Fundamentalismi -kritiikkiä 2

Fundamentalismi -kritiikkiä 2

Fundamentalismin raamattunäkemyksen ja Raamatun käytön analysointia tarkemmin.

Fundamentalistisen raamattunäkemyksen perustelu on loogisestikin epäkelpo. On argumentointivirhe petitio principii jos väitetään, että "Raamattu on sanasta sanaan totta, koska se on Jumalan sanaa ja Raamattu on Jumalan sana, koska niin sanotaan Raamatussa". Kyseinen  argumentointivirhe on kehäpäätelmä: väite perustellaan sen lähtökohdilla, jotka sisältyvät itse väitteeseen, mitään uutta informaatiota ei tule mistään. Tällainen lähtökohta raamattututkimiselle ei ole siten pätevä eikä varsinkaan se ole tieteellinen tapa tutkia mitään kirjallisuutta.

Tosiasia on, että Raamattu on monien kirjoittajien ja redaktorien (toimittajien) työhön perustuva pitkän ajan kuluessa kirjoitettu sekä vähitellen kanonisoitu kirjakokoelma, eikä jokin yksi "subjekti", jolla olisi jokin "oma kanta itsestään", mihin tutkimuksessa tulisi muitta mutkitta sitoutua. Sellainen Raamatun väitettyyn "omaan kantaan itsestään" sitoutumisen vaatimus on epätieteellinen eikä muutenkaan mitenkään normaali tapa tehdä tutkimustyötä. Kuinka moni fundamentalisti alkaisi tutkia Koraania, Kalevalaa, Urantia-kirjaa tai mormonien kirjoituksia ottaen lähtökohdakseen sen hyväksymisen, mitä ne kirjat "todistavat itse itsestään"?

Tuskinpa moni, vaan he väittäisivät hyvin todennäköisesti, että niitä kirjoja pitäisi tutkia eri tavalla (koskapa heillä on dogmaattinen ennakko-oletus, että ne kyseiset kirjat ovat "saatanallisia" ja "eksytystä").

Niinpä fundamentalistinen dogmaattinen, epähistoriallinen lähestymistapa johtaa toiseen argumentointivirheeseen: he käyttävät erilaisia kriteereitä eri uskonnollisia) kirjoja kohtaan (kaksoisstandardin käyttö).

Miksi fundamentalismi ei ole pätevä vaihtoehto raamatuntutkimuksessa?

Fundamentalistista Raamatun selitys-/tutkimistapaa voisi nimetä ytimekkäästi dogmaattiseksi (muistaen, että kaikilla näillä keskenäänkin ristiriidassa olevilla fundamentalisteilla on omat, vastakkaiset dogmatisminsa siitä, mikä on se "Raamatun oikea totuus"). Historiallisesti Raamattua tutkiva ja sitä mahdollisimman monipuolisesti ymmärtämään pyrkivä lukija ei tarvitse tekstin ulkopuolelle meneviä olettamuksia, vaan tekstit otetaan kirjaimellisesti niiden alkukielisen, sanojen luonnollisen kieliopillisen merkityksen mukaisesti ja niiden omassa historiallisessa tilanteessa.

Väittettyä "konservatiivisen raamatullista" raamatuntutkimusta edustava eksegeetti James Dunn konservatiivisessa New Testament Interpretation teoksessa (s.289-290,294-300) antaa positiivista palautetta historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen eräälle pioneerille Straussille tämän "huolellisesta tekstianalyysistä" ja sanoo juuri Straussin osoittaneen, "miten tärkeä on lähteä liikkeelle tekstistä sellaisena kuin se on ja kunnioittaa sen kirjoittajan tarkoitusta".

Nimen omaan näin asia on, ja fundamentalisteja onkin perusteltua kritisoida siitä, että he eivät tulkitse Raamatun tekstejä tarpeeksi kirjaimellisesti, vaan mielivaltaisen subjektiivisesti "haahuillen" argumentoinnissaan välillä historiallisella tasolla, välillä dogmaattisesti, välillä vedoten yliluonnollisiin tekijöihin, välillä taas koettaen minimoida pois Raamatun ihmeenomaisia yliluonnollisia aineksia ilman kurinalaisuutta selitystavoissa. Fundamentalistin virhe ei siten ole liika kirjaimellisuus, kuten saatettaisiin olettaa.

