Raamattuko Jumalan sanaa?

Raamattuko Jumalan sanaa?

Kristityiksi itseään kutsuvien keskuudessa esiintyy erilaisia näkemyksiä Raamatusta Jumalan sanana. Tässä artikkelissa hieman problematisointia ja arviointia kahta eri näkemystä kohtaan.

Vapaamuotoisesti esitettynä kyseiset näkemykset ovat tällaisia:

1. Koko Raamattu alusta loppuun on Jumalan sana, Pyhän Hengen inspiroimaa (joidenkin näkemyksien mukaan suorastaan sana sanalta saneltua) tekstiä. Toki myönnetään, että Raamatussa on paljon myös ihmisten puheita, eikä kaikki Raamatussa ole Jumalan suusta tullutta puhetta, mutta kunnioituksesta Raamattua kohtaan koko kirjakokoelmaa kutsutaan Jumalan sanaksi, joka on erehtymätön totuus.

2. Raamatussa on mukana jonkin verran (enemmän tai vähemmän) aitoa Jumalan sanaa, mutta kirjakokoelmassa on myös paljon silkkaa ihmissanaa (saatetaan väittää, että monet Raamatun näkemykset Jumalasta ja tämän tahdosta ja teoista ovat inhimillisiä, kulttuurisidonnaisia tulkintoja ja vääristymiä "aidosta ilmoituksesta" Jumalalta).

Koko Raamattu Jumalan sanana

Jos sanotaan jotakin myönteistä tästä ensin mainitsemastani raamattunäkemyksestä niin ainakin se on johdonmukainen ja pyrkii hyväksymään koko Raamatun "nahkoineen ja karvoineen". Se on totaalinen ratkaisu: kaikki Raamatun kansien välissä on Jumalan Hengen inspiroimaa ja ilmoittamaa sanaa ja virheetöntä, varmaa, luotettavaa totuutta.

Mutta pahaksi onneksi kyseinen raamattukäsitys ei kestä tarkempaa analysointia. Raamatun kirjakokoelman mukaan kaikki sanat / opetukset siinä eivät ole peräisin Jumalalta (eivät ole Jumalan ilmoitusta Raamatun kirjoittajan itsensä mukaan). Apostoli Paavali sanoo suoraan 1 Kor.7:25s, että se mitä hän tuossa opettaa ei ole peräisin Herralta, vaan se on vain hänen omia ajatuksiaan /mielipiteitään asiasta.

"Naimattomista naisista minulla ei ole Herran antamaa käskyä. Sanon kuitenkin oman mielipiteeni, sillä Herra on suonut minulle sen armon, että minuun voi luottaa."

Muutenkaan Raamatun kaanonissa olevat kirjat eivät vaikuta millään tavalla "Pyhän Hengen sanelemilta", eivätkä Raamatun yksittäisien kirjojen tekijät väitä kirjoittavansa "Jumalan Hengen sanelun mukaan". Useimpien Raamatun kirjojen tekijät (joista iso osa on tuntemattomia) eivät vetoa mihinkään jumalalliseen, yliluonnolliseen ilmoitukseen, Pyhään Henkeen tai inspiraatioon eivätkä Jumalan antamiin näkyihin tietolähteinään.

Toisaalta esimerkiksi apostoli Paavali väitti ja ymmärsi julistavansa nimenomaan Jumalan sanaa niin suullisesti kuin kirjallisesti, eikä ihmissanaa - paitsi yllä mainitussa 1 Kor.7 luvun tekstijaksossa (1 Tess.2:13; Gal.1:11-12).

Fundamentalistiset inspiraatiokäsitykset ja raamattunäkemys ovat kuitenkin aivan liian jäykkiä, jyrkkiä ja vanhentuneita, varsinkin kun otetaan huomioon Raamatun historiallisen ja tieteellisen tutkimuksen avulla saadut tulokset.

