Alkuräjähdys ja Jumala

Kristitty apologi (uskon puolustaja) Danny Faulkner toteaa: alkuräjähdys (Big Bang) ei todista Jumalan olemassaoloa. Faulkner näyttää – monien muiden kriitikoiden tavoin – että jos aika alkoi alkuräjähdyksessä niin vetoaminen kausaliteettiin (syy-seuraus- suhteeseen) ei osoita, että Jumala on olemassa.

Antiikin Kreikan ajoista 1900-luvun alkuun asti useat tiedemiehet olettivat maailmankaikkeuden olevan ikuisen. Yksi tulos alkuräjähdysteoriasta on, että useimmat tiedemiehet ovat vakuuttuneet siitä, että maailmankaikkeudella on alku. Vuonna 1978 kirjoittamassaan kirjassa Robert Jastrow huomautti, että ensimmäisen kerran historiassa valtavirran tiede ja Raamattu ovat samaa mieltä: maailmankaikkeuden ikä on äärellinen, sillä on alku.

Jastrow on agnostikko ja hän pitää lumoavana sitä, että moderni tiede on vastahakoisesti samaa mieltä Raamatun kanssa tässä asiassa. Moni nykyinen kristitty apologi menee selvästi Jastrowista ohitse ja väittää, että alkuräjähdysteoria merkitsee täydellistä hyväksyntää raamatulliselle luomiskertomukselle ja että kaiken lisäksi alkuräjähdys osoittaa, että Jumalan täytyy olla olemassa. On siten erittäin perusteltua tarkastella alkuräjähdyksen käyttämisen oikeutusta ja pätevyyttä sen väitteen tukena, että on olemassa Jumala / luoja.

Kausaliteetti (syy-seuraus -suhde)

Argumentti Jumalan olemassaolon puolesta käyttämällä alkuräjähdystä luottaa kausaliteetin periaatteeseen. Kausaliteetti tarkoittaa, että jollakin ilmenneellä tapahtumalla/seurauksella, on jokin syy. Olkoon A syy tai toimija (agentti), joka suoraan saa aikaan tapahtuman B. Siten loogisesti voidaan sanoa, että A on syy ja B on vaikutus/seuraus. Kaikki seuraukset/vaikutukset tulevat sitten vuorostaan syiksi uusille seurauksille ja niin edelleen. Meillä voi olla laskematon ketju syitä ja seurauksia, jotka ovat paralleeleja ja toisiinsa kietoutuneita. Käänteiseti sanoen jokaisella seurauksella on oltava syy. Loogikot ja filosofit ovat kauan tiedostaneet, että etäisessä menneisyydessä on saattanut olla ”aiheuttamaton aiheuttaja” (alkusyy, ”liikkumaton liikuttaja”). 

Eli oli syy, jolle ei ollut syynä sitä edeltänyt syy ja josta myöhemmät syy-seuraus-suhteet ovat peräisin. Tietystikin moni voisi samastaa aiheuttamattoman syyn Jumalaan. Kuitenkin, ikuisessa maailmankaikkeudessa ei ole tarvetta aiheuttamattomalle syylle (alkusyy, ”luoja”), koska syy ja seuraus (vaikutus) olisivat silloin olleet käynnissä kaiken aikaa. Tämä alkusyyn, aiheuttamattoman aiheuttajan välttäminen ikuisen maailmankaikkeuden avulla on saattanut viehättää länsimaisia ajattelijoita. Kuten jotkut kristityt apologit huomauttavat, alkuräjähdysteoria esittää, että maailmankaikkeudella oli alku, joten päättymätön/ikuinen syys-seuraus-ketju ei ole enää perusteltu.

Jastrow hyväksyisi tämän, mutta olisi eri mieltä siitä, että mikä on sen aiheuttamattoman aiheuttajan/syyn henkilöllisyys (tai mikä/kuka se ylipäätään on). Kristityt tietysti samastavat aiheuttamattoman aiheuttajan/syyn Raamatun Jumalaan. Mutta kysyä sopii, että millä filosofisella tai muulla perusteella juuri siihen Jumalaan (tai miksi se syy olisi ylipäätään mikään ”jumala”)? Jastrow väittäisi, että alkuräjähdys oli se aiheuttamaton syy.

