torstai 7. toukokuuta 2020

Raamatun tulkintaa 1

Raamatun tulkintaa 1: antoiko Jumala pahoja käskyjä ja onko Jumala siis paha? Ihmisuhrit Jahvelle?

Ateistisen virheellisen raamatunkäytön kritiikki: ovatko Raamatun mukaan Jumalan jotkut käskyt pahoja ja Jumala itse siten paha? Vaatiiko Jahve esikoispoikia eli ihmisuhreja itselleen?

Ateistisessa raamattukritiikissä esiintyy internetissä tällaisia väitteitä (joidenkin ateistien taholta): profeetta Hesekielin kirjan 20 luvun jakeiden 25-26 sanotaan väittävän, että osa Jumalan antamista kymmenen käskyn lain käskyistä on "pahoja" ja että tämä tekee Jumalasta "pahan". Toisekseen, samaiseen Hesekielin kirjan lukuun liittyen on ateisteja, jotka väittävät, että Herralle (Jahve) täytyi uhrata ihmisuhreja (esikoispoikia siis olisi Israelissa surmattu ja uhrattu Jahvelle, hänen itsensä suoranaisesta vaatimuksesta ja käskystä).

Väittelyä on käyty internetissä erityisesti Hesekielin kirjan luvun 20 kahden jakeen (25-26) perusteella (kontekstistaan irrallaan), joten tässä artikkelissa esitän eksegeettistä (raamatunselitysopillista) kritiikkiä mainittua ongelmallista ateistista Raamatun käyttöä ja arvostelua kohtaan.

Kyseiset kaksi Hesekielin luvun 20 jaetta vuoden 1992 suomennoksen mukaan:

"25 Siksi minä annoin heille säädöksiä, jotka eivät olleet hyviä, annoin heille määräyksiä, jotka vievät kuolemaan.
26 Minä annoin heidän saastua omista uhrilahjoistaan, kun he toivat esikoispoikansa tuliuhriksi alttarille. Minä saatoin heidät kauhun valtaan, jotta he tulisivat tietämään, että minä olen Herra".


Englanniksi jae 25 King James raamatunkäännöksen kahden version mukaan:

New King James Version

"Therefore I also gave them up to statutes that were not good, and judgments by which they could not live;"

King James Bible

"Wherefore I gave them also statutes that were not good, and judgments whereby they should not live;"

Jae 26 englanniksi samojen kahden käännöksen mukaisesti:

New King James Version

"and I pronounced them unclean because of their ritual gifts, in that they caused all their firstborn to pass through the fire, that I might make them desolate and that they might know that I am the LORD."

King James Bible

"And I polluted them in their own gifts, in that they caused to pass through the fire all that openeth the womb, that I might make them desolate, to the end that they might know that I am the LORD".

Kun tutkimme Hesekielin kirjan lukua 20 kokonaisuudessaan ja asetamme jakeet 25-26 tekstiyhteyteensä käy ilmeiseksi, että "säädökset, jotka eivät olleet hyviä, määräykset, jotka vievät kuolemaan" eivät voi olla samoja Herran käskyjä, joista Hesekiel puhuu jakeessa 20:11, sillä niiden käskyjen noudattaminen tuo elämän ("Siellä minä annoin heille säädökseni ja määräykseni -- joka niitä noudattaa, saa elää").

Sen tähden niitä kuolemaan johtavia huonoja säädöksiä ei tule ymmärtää miksikään osaksi Mooseksen lakia. Ei myöskään riitä selitykseksi sanoa, että Jumala antoi heille sen, mikä oli luonnostaan hyvä, mutta se hyvä tuli heille pahaksi heidän syntiensä kautta; tällainen näkemys laista hylätään painokkaasti Paavalin kirjeessä roomalaisille (Room. 7:13). Mooseksen lain käskyistä ja säädöksistä ei ole puhe ollenkaan jakeissa Hes.20:25-26.

Kuten jakeessa 26 selvästi osoitetaan, lapset pyhitettiin ja uhrattiin epäjumala Molokille. Nämä pahat säädökset olivat niitä, mitkä israelilaiset olivat omaksuneet heidän ympärillään ja keskuudessaan olevilta kansoilta.