Otetaan käytännön esimerkiksi fundamentalistisen selitystavan ristiriitaisuudesta omien lähtökohtiensa kanssa Saarnaajan kirjaan suhtautuminen, joka antaa ymmärtää johdannossaan, että se olisi kuningas Salomon tekemä (1:1). Fundamentalistiseen lähtökohtaan kuuluu juuri se, että on hyväksyttävä "se, mitä Raamattu sanoo itse itsestään". Eikö vain "Raamattu itse sano", että Salomo on se "Daavidin poika, joka oli kuninkaana Jerusalemissa"? Niin varmaan useimmat uskoisivat luettuaan Saarnaajan johdannon. Mutta ei asia niin olekaan, vakuuttaa meille "raamatullis-konservatiivinen" tutkija Harrison VT:n johdanto-opissaan (Introduction to Old Testament s.1074). Saarn.1:1 tarkoittaakin vain, että kirjan sisältämä viisaus on "luonteeltaan samanlaista kuin Salomon viisaus". Harrison päätteli tämän Saarnaajan kirjasta tekemiensä kielellisten havaintojen perusteella. Samoin suomalainen perifundamentalisti Aapeli Saarisalo toteaa Raamatun sanakirjassaan (s.956), että Saarnaajan kirja on kielellisten syiden perusteella ajoitettava persialaisajalle eli satojen vuosien päähän kuningas Salomon ajasta(!).

Konservatiivinen selittäjä Wirén toteaa teoksessaan Kun hän avasi kirjan (s.286) Saarnaajan kirjasta: Salomon alkuperäinen käsikirjoitus on muokattu uudenaikaiseksi koska "sellaista on tapahtunut ja tapahtuu alituisesti sekä uskonnollisessa että maallisessa kirjallisuudessa". Näiden konservatiivi-fundamentalistien havainnot ovat täysin asiallisia ja historiallisesti perusteltuja. Historiallinen raamatuntutkimuskin on päätynyt samanlaisiin tuloksiin tahollansa kuin konservatiivit (nimen omaan siihen, että Saarnaajan kirja ei ole Salomon kynästä peräisin ollenkaan, vaan paljon myöhäisempi). Saarn.1:12 edellyttää sitäpaitsi tilannetta, jossa Salomo ei ole enää kuningas, mikä ei sovi Salomon historiaan, eivätkä kirjan kuvaukset 1:2-11,3:1-15 tai 4:1-13 sovellu Salomon ajan olosuhteisiin.

Hyvin mielenkiintoista konservatiiveilta. Joten eikö tältä pohjalta olisi loogista jatkaa samanlaista itse teksteihin perustuvien havaintojen tekemistä Pentateuksista, evankeliumeista ja muista Raamatun kirjoista? On epäjohdonmukaista käsitellä jotain Raamatun kirjaa historiallisella tavalla ja toisia dogmaattisesti, "sen mukaan mitä ne itse sanovat itsestään".

Fundamentalistinen dogmatismi on suuri este Raamatun ymmärtämiselle

Fundamentalismi sementoi Raamatun dynaamisen ja monimuotoisen sisällön omaan puisevaan, jäykkään dogmatiikkaansa, jonka keskeiset periaatteet ovat Raamatun "erehtymättömyys" ja "ristiriidattomuus". Fundamentalismi estää lukijoita näkemästä Raamatun todellista sisältöä keskittyessään epätoivoiseen yritykseensä "harmonisoida" kirjoitukset sopusointuun keskenään väkinäisien ja usein kovin mielivaltaisten olettamuksien avulla. Fundamentalistisella Raamatun selittämisellä ei ole mitään metodista johdonmukaisuutta, vaan tekstejä tulkitaan välillä kirjaimellisesti ja välillä kuvainnollisesti sen mukaan, mitä erehtymättömyyden ja ristiriidattomuuden ennakko-olettamukset vaativat (sekä se, että tekstit saataisiin tukemaan oman uskonsuunnan oppitraditiota).

Tunnetun suomalaisen fundamentalistin Aapeli Saarisalon oppilas, orientalisti Heikki Palva tekee hyvin osuvan kuvauksen fundamentalismista:

"Tämän teologisen suunnan kielteisin puoli on siinä, että se ottaa lähtökohdakseen erään teorian. Se pitää omaa raamattunäkemystään ainoana oikeana ja puhtaasti Raamatun mukaisena. Se ei suostu tunnustamaan omaa katsomustaan olettamukseksi muiden olettamusten joukossa. Se ei halua puntaroida niitä monia tulkintavaihtoehtoja, jotka nousevat Raamatun omalta pohjalta, vaan pitää niitä Jumalan sanaa horjuttavina ja Raamatun arvovaltaa jäytävien voimien aikaansaannoksina. Se syyttää luonnontiedettä ja kriittistä raamattutiedettä luopumuksesta ja maallistumisesta näkemättä lainkaan, millaisia Raamatun sanoman vastaanottamisen kannnalta täysin tarpeettomia esteitä suunnan oma julistus nostattaa." -Raamatun tietosanasto, s. 94.

