Kuolemanjälkeinen elämä ja Raamattu

Tarkastelen erityisesti Jobin kirjan teologiaa kuolemasta. Onko perusteltua varsinkin Jobin kirjan pohjalta olettaa, että ihmisen ”sielu”/”henki” on kuolematon ja että se jatkaa elämäänsä tietoisessa olotilassa taivaassa/paratiisissa tai tuonelassa/ helvetissä, kun ruumis on kuollut (sen mukaan oliko ihminen uskova vai jumalaton)? 

Jotta saisimme mahdollisimman hyvän käsityksen siitä, mitä kuolema on ja mikä on kuolleiden tila Jobin kirjan mukaan, esittelen Jobin kirjan kohtia, jotka liittyvät kuolemaan.

Job 3:11 

Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?

12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?

13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.

14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.

15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.

16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.

17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,

18 siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.

19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.

Kuolema on Jobin kirjan kolmannen luvun mukaan lepoa, unta, rauhaa, olemattomuutta ja hiljaisuutta. Kuollut on poissa, jopa olematon ja kaikki pääsevät kuolemassa vapaaksi vaivoistaan ja eläessään kärsimästä sorrosta ja vankeudesta yms. pahasta. Mikään ei tässä tekstijaksossa viittaa tietoiseen elämään sen enempää taivaassa kuin helvetissä kuoleman jälkeen. Hurskas Job ei odota hänelle koittavan kuoleman jälkeen taivaallista autuaallista olotilaa Jumalan luona jonain ”kuolemattona sieluna”. Job on kuoltuaan kuin olematon keskonen, joka on poissa päivänvaloa näkemättä (eikä tekstissä löydy uskoa ruumiin ylösnousemukseenkaan).

Mainittakoon jakeesta 3:16 yksi englanninkielinen käännös.

GOD’S WORD Translation:

”I would be buried like a stillborn baby. I would not exist. I would be like infants who never saw the light.”

Lisää kohtia Jobin kirjasta, joiden mukaan kuolema on lopullinen tila

Job 7:8-10

8 Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole.

9 Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.

10 Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne

21 Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.

Job 16: 

22 Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.

Job 17:

13 Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

14 Hautaani minä tervehdin: ”Sinä olet isäni!” Madoille sanon: ”Äitini, sisareni!”

15 Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

16 Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.

Katso myös Job 21:23-26, jonka mukaan kuolleet lepäävät maassa ja madot peittävät heidät – mikä onkin varsin realistinen arvio kuolleiden tilasta. Mikään näistä Jobin kirjan kuolemakuvauksista ei tue oletusta ”sielun kuolemattomuudesta” eikä tietoisen sielun (tai hengen) elämän ja sen olemassaolon jatkumisesta kuoleman jälkeen. Näissä yllä viitatuissa Jobin kirjan teksteissä ei esiinny myöskään odotusta eikä toivoa ylösnousemuksesta aikojen lopulla. 

Kuolemassa ihmisen olemassolo loppuu, hän maatuu, lepää ja nukkuu haudassa (sana sheol eli ”tuonela” merkitsee myös hautaa). Kuten syntiinlankeemuskertomuksessakin sanotaan niin kuoltuaan ihminen palaa tomuksi ilman mitään sen enempää taivaallista kuin helvetillistä välitöntä jatkoa ”kuolemattomalle sielulle”, sillä tomusta ihminen on otettu ja maan tomuun hän palaa (1 Moos.3:19).

Katso lisäksi Elihun puhe Jobin kirjan luvussa 34, jossa sanotaan:

14 Jos hän [Jumala] ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen,

15 koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.

Ihminen voi elää vain niin kauan kuin hänessä on Jumalan antama elämän henki ja kun Jumala ottaa pois elämän hengen, ihminen muuttuu uudestaan maan tomuksi, josta hänet oli otettu.

Jobin kirjan jakeita, joissa jotkut ovat nähneet viittauksen ylösnousemususkoon

Eräät kristityt teologit näkevät Jobin kirjassa uskoa kuolleiden ylösnousemukseen. Tällaisia jakeita ovat seuraavat:

Job 14:

10 Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?

11 Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.

12 Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.

13 Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!

14 Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.

15 Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.

16 Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

17 Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.

18 Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,

19 niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.

