Raamatun tulkintaa 2

Raamatun tulkintaa 2: tappaminen Raamatussa

 Ainakin joitakin ateisteja näyttää kiinnostavan Raamatussa kaikki tappaminen ja tappamaan käskeminen. Toki Raamatussa todella usea ihminen - jopa kokonaisia kansoja ja heimoja - tapetaan tavalla tai toisella (kyseenalaista on kuitenkin noiden kertomuksien ja tilanteiden historiallisuus). Lisäksi vielä planetaarinen tuho ihmisille ja eläimille maailmanlaajassa vedenpaisumuksessa 1 Mooseksen kirjan mukaan, kun Jumala katui ihmisten luomista (tosin tuollaista vedenpaisumustahan ei ole tapahtunut historian aikana).

Mutta ei kaikki ateistinen uskontokritiikki kestä faktojen tarkistamista. Joillakin ateisteilla mm. internetissä on taipumusta vääristellä Raamattua ja tehdä tulkintoja, jotka ovat melko kestämättömiä tai outoja eksegeettisesti. Tyypillistä on sekin, että vedotaan "älä tapa"-käskyyn kymmenen käskyn laissa ja sitten ihmetellään, kun Jumala itse tappaa tai käskee tappamaan. Ei siis ymmärretä kymmenen käskyn lain älä tapa-käskyn merkitystä ja kenelle se on tarkoitettu.

Ollaanpa kuolemantuomioista mitä mieltä tahansa (en itsekään pidä sellaista hyväksyttävänä) niin on kuitenkin todettava, että Jumalan kymmenen käskyn laki oli annettu israelilaisille, ei Jumalalle itselleen. Toisekseen, käsky "älä tapa" tarkoittaa tarkasti ottaen ja alkutekstin valossa sitä, että israelilainen ei saa murhata toista israelilaista (lo tirtzakh, toinen merkitys "älä karkaa päälle").

Kyseessä ei ole universaali kaikenlaisen tappamisen kieltävä käsky. Se ei kiellä myöskään tappamasta eläimiä esim. uhreiksi Jumalalle. Eikä se käsky kiellä tappamista sodissa tai silloin, kun pantiin täytäntöön Jumalan langettama kuolemantuomio. Joten tässä asiassa ei ole mitään ristiriitaa.

Käskeekö Hesekielin kirjassa Jumala meitä tappamaan kaikki, jotka tekevät syntiä (mitä tahansa syntiä)?

Esiintyy tulkinta internetissä, että Jumala käskee Hes.18:4 nimenomaan meidät ihmiset tappamaan jokaisen, joka tekee syntiä. Mutta tuokin on Raamatun vääristelyä. Hesekielin kirjan luvussa 18 ei anneta ihmisten tehtäväksi tappaa kaikki synnintekijät. Hes.18 luvussa vain todetaan se tosiasia, että se ihminen kuolee, joka tekee syntiä. Tämähän on - Raamatun kontekstissa - vain sen toteamista, mikä on ihmisten osana syntiinlankeemuksen tähden. Eli se, että me kaikki kuolemme, sillä meistä parhainkin on tehnyt syntiä. Niin Vanhan kuin Uuden testamentin mukaan näet ei ole niin vanhurskasta ihmistä, joka ei tekisi myös syntiä.

Jos Jumala olisi oikeasti käskenyt Hes.18 luvussa meitä ihmisiä tappamaan jokaisen syntisen niin meidän pitäisi aloittaa tappaminen itsestämme. Sitä paitsi Hesekielin kirjan mukaan Jumala ei tahdo kenenkään kuolemaa, vaan että synnintekijä kääntyisi vääryydestä Jumalan puoleen ja alkaisi elää vanhurskaasti, jolloin hän saa elää (Hes.18:31-32). Toki kuolema koitui tuomioksi myös Hesekielin mukaan niille, jotka olivat uppiniskaisia synneissänsä, ja olivat katumattomia, eivätkä halunneet luopua Jumalan käskyjen rikkomisesta. 

