Miksi Jumalaa rukoillaan?

Miksi Jumalaa rukoillaan?

Monesti näkee ja kuulee miten ateistinen uskontokriitikko kyselee, että "miksi pitää rukoilla Jumalaa, jos Jumala tietää jo ennalta mitä me ajattelemme ja rukoilemme?" Ilmeisesti nuo ateistit arvelevat kovinkin nokkelasti keksineensä "ongelman" ja "omituisuuden" Raamatussa / kristinuskossa, kun he tuollaista kyselevät.

Mutta eihän tuollaista rukoukseen ja Jumalan tietämiseen liittyvää "ongelmaa" tai "ristiriitaa" edes ole, kun rukousta tarkastellaan Raamatun ja kristikunnan teologisten traditioiden valossa. Jo Raamatun kirjoittajat tiesivät tämän asian. Eli sen, että ei ihmisen tarvitse rukoilla, jotta hän antaisi tietoa Jumalalle tarpeistansa (aivan kuin Jumala ei muka jo etukäteen niitä tarpeita ja pyyntöjä tietäisi).

"Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään" - Matt.6:7-8.

"Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan, kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen" - Jes.65:24.

Raamatunkaan mukaan ei siis ihmisten tarvitse rukoilla sitä varten, että Jumalalle pitäisi kertoa tietoa asioistamme.

Mitä muutenkin vielä tulee ihmisten tarpeisiin ja Jumalan tietämiseen niin Jeesushan opetti Vuorisaarnassaan rukouksen lisäksi siitäkin:

"Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin" - Matt.6:31-33.

Jumalan tiedossa ovat siten asiat, joita ihminen elääkseen tarvitsee. Asioiden arvo- ja tärkeysjärjestys pitää vain olla kohdallaan.

Asia on niin, että ihminen tarvitsee rukousta. Rukous on eräs keskeinen tapa palvella Jumalaa (Luuk. 2:36-38). Rukoileminen on tarkoitettu ihmisille keinoksi, jonka avulla ihminen saa Jumalalta ratkaisun ongelmatilanteissa. Ihminen voi rukouksen aikana oivaltaa ja ymmärtää asioita, hänen mielensä rauhoittuu ja selkenee ja hän voi löytää oikean ja rakentavan tavan toimia pulmatilanteissaan.

Rukous on väylä kiittää Jumalaa siitä hyvästä, mitä me olemme jo saaneet. Rukous on uskovalle luonnollista kuin hengittäminen ja apostoli Paavali kehottaakin rukoilemaan lakkaamatta - aivan kuten me hengitämme jatkuvasti. Jumala tahtoo yhteyttä kanssamme ja rukous on ihmisen sisimmän nöyrää (hiljaista tai ääneen lausuttua) puhetta Jumalalle, keino pitää yhteyttä Jumalaan ja oppia tuntemaan hänen tahtoaan. Rukoilemisen avulla ihmisen suhde Jumalaan vahvistuu, sillä uskovakin haluaa olla yhteydessä Jumalaansa.

Sitä paitsi rukoilulla on terapeuttnen merkitys ja hyöty: ihmisen ahdistuneisuus ja sisäinen levottomuus ja rauhattomuus vähenee ja lieventyy kun ihminen viipyy rukouksessa Jumalan "edessä". Ja ihmisen ajatukset voivat tulla selkeämmiksi ja valoisimmiksi.

Kristikunnassa ymmärretään, että rukoilu ei ole sitä varten, että ihminen kertoisi tietoa kaikkitietävälle Jumalalle (tai neuvoisi Jumalaa, että miten hänen tulisi tehdä). Eikä sitä varten, että kaikki erilaiset pyynnöt toteutuisivat tuosta vaan, kuin saduissa konsanaan jollekin hyvälle haltialle lausutut toivomukset. Jumala ei ole taivaallinen ikuinen joulupukki, eikä toivomusautomaatti - ihminen ei voi rukoilemalla Jumalaa käskeä tekemään jotakin.

Rukous on otollinen Jumalalle kun se tehdään Jumalan tahdon toteutumiseen suostuen ja Jumalan tahdon toteutumista pyytäen (Matt.6:10 "Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa". Eli kuten jo Luther opetti, Jumalan tahto kyllä toteutuu rukouksistamme riippumatta, mutta me pyydämmekin, että hänen tahtonsa toteutuu myös meidän kohdallamme). Sekä Jeesuksen nimessä (Jeesuksen tahdon ja tarkoituksen sekä luonteen hengessä niin että Kristus voi yhtyä rukoukseemme).

Lisäksi on rukoiltava hengessä ja totuudessa. Eli totuudellisesti, Raamatun totuuden hyväksyen ja sitä kunnioittaen, vilpittömästi ja nöyrästi tyytyen Jumalan tahtoon eikä niin että ihminen vaatii ja komentelee Jumalaa.

"Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa" - Joh.4:23-24.

Sitä paitsi ne rukoukset eivät toteudu, jotka rukoillaan kelvottomasti ja väärässä tarkoituksessa. Kuten että ihminen anoo Jumalalta jotakin ajallista asiaa, kuluttaakseen sen sitten omissa himoissaan ahneesti ja itsekkäästi (Jaak.4:1-4 josta keskeisin kohta: "Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne").

Rukous on myös sitä varten hyödyllistä ja tärkeää, että siinä uskova tunnustaa uskoaan Jumalaan ja ilmaisee luottavansa Jumalaan sekä osoittaa haluavansa olla Jumalalle kuuliainen. Ihminen siis tarvitsee rukousta, ei Jumala, joka "pärjää" kyllä hyvin ilman kenenkään rukoiluakin.