Kummitukset ja Raamattu

Kummitukset ja Raamattu

Silloin tällöin mediassa uutiskynnys ylittyy jonkin ihmisen kokemuksesta ns. kummituksista tai muusta vastaavasta yliluonnollisesta.  Raamatussa "kummitukset" tai täsmällisemmin sanottuna "vainajahenget" (familiar spirits) ovat melko marginaalisia mainintoja (muutamia tekstejä lähinnä Vanhassa testamentissa).

Se selittyy pitkälti sillä, mitä etenkin Vanha testamentti opetti kuolemasta ja kuolleiden tilasta kaanoniin valittujen kirjoituksien valtavirrassa. Vanhan testamentin teologiassa kuolemasta ei ihmisiä kolisteluillaan ja muilla tempuillaan pelottelevilla "kummituksilla" ollut sijaa. Noin siis virallisessa, kanonisoidussa Israelin uskossa, joka on kirjattu Raamattuun.

Raamattu ei siis missään kohdassa opeta kuolleiden jäävän ruumiittomina haamuina/kuolemattomina sieluina kuljeskelemaan maan päälle. Vanhan testamentin mukaan kuolleet ovat kaikki tuonelassa (hepreaksi sheol, sana merkitsee myös hautaa), eikä heillä ole mitään osallisuutta ja tietoa siihen, mitä maan päällä tapahtuu.

Kuolleilla on vain varjomainen olemassaolo tuonelan pimeydessä ja ilottomuudessa, eivätkä kuolleet pääse pois tuonelasta entiseen kotiinsa tai muualle maan päällä. Kuolemassa kuollaan siis kokonaan, eikä Vanha testamentti sisällä uskoa ruumiista erilliseen sieluun, joka olisi kuolematon. Koko ihminen, psyyken ja kehon kokonaisuus, on Raamatun mukaan elävä sielu, kuten ilmenee jo Jahvistisesta luomiskertomuksesta.

Toisekseen Mooseksen laki 3 Moos.19:31; 20:6 torjuu ankarasti nekromantian eli kuolleiden hengiltä / vainajahengiltä neuvon kyselyn. Huomattava on sekin seikka, että Raamatussa ei ole mitään tekstiä, jossa neuvottaisiin miten niitä maan päällä rauhattomina vaeltelevia tai jossain paikassa pysyviä "kummituksia" pitäisi esim. karkottaa jostain talosta, jossa ne kummitukset (väitetysti) mellastavat. Tuollaisesta Raamattu ei siis tiedä mitään.

Taikuus, noituus sekä vainajahengiltä kysely: eivät kuulu kanoniseen viralliseen Raamatun uskontoon

Mitä muuten tulee noituuteen ja taikauskoon niin Raamattu ei sisällä yhtään rukousta taikuutta, noituutta ja kummittelua vastaan. Matt.6:13 Isä meidän-rukouksen pyyntö "päästä meidät pahasta" viittaa taikuuden, noituuden ja kummittelun asemasta paholaiseen, Jumalan vastustajaan eli saatanaan, joka yrittää ahdistella uskoviakin. Ulkoisen pahan eli saatanan lisäksi tuo pyyntö kattaa meissä itsessämme olevan pahan (ks. Cambridge Bible for Schools and Colleges).

Taikuus, noituus ja vainajahenget rinnastuvat Raamatun kanonisissa teksteissä lähinnä kuvitteluun, pahojen henkien sekä olemattomien epäjumalien palvontaan ja israelilaisten naapurikansojen kanaanilaisten "iljettäviksi" kuvattuihin käytäntöihin.

Raamatun kirjoittajat tuomitsevat taikuuden, noituuden ja vainajahengiltä kyselyn syntinä, joka saastuttaa harjoittajansa, sillä kaikki tuollainen on kapinaa Jumalaa vastaan (1 Sam.15:23, 2 Moos.22:18, Ilm.9:21). Lue myös 5 Moos.18:9-15, jossa lisäksi opetetaan kysymään neuvoa Herran profeetalta, eikä vainajahengiltä. Kuolleilta neuvojen kysyminen ja noituus sekä taikuus kiellettiin ja ne esitetään kanaanilaisten pakanakansojen tapoina, joihin Israelin kansa ei saa sekaantua.

Myös Jes.8:19 todetaan, että miksi pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asioissa (kansanomaisessa israelilaisten uskossa sitä tapaa silti harjoitettiin, mutta kanoniset tekstit tuomitsevan käytännön). Lisäksi 5 Moos.32:16-17; Ps.106:36-39 henget rinnastetaan demoneihin ja vieraisiin epäjumaliin.

Noituudessa, taikuudessa ja vainajahenkien esiin manaamisessa (spiritismi) vedotaan oletettuun voimaan, joka on Jumalalle vieras. Raamatussa ei myöskään opeteta, että Jumalan / Kristuksen seuraajien tarvitsisi pelätä kummituksia, vainajahenkiä, taikuutta ja noitia.