Käsketäänkö Paavalin Roomalaiskirjeessä meitä tappamaan homot?

Eräässä ateistisessa uskontokritiikissä väitetään, että meidän on tapettava homot, vedoten tekstiin Room.1:21-32. Kyseisessä tekstijaksossa Paavali kirjoittaa, että se on Jumalan rangaistus, kun Jumala jätti hänestä luopuneet ja epäjumalia palvoneet ihmiset "saastaisuuteen" ja "häpäisemään omat ruumiinsa" homo- ja lesboseksillä. Tekstijakson lopussa Paavali viittaa 3 Moos.20:13,16 säädökseen, jossa oli käsketty surmaamaan ne miehet, jotka makaavat miesten kanssa niinkuin naisten kanssa maataan, sekä eläinseksiä harjoittavat naiset.

On olennaista huomata, että Paavali ei anna seurakunnan eikä ylipäätään ihmisten tehtäväksi lähteä vainoamaan ja tappamaan homoseksuaalisia ihmisiä. Paavali viittaa siihen, että nuo homoseksiä harjoittaneet tietävät Jumalan säädöksen ja sen, että ko. teko ansaitsee kuoleman. Mutta sen jumalallisen säädöksen toimeenpanovaltaa ja -tehtävää Paavali ei luovuta kristityille (ei kenellekään, joka ei ole valtion viranomainen), eikä etenkään käske "meitä" surmaamaan ketään.

Kun luemme laajemmin Roomalaiskirjettä me huomaamme, että kaikki rankaisu- ja tuomiovalta kuuluu Jumalalle, joka itse toteuttaa aikanaan syntisten tuomion, eikä kukaan voi puolustella itseään muka synnittömänä Jumalan edessä (Room.2:1-12,16). Samoin rankaisuvalta kuuluu valtiovallalle Jumalan palvelijana, joka käyttää valtaa Jumalan valtuutuksella lakeja noudattaen ja täytäntöön laittaen (Room.13).

Ylipäätään koko Uudessa testamentissa Jeesus (ensimmäisen tulemisensa aikana ihmisenä maan päällä) ja hänen apostolinsa eivät tapa ketään ihmisiä omin käsin, eivätkä he anna uskovaisten tehtäväksi toteuttaa kostoa ja kuolemantuomioita. Jeesus ei tullut tuhoamaan eikä tuomitsemaan, vaan pelastamaan ihmisiä, kun hän tuli maailmaan ensimmäisen kerran. Esivallalle on jätetty valta rangaista pahantekijöitä, ja uskovaistenkin on oltava valtiovallalle alamaisia.

Totta on kuitenkin myös se, että Uuden testamentin mukaan Jeesus toisen tulemisensa yhteydessä surmaa paljon ihmisiä: ne, jotka eivät uskoneet evankeliumiin ja ne, jotka olivat Antikristuksen puolella. Mutta uskovien ihmisten tehtäväksi Jeesus ei anna lopun aikanakaan tappaa muita ihmisiä - ei homojakaan.

Pitääkö meidän tappaa ne muukalaiset, jotka tulevat "lähelle kirkkoa"?

Ehkä oudointa ateistista uskontokritiikkiä ja Raamatun vääristelyä on vetoaminen teksiin 4 Moos.1:48-51. Ja siitä tehty väite, että "meidän" on tapettava "muukalaiset", jotka tulevat "lähelle kirkkoa". Ei hyvää päivää sentään, mitään "kirkkoa" ei ollut edes olemassa 4 Moos. kirjassa eikä ylipäätään vanhan liiton aikaan. Kyseinen 4 Mooseksen kirjan teksti puhuu israelilaisten telttapyhäköstä ja siitä, että Herra antoi leeviläisille tehtäväksi hoitaa kaikki siihen pyhäkköön liittyvät asiat ja tehtävät. Herra käski - vanhan liiton aikaan - surmaamaan ne, jotka yrittivät puuttua leeviläisten tehtäviin, eivätkä kuuluneet Leevin heimoon. 4 Mooseksen kirjan teksti ei puhu muusta.