Kyseinen tekstijakso on oikeastaan jännitteinen: yhtäältä Jobin mukaan kun ihminen on vaipunut lepoon eli kuollut, ei hän nouse enää ylös eikä herää unestaan, vaikka taivaat revähtäisivät auki. Toisaalta Jobin mukaan Jumala piilottaa ihmisen tuonelaan ja asettaa hänelle määräajan ja muistaa ihmistä sitten. Ja heti perään Job kysyy voiko kuollut herätä eloon? Jakeet 15-19 näyttävät antavan tukea tulkinnalle, että kuoleman jälkeen voi nousta ylös ja palata elämään. 

Toinen Jobin kirjan teksti, jonka on tulkittu puhuvan ylösnousemustoivosta on Jobin kirjan luvussa 19 jakeissa 25-27, jonka suomennokset KR-33 ja KR-92 ovat huonosti perusteltuja alkutekstin valossa.

Job 19:

25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,

27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

Katso täältä useita parempia, englanninkielisiä käännöksiä Job 19:26 jakeelle: raamatunkohta ei puhu minkään kuolemattoman sielun tietoisesta elämästä ja taivaaseen Jumalan luokse menemisestä fyysisen kuoleman jälkeen, vaan Job odotti ”lihassa näkevänsä” Jumalan tietäen, että hänen lunastajansa elää. 

Esim. New International Version: ”And after my skin has been destroyed, yet in my flesh I will see God;”

Katso vielä interlineaaristakin: 

 ”[body] yet in my flesh”. 

Lihassaan, ei siis ”irti lihastaan” tms. kuten suomennokset väittävät.

On yleinen, erityisesti kristillinen, tulkinta, että Job 19:25-27 puhuu ruumiin ylösnousemuksesta, ei suinkaan sielun/hengen tietoisen elämän jatkumisesta ruumiin kuoltua ja heti kuoleman jälkeen tapahtuvasta Jumalan näkemisestä. Moni teologinen kommentaari tulkitsee tällä tavalla eli kyse on ylösnousemuksen jälkeisestä liharuumiissa näkemisestä, eikä siitä, että ”kuolematon sielu” näkee heti ruumiin kuoltua Jumalan. Tulkinnat eroavat siinä, että viittaako Job noissa jakeissa omaan ylösnousemukseensa kuolleista vai lunastajan ylösnousemukseen, ellei peräti molempiin.

Näyttää kuitenkin kelvolliselta tulkinnalta niin vanhojen raamatunkäännöksien kuin monien kommentaarien perusteella, että Job 19:25-27 puhuu siitä, että Job uskoi saavansa Jumalalta oikeutta asialleen ruumiinsa ylösnousemuksen jälkeen. Esim. VT:n kreikannos Septuaginta sekä syyrialainen Peshitta ovat kääntäneet juuri näin.

Kritiikkiä ruumiin ylösnousemus-tulkintaa kohtaan Jobin kirjassa

Mutta hieman kritiikkiä ylösnousemus-tulkintaa kohtaan. On nimittäin Jobin kirjan kokonaisuuden ja kaikkien kuolemasta puhuvien Jobin kirjan kohtien perusteella kuitenkin varsin epätodennäköistä, että Job 14 ja 19:25-27 puhuisivat tulevasta ruumiin ylösnousemuksesta (ja jopa tulevata Messiaasta). Nimittäin missään kohtaa muualla Jobin kirjassa ei esiinny selkeää ja kiistatonta odotusta ruumiin ylösnousemukseen (kuten totesin, on Job 14 varsin jännitteinen kuvauksessaan kuoleman jälkeisyydestä). 

Jobhan suorastaan uskoo täysin vastakkaisella tavalla, eli kuolleet eivät nouse ylös haudasta, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan, vaan jää kuin olematon lepäämään hautaansa/tuonelaan, mikä on kaikkien ihmisten loppusijoituspaikka ja lopullinen kohtalo. Olisi aika erikoista, jos etenkin Job 19:25-27 kuitenkin sisältäisi varsin kristillisperäisen uskon Kristuksen ylösnousemukseen ja Jobin omaan tulevaan ruumiin ylösnousemukseen.

Eivät Jobin ystävätkään uskoneet ruumiin ylösnousemukseen. Juutalaisissa legendoissakin kerrotaan, että Job ei uskonut kuolleiden nousevan ylös. Sitä paitsi kun otetaan huomioon Israelin uskonnon teologinen kehitys niin ylipäätään idea kuolleiden/ruumiiden ylösnousemuksesta saapui vähitellen ja verrattain myöhään Vanhan testamentin kanonisoituihin kirjoituksiin.

