Ilmastonmuutos ja Raamattu

Ruotsin kirkon piispojen viimevuotisen paimenkirjeen mukaan ilmastokriisin vaikutukset ovat todellisia ja lisäksi ilmastokriisi on myös hengellinen ja eksistentiaalinen kriisi. Niinpä tutkiskelen nyt ilmastonmuutoksen raamattuteologista ulottuvuutta: löytyykö Raamatusta jotakin ilmastonmuutokseen ja sen uhkaavuuteen sekä ympäristön tuhoutumiseen liittyviä tekstejä, joiden perusteella voitaisiin arvioida ilmastonmuutosta hengellisenä / teologisena kriisinä? Kyllä löytyy!

Profeetta Jesajan kirjassa on varsin mielenkiintoinen profetia: Jes. 24:1-13

"Jumalan tuomio kohtaa maailmaa
1 Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen, runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat. [Miika 7:13]
2 Samalla tavoin käy papin kuin kansankin, niin isännän kuin orjankin, niin emännän kuin orjattaren, niin myyjän kuin ostajan, niin lainan antajan kuin sen saajan, niin velkojan kuin velallisenkin.
3 Autioksi maa autioituu, tyhjäksi se ryöstetään. Näin on Herra puhunut.
4 Maa kulottuu ja kuivuu, maanpiiri riutuu ja kuivuu, maan lailla taivaskin riutuu. [Joel 1:10]
5 Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.
6 Siksi kirous syö maan, sen asukkaat saavat maksaa teoistaan. Siksi maan asukkaat käyvät vähiin, vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.

Viini ja ilo ehtyvät
7 Rypäleen mehu ehtyy, viiniköynnökset kuivuvat ja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla.
8 Rumpujen riemu vaimenee, iloinen kohina hiljenee, vaikenee harppujen ääni. [Jer. 7:34; Hes. 26:13]
9 Enää ei juoda viiniä, ei lauleta, juoma on käynyt juojilleen karvaaksi.
10 Kaupunki on kukistunut, se on sekasorron vallassa, jokainen ovi on sisältä teljetty.
11 Kujilla kaikuu valitus viinin loppumisesta, kaikki ilo on poissa, riemu on maasta paennut.
12 Vain autius on jäljellä, vain tyhjyys, kaupungin portit on murrettu.
13 Näin käy maailman kansoille: niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee, sen verran kuin voi löytää rypäleitä, kun viininkorjuu on ohi".

Kyseessä ei ole vain Israelin maa-aluetta koskeva, vaan nimenomaan universaali, koko maailmaan ja sen kaikkiin kansoihin kohdistuva Jumalan lopunajallinen tuomio (ks. Jes.24:21-23 selvä yhteys lopunajallisuuteen). Tässä tuomiossa keskeistä on maailman autioituminen, mihin liittyy olennaisesti ilmastonmuutos: maa kuivuu, kulottuu ja kuihtuu sekä riutuu.

Toisin sanoen sateet loppuvat, ilmasto muuttuu kuivaksi ja kuumaksi ja kansat ajautuvat kaaokseen ja suruun, minkä kaiken seurauksena ihmiskunta joutuu sukupuuton partaalle. Harvat selviytyvät tästä ilmastokriisistä, joka näkyy mm. viinin loppumisena. Ja tuskinpa silloin vettäkään paljon riittää ja miten viljakaan kasvaisi pelloilla, kun maata piinaa kuivuus.

Huomionarvoista profetiassa on sekin, että maa on saastutettu. Alkutekstin verbiä käytetään veren syyllisyydessä 4 Moos. 35:33, sekä epäpuhtaudesta Jer. 3: 1-2; Jer. 3: 9. Siksi se kattaa kaikki synnit, jotka nykyaikaista ilmaisua käyttäen hävittävät ihmiskunnan. Kun sana otetaan laajemmalta merkitykseltään niin jokainen pahan muoto on 1. Mooseksen kirjan 9:16 ”iankaikkisen liiton” rikkomus.

Maa eli maailma on Jumalan kirouksen alainen ihmiskunnan syntien tähden ja elämä käy hyvin vaikeaksi ja tukalaksi, suurin osa ihmisistä ja todennäköisesti eläimistäkin kuolee. Ilmastokriisi kaikkine siihen liittyvine seurauksineen on täysin demokraattinen: se kohdistuu kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja ihmisryhmiin tasapuolisesti, eivätkä rikkaatkaan pääse siltä turvaan minnekään.

Jes.24:6 on KR 33/38 suomennoksen mukaan "sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat". Maa autioituu ja todetaan syylliseksi. Jae kuvaa jumalallisen vihan ilmaisua. Verbi (ḥarra) tarkoittaa ”hehkua” (Hes. 24:11) tai “olla rutikuiva” (Job 30:30), ei “polttaa”.

Maan mullistukset ja pitkittyneet sodat ovat vähentäneet kaikkien maiden väestöä; mutta tuhoamisprosessi ei ole vielä lopussa (ks. jae Jes. 24:13). Sodat voivat liittyä kansojen kamppailuun niukkenevista resursseista ilmastokriisin edetessä.

Synoptinen apokalypsi Luukkaan evankeliumissa

Luuk.21:25-26

25 "Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa.
26 Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät".

