Evoluutio vs. kreationismi

Evoluutio vs. kreationismi- vastakkainasettelun tarkastelua ja kritiikkiä kristilliselle kreationismille. Ajatuksia tieteestä

Tiede on tämän havaittavan (aistein tai erilaisin epäsuorin keinoin) maailman tutkimista asianmukaisin metodein ja uskonto keskittyy tuonpuoleiseen, transsendenssiin ”todellisuuden tasoon”, jonka oletetaan olevan perimmäinen todellisuus. Tiede ottaa kantaa kysymyksiin mitä, miten, milloin ja uskonnon toimialaa (ainakin erään käsityksen mukaan) ovat miksi-kysymykset (tarkoitukset, merkitykset, arvot, etiikka. Moni saa uskonnoista mielenrauhaa, lohtua ja toivoa). 

Näitä kahta ”valtakuntaa” ei tarvitse eikä kannata sekoittaa toisiinsa (eräs näkemys on, että tiede ja uskonto eivät edes voi olla ristiriidassa keskenään, koska ne käsittelevät eri elämänalueita ja kysymyksiä).

Toisaalta eräissä protestanttisissa tulkintaperinteissä tieteen ja uskonnon (so. protestanttisen fundamentalistisen kristillisyyden) välillä on ristiriitaa ja vastakkainasettelua. Uskonnon, etenkin kristinuskon piirissä, on esiintynyt joinakin aikoina nimen omaan tieteellisen edistyksen ja tieteellisen tiedon levittämisen vastustamista (toisaalta kristillisellä uskolla on ollut myönteisiäkin vaikutuksia tieteen ja sen edellytyksien mahdollistamisen kannalta historian aikana). 

Auktoriteettiusko (on auktoriteettina sitten pyhänä pidetty kirja, "Jumalan ilmoitus", tai jokin uskonnollinen johtaja) on taaksepäin katsomista ja jarruttaa asioiden empiiristä tutkimusta vapaasti ja dogmatismin kahlehtimatta. Rationaalinen asennoituminen on eteenpäin katsomista, uutta tietoa tuottavaa ja itseään korjaavaakin tarvittaessa, toisin kuin dogmaattinen auktoriteettiusko (vai onko muka Raamattu tai Koraani uudelleenkirjoitettu ja päivitetty?).

Vaikka evoluutio joskus osoittautuisi virheelliseksi teoriaksi, siitä ei seuraa, että kreationismi olisi tällöin oikea vastaus ja todistunut olevan "totuus". Ei myöskään, että kreationismista jossain muodossaan tulisi uusi vallitseva teoria (sitä paitsi minkä uskonnon luomisopista ja mikä niistä erilaisista esim. kristillisperäisistä kreationismeista se oikea luomisoppi on?). 

Tiedeyhteisö päätyy sellaiseen uuteen teoriaan, joka pystyy selittämään uudet havainnot luonnossa tyydyttävästi, sekä selittämään myös kaiken sen tiedon, mitä evoluutiotutkimus on saanut selville luonnosta. Näen amerikkalaisten oikeistolaisten ja fundamentalististen piirien kreationismin nimenomaan epäuskosta tai vähintään heikosta uskosta nousevana hätääntyneenä puolustusreaktiona ahdistavaa ”pahaa ja moraalitonta” tiedettä vastaan (samoin kuin reaktiona koko modernisaatiota ja sekularisoitumiskehitystä vastaan ja pyrkimyksenä kääntää kelloa taaksepäin. Noiden piirien rumalla agendallahan ovat myös naisten ja homoseksuaalien vapauksien ja oikeuksien vastustus).

Kreationismissa ja siihen kuuluvassa ID-liikkeessä on nimen omaan – kuten heidän omista dokumenteistaan ilmenee – kysymys kokonaisvaltaisen kulttuurisen vallankumouksen tavoittelusta sekä poliittisesta vallanhalusta: se valta on ihmisten mielien hallintaa ja kristillisen maailmankäsityksen palauttamista takaisin kulttuuria hallitsevaksi suureksi kertomukseksi ja mielien hallinnan kautta se on poliittista valtaa (heidän tavoite on todellakin darwinistisen evoluutiobiologian ulosheittäminen kulttuurista ja tieteestä).

Kreationistinen raamatuntulkintamalli on aikansa elänyttä

Lisäksi kreationismissa etsitään epätoivoisesti omalle erittäin jäykälle ja aikansa eläneelle Raamatun tulkinnalle pönkitystä koettamalla saada oma uskontulkinta näyttämään tieteelliseltä. Maailma ja tiede osana maailmaa koetaan liian vaarallisena, pelottavana ja monimutkaisena ja siksi halutaan uskoa yksinkertaistettuun selkeän mustavalkoiseen maailmankatsomukseen. Tieteeseen on kuin jokin viha-rakkaus suhde. Kreationistien oma ”tiede” on hyvää ns. "tositiedettä"/ "rehellistä tiedettä", mutta muiden tutkijoiden tiede on moraalitonta, pahaa ja saatanallista (ja "ateistista"). Kreationismin tarkastelu kuuluisi pikemminkin psykologian ja sosiologian alueille eikä luonnontieteisiin.

