Hengellisyyttä ilman Jumalaa

Skotlannin episkopaalisen kirkon primas (1992-2000) Richard Halloway: Katse kaukaisuuteen - elämän tarkoitusta etsimässä (LIKE). Kirja ei ole sinänsä uusi, mutta siinä esitetyt Hallowayn näkemykset eivät ole kadottaneet ajankohtaisuuttaan ja tarpeellisuuttaan. 

Halloway on kirjoittanut aiemmin teoksen Jumalaton moraali: etiikka ilman uskontoa (julkaistiin 1999) ja Hallowayn uusin teos jatkaa siitä, mihin hän pääsi aiemmassa kirjassaan. 

Skotlantilainen kirkonmies Richard Halloway antaa mainiossa kirjassaan, jossa ei hellitä kristillisyyden perinnäisiä konservatiivisia uskomuksia, eväitä ja suuntaviivoja henkisyyteen/hengellisyyteen vapaana kristillisestä Jumalasta ja Raamatusta ihmisten yläpuolelle asetettuna sanelijana siitä, miten meidän pitäisi ajatella. 

Entinen Edinburghin piispa Halloway, joka luopui virastaan, tuulettaa raikkaasti ja reippaasti kristillisyyttä. Hän toteaa, että kristinuskon suuri kertomus on väistymässä ja se yritetään korvata tieteen suurella kertomuksella. Moniarvoisessa yhteiskunnassa on löydettävä uusia tapoja eettiseen keskusteluun.

Moraalia ei pidä perustella yliluonnollisella auktoriteetilla

Moraalia ei voida perustella vetoamalla tuonpuoleiseen auktoriteettiin. Eettisiin kysymyksiin ja ongelmiin ei ole helppoja yksinkertaisia vastauksia, eikä Raamatunkaan lehdiltä löydy yksiselitteisiä vastauksia eri kysymyksiin ja tilanteisiin. 

Halloway tunnustaa, että kirkolla ei ole ehdotonta eikä perimmäistä totuutta, ja että kirkon pitäisi olla nöyrempi totuus-asioissa. Hän varoittaa väärästä vallankäytöstä ja haluaa antaa ihmisille luva epäillä (hän itse on ikänsä kamppaillut uskon tuonpuoleisen, ylimaallisen puolen kanssa).

Kristinusko on Hallowayn mukaan ihmisen luomus, kuin eräänlainen taideteos tai kaunis runo. Halloway haluaa antaa ihmisten olla rauhassa. Apokalyptisten kauhukuvien maalailu on vaarallista. Raamatun on oltava dialogissa ihmiskunnan kanssa, eikä sitä määrittelevä diktaattori.

Uskonnon avulla ei saa perustella eriarvoisuutta ja poliittista vallankäyttöä

Kristinuskon sijaissovitus-oppi on hänelle vaikea ja sakramentteja hän ei ota kirjaimellisina. Halloway ei hyväksy sitä, että satunnaiset kärsimykset selitetään Jumalan tahtona eikä sitäkään, että kehitellään uskonnon avulla perusteluja eriarvoisuudelle ja poliittiselle vallankäytölle.

Loppukommenttini

Miksi todellakin edes pitäisi olla jokin absoluuttinen (uskonnollinen) totuus? Muuten kuin siksi, että voitaisiin kinata ja taistella siitä kenen absoluuttinen totuus on se kaikkein paras ja lopullisin totuus sekä nauttia oikeassaolemisen halustaan? Eikä tarvitsisi olla kuten nuo "jumalattomat syntiset", jotka vaeltavat "pimeässä" ja "valheessa"? Itselleni riittää suostua itseni ja koko ihmislajin rajallisuuteen ja epävarmuuteen. "Totuus" on minulle nykyään lähinnä päivittyvä prosessi, jossa edetään aina hivenen parempien likiarvojen ja karkeistuksien kautta eteenpäin joko vähittäisesti tai välillä suurten tieteellisten vallankumousten kautta.

Varmastikin totuus on olemassa myös uskonnolliis-metafyysisissä sekä teologisissa asioissa, mutta itselläni ei sellaista varmaa, lopullista ja kiistatonta tietoa ole.