Kyseistä Jeesuksen profetiaa (jota ei löydy muista synoptisista evankeliumeista) ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti, vaan Raamatun kokonaisuudessa (Psalmi 46: 4; Jes. 5:30) raivoava ja aaltoileva meri on kansakuntien meri. Meri ja paljot vedet kuvaavat Raamatussa kansoja, kieliä ja väkijoukkoja (Ilm.17:15). Ei siis fyysisen, kirjaimellisen meren mullistuksia.

Toki kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä hengellisestä kriisistä niin raivoava meri - vaikka vain kansojen sekasortoinen raivo ja pauhu - sopii siihen yhteyteen hyvin. Ilmastonmuutos saa aikaan monissa ihmisissä pelkoa ja ahdistusta ja joillakin voi olla todellakin "maailmanlopun" tunnelma. Ja totta kai meretkin muuttuvat ilmastokriisissä, kun meret lämpenevät ja rajut myrskyt lisääntyvät ja voimistuvat sekä merenpinta nousee. Tätä ei liene väärin todeta Luukkaan evankeliumin yhteydessä merestä puhuttaessa.

Ilmestyskirjan luku 11 jae 18

"Kansat ovat vihan vallassa, mutta nyt on sinun vihasi hetki. On tullut kuolleiden tuomion aika, aika palkita profeetat, sinun palvelijasi, ja kaikki pyhät ja kaikki jotka kunnioittavat sinun nimeäsi, pienet ja suuret. On aika tuhota ne, jotka tuhoavat maata."

Kaksi kertaa käytetty verbi tuhota / turmella on moniselitteinen, ja ehkä kirjoittajalla on tarkoitus, että meidän pitäisi tulkita se eri tavoin näissä kahdessa paikassa samassa jakeessa, kuten kohdassa 1. Kor. 3:17.

Ilmeisesti ainakin yksi asianmukainen tulkinta tälle tuhota / turmella -verbille on, että ihmiset ovat syntisyydessään eri tavoin hävittäneet, pilanneet ja turmelleet Jumalan luomaa maata, vaikka alunperin oli tarkoitus ei vain viljellä, vaan myös varjella sitä. Ihmiskunta on turmellut ja vahingoittanut ahneella, itsekkäällä elämäntyylillään maata ja kaikkea sitä, mitä maan päällä on (luonto jne.). Ihmisten vuoksi maailma tuhoutuu; he "tuhoavat maan" myös turmelemalla sitä. Ilmestyskirja ei tässä kohtaa kerro millä tavalla Jumala tuhoaa maan tuhoajat.

Ilmestyskirjan luku 16, jakeet 8-9

Tämä teksti on profetia seitsemästä viimeisestä vitsauksesta eli Jumalan vihan maljoista. Neljäs vihan malja liittyy ilmaston muuttumiseen kuumaksi: neljäs enkeli vuodattaa maljansa Aurinkoon ja Auringolle annetaan valta paahtaa ihmisiä kovalla helteellä ja kuumuudella. Lopun aikoina on siten Raamatun mukaan odotettavissa voimakasta, paahtavaa hellettä maailmassa - ja helteellä ilman sateita on luonnollisesti varsin ikäviä seurauksia maatalouden ja veden riittävyyden kannalta.

Ilmestyskirjassa todetaan tuossa yhteydessä, että ihmiset eivät siltikään suostu tekemään parannusta eli muutosta ajattelussaan ja elämässään eivätkä he anna kunniaa Jumalalle, jolla on vallassaan kaikki lopunajalliset vitsaukset.

Ensisijaisesti kuitenkin nämä luvussa 16 kuvatut vihan maljat kohdistuvat antikristillisen petojärjestelmän kannattajiin, pedon merkin ottaneisiin ihmisiin. Toissijaisesti luonnollisesti kaikki muutkin ihmiset ja luonto kärsivät kuumuudesta, sillä Jumala antaa Aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille tasapuolisesti.

Kehoitus viljellä ja varjella paratiisia (1 Moos.2:15)

"Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä".

Jahvistisessa luomiskertomuksessa Jumala oli luonut paratiisin / Eedenin puutarhan, jota ihmisen tuli viljellä ja varjella eli suojella. Monesti on ymmärretty, että Jumalan käsky viljellä ja varjella ei rajoitu vain siihen alkuparatiisiin, vaan se kattaa laajasti koko maan. Kyseinen raamatunkohta edellyttää siis luonnonsuojelua, eikä anna valtuutusta ahneesti ja lyhytnäköisesti tuhota ja saastuttaa ja ryöstöviljellä luontoa.

Tämä raamatunteksti on varsin ajankohtainen ilmnastokriisin aikaan, sillä ihmiskunta on laiminlyönyt luonnonsuojelua aivan liikaa ja omalla toiminnallaan aiheuttanut sen, että ympäristömme on saastunut, myrkyttynyt ja valtavasti eliölajeja on kuollut tai kuolemaisillaan sukupuuttoon.

On korkein aika tehdä suunnanmuutos ja viljelemisen lisäksi muistaa myös varjeleminen, jos ihmiskunta ylipäätään haluaa säilyä hengissä, eikä ympäristöä sekä ilmastoa uhrata rahan (mammonan) alttarille.