Kristittyjen apologien perustavanlaatuinen puute alkuräjähdysmallin ymmärtämisessä

Jos A aiheuttaa B:n eli A on syy B:lle, niin silloin B:n täytyy ilmaantya A:n jälkeen, sillä mikään seuraus ei voi edeltää sen syytä. On myös epäilyksenalaista, että seuraus/vaikutus ja sen syy voisivat ilmaantua samanaikaisesti. Kristittyjen apologien tyypillinen lähestymistapa on väittää, että jos B on alkuräjähdys niin siinä tapauksessa ainoa saatavilla oleva syy eli se A, on Jumala (erittäinkin vielä nimenomaan Raamatun Jumala, vaikka tosiasiassa tuosta A:sta ei ole mitään filosofista saati muutakaan välttämätöntä perustetta johtaa juuri Raamatun Jumalaa tuoksi syyksi). 

Kristityt apologit perustelevat päätelmäänsä sillä, että mikään fysikaalinen ei voi edeltää alkuräjähdystä. Mutta tämä paljastaa perustavanlaatuisen puutteen kristittyjen apologien ymmärryksessä alkuräjähdysmallia kohtaan tai kausaliteettiin liittyen (tai molempiin).

Faulkner viittaa Smithiin tässä yhteydessä:

”Smith makes this point in his discussion of the equations that give rise to the big bang. These equations relate physical qualities (space and time) of the universe.”

Faulkner jatkaa, että on hyvin selvää, että tällaiset rinnastukset ehdottavat tai jopa vaativat, että aika ei alkanut olla olemassa ennen alkuräjähdystä. Kysymyksellä ”mitä oli ennen alkuräjähdystä?” ei ole mitään järkeä. Aika alkoi alkuräjähdyksen kanssa ja alkuräjähdys oli ensimmäinen tapahtuma ajassa. Sen tähden alkuräjähdystä ei edellä mikään tapahtuma. Jos aika ei ollut olemassa ennen alkuräjähdystä, silloin ajallisen periaatteen ekstrapolointi, sellaisen kuten kausaliteetti, ohi ajan alun, on epäoikeutettu. Täten vetoaminen kausaliteettiin argumentoidessa Jumalan olemassaolon puolesta on täydellisesti epäloogista.

Tämä asiantila ei tosin tarkoita, että Jumalaa ei ole olemassa tai että Jumalaa/jumalia ei voisi olla olemassa. Se pelkästään tarkoittaa, että kausaliteettiin vetoaminen ei todista Jumalan olemassaoloa jos alkuräjähdys on tapahtunut.

Apologien yrityksiä väistellä ongelmaa

Apologit yleisesti yrittävät väistellä tätä vaikeutta eri tavoin. Yksi keino on ehdottaa, että on jokin ekstra-dimensionaalinen (dimensio = ulottuvuus) kausaalisuusperiaate, joka toimii meidän maailmankaikkeutemme tuolla puolen, missä meidän kausaalisuusperiaatteemme on ajan sitoma vain osittain. Tämä on vetoamista hypoteettiseen periaatteeseen, jota ei voida todistaa eikä näyttää toteen, ja siten tuskin muodostaa hyvän todisteen.

Toinen lähestymistapa on väittää, että syy ja seuraus ovat samanaikaisia. Jos aika alkoi alkuräjähdyksessä, silloin ikuinen Jumala varmasti olisi olemassa samaan aikaan kun maailmankaikkeus tuli olemassaoloonsa ja täten voitaisiin näyttää, että Jumala on maailmankaikkeuden syy.

Analogia on tehdä pehmeä alusta, vaikka tyyny, jonka varaan asetetaan raskas paino, kuten keilapallo. Paino painaa alustaa, mutta voiko joku sanoa, että oliko paino syy sille painumiselle vai esiintyivätkö paino ja pehmeä alusta samanaikaisesti? Fysiikka selvästi kertoo, että todellakin paino aiheuttaa painumisen pehmeässä alustassa kuten tyynyssä. Tämä näyttäisi ratkaisevan asian, eli että mikä on syy (paino) ja mikä on seuraus (painautuma tyynyssä).

Tähän voidaan kuitenkin vastata, että tämä on totta äärellisessä tilanteessa, mutta olisiko päätelmä oikeutettu tilanteessa, jossa paino ja tyyny olisivat ikuisesti olemassa olevia? Tähän kysymykseen ei voida vastata joko fysiikan tai logiikan varmuudella. Mutta tällaisen kysymyksen nostaminen ongelmaksi on karkeasti epäjohdonmukaista ottaen huomioon sen, mitä kristityt apologit koettavat väittää ja perustella. 