Varhaisin selkeä maininta kuolleiden ylösnousemuksesta esiintyy Jes.26:19, jonka mukaan nimenomaan vain Herran omat kuolleet nousevat ylös (saman Jesajan luvun jakeen 14 mukaan – täysin Jobin kirjan kanssa linjassa – mutta muut kuolleet pysyvät kuolleina, eivätkä he nouse ylös kuolleista. Heidän muistonsakin on Jumala pyyhkinyt pois). 

Lisäksi Danielin kirjassa (12:2), joka on yleensä ajoitettu vasta 160-luvulla eaa. kirjoitetuksi, puhutaan kuolleiden ylösnousemuksesta. Danielin kirjan mukaan ”monet” heräävät maan tomusta ja selvästikin nyt myös jumalattomia herätetään kuolleista (toisin kuin Jesaja antaa ymmärtää), sillä osa herätetyistä joutuu häpeään ja ikuiseen kauhuun, kun taas toiset saavat ikuisen elämän.

Kun katsotaan Jobin kirjan kokonaisuutta ja etenkin myös ko. kirjan lopetusta, niin on todennäköisintä, että Job odotti saavansa jo tämän maisen elämän aikana Jumalalta avun ja oikeuden itselleen. Sillä kirjan lopullahan ”lihassansa” eli sairauden riuduttamassa ruumiissaan Job sai ”nähdä” Jumalan kun Jumala puhui Jobille myrskyn keskeltä ja niin Job tuli ymmärtämään miten asiat ovat (Job 38 ja siitä loppuun). 

Ja Job sai Jumalalta entistä suuremman ajallisen siunauksen loppuelämäkseen. Näin ollen on varsin selvää – toisin kuin eräiden huonosti perusteltujen käännösratkaisujen perusteella voisi äkkiseltään ymmärtää – että Jobin kirjassa ei opeteta uskoa sielun kuolemattomuuteen eikä heti ruumiin kuoltua tapahtuvaan Jumalan näkemiseen ja Jumalan luokse siten pääsemiseen (ei edes Job 19:25-27). 

Mitään teologista oppia ei saisi rakentaa yksittäisten ja mahdollisesti hankalasti tulkittavien sanojen varaan, etenkään kun mitään selkeää ja kiistatonta tukea kyseiselle tulkinnalle ei löydy alkutekstissä.

Kuolemanjälkeinen elämä Vanhassa testamentissa: loppusanat

Niinpä kenenkään kristityn, joka uskoo sielun kuolemattomuuteen ja sielun elämän välittömään jatkoon joko taivaassa / paratiisissa tai helvetissä (helvetti kuuluu vasta eskatologiseen todellisuuteen, kukaan ei ole nyt helvetissä) ei kannata käyttää raamattuperusteena uskomukselleen Jobin kirjaa. Jos joku haluaa välttämättä löytää Vanhasta testamentista jakeita, jotka ovat tulkittavissa niin, että ne opettavat hurskaan elämän jatkuvan Jumalan luona heti kuoleman jälkeen niin lähinnä sellainen kohta on Psalmi 73:23-28.

Eikä tämäkään teksti ole yksiselitteinen tulkinnallisesti, sillä Psalmi 73 ei välttämättä ja kiistatta puhu mistään kuolemanjälkeisestä taivaallisesta olotilasta Jumalan luona, vaan tässä elämässä saatavasta tosi kunniasta ja onnesta Jumalalta. Katso varsinkin jae 24 BibleHub-sivulta.

Ja lue esimerkiksi tästä kommentaarista kyseiseen psalmiin liittyen.

Ellicott’s Commentary for English Readers:

”(24) To glory.—Better, With honour, as LXX. and Vulg.; or achar may be taken as a preposition: Lead me after honour, i.e., in the way to get it. The thought is not of a reward after death, but of that true honour which would have been lost by adopting the views of the worldly, and is only to be gained by loyalty to God.”

Lähde.

Kuolemanjälkeinen kohtalo Jobin kirjan mukaan on siten varsin moderni ja tieteellisestikin tarkasteltuna pätevä: nimittäin kuoleman jälkeen ei ole tietoista elämää missään millekään sielulle tai hengelle, vaan mihin ruumiis kaatuu niin siihen se maatuu ja kuolema on koko ihmisen lopullinen tila, kuin unta ja lepoa kaikille. Eikä ylösnousemustoivoa (todennäköisesti) ole Jobin kirjan teologiassa. Kun ihminen tulee kuolemansa jälleen maan tomuksi, josta hänet on tehty, häntä ei enää ole.

LISÄTIETOA:

Kari Kuula: Helvetin historia – pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan

Louis Ginsberg: Legend of the Jews, Vol. 1