisin perustein ja todennäköisyysarvioin kumpi tahansa: Jeesuksen ruumiin heittäminen joukkohautaan tai kunniallinen hautaaminen kalliohautaan. Jeesuksen kuolemisen nopeus (muutamassa tunnissa!) on myös asiallisin perustein kiistetty ristiinnaulitsemisiin liittyvän yleisen kokemustiedon perusteella: ristillä kuolemiseen meni yleensä useita päiviä. Jeesus saattoi lisäksi olla kuollut tai hänet voitiin - Josefuksen antaman historiallisen esimerkkitapauksen mukaisesti - hoitaa terveeksi ristiltä pois ottamisen jälkeen, jolloin tietenkään mitään kuolleista ylösnousemusta ei tarvitse edes olettaa, koska hän ei kuollutkaan ristillä (toki joskus myöhemmin hän kuoli). Kukaan ei voi sataprosenttisen varmasti tietää, mikä se oikea ”tosiasia” on. Jerusalemissa ja Galileassa ei ollut siihen aikaan nykyajan kristittyjä apologeettoja eikä skeptikoitakaan. Voidaan esittää vain todennäköisyyksiä, varmoja ja kyseenalaistamattomia tosiasioita ei ole juurikaan.

Jos Julius Caesarin Rubiconin ylitys ja Italian valtaus olisi kuvattu evankeliumien tavalla

Miltä Caesarin marssi Rubiconin ylitse ja Italian valloitus näyttäisivät antiikin lähteissä jos asioista kerrottaisiin Uuden testamentin evankeliumien ”luotettavan historian” esikuvan mukaisesti? Katsotaanpa.

    1. Ensimmäiset epämääräiset maininnat Caesarin menemisestä Rubiconin ylitse ja Rooman valloituksesta olisivat 15 vuoden jälkeen tehdyissä kirjoituksissa ja yksityiskohtaisempia kirjoituksia alkaisi ilmestyä tuntemattomien kirjoittajien laatimina 30–60 vuoden kuluttua tapahtumista.

    2. Nämä nimettömät kirjoitukset laitettaisiin vielä 50–80 vuotta niiden ilmaantumisen jälkeen menneisyyden merkkimiesten kuten Caesarin kenraalien nimiin antamaan teksteille arvovaltaisuutta.

    3. Toisten kirjoittajien mukaan Caesar marssi Via Flaminian kautta ja toiset lähteet väittäisivät Caesarin kulkeneen Via Aemiliaa pitkin Rubiconin ylitse

    4. Jokin kirjallinen lähde väittäisi Caesarin menneen etelästä pohjoiseen Ravennaan eikä suinkaan pohjoisesta, Ravennasta, etelään Rubiconin ylitse.

    5. Tiedot Caesarin mukana olleen armeijan miesmäärästä olisivat keskenään ristiriidassa eri lähteissä (miesmäärä vähenisi myöhäisemmissä lähteissä). Joidenkin kirjoittajien mukaan Caesarilla ei ollut armeijaa mukanaan ollenkaan Rubiconilla.

    6. Caesarin valtaamat kaupungit Italiassa olisi kerrottu ristiriitaisesti, samoin kaupunkien valtaamisjärjestys.

    7. Noissa Caesarin Rooman valloituksesta kertovisa kirjoituksissa olisi selkeitä historiallisia ja maantieteellisiä kömmähdyksiä ja virheitä.

    8. Caesarin päävastustaja olisi joissain lähteissä nimeltään Pompeius ja toisten lähteiden mukaan Caesarin arkkivihollinen olikin Cicero.

    9. Mitään fyysisiä todisteita ei olisi ollenkaan Caesarin kulkemisesta Rubiconin poikki eikä myöskään siitä, että hän valtasi Rooman.

    10. Mitkään ulkopuoliset Caesariin vihamielisesti tai neutraalisti suhtautuvat lähteet eivät tietäisi mitään siitä, että Caesar ylitti Rubiconin, valtasi Rooman ja kukisti Pompeiuksen. Olisi vain joitain Caesarin voittoihin uskovien roomalaisten levittämiä tarinoita, joita jotkut historioitsijat toistaisivat joskus 50–100 vuoden kuluttua tai vielä myöhemmin kun tarinat olisivat levinneet laajalti Rooman valtakunnan alueella.

    11. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä värikkäimmiksi, mielikuvituksellisimmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi kertomukset Caesarin sotaretkestä Rubiconilta Roomaan kävisivät: lopulta Caesarin väitettäisiin vallanneen viikossa yhdellä kohortilla (ei 800 miestä enempää) koko Italian ja kukistaneen satoja hampaisiin asti aseistettuja legioonia (4000 – 6000 sotilasta per legioona).

Yhteenveto Caesarin historian ja Jeesuksen ylösnousemuskertomuksien vertailusta

Caesarin historiallinen olemassaolo, Rubiconin ylitys armeija mukanaan, Rooman valloitus ja Caesarin kohtalo ovat epäilyn ulkopuolella. Kyseessä on luotettava, laajalla todistusaineistolla tuettu historia. Sekä Caesar itse että hänen vihollisensa kertovat samoista asioista keskenään yhteensopivasti ja nämä kirjalliset lähteet ovat samanaikaisia tapahtumien kanssa. Sen sijaan mitkään puolueettomat tai vihamieliset lähteet eivät tiedä mitään Jeesuksen ylösnousemuksesta. On olemassa piirtokirjoituksia kolikoita, jotka on tehty pian sisällissodan jälkeiseen ja on myös mainintoja taisteluista ja tuomioista liittyen Rubiconin ylitykseen ja nämä kaikki antavat todisteita Caesarin marssista Rubiconin poikki kohti Roomaa. Lähes jokainen aikakauden historioitsija - Suetonius, Appia, Cassius Dio, Plutarkhos - kirjoittavat Caesarin Rubiconin ylityksestä ja sen jälkeisistä tapahtumista.