Mutta miten Herra voi sanoa, että hän antoi ne säädökset israelilaisille? Aivan samalla tavalla kuin sanotaan esimerkiksi Jes.63:17 ("Miksi päästät meidät eksymään teiltäsi, miksi annat sydämemme paatua niin ettei se kavahda sinun voimaasi? Palaa takaisin, palvelijoittesi tähden, palaa kansasi heimojen tähden!"). Tämä liittyy Jumalan langettamiin rangaistustuomioihin ihmisten syntien ja tottelemattomuuden tähden.

Ja aivan kuten myös apostoli Paavali kirjoittaa Room.1:21-28 kuinka Jumala antoi ihmisten saastua ja jäädä kelvottoman mielensä valtaan Jumalasta luopumisen tuomiona ("Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi"). Ap.t.7:42 Stefanos toteaa, että Jumala antoi israelilaisten palvella taivaan joukkoa (taivaankappaleita jumalina).

Kyseessä on osa Jumalan universaalia maailman moraalista hallintaa, johon Hesekiel toistuvasti viittaa: tottelemattomuuden ja armon hylkäämisen seurauksena syntinen päätyy entistä suurempiin synteihin. Israelilaiset kapinoivat jumalallista hallitusta vastaan ja laiminlöivät heille annetun armon. Luonnollinen seuraus oli, että he joutuivat pakanoiden vaikutuksen alaisiksi (johon sisältyi mm. se, että israelilaiset alkoivat uhrata esikoisiaan Molokille ja muille epäjumalille).

Jakeessa 26 on lisäksi epätodennäköinen suomennos ("saastua"). Verbi on pikemminkin tuhota, hävittää, autioittaa. Israelin kansa oli siis kapinoinut Jahvea vastaan ja he itse tuottivat päälleen jumalalliset tuomiot, jotka tuhosivat Israelin maan. Jumala toisinaan tekee syntisten synneistä heidän oman rangaistuksensa, mutta silti Jumala ei ole synnin toteuttaja.

Jumalan ei oikeastaan suoranaisesti tarvitse tehdä mitään, hän vain antaa jumalattomien ihmisten pahojen tekojen ja syntien (kuten vaikka juoppouden) tehdä syntisen elämästä helvetillistä syntien edetessä niiden johdonmukaiseen lopputulokseen (joka on monesti ennenaikainen surkea kuolema, kun syntinen ei halua luppua pahoista mielihaluistaan ja himoistaan).

Jumalan kymmenen käskyn laki (tai mikään muu osa Mooseksen laista) Hesekielin kirjan luvussa 20 ei siten ole "paha", eikä Jumala ole "paha" (eli mainitsemani kyseinen ateistinen kriittinen päätelmä ei ole perusteltu eikä pätevä eksegeettisesti).

Entä ne väitetyt Jahven itselleen vaatimat ihmisuhrit?


3 Moos 18:21; 20:2-5 kieltää lasten uhraamisen Molokille. Tässä kohtaa ei vielä ole periaatteellista kannanottoa lasten uhraamista vastaan sinänsä. Jumala lupasi rangaista sellaisen synnin kuolemalla, mutta painopiste on siinä, että lapsi oli uhrattu väärälle jumalalle.

5 Moos.12:31 ja 5 Moos. 18:10 on myös kiellot lasten uhraamiselle, mutta pääpaino on edelleen mustasukkaisen Jahven huoli siitä että lapsia ei uhrattaisi ympäröivien kansojen jumalille, kuten Molokille.

Mutta Jeremian kirjassa Herra tuomitsee tavan uhrata (surmata) lapsia pakanoiden jumalille ja todetaan, että se ei ole ollut Herran tahto:

Jer. 32:35 "He ovat rakentaneet Baalille uhrikukkuloita Ben- Hinnomin laaksoon, ja siellä he ovat palvelleet Molokia panemalla poikiaan ja tyttäriään kulkemaan tulen läpi. Sitä minä en ole käskenyt heidän tehdä. Kuinka voisi tulla mieleenikään vaatia heitä tekemään sellaisia kauhistuttavia tekoja! Itse he ovat syösseet Juudan syntiin".

