Teodikea -pahan ongelma 1

Teodikea -pahan ongelma 1

Teodikea eli miksi maailmassa on pahaa ja kärsimystä, jos on olemassa kaikkihyvä ja kaikkivaltias Jumala? Peilaan tätä vanhaa uskonnonfilosofista dilemmaa oman elämäntilanteeni kautta.

Teodikea on siis tuhansia vuosia jo pohdittu uskonnonfilosofinen suuri ongelma - erityisesti se on ongelma kristinuskolle perinteisesti. Joku voisi kysyä, että miksi uskon Jumalaan, joka salli minulle tämän vaikean, kärsimystä aiheuttavan elämäntilanteen ja miten ylipäätään sellainen on mahdollista kaikkihyvälle, kaikkivoivalle ja rakastavalle Jumalalle?

Tästä teodikea-ongelmasta on kirjallisuutta ja nettilähteitä kymmeniä tuhansia sivuja. Joten en voi edes raapaista pintaa teodikeasta, mutta tässä jotain mietteitäni. Viittaan kuitenkin ensin siihen, mitä Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori ja kirjailija Alister McGrath on todennut aiheesta:

"Mitä kärsimys viestii Jumalan olemassaolosta? Tästä aiheesta on kirjoitettu hyllymetreittäin tekstiä 1900-luvulla, eivätkä tulokset ole mitenkään lopullisia. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että yhä selvemmin nähdään ettei keskustelu johda mihinkään. Kuten filosofi William Alston on huomauttanut, väite siitä, että paha on loogisesti yhteensopimaton Jumalan olemassaolon kanssa, "on nyt tunnustettu (lähes) joka taholla" täysin paikkansa pitämättömäksi. Jos siis ihmisjärki ei voi saavuttaa asiassa lopullista selvyyttä, se on selvitettävä toisin keinoin" - Alister McGrath: Ateismin lyhyt historia, s.204.

Henkilökohtaisesti minulla ei ole tarvetta tehdä Jobin vaimon kehotuksen mukaan Raamatussa, eli "kiroa Jumala ja kuole" (koska Job kohtasi joukon pahoja asioita, jotka Jobin kirjan mukaan aiheutti Saatana, Jumalan sallimana ja Jobin hurskauden koettelemiseksi).

Perusteluikseni totean seuraavat seikat:

1. Raamattu, kuten Jeesus evankeliumeissa, ei edes lupaa kenellekään (ei myöskään kristityille) elämää, joka olisi pelkkää onnea, helppoutta, vaivattomuutta ja jatkuvaa kärsimyksetöntä ihanuutta. Elämä on monimuotoinen, jopa rujo ja rankka ja kaikkea voi Raamatun itsensäkin mukaan tapahtua aivan kaikille, onpa ihmisellä uskoa Jumalaan tai ei ja tekipä syntiä vähän tai paljon. Jeesus ja apostolit lupaavat päinvastoin kärsimystä, jopa vainoa uskoville. Uusi testamentti kehottaa peräti pitämään ilona sitä, että kärsii, koska Jeesuskin oli kärsinyt.

2. Kärsimys kuten joku sairaus ei ole (etenkin uuden liiton aikakaudella) Jumalan rangaistus (ei ainakaan pääsääntöisesti), eikä johdu siitä, että kärsivä ihminen on muita ihmisiä pahempi tai että Jumala vihaisi häntä.

3. Elämä on Uuden testamentin mukaan ristinalaista, eli erilaiset kärsimykset kuuluvat tähän maalliseen elämään ja Jumala itse on ristinmuotoinen, kärsimykseen alentunut ja suostunut. Ei ole oppilas parempi kuin Opettajansa eikä pääse Opettajaansa Jeesusta helpommalla.

4. Syiden monimuotoisuus kärsimyksen sallimisessa: suvereenilla ja salatulla Jumalalla voi olla hyvin erilaisia ja monimutkaisia syitä kärsimyksen sallimiseksi maailmassa, emmekä me voi - ei edes vetoamalla Raamattuun - tietää kaikkia erilaisia Jumalan syitä, miksi hän salli juuri tietyn kärsimyksen.

5. Vanhan testamentin eräissä traditioissa jumalakuva on monistinen: Jumala tekee sekä onnen että onnettomuuden ja luo sekä valon että pimeyden. Raamatun teologisissa traditioissa Jumala ei edes ole ”kaikkihyvä”, vaan kaikkihyvyys Jumalan ominaisuutena on peräisin pikemminkin kreikkalaisesta filosofiasta. Ongelmia on siten aiheuttanut virheellinen, epäraamatullinen jumalakuva, kun on koetettu ympätä kreikkalaisten filosofisia ajatuksia Raamatun teologioihin. Voidaan myös kysyä, että onko Jumalan ominaisuus "kaikkivaltius" ymmärretty oikein ja miten se pitäisi käsittää perustellummin? Entä Jumalaan liitetty ominaisuus "hyvä", onko sitäkään pohdittu loppuun asti?

6. Maailmassa on omat lainalaisuutensa ja syyt johtavat seurauksiinsa: miksi Jumala vapauttaisi kaikki aina heidän elämässään tekemiensä valintojen ja tekojen johdonmukaisista seurauksista, jotka monesti ovat eriasteista kärsimystä? Eli miksi Jumala koko ajan tekisi poikkeuksia maailman lainalaisuuksiin kaikille kaikkialla niin että elämä olisi kuin pumpulissa lillumista eikä teoilla olisi kenellekään monesti myös ikäviä seurauksia? Esim. joku juo itsensä humalaan ja lähtee autoa ajamaan ja sitten tapahtuu kolari ja aiheutuu kärsimystä. Miksi Jumalan pitäisi kumota tuo tapahtumasarja ja estää se jollain yliluonnollisella väliintulolla sekä syyn ja seurauksen laki syrjäyttämällä?

Tämä on siis minun henkilökohtainen näkemykseni ja tulkintani teodikeasta ja tämä riittää vastaukseksi tässä vaiheessa itselleni. Sen ei tarvitse puhutella eikä vakuuttaa muita henkilöitä ja toisenlaiset päätelmät teodikeaan liittyen ovat myös täysin mahdollisia.

Vaikeudet kuten sairaudet voivat sitä paitsi myös auttaa ihmistä kasvamaan henkisesti ja opettaa jotakin, mitä hän ei oppisi jos elämä olisi vain joku pinkkinen pilvilinna ja silkkaa onnea ja myötäkäymisiä. Vaikeastakin asiasta kuten kärsimyksestä voi löytää jotain hyvää, käytettäköön vaikka sanaa siunauksen. Synkimmilläkin pilvillä on kultareunus. Sitä paitsi ihminen ei kehity eikä kasva ilman haasteita ja kärsimyksetkin ovat niitä haasteita.

Aiemmin puhuttiin, että "käydään sairasta oppimassa": kuulemassa mitä sairaus on opettanut potijalleen, mitä uusia näkökulmia löytynyt ja henkistä kasvua tapahtunut (toki voi käydä niin, että sairaudet ja muut kärsimykset tekevät ihmisestä vain katkeran, eikä henkistä kasvua tapahdu).

Teodikea-kokonaisuuden toinen artikkeli: teodikea sisäisenä ongelmana kristilliselle teismille

Teodikea-kokonaisuuden kolmas artikkeli: teodikea ulkoisena ongelmana