Luominen ja olemassaolon mysteeri

Luominen ja olemassaolon mysteeri

Tieteenfilosofi Adolf Grünbaum on kiinnostava ajattelija, varsinkin mitä tulee tähän tosi isoon kysymykseen: miksi jotakin on sen sijaan että mitään ei olisi (miksi maailma on olemassa sen sijaan, ettei sitä olisi)? Grünbaum on vakaasti sillä kannalla, että olemassaolon mysteeriä ei ole olemassa. Hän on kirjoittanut ja puhunut aiheesta paljonkin, kuten artikkeleissa, joiden otsikkoina on ollut "Teistisen kosmologian köyhyys" ja "Luomisen pseudo-ongelma".

Vaihtoehto luomisuskolle

Grünbaum tuntee suurta vastenmielisyyttä ja halveksuntaa uskontoa sekä ajatusta kohtaan, että olemassaolo olisi jokin mysteeri (ja etenkin, että se mysteeri jotenkin vihjaisi jumalankaltaisen olennon olemassaoloon perimmäisenä selittäjänä maailmankaikkeudelle).

Grünbaum huomauttaa olemassaolon suuresta kysymyksestä, että mikä legitimoi sen eli oikeuttaa kysymään sitä? Kuten muihinkin miksi-kysymyksiin niin myös tähän kätkeytyy joukko ennakko-olettamuksia. Tuo kysymys ei pelkästään oleta, että maailman olemassaololle on oltava jokin selitys. Lisäksi se ottaa annettuna, että maailma tarvitsee selityksen. Toisin sanoen että jonkin ylimmän syyn tai järjen puuttuessa olemattomuus voittaisi olemisen.

Miten niin olemattomuus (Nollamaailma) olisi jotenkin todennäköisempi ja olemassaolon voittava?

Mutta millä perusteella olemattomuuden pitäisi voittaa oleminen, Grünbaum kysyy? Hän on sillä kannalla, että ne, joita hämmentää tämä maailmankaikkeus ja kaikki mitä siinä on, sortuvat älylliseen ennakkoluuloon. Siinä ennakkoluulossa Nollamaailma (olemattomuus) on hallitsevassa asemassa. Tuollaiset ihmiset, Grünbaum jatkaa, salaa olettavat, että olemattomuus on kaikkein luonnollisin asiantila, ontologinen oletusarvo (ontologia eli oppi olemassaolosta, maailman perimmäisestä luonteesta).

Tuollaisien ihmisien mielestä ainoastaan poikkeukset olemattomuudesta ovat arvoituksellisia eli sellaisia, että ne tarvitsevat selityksen.

Olemassaolon ihmettely ja siihen liittyvät oletukset nousevat uskonnosta

Grünbaum kysyy, että mistä nuo ihmettelijät omaksuivat tuollaisen uskon? Grünbaumin väite on, että he saivat sen uskonnosta, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Grünbaum katsoo, että spontaani olemattomuus on nimenomaan kristillinen olettamus. Tuon näkemyksen taustalla on oppi luomisesta tyhjästä eli creatio ex nihilo. Kyseinen luomisoppi (johon sisältyy lisäksi väite, että maailma on jatkuvasti riippuvainen Jumalan ylläpitävästä voimasta) syntyi vasta toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeeen - eikä ko. oppi edes perustu Raamattuun mitenkään kiistattomasti, jos ollenkaan (ei varsinkaan 1 Mooseksen kirjan ensimmäiseen luomiskertomukseen).

Varhaiskatolisen kirkon opettajat kehittivät luominen tyhjästä-opin, mutta Raamatun luomiskertomuksissa Jumala loi maailman siten, että hän teki järjestyksen vetiseen alkukaaokseen ja pimeyteen.

Kirkkoisä Augustinuksen ja korkeaskolastikko Tuomas Akvinolaisen kaltaisilta kirkollisilta ajattelijoilta länsimainen filosofia omaksui olemassaolo on mysteeri ja miksi jotakin on sen sijaan, ettei mitään olisi -ihmettelyn ja pohdinnan. Sen sijaan muinaiset kreikkalaiset ja intialaiset filosofit eivät kannattaneet Jumala loi tyhjästä -oppia, eivätkä ihmetelleet moista kysymystä olemassaolosta.

Kysymys miksi jotakin on sen sijaan, ettei maailmaa edes olisi, olettaa siis spontaanin olemattomuuden ja se spontaani olemattomuus perustuu siihen kristilliseen oletukseen, että maailma ja sen koko olemassaolo ovat riippuvaisia luojajumalasta. Mutta Grünbaumin kritiikissä tuo riippuvaisuusoletus osoittautuu pelkäksi alkeelliseksi teologiseksi höpinäksi ilman mitään kunnollisia perusteita - tai todisteita.

Grünbaum ei ollut ainoastaan sillä kannalla, että miksi-kysymys maailman olemassaolosta perustuu epäilyttäviin premisseihin, vaan hän halusi osoittaa ne suorastaan vääriksi.

Grünbaumin mukaan ei ole mitään aihetta tuntea maailman olemassaolon edessä hämmästystä, kunnioitusta tms. Ei yksikään olemattomuuden väitetyistä hyvistä puolista (kuten sen luonnollisuus) tee siitä de jure suosikkia todellisuuksien välisessä arvonnassa.

Jonkinlaisen maailman olemassaolo on varsin luonnollinen asia eikä mikään ihme

Jos katsoisimme asiaa empiirisesti voimme oivaltaa, että jonkin maailman olemassaolo on varsin odotettavissa oleva asiantila. Grünbaum kysyy: "Mikä olisi empiirisesti katsoen tavallisempaa kuin se, että yksi tai toinen asia on olemassa?"

Grünbaumin mielestä olemassaolon peruskysymys miksi on jotakin sen sijaan, ettei mitään olisi, on yhtä petollinen kysymys kuin jos kysyttäisiin, että milloin lakkasit hakkaamasta vaimoasi.

Jim Holt kysyi Grünbaumilta eikö olemattomuus ole todellisuuden yksinkertaisin muoto ja myös kaikkein todennäköisin lopputulos, jos ei ole mitään syytä tai periaatetta, joka täyttää tyhjiön olevaisilla asioilla? Grünbaum vastasi, että ehkä käsitteellisesti olemattomuus on yksinkertaisin vaihtoehto. Mutta minkä tähden tuon oletetun yksinkertaisuuden pitäisi antaa mahdaatti Nollamaailmalle, jossa ei mitään ole? Miksi tuon Nollamaailman tarvitsisi toteutua, ellei ylempää syytä ole olemassa? Mikä tekee yksinkertaisuudesta ontologisesti pakottavan asian?

Grünbaum sanoi myös, että mitä luonnollisuuteen tulee niin emme tiedä mikä on "luonnollista" ellemme katso havaittavissa olevaa maailmaa. Ja maailmankaikkeuiteen liittyen emme ole ikinä havainneet sen olemattomuutta, eikä ole todistusaineistoa, joka tukisi oletusta olemattomuuden "luonnollisuudesta".

Kirjallisuus:

Jim Holt: Miksi maailma on olemassa? Eksistentiaalinen etsivätarina, 2013