Sota tieteen ja uskonnon välillä?

Sota tieteen ja uskonnon välillä?

Näkemys, jonka mukaan tieteen ja uskonnon välillä vallitsee nimenomaan sotatila palautuu 1700-luvulle valistusaikaan. 1700-luvulla (ja sen jälkeenkin) alettiin tehdä erotus uskon ja järjen välille. Syntyi käsitys, että tieteen edistys - etenkin luonnontieteiden - selittää viimein kaikki asiat ja usko Jumalaan käy tarpeettomaksi ja alkaa hiipua pois. "Tiede hallitsee ja uskonto vikisee, rimpuilee vastaan ja kuihtuu".

Tuohon ajatustapaan liityy siis tulkinta, jonka mukaan tiede ja uskonto ovat sodassa keskenään ja uskonnon - etenkin kristinuskon - rooli on ollut tukahduttaa, estää ja vaikeuttaa tieteen kehitystä sekä tieteen tuloksista tiedottamista. Kokonaisuuteen kuuluu myös myytti eli virheellinen käsitys, jonka mukaan keskiajalla kuviteltiin Maan olevan litteä levy. Se väite ei pidä paikkansa. Kyllä keskiajalla tiedettiin, että Maa on pallomainen kappale. Toki vallalla oli maakeskeinen maailmankuva.

Mutta onko asiantila - tieteen ja uskonnon suhde, etenkin kristillisessä kulttuuripiirissä - todellakin se, että ne ovat sodassa keskenään ja siinä kaikki, mitä voidaan sanoa aiheesta? Ei ole. Asia ei ole tieteenfilosofisesti eikä historiallisesti noin yksinkertainen eikä yksiselitteinen.

Itse asiassa kysymys tieteen ja uskonnon suhteesta ja etenkin kristillisen uskon ja kirkon vaikutuksesta historian aikana tieteeseen on monitahoinen ja -muotoinen, eikä sitä voida typistää yhdeksi lyhyeksi heitoksi esim. "sodasta tieteen ja uskonnon välillä".

Kyseenalainen ja ongelmallinen vastakkainasettelu järjen ja uskon välillä

Eikä ole ongelmatonta tehdä jyrkkä erotus uskon ja järjen välille ja asettaa ne taistelemaan toisiaan vastaan tai toimimaan jotenkin erillään. Otetaanpa esimerkiksi vaikka keskiaikainen korkeaskolastikko Tuomas Akvinolainen. Tuomaan filosofiassa kristillistä totuutta täydentävät terve järki ja kokemukset ihmisyydestä ja ihmissuhteiden monista puolista. Eräs keskeinen Tuomaan ajatus on, että ”armo ei kumoa luontoa, vaan tekee sen täydelliseksi”. Tuomas Akvinolainen opetti, että järkiperäisten argumenttien avulla kristillisen opin ydinkohtien oikeellisuus voidaan osoittaa pakanoille. Keskeisin ydinkohta on Tuomaan mukaan Jumalan olemassaolo, joka hänen mukaansa voidaan todistaa puhtaasti järkiperäisesti ilman yliluonnollista ilmoitustakin.

Tuomaan vakaumuksena oli, että ihmisen ei tarvitse tehdä valintaa järjen ja uskon välillä, vaan asiat voidaan omaksua kummalla tavalla tahansa. Tosin jotkin uskon totuudet (esim. kolminaisuusoppi) ovat Tuomaankin mielestä järjen tavoittamattomissa.

Eivätkä uskonnot ole minnekään kadonneet tieteen etenemisestä huolimatta

Entä ovatko uskonnot kuten kristinusko tai islam sitten muka häviämässä maailmasta, kun "tiede edistyy ja järki voittaa alaa"? Eivät ne ole, vaan uskonnoilla on edelleen merkittävä asema maailmassa (politiikkaa myöten). Toki esim. kristillinen usko muuntuu ja kehittyy aikojen kuluessa ja jotain vanhaa karsiutuu pois ja uutta tulee tilalle (etenkin joustavammin pyhiä tekstejään tulkitsevassa uskonnollisuudessa).

Loppukommentti: tieteen ja uskonnon välillä ei vallitse ykskantaan, tyhjentävästi ja mustavalkoisesti "sota" muttei myöskään, ainakaan aina, "rauha". Uskonnon ja tieteen suhdetta pitää tutkia laaja-alaisesti ja objektiivisuuteen pyrkien ilman esim. antiteististä ja ateistista asenteellista, tarkoitushakuista agendaa ja motiivia. Toki myös ilman apologeettista agendaa.

Me saatamme helposti ajatella, että tokihan uskonto ja tiede ovat nimenomaan sodassa keskenään ja voimme uskoa erilaisia aiheeseen liittyviä myyttejä, jotka eivät kestä tarkempaa kriittistä erittelyä ja faktojen tarkistusta. Teemme näin, koska meidät on opetettu niin ajattelemaan ja luulemaan ja tätä sotamyyttiä on niin paljon toitotettu eri tahoilla.