Ateismin määrittely

Ateismin määrittely

Kartoitan termien ateismi ja ateisti historiallista määrittelyä sekä käyttöä eurooppalais-amerikkalaisessa filosofisessa perinteessä sekä sitä, millaista ateististen filosofien ajattelu on ollut. Millaista ateismin määritelmää länsimaiset ateistiset filosofit ovat seuranneet ja miten ateistisia ajattelijoita voidaan luokitella?

Ovatko ateistifilosofit pitäneet ateismia tyhjänä käsitteenä, joka on "(ainoastaan, kuten jotkut ateistit erityisesti painottavat) uskon puutetta Jumalaan (jumaliin)" vai onko ateismilla ollut ainakin joillekin ajattelijoille ja kirjailijoille jokin tietty (filosofinen) sisältö? Eli jokin väitelause eli propositio, jota ateistit ovat koettaneet tukea erilaisilla argumenteilla ja todisteilla? Entä mitä ateistin ei tarvitse tehdä - etenkin jos hän ei väitä mitään?

Ateismi ja ateisti - mitä ne tarkoittavat historiallisesti (erotellen filosofisen ja psykologisen merkitykseen)?

Vaikka nykyään useimmat ateistit korostavat ateismin merkitsevän (vain) uskon "puuttumista" tai "poissaoloa" jumalia kohtaan ja ateismia "tyhjänä" käsitteenä (ilman mitään väitteitä), on klassinen ja alkuperäinen ateismin merkitys ollut erilainen. Ateismin määritelmä on historiallisesti ymmärretty hyvin yleisesti ja klassisesti näin: usko, että ei ole olemassa jumalaa (jumalia). Tämä klassinen ateismin määritelmä on esiintynyt monissa sanakirjoissa ja ensyklopedioissa englanninkielisellä alueella ja muuallakin.


Suomalaisista lähteistä voidaan mainita kaksi esimerkkiä. Ateismi on Kielitoimiston sanakirjan mukaan

"Jumalan t. jumalien olemassaolon kieltävä käsitys, jumalankieltäminen" (Kielitoimiston sanakirja, 2004. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone).

Englanti-suomi suursanakirjan antama selitys sanalle "atheism" on

jumalankieltäminen ja sanalle "atheist" jumalankieltäjä (Hurme-Pesonen-Syväoja: Englanti-suomi suursanakirja, WSOY, 8 p., 1996).

Ateismi-sana merkitys on kahden englanninkielisen etymologisen sanakirjan mukaan jumalten (olemassaolon) kieltäminen:

Atheism: a + theos, denying god. Suomeksi ei + jumala, jumalan kieltäminen (Oxford Dictionary of English Etymology, 1966).

Atheism: all are coined words from the Greek atheos, denying the gods, a word introduced into the Latin by Cicero in the form; atheos, a-, negative, prefix, and theos, a god.

Muodostettu kreikan sanasta atheos, jumalien kieltäminen. Roomalainen Cicero toi latinaan sanan ateismi kreikasta (Etymological Dictionary of English Language, 1958).

Stanfordin yliopiston filosofian ensyklopedia Stanford Encyclopedia of Philosophy määrittää termin ateisti laajassa artikkelissaan ateismista mm. näin (ainakin filosofisessa yhteydessä, muttei niinkään psykologiseksi tilaksi määriteltynä):

"If, however, “atheism” is defined in terms of theism and theism is the proposition that God exists and not the psychological condition of believing that there is a God, then it follows that atheism is not the absence of the psychological condition of believing that God exists (more on this below). The “a-” in “atheism” must be understood as negation instead of absence, as “not” instead of “without”. Therefore, in philosophy at least, atheism should be construed as the proposition that God does not exist (or, more broadly, the proposition that there are no gods)

....Departing even more radically from the norm in philosophy, a few philosophers and quite a few non-philosophers claim that “atheism” shouldn’t be defined as a proposition at all, even if theism is a proposition. Instead, “atheism” should be defined as a psychological state: the state of not believing in the existence of God (or gods). This view was famously proposed by the philosopher Antony Flew and arguably played a role in his (1972) defense of an alleged presumption of “atheism”"

Kannattaa lukea koko Stanfordin yliopiston artikkeli. Artikkelin mukaan filosofiassa ateismi on väite, että Jumala ei ole olemassa tai laajemmin, että jumalia ei ole. 

