Jumalanpelko

Jumalanpelko

Jumalanpelko tai myös Jumalan pelko eli Herran pelko on Raamatussa, varsinkin Vanhassa testamentissa eräs merkittävä teema, eikä Jeesuskaan hylännyt jumalanpelkoa. Päinvastoin, Jeesus käski seuraajiaan pelkäämään Jumalaa, koska Jumalalla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin sen jälkeen - Jeesus vieläpä korosti, että Jumalaa teidän on pelättävä (Luuk.12:4-5, Matt.10:28).

Niinpä onkin merkillistä kohdata toisinaan uskovaisiksi itseään kutsuvia, jotka torjuvat uuden liiton ajassa jumalanpelon, eivätkä suorastaan edes halua kuullakaan sellaisesta aiheeesta. Mitkä muut Jeesuksen nimenomaiset käskyt eivät kelpaa noille uskovaisille? 

Jumalanpelko Vanhassa testamentissa

Vanhan testamentin puolella jumalanpelko ei merkitse tuskallista Jumalan pakenemista, kauhistelua ja karttelua, vaan hänen suuruutensa ja valtansa vapaaehtoista tunnustamista (Ps.33:18). Jumala itse koettaa saattaa ihmisen tällaiseen asemaan, mutta ei ainoastaan rangaistustuomioilla, vaan varsinkin ja myös osoittamalla kuninkaallista, jumalallista hyvyyttään ja kaikkivoipaa armoaan ihmiselle (Ps.67:8, Jer.5:24, Ps.130:4).

Mutta Jumala voi myös pakottaa ihmisen pelkäämään häntä (vrt. Miika 7:17; 2 Moos.6:1). Se, joka pelkää Jumalaa vapaaehtoisesti voi lohduttaa itseään sillä, että hänellä on Jumalan mielisuosio, sekä odottaa Jumalalta kaikinpuolista siunausta (Ps.147:11; 115:13; 128:4).

Sen tähden jumalanpelossa elävät uskovaiset eivät ole sorrettuja ja huokailevia luontokappaleita, vaan he iloitsevat ja ylistävät Herraa sekä turvautuvat Jumalaan luottavaisella mielellä ja kiitollisuudella (Ps.119:74; 135:20 jne.).

Ennen muuta jumalanpelossa elävät varovat tekemästä vastoin Jumalan tahtoa ja rikkomasta hänen käskyjään (3 Moos.19:14, Sananl.8:13) ja niinpä heitä pidetään ihmisten joukossa tosihurskaina (Jes.66:2).

Jumalanpelko on viisauden alku (Sananl.1:7), koska jumalaapelkäävä on Jumalan kurin ja johdatuksen alainen karttaen pahaa (Ps.24:14) ja etsii kaikkialta Jumalan viisautta (Sananl.2:1-5).

Jumalanpelko Uudessa testamentissa

Selväähän on, että UT ei kiellä eikä hylkää yllä esiteltyä raamatullista jumalanpelkoa, vaan Jumalan pelko on myös kristillisen hengenelämän perussävel (2 Kor.7:1; Ef.5:21; Ap.t.10:35; 1 Piet.2:17; Ilm.14:7 jne.).

Hepr. 12:28-29 esittelee tätä jumalanpelkoa:

”Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.”

Jumalanpelko UT:ssa voidaan ymmärtää myös syväksi Jumalan kunnioittamiseksi, johon liittyy uskollinen elämä Jumalan tahdon mukaisesti, syntejä karttaen uskovaisissa olevan Pyhän Hengen antamin voimin.

Jeesus opetti synoptisissa evankeliumeissa Jumalan pelkäämistä helvettiin joutumisen vaaran perusteella. Jeesus samalla varoitti pelkäämästä ihmisiä, koska ihminen ei voi tappaa sielua, kun taasen Jumala voi hukuttaa sekä sielun että ruumiin helvettiin.

Matt.10:28

”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”

Jumalanpelko UT:n ajassa ei ole orjamaista, vaan lapsenomaista ilmeten entistä puhtaampana. 1 Joh.4:18 ja Room.8:15 puhuvat rakkauden hengestä pelon hengen vastakohtana, niin tämä ei tarkoita VT:n ja Jeesuksenkin opettamaa jumalanpelkoa (eikä varsinkaan sen jumalanpelon hylkäämistä), vaan luonnollisen, kääntymättömän, epäuskoisen ja sovittamattoman ihmisen sisimmän tuskaista pelkoa ja tuomion odotusta Jumalan edessä.

Mutta Jumala ei ole Uudenkaan testamentin mukaan mikään taivaallinen joulupukki tai isoisähahmo, joka suvaitsee kaikkea ja hyväksyy kaiken, mitä uskovaksi itseään kutsuva henkilö tekee (eikä myöskään ole samaa mieltä kaikesta uskovaisen kanssa). Jumala on pyhä, kuluttava tuli ja kaikkivaltias tuomari, joka ei todellakaan ota kaikkia ihmisiä taivasten valtakuntaan, vaan hukuttaa vääryydentekijät ja teeskentelijät helvetissä.

Apostoli Paavalikin kehotti katsomaan Jumalan ankaruutta niitä kohtaan, jotka luopuvat Kristuksesta ja Jumalan lempeyttä niitä kohtaan, jotka pysyvät hänen hyvyydessään uskossa Kristukseen. Paavali kehotti pelkäämään Jumalaa ja välttämään ylimielisyyttä sen takia, että joku on tällä hetkellä uskovainen (Room.11:17-22).