Evoluutio ja evoluutioteoria

Evoluutio ja evoluutioteoria

Kreationismille kritiikiksi hieman asiaa ja faktaa evoluutiosta sekä evoluutioteoriasta.

 

Ensiksi kemiallisen evoluution suhde biologiseen evoluutioteoriaan

Kysymys siitä, millä tavalla elämä (ja laajemmin koko maailmankaikkeus) alkoi ei liity ollenkaan siihen kysymykseen, että onko biologinen evoluutioteoria tosiasioiden valossa pätevä ja tieteellisesti perusteltu vaiko ei. Biologinen evoluutioteoria ei käsittele sitä kysymystä, että miten elämä sai alkunsa, vaan sitä miten eliöt kehittyvät (kun elämä ensin on alkanut). Evoluutioteorian pätevyyden kannalta ei silläkään ole merkitystä, onko elämä kehittynyt vain maapallolla vai onko elämä kehittynyt eri planeetoilla ja muodostunut kokonaan toisenlaiseksi kuin maapallolla.

Evoluutioteoria ei ota kantaa siihen, miten elämä syntyi jollakin planeetalla, vaan evoluutio ”astuu mukaan” siinä vaiheessa kun meillä on jotakin elämää, joka alkaa kehittymään. Se, mitä evoluutioteoria olettaa on, että kun elämä on syntynyt niin elämä alkaa kehittymään ja kaikki ko. planeetalla olemassa oleva elämä on palautettavissa yhteiseen alkuperään.

Evoluutioteoria ei kuitenkaan edellytä eikä väitä, että kaikki elämä palautuisi nimenomaisesti yhteen ainoaan kopioitujaan, ensimmäiseen molekyyliin. Yksinkertaisia itseään kopioimaan pystyneitä molekyylejä voi olla vaikka kuinka paljon tahansa evoluutioteorian mukaan. Toisin sanoen evoluutioteoria ei väitä, että esim. valkoinen kärpässieni ja oranki olisivat saaneet alkunsa yhdestä ja samasta kopioituvasta molekyylistä.

Mutta evoluutioteoria esittää, että kun eliöt tuottavat jälkeläisiä niin eliölajit sopeutuvat ympäristöönsä ja siinä tapahtuviin muutoksiin sukupolvien kuluessa eli lajit muuntuvat. Tämä nimenomaan on evoluutioprosessia. Lajien muuntumisteoriaan pohjautuu ennuste, jonka mukaan jokin laji voi jakautua kahdeksi eri lajiksi (jotka eivät enää saa keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä) tiettyjen ehtojen puitteissa.

Molekyylibiologinen tutkimus on selvittänyt, että eliölajit ovat sukua toisilleen erittäin suurella todennäköisyydellä, mikä johtaa eliölajien yhteiseen alkuperään. Tämä on siis tutkijoiden tekemä havainto ja siitä tehty luonteva tulkinta. Evoluutioteoria kykenee selittämään, miten tämä havaittu kaikkien lajien yhteinen alkuperä ja keskinäinen sukulaisuus on mahdollista (vaatimatta ja väittämättä kuitenkaan, että kaikella elämällä olisi alkunsa vain yhdessä tietyssä alkukopioitujassa). Molekyylibiologia on siis osoittanut oikeaksi evoluutioteorian esittämän ennusteen.

On siis hyvä huomata, että kemiallinen evoluutio, joka tutkii elämän syntymistä itsestään (abiogenesistä) on erillinen teoria, joka ei liity mitenkään biologiseen evoluutioteoriaan (yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaisesti). Esimerkiksi, jos oletetaan, että kemiallinen evoluutio on väärä tieteellinen teoria, niin se ei vaikuta mitenkään esim. ihmisen sukupuuhun ja ihmisen ja apinoiden lähisukulaisuuteen eikä muuhunkaan makroevoluutioon (lajien polveutumiseen toisista lajeista).