Jotkut filosofit ja myös ei-filosofit kuitenkin väittävät, että ateismia ei pitäisi ollenkaan määritellä väitelauseena, vaan nähdä ateismi psykologisena tilana (eli ateisti ei vaan usko jumaliin eikä väitä mitään erityistä. Tämä käsitys on nykyään etenkin nettikeskusteluissa moderneilla ateisteilla havaintojeni mukaan erittäin yleinen).

Englanninkielisissä sanakirjoissa viitataan ateismin yhteydessä usein sanaan "disbelief" (= epäily, epäusko, olla uskomatta jotain tai johonkin) ja disbelief määritellään kahden sanakirjan mukaan seuraavasti:

"The refusal to believe that something is true". Kieltäytyä uskomasta, että jokin on totta (Cambridge International Dictionary of English, 1995).

"Refusal or reluctance to believe". Kieltäytyminen tai haluttomuus, vastahakoisuus, uskoa (American Heritage Dictionary of English Language, 1996).

Ateismi laajasti ymmärrettynä viittaa vain siihen, että ei uskota jumalaan (jumaliin) ja on sellaisena yhteensopiva agnostisismin kanssa. Tiukemmassa merkityksessä ateismi viittaa uskoon tai väitteeseen, jonka mukaan jumalia ei ole, eli niin sanottu positiivinen ateismi.

Ateismi voidaan erotella teoreettiseen - kielletään itsetietoisesti (engl. "self-consciously") korkeimman olennon olemassaolo, sekä käytännölliseen eli eletään kuin jumalaa ei olisi, vaikka uskottaisiin, että korkein olento on olemassa (The Cambridge Dictionary of Philosophy, hakusana atheism, 1999).

Oxfordin yliopiston julkaisemassa filosofian johdantoesityksessä ateismi määritellään "disbelief in God": epäillä, olla uskomatta Jumalaan (Perry & Bratman: Introduction to Philosophy, Oxford University Press, 1986)

William Reesen filosofian ja uskonnon sanakirjassa Dictionary of Philosophy and Religion (1996) ateismi (a = not + theos = god) on

"The doctrine of disbelief in a supreme being" (oppi epäilystä, epäuskosta korkeinta olentoa, kaikkivaltiasta, kohtaan).

Cambridgen yliopiston onlinesanakirjan mukaan sana "ateisti" merkitsee seuraavaa:

"someone who does not believe in any God or gods:" (joku, joka ei usko mihinkään Jumalaan tai jumaliin).

Robert Audin toimittamassa filosofian sanakirjassa The Cambridge Dictionary of Philosophy (s.6) esittää ateismille analogisena termin acosmism, joka on maailman perimmäisen todellisuuden kieltäminen:

"a term formed in analogy to 'atheism' meaning the denial of the ultimate reality of the world."

Sivulla 15 The Cambridge Dictionary of Philosophy hakusanan agnosticism (agnostisismi) kohdalla varoitetaan, että sitä ei pitäisi sekoittaa ateismiin, uskoon, että jumalaa ei ole olemassa

"Agnosticism should not be confused with atheism, the belief no god exist".

The Oxford Companion to Philosophy-teoksessa on selitys ateismista, jota on paremminkin länsimaisten ateistien ja filosofien oppi siitä, että kristillistä Jumalaa ei ole olemassa

"Atheism is ostensibly the doctrine that there is no God. Some atheists support this claim by arguments. But these arguments are usually directed against the Christian concept of God, and are largely irrelevant to other possible gods. Thus much Western atheism may be better understood as the doctrine that the Christian God does not exist".

