Raamatun tulkinta ja tieteellinen tutkimus

Raamatun tulkinta ja tieteellinen tutkimus

Turun piispa Kaarlo Kalliala kirjoitti viime vuonna, että tieteellinen tutkimus ja kirkon yhteinen uskonkokemus varjelevat yliyksilölliseltä raamatuntulkinnalta. Tällöin Raamattu puhuttelee meitä (eli meitä kirkossa yhdessä) eikä vain minua itseäni (jollain tuulesta temmatulla tulkintatavalla).

Kuten professori Seppo A. Teinonen teologisessa tiedekunnassa aikoinaan sanoikin niin nykymenolla protestanttisuudessa saavutetaan viimein ääritilanne, jossa uskonoppeja ja -tulkintoja Raamatusta sekä kristinuskosta on yhtä monia kuin on päitä protestanttien keskuudessa. Jokaisella protestantilla on oma kristinuskonsa lopulta.

Ja Teinosen ennakoimaan tilanteeseen ollaan oltu matkalla hyvän aikaa. Mutta kuten piispa Kalliala toi esiin Maaseudun Tulevaisuudessa, tarvitaan tieteellistä raamatuntutkimusta ja kirkon yhteistä uskonkokemusta, jotain kriteereitä arvioimaan ja erottelemaan uskon- ja raamatuntulkintoja kristikunnassa. Ja määrittelemään mitkä tulkinnat ovat asiallisia ja hyväksyttävissä ja mitkä ovat mielivaltaista yliyksilöllisyyttä sekä hurmahenkisyyttä.

Reformaattorimme Martin Luther jo totesi, että

"pyhä Raamattu on kaikkien harhaoppisten kirja". 

Sekin on mielenkiintoinen havainto, että niin kovin monella ihmisellä on mielipiteitä (jopa hyvin vahvoja käsityksiä) ja oletuksia Raamatusta, vaikka ilmeisesti kovin harvat ovat koskaan lukeneet Raamatun kannesta kanteen, edes yhden kerran. Saati perehtyneet teologiaan ja muihin Raamattua sivuaviin tieteenaloihin edes pintapuolisesti.

Mutta ei ole harvinaista, että Raamatun tieteellisessä, historiallisessa tutkimuksessa eri kirkkokunnista (tai jopa kirkkojen ulkopuolelta) lähtöisin olevat tutkijat ovat päätyneet samansuuntaisiin tuloksiin, kun he ovat noudattaneet yhteisiä metodeja Raamatun tieteellisessä tutkimuksessa.

Kun taasen yliyksilöllisyydellä, mielivaltaisella subjektivismilla ja puutteellisilla taustatiedoilla (kuten Raamatun alkukielien osaamattomuudella) liikkeelle lähteneet "sanan julistajat" - sekä monenkirjavat lahkot ja yksityisajattelijat - ovat keksineet keskenään ristiriitaisia ja mitä mielikuvituksellisempia oppeja ja tulkintoja Raamatusta ja niin sanotusta todellisesta kristinuskosta. He eivät piittää kirkon yhteisestä uskonkokemuksesta ja tieteellisistä tutkimusmetodeista.

Katolinen kirkko korostaa, että Raamattu on kirkon kirja ja että se on syntynyt kirkossa. Ensin oli olemassa kirkko, sitten vasta Raamattu syntyi ja kirkossa määritettiin kaanonin eli ohjeellisen kirjoituskokoelman rajat tietyin kriteerein. Hierarkisessa katolisessa kirkossa onkin ollut perinteisesti parempi oppikuri ja yhtenäisyys uskontulkinnassa ja Raamatun käytössä (tosin Vatikaanin toisen konsiilin jälkeen teologien keskuudessa oppikuri on löystynyt). Keskeisin asema raamatuntulkinnassa on kirkon opetusviralla, ylimpänä Rooman paavilla.

Oikea ja väärä raamatuntulkinta sekä käyttö

Totta kai on sekä oikeaa että väärää Raamatun tulkitsemista ja käyttöä. Ei kaikki raamatuntulkinta ole "oikein" tai "väärin" aivan kuin mitään kriteereitä ja järjellisiä Raamatun tulkitsemisen ja ymmärtämisen menetelmiä ei olisi olemassa. Kun Raamattua tutkitaan ja tulkitaan järkevien ja kristikunnassa sekä teologiassa yleisesti hyväksyttyjen metodien avulla voidaan ymmärtää mitä jokin tietty teksti Raamatussa tarkoittaa ja mikä on sen asiallinen selitys (toki monesti valideja ja hyväksyttävissä olevia tulkintoja voi olla useampi kuin yksi, mutta ei määrättömästi. Jossakin kohtaa mennään harhaopin puolelle).

Raamatun tulkitseminen ja edelleen oikean kristillisen opin määrittäminen kuuluu kirkolle uskovien yhteisönä (Raamattu on nimenomaan uskoville tarkoitettu ja heidän pyhä, normatiivinen kirjakokoelmansa). Kirkossa oikean opin ja asiallisen Raamatun käyttämisen määrittely on annettu erityisesti teologeille (piispat, papisto, kirkolliskokous ja katolisessa kirkossa vielä paavi ylimpänä auktoriteettina).

Teologeille ja luterilaisen kirkon osalta ylimpänä instanssina kirkolliskokoukselle on delegoitu tehtäväksi Raamatun tutkiminen, tulkitseminen ja opin määrittäminen (linjassa luterilaisuuden Tunnustuskirjojen kanssa). Ja se on oikeaa Raamatun käyttöä sekä tulkitsemista.

Sillä tavalla vältetään yliyksilöllisyyden sudenkuopat ja mielivaltaiset huuhaa-opit (eli ne väärät tulkinnat, harhaopit ja Raamatun väärä käyttö). Raamattua ei ole myöskään tarkoitettu lyömäaseeksi eikä minkään ihmisryhmän mitätöimiseen, demonisoimiseen ja vihaamiseen eli kaikki sellainenkin on Raamatun väärää käyttöä.