Teodikea -pahan ongelma 2

Teodikea -pahan ongelma 2

Kärsimyksen / pahuuden esiintyminen maailmassa ja kristillisen Jumalan olemassaolo: sisäisen teodikean ongelma

Vapaa-ajattelijat ja monet muutkin uskontokriitikot käyttävät usein vahvimpana argumenttinaan kristillisen, kaikkivaltiaan ja hyvän Jumalan olemassaoloa vastaan teodikeaa (pahan ongelma: jos on olemassa kaikkivaltias, kaikkihyvä Jumala niin miksi maailmassa on pahaa ja kärsimystä?).

Mutta onko asia todellakin niin simppeli vai millaista edistystä filosofisessa keskustelussa on vuosien aikana tapahtunut koskien teodikea-kysymystä? Mikä on ollut teodikeaa koskevan filosofisen keskustelun tilanne viime vuosina? Mitä vaikutuksia teodikea-ongelmalle on sillä, jos objektiivista moraalia ei ole olemassa? Ja onko Jumala Raamatun teologioissa ylipäätään "kaikkihyvä"?

Vapaa-ajattelijoiden pinnallinen näkemys teodikeasta kristillisen Jumalan olemassaolon kaatajana

Otettakoon näytteeksi vaikka Vapaa-ajattelijoiden lehti 1/2002, jonka mukaan on "kohtuullisen helppoa" näyttää, että kristillistä Jumalaa ei voi olla olemassa:

"Sanotaan, että niihin pätee kolmannen poissuljetun laki. Ateismin kriitikot väittävät joskus, että väite ”jumala on olemassa” ei ole tosi tai epätosi. Kristinuskon osalta on kohtuullisen helppoa osoittaa, ettei sen määrittelemää kaikkivaltiasta, kaikkitietävää ja kaikkihyvää jumalaa voi olla olemassa."

Tämä vapaa-ajattelijoiden väite on puolestaan kohtuullisen suurta liioittelua minkä lisäksi se on vanhentunutta tietoa filosofiaan liittyen. Asiantila on niin kuten professori Alister McGrath on todennut:

"Mitä kärsimys viestii Jumalan olemassaolosta? Tästä aiheesta on kirjoitettu" hyllymetreittäin tekstiä 1900-luvulla, eivätkä tulokset ole mitenkään lopullisia. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että yhä selvemmin nähdään ettei keskustelu johda mihinkään. Kuten filosofi William Alston on huomauttanut, väite siitä, että paha on loogisesti yhteensopimaton Jumalan olemassaolon kanssa, "on nyt tunnustettu (lähes) joka taholla" täysin paikkansa pitämättömäksi. Jos siis ihmisjärki ei voi saavuttaa asiassa lopullista selvyyttä, se on selvitettävä toisin keinoin" - Alister McGrath: Ateismin lyhyt historia, s.204.

Kuten sanottua, ateistit ovat perinteisesti pitäneet teodikeaa sisäisenä ongelmana kristilliselle teismille. Se tarkoittaa, että kristillisen teismin eri uskonkohtien välillä on ristiriita, epäjohdonmukaisuus, joka muodostaisi jännitteen kristilliselle jumalauskolle. Tämä sisäinen ongelma kristinuskolle voidaan esittää seuraavasti:

A. Kaikkivaltias, kaikkihyvä Jumala on olemassa
B. Kärsimystä on olemassa (vaihtelevassa määrin ja erilaisina "pitoisuuksina" alkaen pienistä vaivoista aina valtaviin katastrofeihin, joissa kuolee satoja tuhansia ihmisiä tai eläimiä).

Perinteisessä sisäisessä teodikean ongelmassa näitä kahta premissiä pidetään keskenään ristiriidassa olevina ja loogisesti epäyhteensopivina tai ainakin epätodennäköisinä. Mutta ei enää viime vuosina. Nimittäin sellaisten kristittyjen filosofien kuten Alvin Plantingan työn tuloksena on sittemmin laajalti oivallettu ja hyväksytty, että tämä sisäinen ongelma kärsimyksen olemassaolosta on epäonnistunut ateistinen argumentti kristinuskon Jumalan olemassaoloa vastaan.

Kukaan ateisti ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, että yllä olevat väitteet A ja B ovat joko loogisesti epäyhteensopivia keskenään tai epätodennäköisiä suhteessa toinen toisiinsa. Ei ole siten mitään keinoa todistaa olevan mahdotonta tai epätodennäköistä, että Jumalalla olisi moraalisesti riittäviä syitä sallia mitä tahansa havaittua kärsimyksen muotoa.

Tämä on todella merkittävää edistystä teodikea-kysymyksen pohdinnassa ja rohkaisee uskomaan, että muissa vielä avoimissa asioissa voidaan saavuttaa samanlainen yhteisymmärrys. Lisäksi tämä asiantila kaataa sen syytöksen, että filosofiassa ei tapahtuisi koskaan edistystä (God?: A Debate between A Christian And An Atheist, s.113 ja filosofi Peter van Inwagen: "The Problem of Evil, the Problem of Air, and the Problem of Silence" teoksessa The Evidential Argument from Evil, s.151) .

Samoin myös teoksessa The Cambridge Companion to Atheism uskonnonfilosofi Willian Lane Graig toteaa:

"As a result of the work of Christian philosophers as Alvin Plantinga, it is today widely recognized that the internal problem of evil is a failure as an argument for atheism. No one has ever been able to show that (A) and (B) are either logically incompatible with each other or improbable with respect to each other. Having abandoned the internal problem, atheists have recently taken to framing evil as an external problem, often called the evidential problem of evil" - The Cambridge Companion to Atheism, s.73.

Jos henkilöllä on hyviä perusteita uskolle Jumalaan, ei tarkoituksetonta pahaa (tai kärsimystä) ole, eikä paha ole ongelma. Sille, jolla on heikot perustelut hänen teistiselle uskolleen, voi teodikea olla hyvin vaikea ongelma ja jopa suurin este uskolle kristilliseen Jumalaan.

Teodikea-kokonaisuuden ensimmäinen artikkeli

Teodikea-kokonaisuuden kolmas artikkeli: ulkoinen ongelma kristilliselle teismille


Kirjallisuutta:
Alister McGrath: Ateismin lyhyt historia
Michael Martin (toim.): The Cambridge Companion to Atheism
William Lane Graig ja Walter Sinnott-Armstrong: God?: A Debate between A Christian And An Atheist (Oxford University Press)
Daniel Howard-Snyder: The Evidential Argument from Evil