Raamatun ”luominen sanan avulla” ja moderni kirkollinen tulkinta (tieteen pakottamana), jonka mukaan ”Jumala loi kehittämällä” pitkien aikojen kuluessa: "alussa Jumala loi evoluution"

Kantani on, että niiden, jotka haluavat edelleen pitäytyä kristilliseen uskoon ei tarvitse valita kirjaimellisen fundamentalistisen Raamatun tulkinnan ja modernin tieteen välillä, vaan he voivat ottaa vastaan sekä Raamatun että modernin tieteen tutkimustuloksineen (joihin myös evoluutioteoria kuuluu). Mutta se vaatii radikaalia Raamatun uudelleentulkintaa ja irtiottoa tietyistä tulkintaperinteistä. Perinteisestihän kristikunnassa ei ole ajateltu, että Jumala loi kehittämällä, evoluution avulla, eikä ihmisen ole katsottu polveutuneen toisista, niin sanotuista ”alemmista” elämänmuodoista vähitellen. 

Teologisesti ottaen suurimmissa kirkkokunnissa (myös Suomen ev-lut. kirkon valtavirrassa) katsotaan nykyään, että oleellista on luominen idea sinänsä eikä se millä tavalla eli menetelmällä ja missä ajassa se on tapahtunut (Genesiksen luomiskertomuksia pidetään jopa vain runoutena ja joka tapauksessa vain vertauskuvallisina kertomuksina). Evoluutio nähdään ko. kirkoissa Luojan suurena työkaluna ilman ongelmia uskonopille (tosin tämänkin teologisen näkemyksen johdonmukaisuudesta, älyllisestä rehellisyydestä sekä tuohon tulkintaan päätymisen motiiveista voidaan esittää kriittisiä kysymyksiä). 

Kun Charles Darwin esitti teoriansa evoluutiosta on luonnontieteellinen tieto siitä lähtien lisääntynyt valtavasti kaikilla eri osa-alueilla. Tässä tutkimusprosessissa tiede on saanut selville, että myös Raamatun alkukertomuksin historiallisuudelle ei löydy empiirisiä todisteita. Ei tämän havainnon tekeminen – tai siitä julkisesti kirjoittaminen – ole edes mikään ”hyökkäys” Raamattua kohtaan eikä myöskään mikään ”ateistinen salaliitto”. Asiat ovat vain näin, haluammepa myöntää sen tai emme. Se on vain neutraali tosiasia itsessään. Jokainen tekee sitten omat maailmankatsomukselliset johtopäätöksensä asiantilan johdosta.

Tosin kaikkien maailmankatsomuksien todennäköisyys ja uskottavuus ei ole yhtä suuri: enemmän tukea saavat kaikki ne maailmankatsomukset, jotka eivät oleta juutalais-kristillis-islamilaista persoonallista kaikkivaltiasta luojajumalaa ja hänen aktiivista vaikutustaan maailmassa. 

VT:n alkukertomuksien mukainen maailmanhistoria ei vastaa tunnettuja historiallisia, arkeologisia ja geologisia tosiasioita. Tämän ei luulisi enää olevan järkytys kenellekään. Paitsi fundamentalistisen epärealistisen maailmankuvan omaaville ihmisille, jotka heräävät todellisuuteen jossain vaiheessa. Olemme vapautuneet VT:n juutalaisten viitekehyksestä, joka perustui heidän aikansa yleisiin myyttistä alkuperää oleviin uskomuksiin ja virheelliseen kolmikerroksiseen maakeskeiseen maailmankuvaan, johon liittyy litteä maa ja maakiekon ylle ripustettu kiinteä taivaankupoli, jossa taivaankappaleet kuten Aurinko kiertävät maata.

Olemme korvanneet sen tieteellisellä maailmankuvalla, jonka kulmakiviä ovat evoluutio (ja sitä kuvaava evoluutioteoria), yleinen suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka ja alkuräjähdysteoria. Voimme myös oikeutetusti esittää kritiikkiä sellaista uskoa kohtaan, joka esittää jumaluutta, maailmaa, historiaa ja ihmistä koskevia tosiasiaväitteitä sekä vaatia uskovaisilta todisteita esitettyjen väitteiden tueksi. 

Voimme lisäksi esittää tieteellistä todistusaineistoa, joka osoittaa, että hänen väitteilleen ei ole objektiivisia empiirisiä perusteita. Eikä kritiikin esittäjän omalla uskonnollisella tai filosofisella maailmankatsomuksella ole merkitystä maailmasta tehtyjen havaintojen ja tosiasioiden ja niiden pätevyyden kannalta. Asia on niin kuin se on siitä riippumatta sattuuko se miellyttämään havaitsijaa vai ei. Havainnon todenperäisyys ei riipu esittäjänsä maailmankatsomuksesta – tämä pätee myös Raamatun tieteellisessä tutkimuksessa. Raamatunselitystieteessä (eksegetiikassa) protestantti, katolilainen, juutalainen ja uskontoihin sitoutumaton tutkija voivat päätyä samoihin tutkimustuloksiin ja niin myös käytännössä on tapahtunutkin.