Raamatun tekstien joukossa on Jumalan sanaa (enemmän tai vähemmän), mutta paljon myös vain ihmissanaa

Tämä toinen raamattunäkemys on huomattavassa määrin ongelmallinen. Ensinnäkin, mikä kumma on se menetelmä tai mittapuu, jolla me voisimme luotettavasti ja yksimielisyyteen päästen arvioida, että tässä kohtaa Raamatun kaanonia Jumala todella puhuu, mutta tässä kohtaa Jumala ei puhu, vaan kyseessä on vain virheellistä / vääristynyttä ihmisten sanaa ja mielipiteitä?

Toisekseen, kuinka ihmeessä kuolevainen, vajavainen ja erehtyväinen ihminen voisi tietää, mikä kohta esimerkiksi Raamatussa (tai vaikka jossain muussa kirjassa) on todella Jumalan sanaa ja mikä ei ole? Eikö tuo ole itsensä ylentämistä Jumalan vertaiseksi? Mikä on ihminen, että hän alkaa määrittää sen, mikä on Jumalan puhetta ja mikä ei ole, vaan "virheellisiä, vanhentuneita ihmiskäsityksiä"?

Lutherilla oli ajatus "kaanonista kaanonissa" eli siitä, mikä on keskeisintä Raamatussa ja mikä on aidosti apostolista oppia: se, mikä ajaa Kristusta. Niinpä Luther halusi heittää eräitä Uuden testamentin kirjoja ulos Raamatusta, kun Luther ei voinut hyväksyä kyseisten kirjojen opetuksia.

Mutta tuollainen "kaanon kaanonissa" ja siihen liittyvät ajattelu on täysin dogmaattista ja mielivaltaista. Miksi juuri "se, mikä ajaa Kristusta" olisi "apostolista" ja "jumalallista"? Mitä jos apostolista oppia onkin se, mikä ajaa lakia ja vaikka pyhyyttä? Tai jotain ihan muuta?

Jotkut kristityt väittävät, että Raamatussa aitoa Jumalan puhetta ovat ne kohdat, joissa Raamatussa lukee "näin sanoo Herra". Ja että esimerkiksi Psalmi 137 on vain vääristynyttä, kostonhaluista ihmispuhetta, sillä ko. Psalmissa toivotaan, että joku murskaisi babylonialaisten lapset kallioon ja kostaisi Babylonille. Väitetään, että Jumala itse ei ajattele eikä puhu tuolla tavalla.

Mutta ei tuokaan ole varma ja aukoton mittapuu. Kuka tahansahan voi kirjoittaa kirjoja ja pistää niihin tekstejä, joissa lukee "näin sanoo Herra", vaikka mikään jumala ei ole sanonut mitään todellisuudessa. Kuka sen enää jälkeenpäin todistaa, että "näin sanoo Herra" on yhtään enempää Herran puhetta oikeasti?

Ja jos esim. Psalmiin 137 viitaten väitetään, että se ei ole Jumalan sanaa, koska "Jumala on rakkaus", eikä rakkauden Jumala hyväksy tuollaista kostonhaluista asennetta, niin tuokin on vain eräs dogmaattinen ja mielivaltainen ajatus. Lukeehan samassa Raamatussa, että Jumala on tuhkaksi polttava / kuluttava tuli ja että hän on pyhä, sekä koston Jumala, joka vihastuu joka päivä (Hepr.12:29; Naah.1:1-3; 3 Moos.11:44-45 jne.). Ihminenkö siis rakentelee Raamatun tekstejä leikkelemällä ja valikoimalla mieleisensä ja omannäköisensä Jumalan ja hänen ilmoltuksensa? 

Raamatussa on jae, että "Jumala on rakkaus", mutta miksi tuo yksittäinen jae olisi "Jumalan sanaa", mutta eivät kaikki ne lukuisat tekstit, joissa ilmenee Jumalan viha, rangaistukset, tuomiot ja pyhyys? Selvästikin meillä on vain subjektiivisiin ja mielivaltaisiin jumalakäsityksiin, toiveisiin ja mielipiteisiin perustuvia kriteereitä sen aidon Jumalan sanan löytämiselle Raamatusta. Eikä mitään objektiivista, luotettavaa, kaikkien hyväksymää mittapuuta ja keinoa siivilöidä Raamatusta se väärentämätön, aito Jumalan ilmoitus.