Ateismi on näennäisesti oppi, että Jumalaa ei ole. Jotkut ateistit tukevat tätä väitettä argumenteilla. Mutta nämä argumentit ovat tavallisesti suunnattu kristillistä jumalakäsitystä vastaan ja ne ovat laajasti epäoleellisia muiden jumalakäsityksien suhteen. Täten länsimainen ateismi saattaa olla paremmin ymmärrettävissä oppina, että kristillistä Jumalaa ei ole olemassa (s. 63).

15-osaisessa tietosanakirjasarjassa The Encyclopedia of Religion ateismi kuvataan oppina siitä, että Jumala maailman voimallisena viisaana ja hyvänä luojana ei ole olemassa.

"Atheism is the doctrine that God does not exist, that belief in the existence of God is a false belief. The word God here refers to a divine being regarded as the independent creator of the world, a being superlatively powerful, wise and good ".

Ateismi on oppi, että Jumala ei ole olemassa, että usko Jumalan olemassaoloon on virheellinen uskomus. Sana Jumala viittaa tässä jumalalliseen olentoon, jota pidetään itsenäisenä maailman luojana, olentona, joka on loistavan voimallinen, viisas ja hyvä (The Encyclopedia of Religion, 1987).

Ateistisen filosofian pitkä ikä. Mitä ateistin ei tarvitse tehdä?

Ateistista filosofiaa on kuitenkin esiintynyt jo varhain muissakin kulttuuripiireissä kuin vain eurooppalaisessa, nimittäin Mesopotamiassa ja Intiassa. Monilla ateistisilla (ja etenkin antiteistisillä) kirjoittajilla ja filosofeilla, varsinkin länsimaissa, on jumaluuden, etenkin kristinuskon Jumalan olemassaoloa koskeva väite. Itse asiassa suuri joukko Jumalaa, Raamattua, Jeesusta, kirkkoa ja kristittyjä koskevia väitteitä sekä vaatimuksia (kuten kirkon erottaminen valtiosta ja vaatimus lopettaa uskonnollinen ohjelma kouluissa).

Ateistiset kirjailijat ja filosofit koettavat tukea niitä väitteitä rationaalisilla argumenteilla ja todisteilla. Sitä samaa teismin kiistämiseen ja kumoamiseen tähtäävää työtä ateistiset vaikuttajat kuten Richard Dawkins tekevät edelleenkin. Mitä muuta heidän kirjansa ovat kuin rationaalisilla ja empiirisillä argumenteilla tuettua tietynlaisesta filosofisesta viitekehyksestä ja lähtökohdista nousevaa kritiikkiä teismiä (ja teistejä) vastaan (sadoittain erilaisia väitteitä).

Tämä siis ateismista filosofisessa mielessä. Mutta psykologisena tilana ateisti voidaan nähdä yksinkertaisesti vain henkilönä, joka on ilman uskoa jumaliin / ei usko jumalia olevan olemassa (koska ei ole vakuuttunut mistään todisteista tai loogisista perusteluista, joita teistit esittävät jumaliensa olemassaolon perusteeksi).

Mitään sen kummempaa ei ateistin tarvitse "tehdä", eikä ateistin tarvitse "väittää" mitään erityistä. Ateistilla ei myöskään tarvitse olla jotain perusteltua laajaa ns. kaiken teoriaa ja selitystä maailmankaikkeuden ja elämän alkuperälle yms. asioille.

Ateisti voi yksinkertaisesti sanoa vain, että hän ei tiedä vastauksia noihin kysymyksiin ja jättää asian avoimeksi jääden odottamaan tarkempaa tietoa tulevaisuudessa. Sitä paitsi ateismi voidaan nähdä luontevana johtopäätöksenä sille seikalle, että teistit eivät ole onnistuneet rationaalisesti eikä muutenkaan todistamaan objektiivisesti jumalan/jumalien olemassaoloa. Eikä ateistin tarvitse todistella yhtään mitään, jos ateisti ei väitä mitään. Todistustaakka on positiivisen väitelauseen esittäjällä (eli jumaliin uskovilla ihmisillä).