"Kirkko" alkoi vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ja kirkko on avoin kaikille - ensin juutalaisille, sitten myös muille kansoille. Eikä Raamattu todellakaan käske "meitä" tappamaan ketään, joka lähestyy kirkkoa, on sitten mitä kansallisuutta tahansa.

Opettaako Jeesus Matt.18:6, että lapset saa hukuttaa?

Tällaistakin Raamatun vääristelyä liikkuu netissä otsikon alla: "kuinka murhata lapsia, Raamatun tyyli". Mutta kyseessä on taaskin järkyttävää väärinymmärrystä ja harhauttamista. Matt.18:1-6 Jeesus opettaa, että kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesuksen mukaan lapsi on siis suurin, eikä tekstissä ole edes yhtä kirjainta, jossa Raamattu / Jeesus neuvoisi tappamaan lapsia hukuttamalla tai valtuuttaisi sellaiseen järjettömään toimintaan.

Jeesus puhui lisäksi ainoastaan siitä, että jos joku viettelee / johdattaa lankeemuksen yhdenkin pienistä lapsista, jotka uskovat Jeesukseen niin sille viettelijälle (ilmeisestikin aikuiselle henkilölle) olisi parempi kohtalo, jos hänen kaulaansa pistettäisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Ei siis lapsia pidä "hukuttaa" eikä "murhata" millään tavalla. Kyse on lapsien viettelijän saamasta rangaistustuomiosta, joka on oleva niin hirmuinen, että se meren syvyyteen upottaminenkin olisi hänelle parempi kohtalo.

Juutalaisten torjuva suhtautuminen kuolemanrangaistuksiin käytännössä

Ateistista ja vaikka antiteististä uskontokritiikkiä voi harjoittaa, mutta jokin taso siinä kritiikissä pitäisi olla niin että arvostelu ei hajoa kestämättömänä jo pintapuolisenkin Raamatun tuntemisen perusteella.

Tottahan toki Vanhassa testamentissa on monia tekoja ja tilanteita, joiden rangaistukseksi Jumala säätää kuolemantuomion. Mutta vaikka VT:n laki oli hyvin ankara, israelilaiset eivät soveltaneet sitä käytäntöön useinkaan. Kuolemantuomiot Israelin kansan keskuudessa eivät olleet käytännössä yleisiä. Ja Uusi testamentti ei anna uskovaisten käsiin valtaa suorittaa kuolemantuomioita korostaen sitä, että tuomiovalta kuuluu Jumalalle / Kristukselle.

Sitä paitsi myös Vanhassa testamentissa Jumala ilmaisi usein armoa, vaikka kuolemanrangaistus oli laissa säädetty. Daavid syyllistyi huorintekoon ja murhaan, mutta Jumala ei vaatinut hänen kuolemistaan (2 Sam. 11:1-5, 14-17; 12:13).

Talmudissa suhtaudutaan kuolemantuomioon varsin vastenmielisesti. Ote Wikipediasta: 

"Jotta kuolemanrangaistus voitaisiin langettaa, teolle tulee olla kaksi todistajaa, ja heidän on täytynyt varoittaa tekijää etukäteen ja sanoa hänelle, että jos hän tekee tekonsa, hänet voidaan tuomita kuolemaan ja hänen on täytynyt hyväksyä em. varoitukset niin, että hän on ilmaissut halunsa tekoonsa, piittaamatta seurauksista[3]. Rikollisen omaa tunnustusta ei hyväksytä todisteeksi, kuten ei myöskään aihetodisteita. Koska kyse oli hyvin vaikeasta asiasta, kuolemanrangaistuksen langettamisesta tehtiin hyvin vaikeaa, ja traktaatti Makkotin mišnan (1:10) mukaan sellaista sanhedrinia (Suurta neuvostoa), joka langetti kuolemantuomion useammin kuin kerran seitsemässä vuodessa, pidettiin hyvin julmana".