Eikä kemiallisen evoluution teorioiden oikeellisuudella tai virheellisyydellä ole merkitystä myöskään alkuräjähdysteoriaan tai kosmologiaan yleisemmin. Kemiallisen evoluution tutkimus ei voi antaa vielä vastausta kysymykseen miten elämä syntyi, joten vakavasti otettava tiede jättää asian avoimeksi jatkaen tutkimustyötään, eikä pakene yliluonnollisiin selityksiin, joita ei voida millään tavalla falsifioida. Tiede on kyllä saanut selville sen, milloin elämä alkoi: n. 3500-3800 miljoonaa vuotta sitten, jolta ajalta tunnetaan sinibakteerien jäännöksiä.

Melkoinen osa kreationisteista tekee nähdäkseni alkuräjähdyksestä, kemiallisesta evoluutiosta ja biologisesta evoluutioteoriasta yhden ”paketin” ja jos he katsovat onnistuneensa ”horjuttamaan” jotakin osaa tässä (toisiinsa liittymättömässä) kokonaisuudessa niin sitten ajatellaan, että nyt koko ”jumalaton tiede” saatiin kaadettua ja Raamatun luomiskertomukset osoittautuvat ”totuudeksi”. Tälle ajattelutavalle ei kuitenkaan ole perusteita. Kyseessä on joukko erillisiä teorioita, joissa käsitellään eri asioita.

Biologisen evoluution perusväittämät: kumoamattomia yli 150 vuotta tieteessä

Evoluutioteorian oletus on siis, että kaikkea elämää maapallolla (tai jollakin toisella planeetalla) yhdistää vain yksi tai muutama yhteinen ominaisuus, eli kaikki elämä on palautettavissa yhteiseen alkuperään. Elämän ”käyttämä” perimäjärjestelmä on siis lähes identtistä ja eliölajien välille on osoitettavissa sukulaisuussuhteita. Evoluutioteorian testattavissa oleva ennuste siis on, että elämä jakautuu hierarkkisiin ryhmiin, jotka näyttävät eliöiden sukulaisuuden. Tämä on tiivistetysti evoluutioteorian perusväittämä, eikä sitä ole tieteessä ja tieteen keinoin kumottu.

Tiedeyhteisössä ei väitellä tämän perusidean oikeellisuudesta (vaikka kreationistien virheellisen propagandan perusteella saattaisi siltä näyttää), vaan väittelyä käydään niistä mekanismeista, joiden kautta tämä tiedeyhteisön hyväksymä biologinen evoluutio toteutuu ja toimii ja muista yksityiskohdista (väittely tieteessä on ihan luonnollista). On hyvä muistaa, että kun puhutaan eliöiden kehittymisestä niin kehitys ei tarkoita sitä, että eliöistä tulisi aina ja välttämättä monimutkaisia. Luonnossa on sekä monimutkaistumista että yksinkertaistumista, kehitystä yksinkertaisiin rakenteisiin.

Darwinin kaukonäköisyydestä tutkijana ja kreationistien myytti Darwinin kääntymyksestä ennen kuolemaansa

Jo Charles Darwin käsitti viisaasti, että jotain rakenneinformaatiota pitää siirtää eliöiden jälkeläisille, jotta eliöt voisivat tuottaa kaltaisiaan alkioita, mutta Darwinin aikana ei ollut tarvittavaa tekniikkaa asian tutkimiseksi empiirisesti. Tämä Darwinin näkemys oli erittäin keskeinen evoluutioteorian esittämä ennuste, mikä on myöhemmin tieteessä todistettu oikeaksi varauksetta. 

Kreationistien etenkin on syytä huomata, että varsinkin Lajien synnyn myöhemmässä painoksessa Darwin korosti, että evoluutioteoria ei voi väittää kaiken elämän saaneen alkunsa samasta lähtökohdasta. Darwin pystyi siten päättelemään järkevästi sen, mitä nykytutkimus on saanut empiirisesti selville.

Charles Darwin ei myöskään kuolinvuoteellaan ”peruuttanut katuen kehitysopillisia näkemyksiään”, kuten kreationistien epähistoriallinen myytti ja valhe väittää. Myös kreationistinen Answer in Genesis-sivusto varoittaa käyttämästä argumenttina ”Darwinin kääntymystä kuolinvuoteellaan” myöntäen muutenkin väitteen arvottomaksi evoluutioteorian ”kumoamisen” kannalta.