Isaac Newton ja jumalausko

Isaac Newton ja jumalausko

Onko pätevä argumentti Jumalaan uskomisen tueksi vedota Newtonin uskoon tai ylipäätään jonkin tiedemiehen uskonnollisiin mielipiteisiin?

Joulu ei ole vain Jeesuksen syntymäjuhla, vaan myös kuuluisan englantilaisen tutkijan Isaac Newtonin syntymäpäivä. Aika ajoin saa lukea / kuulla, että Newtonia ja hänen jumalauskoaan pidetään jonkinlaisena argumenttina Jumalaan uskomisen puolesta. Jotkut uskovaiset ajattelevat, että koska Newton uskoi Jumalaan, niin tottahan Jumala sitten on ja meidänkin kannattaa uskoa Jumalaan (kun noin älykäs, oppinut tiedemies niin sanoo ja uskoo).

Mutta silti uskovaisille ei merkitse mitään se mitä sadat tai tuhannet älykkäät, oppineet ateistiset tiedemiehet sanovat, eli että he eivät usko jumaliin eivätkä pidä jumalien olemassaoloa todennäköisenä, vaan suorastaan virheellisenä taikauskona.

Mutta jos joskus nousee esiin tunnettu tiedemies (ehkä jopa entinen ateisti), joka alkaa uskoa kristilliseen Jumalaan tai jumalaan ylipäätään jollain tavalla niin monien kristittyjen mielestä juuri sen tiedemiehen mielipide ja usko on nyt sitten esikuvallinen varma asia ja Jumala on tullut miltei jo todistetuksi. Ja kaikkien kannattaisi nyt sitten sen takia alkaa uskoa Jumalaan.

Mutta Newtonin tieteellisistä ansioista fysiikan saralla ei seuraa johtopäätös, että hänen henkilökohtaiset uskonnolliset uskomuksensa olisivat totuus, joka kaikkien olisi hyvä omaksua. Newtonhan harjoitti myös alkemiaa noin 30 vuotta ja laskeskeli maailmanlopun ajankohtaakin (Newton ei kuitenkaan tuonut aikanaan ennustustaan julkisuuteen ja sitä paitsi hän suhtautui epäilevästi ihmisten laskemien ennustusten julkaisemiseen ihmisen erehtyväisyyden tähden).

Mutta Newton ei edes ollut oikeauskoinen kristitty, vaan kerettiläinen, lähinnä areiolainen. Hän torjui kristillisen opin kolmiyhteisestä jumaluudesta. Newton kuitenkin ajatteli, että gravitaatiolain ja mekaniikan lakien mukaisesti toimiva maailmankaikkeus ei olisi mahdollinen, jos ei Jumala sitä pitäisi yllä, eikä voisi tarvittaessa puuttua maailmankaikkeuden toimintaan.

Newtonissa on epäolennaista se, mitä hän uskoi (hänkin oli aikakautensa lapsi ja sen ajan tiedollisten rajoittuneisuuksien vanki, kuten tietysti kaikki muutkin ihmiset aina ovat omana aikanaan). Oleellista ja kestävää on se, mitä hän tieteellisellä työllään pystyi osoittamaan oikeaksi.

Pätevyys ja ansioituminen yhdellä alalla - kuten fysiikassa - ei tee henkilöstä yleisasiantuntijaa, jonka kaikki näkemykset ja subjektiiviset uskomukset olisivat jokin varma totuus.