Ateismi ei siis ole "uskonto" eikä (kaikkien ateisti-yksilöiden kannattama) laaja-alainen, kokonaisvaltainen uskomus-/väitejoukko. Ja eri ateisteilla voi sitä paitsi olla toisistaan poikkeavia näkemyksiä ja tulkintoja tieteellisiin, filosofisiin, poliittisiin, eettisiin jne. asioihin. Yhteistä heille on vain se, että heillä ei ole uskoa jumalien olemassaoloon. 

Ateistinen filosofi Ernest Nagel esittää ateismin filosofiset käsitteet ("Philosophical concepts of atheism") kuvaten ateismin merkitystä ja ateistisia filosofeja:

"Atheism is not to be identified with sheer unbelief, or with disbelief in some particular creed of a religious group. Thus, a child who has received no religious instruction and has never heard about God, is not an atheist -for he is not denying any theistic claims.

As I see it, atheistic philosophers fall into two major groups; (1) Those which hold that theistic doctrine is meaningful, but reject it either on the grounds that (a) the positive evidence for it is insufficient, or (b) the negative evidence is quite overwhelming; and (2) those that hold that the theistic thesis is not even meaningful, and reject it (a) as just nonsense, or (b) as literally meaningless , but interpreting it as a symbolic rendering of human ideals.

It will not be possible in the limited space at my disposal to discuss the second category of atheist critiques; and in any event, most of the traditional atheistic critiques of theism belong to the first group".

Ensin Nagel kirjoittaa, että ateismi ei samastu epäuskoon jonkin tietyn uskonnollisen ryhmän uskontunnustusta kohtaan. Mutta sitten Nagel toteaa - päinvastoin kuin paroni d'Holbach aikoinaan ja esim. Richard Dawkins nykyään - että Jumalasta ja uskonnosta mitään tietämätön lapsi ei ole ateisti:

"Täten, lapsi, joka ei ole saanut uskonnollista opetusta eikä ole koskaan kuullut Jumalasta, ei ole ateisti".

Minkä tähden ei ole? Nagel jatkaa:"sillä hän [lapsi] ei kiellä mitään teistisiä väitteitä".

Ateismin alkuperäinen ja kirjaimellinen sisältö on juuri teismin (jumalausko, tarkemmin sanottuna usko henkilöityneisiin, persoonallisiin jumaliin, kuten Jahve ja Allah) kieltäminen, eikä vain teistisen uskon poissaolo, puuttuminen. Lapsi ei ole - ateismin kirjaimellisen ja klassisen määritelmän puitteissa - "ateisti luonnostaan (oletusarvoisesti)", sillä lapsi (varsinkin vauva, joka ei edes osaa puhua), jolle ei ole vielä kerrottu mitään mistään jumalasta eikä uskonnosta, ei tietenkään sen enempää kiellä kuin myönnä, epäile tai usko.

Lapsi on täysin tietämätön, kuin "tyhjä taulu" uskonnon suhteen. Vastasyntyneet lapset eivät ole myöskään sosialisteja, liberaaleja, konservatiiveja, kokoomuslaisia, feministejä eivätkä minkään muunkaan aatteen kannattajia tai vastustajia (tuskin on mielekästä nimetä vauvoja "ei-sosialisteiksi" tai "a-sosialisteiksi", koska heiltä "puuttuu sosialismi").

Ateistiset filosofit ja kirjailijat ovat historiallisesti käyttäneet rationaalista, kriittistä arviointia keinona kiistää teismi eli jumalausko. Mitä se "jumalankieltäminen" tarkoittaa?

Nagel summaa ateistifilosofien luokituksensa todeten, että joka tapauksessa suurin osa perinteisestä teismin kritiikistä kuuluu ensimmäiseen ryhmään (teistinen jumalaoppi on mielekäs, merkityksellinen, mutta filosofit hylkäävät sen joko positiivisen todistusaineiston riittämättömyyden tai negatiivisten, jumalauskon vastaisten, todisteiden ylivoimaisuuden tähden).

