Skeptisismistä

Professori Ilkka Niiniluoto toteaa kirjassa Skeptisismi, että epäilemisestä puhuminen vaatii tietoista asennetta ja ymmärrystä. Niinpä ei ole luontevaa väittää, että asiaa ymmärtämätön lapsi tai tiedottomassa tilassa makaava ihminen epäilee jotakin, vaikka kummallakaan ei ole asiasta mitään uskomuksia suuntaan tai toiseen (huomautan tähän, että niinpä pikkulapsi ei ole sen enempää ateisti kuin uskovainenkaan).

Epäilijällä on yleensä perusteet kannanotosta pidättäytymiselle. Epäilijä voi pitää vaihtoehtoja p ja ~p (ei-p) avoimina, sillä hän etsii lisätodisteita mielipiteen muodostamista varten (esim. väitteille "Jumala on olemassa" ja "Jumala ei ole olemassa"). Tässä tapauksessa epäilijä on zeteetikko eli etsijä (kreikankielen verbistä zeetein eli etsiä). Henkilökohtaisesti todettuna minä olen zeteetikko, mitä tulee suuriin ja perimmäisiin kysymyksiin kuten jumaluus.

Jos epäilijä katsoo, että valinta eri käsityksien ja uskomuksien välillä on ratkaisematon, koska tarpeellisia lisätodisteita ei hänen mielestään voi löytyä koskaan, hän on agnostikko (ei-uskova, tai tarkemmin sanottuna ei-tietävä). Voitaisiin kuitenkin kysyä, että mistä agnostikko (ei-tietävä) tietää juuri sen, että niitä todisteita ei voida koskaan löytää?

Suomalaisen Skepsis ry:n toiminnasta

Skepsiksen virallisessa ohjelmassa puhetapa on sama kuin zeteetikoilla: suhtautudaan epäilevästi paranormaaleita ilmiöitä koskeviin uskomuksiin ja tarkastellaan ja tutkitaan noita poikkeuksellisia väitteitä tieteellisesti.

On kuitenkin nähtävissä, että julkisuudessa Skepsiksen jäsenillä onkin usein suoralta kädeltä kieltävä ja torjuva asenne, jonka nojalla he julistavat paranormaalit ilmiöt, ufot ja homeopatian yms. asiat "huuhaaksi" sekä perusteita vailla olevaksi moderniksi "taikauskoksi". Niinpä Skepsiksen monetkaan jäsenet eivät näytä olevan zeteetikkoja käytännössä, ainakaan kaikissa asioissa.

Skepsis ry:n näkemyksen perustana luotetaan kriittiseen ajatteluun sekä tieteelliseen maailmankuvaan. Tämä onkin erittäin järkevää.

Tieteen eetoksesta. Eräitä jaotteluja

On sanottu, että "tieteen eetos nojaa organisoituun skeptisismiin". Toisin sanoen mitään maailmaa koskevia väitteitä ei hyväksytä tuosta vaan ja esim. "kivan fiiliksen" takia tai auktoriteettiuskoisuuden tähden, vaan väite voidaan hyväksyä ainoastaan julkisen empiirisen tai loogisen perustelun nojalla.

Jos jaotellaan erilaisia suhtautumistapoja uskonnonfilosofian käsitteillä niin tieteeseen luottavat epäilijät ovat evidentialisteja (kieltäydytään uskomasta mitään väitettä ilman asianmukaisia ja riittäviä perusteita ja testauksia). Heidän vastakohtansa ja vastustajansa ovat fideistejä (uskomukset sallitaan ilman perusteluja).

Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että kriittisen epäilemisen ohjelma kohdistuu kaikenlaista herkkäuskoisuutta, sokeaa uskoa ja dogmatismia sekä vastuutonta ja mihinkään realismiin perustumatonta toiveajattelua kohtaan. Sitä paitsi on vastoin tieteen pelisääntöjä pohjata ajattelunsa sokeasti luotettuihin auktoriteetteihin tai omiin pinttyneisiin ennakkoluuloihin - tai tuntemuksiin -, joita ei ole kriittisesti tarkasteltu.

Ja kuten on sanottu: "jos jokin väite voidaan hyväksyä ilman perusteluja, se voidaan myös hylätä ilman perusteluja" (toteennäyttämättömänä uskomuksena).

Lisätietoa ja lähde:

Skeptisismi. Epäilyn ja etsimisen filosofia - toimittanut Malin Grahn-Wilder (2016)