UT:n sisäiset jännitykset ja vastakkainasettelut juutalaiskristittyjen ja hellenistikristittyjen ryhmittymien välillä ovat elämän merkki, eikä mikään hämmennyksen aihe, joka pitää kaikin keinoin kätkeä maton alle ja väkisin harmonisoida yhdeksi yhtenäiseksi "apostoliseksi opiksi".

Filosofi Ludwig Wittgensteinin mietelmä uskonnollisesta ajattelijasta kuvaa hyvin tilannetta, jossa olemme:

"Rehellinen uskonnollinen ajattelija on kuin nuorallatanssija. Hän näyttää kulkevan lähestulkoon ilmassa. Pohja hänen jalkojensa alla on kapein ajateltavissaoleva. Silti sillä voi todella kulkea." - Yleisiä huomautuksia, s. 126.

Fundamentalistisesta Raamatun selityksestä ansiokkaan teoksen kirjoittanut Oxfordin yliopistossa heprean kielen professorina toiminut James Barr luonnehtii osuvasti jatkuvaa väittelyä Raamatun "erehdyksistä ja virheistä".

"...juuri kriittinen tapa lähestyä Raamatun kirjallisuutta tekee (ensi kerran!) mahdolliseksi ymmärtää tätä kirjallisuutta tarvitsematta käyttää 'erehdyksen' kategoriaa. Vain fundamentalistisen maailmankatsomuksen puitteissa näyttää siltä kuin kriittiset tutkijat olisivat ensi sijassa kiinnostuneita 'erehdysten' osoittamisesta Raamatussa. Vain fundamentalistinen oppi aiheuttaa erehdyksen kategorian työtymisen väenväkisin etualalle keskustelussa...kriittisen tutkimuksen kannalta asioiden mittasuhteet ovat aivan toiset. Vaikka ristiriidat ja 'erehdykset' voivat olla tärkeitä merkkeinä erilaisista lähteistä ja sensellaisesta...ne itsessään kiinnostavat tutkimusta suhteellisen vähän" -Barr, Fundamentalism s.55.

Voidaan perustellusti kysyä: onko fundamentalistien ns. "raamattu-uskollisuus" todella uskollisuutta Raamatun omille teksteille ja onko heidän "raamatullisuutensa" aidosti Raamatun mukaista. Jokainen voi sitä miettiä käytännön esimerkkien äärellä. Oma vastaukseni yllä oleviin kysymyksiin on kielteinen: fundamentalistinen tapa suhtautua Raamattuun estää lukijoita löytämästä kunkin Raamatun kirjoituksen omaa sanomaa. Lukija ei voikaan luottaa Raamattuun sellaisena kuin se on, vaan vasta sitten kun "luotettava fundamentalistiteologi" on ensi selittänyt olemattomiin Raamatun ongelmakohdat.

Fundamentalistinen raamattunäkemys on sekä epärealistinen että sisäisesti ristiriitainen. Epärealistinen siksi, että se ei hyväksy Raamatun sisäisiä vastakkaisuuksia, vaan harmonisoi ne keinotekoisesti ja mielivaltaisten olettamuksien avulla pois. Sisäisesti ristiriitainen, koska he eivät itsekään anna aina Jeesuksen ja apostolien todistukselle väittämäänsä merkitystä eksegeettisten kysymyksien auktoriteettina ja ratkaisijana.

Äärikonservatiivit soveltavat erilaisia selitysmenetelmiä eri Raamatun osiin ja mikä on kestämätöntä ja epäjohdonmukaista. Välillä he vetoavat Pyhään Henkeen ja ihmeisiin, välillä taas historiallisiin syihin ja luonnollisiin selitysperusteisiin (esim. exoduksen aikainen viiriäisihme aiheutui erään konservatiiviteologin selityksen mukaan vain siitä, että viiriäiset laskeutuivat israelilaisten leiriin muuttomatkallaan).