Koronavirus ja pääsiäisen sanoma

Koronavirus ja pääsiäisen sanoma

Mietteitä pääsiäiseen liittyen körttiläisten Hengellistä Kuukauslehteä lähtökohtana käyttäen otsikolla "kun elämänhallinta katoaa". Lainaus: "Koko kristillinen usko pohjautuu elämän hallitsemattomuuteen ja kaoottisuuteen sekä kuolemaan. Hiljaisen viikon sanoma, Kristuksen kärsimystie, on tiivistymä siitä elämän ja raadollisen ihmisyhteisön rujoudesta ja kaoottisuudesta, jonka rattaissa pienet ihmiset murskautuvat äärimmäisen väkivaltaisesti" - Hengellinen Kuukauslehti 4/2020 s. 3, pääkirjoitus.

Muun muassa noille ajatuksille on itsessäni kaikupohjaa nykyään enemmän, kun mietin länsimaisia yhteiskuntia, joissa oli nautittu suuresta vauraudesta ja rauhallisesta elämänmenosta viime vuosikymmeninä. Ja ollaan totuttu liikkumaan oman mielen mukaan vapaasti. Oli jotenkin helppoa sulkea kuolema ja elämän kaoottisuus pois näkyviltä ja ajatella, että me muka hallitsemme elämää ja sairaudetkin kohta varmaan voitetaan.

Mutta koronavirus teki muutoksen pajavasaran iskun lailla. Se toi jotain, mihin emme olleet tottuneet. Eipä elämää niin vain hallitakaan - ei terveyttä, ei sairautta, ei kuolevaisuutta.

Nyt jopa osalle ihmisistä tappava kulkutauti riehuu maapallolla ja ei tämä siihen jää, vaan talouteen iskee maanjäristyksen lailla tämän pandemian kaikki taloudelliset seuraukset ja vaikutukset. Elämän totutut vakailta tuntuneet tukipilarit ja materiaalis-taloudelliset itsestäänselvyydet pettävät ja kaatuvat ja ankeat ajat koittavat. Miten käy esim. Suomessa monille niin tärkeiden sosiaalisten tulonsiirtojen ja eläkkeiden?

WTO:n arvion mukaan maailmankauppa romahtaa ja supistuu 13-32% ja edessä on tämän sukupolven syvin ja pahin lama tai ainakin laskusuhdanne.

Elämä opettaa meille jälleen kovalla kädellä kaiken hallitsemattomuutta, kuolevaisuutta, katoavaisuutta ja ettei mikään tässä raadollisessa, viheliäisessä maailmassa ole itsestään selvää, eikä täydellisessä hallinnassa. Eikä rahallakaan voi ostaa terveyttä eikä vapautusta kuolemasta.

Mutta tuo kaikki ei ole kristityille viimeinen sana. Viimeinen sana on toivo paremmasta eli uskontunnustuksen sanoin me odotamme tulevan maailman elämää. Jumala itse on kulkenut sen toivottomuuden, raadollisuuden ja kuoleman läpi. Jumala ei jäänyt haudan pimeyteen, vaan hän murtautui ulos ja toi valon, toivon, uuden alun ja jopa ikuisen elämän lahjan.

Kristillisen uskon viesti - pääsiäisen sanoma - onkin aina kuulunut sinne, missä elämänhallinta, toivo ja ajalliset turvapaikat katoavat ja kaoottisuus, kuolema sekä kärsimys valtaavat alaa. Ne eivät jää lopulliseksi kohtaloksi, vaan uskossa Kristukseen ihmisille tarjotaan lohtu, toivo ja tulevaisuus ja kerran vielä koittava taivasten valtakunta, jossa kaikilla on hyvä olla.

Tätä en tietenkään "tiedä", enkä voi objektiivisesti sitä todistaa, mutta tämä on heikko, kyselevä, kipuileva uskoni.