Nämä historioitsijat ovat tunnettuja, arvostettuja ja heidän esityksensä aikansa tapahtumista on osoitettu luotettaviksi (aineellisten todisteiden ja toisten lähteiden avulla vertaamalla). Eikä siinä kyllin vaan nämä arvostetut antiikin ajan historioitsijat lainaavat monia lähteitä, jotka he mainitsevat nimeltä, mikä todistaa heidän laajaa perehtyneisyyttään (sekä Caesarin vihollisten että kannattajien) silminnäkijätodistuksiin ja muuhun aineistoon. Nämä historiankirjoittajat ovat myös harjoittaneet lähteiden kriittistä arviointia.

Ne tapahtumat, mitkä Rooman historiassa tapahtuivat, eivät olisi kerta kaikkiaan olleet edes mahdollisia, ellei Caesar olisi fyysisesti ja kirjaimellisesti marssinut armeijoineen Rubiconin poikki Italiaan. Vaikka Caesar olisi kuvitellut pelkällä uskolla voivansa valloittaa Rooman, ei hän olisi voinut vallata Roomaa eikä kukistaa Pompeiusta todellisuudessa. Mikään muu kuin Caesarin konkreettinen fyysinen marssi Rubiconin poikki ja kirjaimellinen Italian valloitus aina Pompeiuksen kukistamiseen asti ei voi selittää Rooman historiaa - Caesarin nousua Rooman johtajaksi. Pelkkä usko ei olisi riittänyt mihinkään. 

Mutta tilanne on täysin päinvastainen Uuden testamentin evankelistojen tekemän ”historian” osalta kun evankeliumeita Jeesuksesta verrataan Julius Caesariin liittyviin lähteisiin:

    1. UT:n evankelistat ovat nimettömiä eivätkä mitään historioitsijoita, eivät myöskään silminnäkijöitä (esim. vanhimman kanonisen evankeliumin Markuksen koineekreikka ei viittaa millään muotoa korkeaan oppineisuuteen ja Markuksen evankeliumin maantieteelliset ja muut virheet tekevät mahdottomaksi sen, että sen kirjoittaja olisi ollut Jeesuksen lähipiiristä)

    2. he eivät mainitse mitään lähteistään (vaikka ovat yksiselitteisesti kirjallisesti riippuvaisia lähteistä, joiden varassa he ovat kirjoittaneet)

    3. evankeliumit eivät ole silminnäkijätodistuksia, vaan vuosikymmeniä myöhemmin, 2.sukupolven kristittyjen aikaan valmistettuja teologisten näkökohtien määräämiä esityksiä

    4. heidän luotettavuudestaan ja oppineisuudestaan ei ole mitään tietoa, ei mitään kirjallista vertailumateriaalia

    5. ei ole mitään todisteita evankelistojen kriittisyydestä lähteitään kohtaan – päinvastoin evankeliumit ovat uskonnollista julistusta, joka tähtää käännyttämiseen ja käännynnäisten opettamiseen itse kunkin evankelistan edustaman alkukirkon ryhmittymän kannattaman kristinuskon version mukaisesti

    6. ei todisteita Jeesukseen neutraalisti tai vihamielisesti suhtautuvien lähteiden käytöstä

    7. kaikki historioitsijat, jotka edes mainitsevat Jeesuksen ylösnousemuksen ovat kristittyjä ja hekin ovat kirjoittaneet vasta 3. ja 4. vuosisadalta.

Jeesuksen ei tarvinnut nousta kuolleista todellisesti - pelkkä Jeesuksen seuraajien vankka usko Jeesuksen ylösnousemukseen riittää selittämään kristinuskon syntymisen

Jeesuksen ylösnousemuksen ja kristinuskon syntymisen sekä leviämien selitykseksi ei tarvita kirjaimellista fyysistä ylösnousemusta - pelkkä alkukristittyjen usko siihen, että Jeesus oli noussut kuolleista riittää selittämään kaiken. Jos ihminen uskoo kuolleen pelastajansa nousseen kuolleista ja uskovainen on vakuuttunut siitä, että messiaan lupaama taivaallinen autuuden valtakunta on oven edessä, hän on valmis vaikka mihin ponnisteluihin ja uhrauksiin sen uskon voimalla. Varsinkin jos usko sisältää, kuten kristinusko, opin, jonka mukaan messiaan kieltäminen johtaa tuonpuoleiseen rangaistustuomioon.

Näin ollen on hyvin perusteltua sanoa, että Caesarin historiasta on paljon kritiikin kestävää todistusaineistoa ja hänen kohdallaan todella on kyse historiallisista tosiasioista, kun taas Jeesuksen ylösnousemuksesta ei ole luotettavaa historiallista todistusaineistoa ollenkaan. 

On siten erittäin kiistanalaista, mitkä voisivat olla ne ”varmat tosiasiat” koskien Jeesuksen viimeisiä elinpäiviä. Varsinkaan nämä ristiriitaiset kertomukset Jeesuksen viimeisistä elinpäivistä eivät täytä mitään ”korkeimpia historiallisen tutkimuksen standardeja”, kuten olen näyttänyt. On vain alkukristittyjen – ja myöhempien aikojen – kristittyjen usko siihen, että Jeesus nousi kuolleista.