Mooseksen lain mukaan esikoispojat kuuluivat Jahvelle, mutta esikoispojat voitiin lunastaa eläinuhrilla, joka siis tapettiin eikä suinkaan niitä israelilaisten esikoispoikia (2 Moos.13:2; 22:29; 4 Moos.3:46-47; 18:15-16).

Profeettojen kirjoissa Jahve kiihkeästi vastustaa käytäntöä, jossa esikoispojat oikeasti uhrattiin eli surmattiin. Mutta kysymystä siitä, että mille jumalalle esikoispojat uhrattiin, ei ole helppo ratkaista aukottomasti. VT:n teksteissä, jotka liittyvät esikoispoikien uhraamiseen tuon käytännön tuomiten on jumalana Molok, Baal tai epäjumalat yleisesti, eikä Jahve.

Vaikka israelilaisten käytäntö uhrata lapsia / esikoispoikia jumalalle oli lainattu kanaanilaisilta kansoilta, on todennäköistä, että israelilaiset silti uhrasivat Jahvelle esikoispoikiaan. Etenkin koska kyseinen laki esikoispoikien uhraamisesta oli ymmärretty Jahven antamaksi (on kuitenkin muistettava, että Mooseksen laissa esikoispojat voitiin lunastaa uhraamalla esikoisten asemasta eläinuhri). Ja toisaalta kuitenkin, profeetta Jeremian kirjan teksti hylkää tuon suositun päätelmän (eli että esikoispojat uhrattiin Jahvelle) todetessaan uhraamisen tapahtuneen Baalille ja Molokille.

Mutta on myös huomioitava, että Hoosean kirjassa nimeä Baal on käytetty varsin löysästi eli siten, että siihen sisältyivät lisäksi Jahvesta tehdyt kuvat. Kaikkia pakanallisia seremonioita kutsuttiin Baalin palvonnaksi.

Toisin sanoen siis säädökset, jotka eivät olleet hyviä ja joista he eivät voineet elää, vaan niiden seurauksena he saastuivat uhrilahjoistaan sitä varten, että heidät tuhottaisiin, oli oikeudellinen rangaistuomio israelilaisten synneistä. Aivan kuten väärien profeettojen petos Hesekiel 14:9 "Jos profeetta silloin eksyy vastaamaan itse, niin minä, Herra, eksytän tuon profeetan, ja minä kohotan käteni häntä kohti ja hävitän hänet kansani Israelin parista". Mooseksen laki, jossa on yhtenä osana kymmenen käskyä, ei siis ollut paha, eikä niiden käskyjen noudattaminen johda tuhoon, vaan elämään.

Raamatun tekstien äärellä jää epävarmaksi ovatko Baalin palvontaan perehtyneet ihmiset esittäneet israelilaisile väärät päätelmät esikoisten uhraamislaista (eli päätelmän, että esikoispojat piti todella surmata ja uhrata Jahvelle) vai ovatko väärät opettajat / profeetat esittäneet ajatuksen Israelin kansalle, joka sen sitten omaksui.

Näin ollen tämäkään ateististen kriitikoiden väite (eli että Jahve nimenomaan vaatii ihmisuhreja ja on käskenyt uhraamaan esikoispojat hänelle) ei kestä tarkempaa teologista analyysia. Vaikkakin Israelin kansan parissa harjoitettiin ihmisuhrauksia (lapsien surmaamista uhreina), niin Jahvelle kuin ympäröivien kansojen jumalille, ei kyseinen käytäntö ole mitenkään kiistattomasti Mooseksen lakiin / Jahven käskyihin perustuva, etenkään siten että Jahve sitä vaati. Kyseessä oli pikemminkin vääristynyt uskonnon harjoittamisen muoto, kun lapsia uhrattiin jumalille.

Kommentaarit:

Ellicott's Commentary for English Readers
Benson Commentary
Cambridge Bible for Schools and Colleges
Pulpit Commentary
Matthew Henry's Concise Commentary

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.