Näin ollen ateismi-sanan historiallinen käyttö ja merkitys on tarkoittanut arvioinnin, todisteiden ja järkeilyn käyttämistä teismin hylkäämiseen - eli asiallisesti kieltämiseen.

Se osoittaa sen, että myös ateistiset ajattelijat ja kirjoittajat itse ovat (filosofisessa mielessä) perinteisesti filosofiassaan seuranneet ateismin kirjaimellista, klassista merkitystä. Ateististen filosofien ryhmä numero 1 pitää kiinni siitä kannasta, että teismin perusväite - jumala on olemassa - on virheellinen (epätosi, perusteeton, vailla riittäviä todisteita) propositio (väitelause), jonka totuusarvo siten torjutaan ja hylätään epäuskottavana (eli tuossa mielessä "kielletään").

Toisen ryhmän ateistifilosofeille teismi on merkityksetöntä "roskaa" (loogisen empirismin hengessä itse asiassa sekä ateismi että teismi ja agnostisismikin käyvät tarpeettomiksi, koska puhe jumaluudesta on mieletöntä).

Tämä asiantila tarkoittaa sitäkin, että monien ateistien väite - jonka eräs historiallinen puolestapuhuja oli J.M. Robertson - siitä, että ateismi määriteltynä jumalan olemassaolon kieltämiseksi on "uskovaisten propagandaa", ei ole kokonaisuudessaan oikeaanosuva (mitä siis tulee filosofiseen näkökulmaan ateistisilla kirjailijoilla, ei psykologiseen tilaan ateistilla).

Ja se filosofinen "kieltäminen" tarkoittaa siis vain sitä, että ateisti hylkää / torjuu / kiistää teistien sen väitteen totuudellisuuden ja uskottavuuden, että on olemassa jumala/jumalia. Ei ateisti filosofisestikaan siten "kiellä" jotakin, minkä jollain mystisellä tavalla kuitenkin mukamas uskoo olemassaolevaksi, eikä kyse ole jostain "kapinasta Jumalaa kohtaan".

Ateistin ei tosiaan tarvitse välttämättä edes "kieltää" mitään entiteettiä (etenkään kun ateistille jumalia ei ole olemassa, eikä ateisti myöskään "vihaa" jumalaa, sillä hänellä ei ole uskoa jumaliin. Jos jokin olento on jollekulle ihmiselle olematon niin ei hän voi vihata sitä). Ateistille jumalia ei vaan ole olemassa.

Kirjallisuutta ja lisätietoa:

William Reese: Dictionary of Philosophy and Religion, 1996 Cambridge Dictionary of Philosophy, 1995

American Heritage Dictionary of English Language, 1996

Cambridge International Dictionary of English, 1995

Stanford Encyclopedia of Philosophy, 2004

Routledge Encyclopedia of Philosophy, 1998

Etymological Dictionary of English Language, 1958

Oxford Dictionary of English Etymology, 1966

Perry & Bratman: Introduction to Philosophy, Oxford University Press, 1986

Hurme-Pesonen-Syväoja: Englanti-suomi suursanakirja, WSOY, 8 p., 1996

Oxford Dictionary of English Etymology, 1966

Etymological Dictionary of English Language, 1963

The Academic American Encyclopedia, 1993

Robert Audi (toim.): The Cambridge Dictionary of Philosophy, Cambridge University Press; 2 edition (September 1, 1999)

Ted Honderich (toim.): The Oxford Companion to Philosophy, Oxford University Press, 1995

The World Book Encyclopedia, 2002<br />Encyclopedia Americana, 1992

Paul Edvards (toim.): The Encyclopedia of Philosophy, 1973

The Encyclopedia of Religion, 1 edition,1987

The Funk and Wagnall's New Encyclopedia, 1983

Peter Adam Angeles (toim.): Critiques of God: Making the Case Against Belief in God, 1997

Michael Martin (toim.): The Cambridge Companion to Atheism (Cambridge University Press, 1 edition), 2006