Talous ja koronaepidemia

Talous ja koronaepidemia

Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu on tänä keväänä puhunut koronaepidemian vaikutuksista Suomen taloudelle. Hän pitää erittäin tärkeänä sitä, että ihmisten luottamus tulevaisuuteen palautuu takaisin. Epidemian talousvaikutukset riippuvat koronaepidemian kestoajasta, mutta Koivun mukaan joka tapauksessa seuraavien kuukausien tilanne vaikuttaa melko heikolta taloudellisesti, eikä jotain pikaista hokkuspokkus-konstia ole saatavilla.

Ongelma on siinä, että epidemian hellittämisestä huolimatta talouden pyörät eivät ala pyöriä, koska kuluttaminen ei lähde liikkeelle. Ja pyörät eivät pyöri koska monilla ihmisillä ei ole luottamusta tulevaisuuteen ja työpaikka on menetetty ja lukuisa joukko kansalaisia on joutunut työttömiksi tai lomautetuiksi (lisäksi valtiovallan toimet omiin tuloihin voivat pelottaa kun puhutaan jo leikkauslistoista, joten moni voi painaa paniikkinappulaa kulutuksessaan).

Siksi tarvittaisiin luottamusta tulevaisuuteen ja se vaatii uskoa liikkumisen turvallisuuteen - kun se aika koittaa. Oma lukunsa on tosiaan, mitä hallitus tekee. Jos aletaan leikellä ihmisiltä ostovoimaa leikkaamalla eläkkeitä ja valtion maksamia tuloja, niin eiväthän ihmiset pysty ostamaan paljoakaan. Kun useilla ihmisillä ei raha ole aikaisemminkaan riittänyt ostamaan sekä ruokia että lääkkeitä. Muusta kuluttamisesta puhumattakaan.

Meidän ei pitäisi Koivun mukaan jäädä pelkäämään työpaikan menetystä, vaan tilanteen helpottaessa olisi uskallettava lähteä liikkeelle ja kuluttaa (varojensa mukaan), jotta yritykset menestyisivät, ihmiset pysyisivät työnsä syrjässä kiinni ja yhteiskunta saisi verotuloja tämän yhteiskunnan pyörittämiseen. Eli syntyisi talouteen positiivinen kierre ylöspäin.

EU:n linjaus

Erittäin positiivista ja Suomenkin asemaa helpottavaa on, että EU on antanut koronakriisin ajaksi vapautuksen Euroopan kasvu- ja vakaussopimuksen mukaisista rajoista velan määrälle suhteessa BKT:een ja alijäämästä valtion budjetissa. Tätä vapautusta pitäisi jatkaa monta vuotta, että valtiot ehtivät rauhassa toipua koronaepidemian vaikutuksista taloudelle. Eikä valtioita EU:ssa pitäisi vaatia tekemään budjettileikkauksia ja siten vähentämään osaltaan kansalaisten ostovoimaa, kuten tapahtui finanssikriisin aikaan, mistä seurasi kaksoistaantuma euroalueella.

Sitä paitsi tämä uusi velkaantuminen EU:n alueella ja talouden laskusuhdanne ei johdu taloudellisista seikoista ja valtioiden holtittomuudesta julkisen talouden hoidossa, vaan ulkoisesta tekijästä eli koronaviruksesta.

Maatalous ja kotimaan työttömät

Omana kommenttinani sanoisin vielä jotakin maataloudesta. Suomalaisten maatilojen, etenkin marjoja ja vihanneksia tuottavien tilojen tilanne on hyvin hankala, kun ulkomaista kausityövoimaa ei saada maahan. On uhka, että kesällä syntyy pulaa kotimaisista marjoista ja kasviksista. Kuitenkin meillä on satoja tuhansia työttömiä, joita tunnutaan pikemminkin suojeltavan työn teolta kuin patistettavan töihin (ylivahvan ay-liikkeen tekosia tämäkin käytäntö). Eli miksi valtio ei velvoita työttömiä lähtemään marja- ja vihannestiloille töihin, kun työvoimaa suuresti tarvitaan? Toki jotkut suomalaiset ovat jo lähteneetkin maalle töihin, mikä on hyvä.