perjantai 1. toukokuuta 2020

Koronaepidemia ja luterilainen kirkko

Koronaepidemia ja luterilainen kirkko

Suomen luterilaisessa kirkossa tehtiin maaliskuussa päätös, että jumalanpalvelukset pidetään ilman seurakuntalaisia. Jumalanpalvelus striimataan internetiin, jossa halukkaat voivat sitä katsella ja kuunnella YouTubessa tai Facebookissa (kirkossa on vain pappi, kanttori ja suntio). Tämä on hyvä ja järkevä päätös ja linjassa hallituksen määräyksien kanssa. Ei kannata kirkossakaan ottaa turhia riskejä koronaviruksen takia. Virtuaalinen jumalanpalvelus on turvallisempi tänä epidemia-aikana.

Joku voisi tietysti viisastella ja huomautella, että eivätkö luterilaiset kristityt luota Jumalan voimaan ja tahtoon suojella heitä jumalanpalveluksissa koronavirukselta sekä kaikilta muiltakin taudinaiheuttajilta? Mutta eihän tästä ole kyse, eikä järkevään teologiaan ja kristilliseen uskoon kuulu sellainen käytös, että ehdoin tahdoin tahallaan ja tietojen vastaisesti altistetaan itsensä vaaroille, jotta ikään kuin pakotettaisiin Jumala tekemään esim. parantamisihme tai muuten ilmaisemaan suojelevaa voimaansa.

Tälle tulkinnalle löytyy raamattuteologinen perustelu esimerkiksi Matteuksen evankeliumista kertomuksesta, jossa saatana kiusaa Jeesusta autiomaassa. Saatana kehotti Jeesusta heittäytymään tahallaan temppelin reunalta alas, koskapa Raamatussa luvataan enkelien varjelevan hurskaansa. Jeesus ei niin tehnyt ja piti sellaista yllytystä ja tekoa Jumalan kiusaamisena.

Eikä voitane Jeesusta syyttää siitä, että hänellä ei ollut tarpeeksi uskoa Jumalaan ja Jumalan voimaan suojella omiaan. Toki kristilliseen traditioon liittyy myös nöyrä tyytyminen Jumalan tahtoon eli vaikka siihenkin, että uskovainen voi saada koronavirustartunnan - ja Jumala voi uskon mukaan myös parantaa.

Mutta typerä ei tarvitse olla käytöksessään. Edelleenkään ei perustu Jeesuksen esimerkkiin - vaikkapa Johanneksen evankeliumissa - sellainen käytös, jossa tahallaan ja ehdoin tahdoin ja varoituksista piittaamatta altistetaan itsensä vaaralle, jopa kuolemalle. Ja aivan kuin koetettaisiin pakottaa Jumala tekemään yliluonnollinen väliintulo, jotta siitä tahallisesta riskin ottamisesta pelastuttaisiin.

Ei perustu uusitestamentilliseen kristilliseen teologiaan mikään sellainen käytös, jossa uskovainen tahallaan tekee jotakin vaarallista - alkaa juoda vaikka myrkkyä tai leikkii petoeläinten ja käärmeiden kanssa - jotta hän sillä tavalla todistelisi uskovaisuuttaan. Ja uskonsa suuruutta. Kenelle sitä paitsi kristityn pitäisi uskoaan todistaa, itselleen, muille uskoville vai Jumalalle? Eikö Jumala jo ennestään tiedä mikä on totuus itsekunkin uskosta tai sen puutteesta?

Olen toki tietoinen, että koronaepidemian aikana on ollut ja on monia kristittyjä ryhmiä, jopa kirkkokuntia, joissa on jatkettu kokoontumisia viruksesta välittämättä. Ja sitten on tapahtunut sairastumisia. Se on heidän asiansa ja en edelleenkään pidä sellaista toimintatapaa järkevänä. Kyllä uskovallakin on järki ja tietoa ja sitä järkeä pitäisi myös käyttää sekä huomioida se tieto, jota on saanut. Ei ole tarpeellista, eikä Raamatunkaan käskyjen mukaista, sellainen ylihengellinen hurmahenkisyys ja vaarojen syleily ehdoin tahdoin ja vastoin esivallan määräyksiä.

Uusi testamentti kyllä sisältää mainintoja, että uskovia seuraavat tietyt merkit, kuten että he juovat kuolettavaa myrkkyä, mutta se ei heitä vahingoita yms. vaarallista (Mark.16). Mutta ei noissakaan teksteissä käsketä ehdoin tahdoin, varta vasten ja tahallaan etsimään noita vaaratilanteita ja tekemään sellaisia asioita jotenkin näytösluonteisesti, omaa uskoa ja sen väkevyyttä esitelläkseen (ja pakottaakseen Jumalaa toimimaan ihmeen avulla heidät pelastaakseen). Mutta jos kristitty vahingossa tai tietämättään juo jotain myrkyllistä tai käärme pistää häntä, hän selviytyy - Jeesuksen lupauksen mukaan -  siitä vaarasta Jumalan avulla. Ja se on sitten se uskovia seuraava merkki, kuten eräät muutkin merkit, joihin ei liity vaaroja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.