Koko se ydinajatus alkuräjähdykseen perustuvassa kristillisessä apologiassa on, että maailmankaikkeudella on alku. Kuinka sitten apologi voi turvautua ikuiseen tilanteeseen tukeakseen järkeilyä sen puolesta, että Jumala on olemassa käyttämällä perusteena ajallisesti äärellistä, ei-ikuista maailmankaikkeutta?

Alkuräjähdys ja Jumala: yhteenvetoa. Sekä ateistilla että teistillä on validi ja mahdollinen johtopäätös

Yhteenvetona sanottakoon siis, että alkuräjähdyksen käyttö todistamaan Jumalan olemassaoloa edellyttää kausaliteettiperiaatteen käyttämistä. Kuitenkin syyn täytyy edeltää seurausta. Jos maailmankaikkeus alkuräjähdyksen kautta on se seuraus, silloin sen syyn (Jumalan) täytyy edeltää alkuräjähdystä ajassa. Oikea näkemys alkuräjähdysmallista on, että aika alkoi alkuräjähdyksessä. Alkuräjähdyksellä ei ole edeltäjää. Sen tähden kausaalisuusargumentin käyttö poikki ja yli ajan rajojen maailmankaikkeuden alussa on vailla oikeutusta oleva ekstrapolaatio (laajennus). 

Tämä ei ole väite Jumalan olemassaoloa (tai Jumalan olemassaolon mahdollisuutta) vastaan, vaan se pelkästään tarkoittaa, että emme voi päätellä mitään Jumalan olemassaolosta tämänkaltaisella argumentilla, jollaista kristityt apologit käyttävät.

Nykyinen kosmologinen tutkimus on paljoti yritystä selittää kuinka maailmankaikkeus olisi voinut saada alkunsa tavalla, joka on johdonmukainen fysikaalisten lakien kanssa, mitkä me havaitsemme maailmankaikkeudessa. Koska maailmankaikkeudella on alku menneisyydessä (yli 13 miljardia vuotta sitten), täytyy Faulknerin mukaan olla aiheuttamaton syy. Teisti eli Jumalaan uskova voi päätellä, että syy, jolle ei ole syytä, on Jumala.

Kuitenkin ateisti tai agnostikko voisi päätellä ihan yhtälailla, että alkuräjähdys on se aiheuttamaton syy / syy, jolle ei ole syytä. Molemmat johtopäätökset ovat päteviä, perusteltuja ja järkeviä. Ateisti tai agnostikko voisi väittää, että hänen johtopäätöksensä on perustellumpi, koska teisti yrittää vedota kahteen syyhyn, joille ei ole aiheuttajaa / syytä, eli sekä alkuräjähdykseen että jumaluuteen.

Jotkut kristityt apologit täysin harhaanjohtavasti väittävät, että ”monet ammattikosmologit” ovat (muka) oivaltaneet alkuräjähdysteorian tähden, että täytyy olla olemassa luojajumala ja ovat sitten jopa kääntyneet uskomaan Raamatun Jumalaan. Tämä väite ei todellakaan ole totta, sillä vain jotkut harvat kosmologit ovat kristittyjä tutkimuksiensa perusteella. Esimerkiksi Martin Rees on kirjoittanut multiversumista ja on ilmeistä, että Reesin näkemyksessä ei ole tarvetta luojajumalalle.

Ehkäpä jotkut kristityt apologit ovat tehneet noin karkean virhetulkinnan, kun ovat hämmentyneet tosiasiasta, että jotkut kosmologit käyttävät sanaa ”Jumala” suurelle yleisölle tarkoitetuissa kirjoituksissaan, kuten esim. Paul Davies tekee. Stephen Hawking käyttää sanaa ”Jumala” useasti Ajan lyhyt historia- kirjassaan. Selvää on, että he eivät tarkoita mitään edes etäisestä Raamatun Jumalaa muistuttavaa ”Jumalaa” kirjoissansa. Heille ”Jumala” on persoonaton. 

Useat tutkijat myöntävät, että he eivät tiedä kuinka kosmoksen järjestys on saanut alkunsa, se voi olla jonkinlainen mystinen ominaisuus, mutta epäilevät, että luonnonlait todennäköisesti piilevät aineessa enemmin kuin avaruudessa. Kaiken kaikkiaan, sen sijaan että kosmologien enemmistö kääntyisi kristityiksi tai edes ylipäätään teistiseen jumalaan uskoviksi, melkein kaikki modernit kosmologit ovat silminnähtävän ateisteja. Kuten Amerikan huipputiedemiehistä ylipäätään suurin osa on.