Toisaalta suurten kirkkokuntien tiedemyönteisyys ja myös evoluutioteorian hyväksyntä on positiivista 

Mutta toinen näkökulma yllä olevan kirkollisen (kuten luterilaisen kirkon) teologian muuttumiseen tieteen löytöjen antamasta impulssista ja aloitteesta johtuen on se tärkeä asiantila, että se sallii rauhanomaisen vuoropuhelun tieteen ja kirkon välillä. Tieteen tekijät voivat antaa kirkon keskittyä omalle ”tontilleen” ja kirkko sallii tieteelle täyden työrauhan eikä taistele tieteen ei-toivottuja tuloksia vastaan eikä yritä sensuroida tieteen tuloksien esittämistä (mihin kirkolla ei ole keinojakaan). 

Tämä rauhallinen rinnakkain elo ja omiin toimialueisiinsa keskittyminen on myönteistä, ja sitä kannattaa vaalia (vaikka toisaalta on oikeutettua esittää kritiikkiä myös kirkollisen teologian ratkaisuja ja niiden perusteita/perusteiden mahdollisia motiiveja kohtaan). Kreationismi joka tapauksessa merkitsee uhkaa myös tälle tieteen ja kirkon välillä olevalle rauhantilalle. Kuitenkin jo Darwinin aikoina oli teologeja, jotka näkivät evoluutioteorian ja teologian suhteen niin, että luonnonvalinta ei ole ristiriidassa kristillisen uskon kanssa. 

Myös kristitty amerikkalainen biologi Asa Gray (1810-1888) korosti juuri tätä kantaa. Kristillisen teologian, raamatuntulkinnan ja luonnontieteiden edistyksen herättämien metafyysisten ja eksegeettisten kysymyksien kimppua voidaan siten perustellusti tulkita eri tavalla ja päätyä vastakkaisiin johtopäätöksiin samoista lähtökohdista käsin. Evoluutiobiologian ja evoluutioteorian tehtävä ei edes ole olla uskonnollisten, metafyysisten ja maailmankatsomuksellisten ongelmien tuomarina.

Evoluutio on USA:ssa täysin politisoitunut kysymys eikä evoluution vastustuksella ole tekemistä tiedeyhteisön kanssa, vaan vallan tavoittelun ja kulttuurisodan

Yhdysvalloissa evoluution vastustaminen on läpeensä poliittinen ja maailmankatsomuksellinen asia ja evoluutio-kysymys on täysin politisoitunut. Evoluutioon suhtautuminen on keskeinen maailmankatsomuksellisen ja poliittisen värin tunnustamisen koetinkysymys. Republikaanisen puolueen ehdokkaaksi pääsemisessäkin evoluutiota koskevalla kannalla voi olla ratkaiseva asema kun puolueessa tarkistetaan ehdokkaan sopivuutta puolueeseen! Vaikka tieteen lukutaidon on todettu olevan USA:ssa ”huippuluokkaa” (eli 28 % amerikkalaisista tiedelukutaitoisia), on uskonnon lukutaito USA:ssa rappeutunut, mihin ainakin eräänä keskeisenä syynä voidaan pitää uskonnon opetuksen puuttumisesta amerikkalaisissa kouluissa (uskonnon opetus ei tulisi olla tunnustuksellista, vaan uskontotieteellistä ja uskontojen historiallista kehitystä erittelevää).

Amerikan poliittinen rintama on jatkuvasti jyrkentynyt liberaalien ja konservatiivien välillä ja evoluutiosta on tullut traagisesti välikappale ja ase konservatiivisen uskonnollisen oikeiston poliittisten etujen ajamisessa: uskonnollisesti lukutaidotonta kansaa on helppo hämätä ja vetää mukaan hyväuskoisena ja hyödyllisten lampaiden laumana (ja nykyinen sosiaalinen media ja valeuutiset ovat siinä oiva työväline). Kyse on vallasta yhteiskunnasta, ei tieteestä. 

Tilanne on pahentunut sen jälkeen kun 1987 USA:n korkein oikeus kielsi uskonnon opetuksen luonnontieteenä kouluissa, minkä jälkeen kristinuskon fundamentalistiset puolustavat keksivät uuden taktiikan: raamatullinen kreationismi naamioitiin kansalaisia hämäävästi ”älykkään suunnittelijan (Intelligent Design) teoriaksi”.

Syntyi ID-liike, joka väittää olevansa ”tieteellinen” ja että on (muka) todisteita ”älyllisen suunnittelijan” olemassaolosta ja tarpeesta elämän kehityksessä. Sitten vielä väitetään, että lasten tulee saada kuulla tästä ”tieteellisestä erimielisyydestä”. Todellisuudessa mitään ”erimielisyyttä” ja ”evoluutioteorian kriisiä” ei edes ole tiedeyhteisössä, vaan ID-liike on puhtaasti uskonnollinen (mukana on eräitä muitakin omista maailmankatsomuksellisista syistään evoluutiota vastustavia, kuten UFO-uskovaisia). 

USA:ssa ”älykäs suunnittelu” on oikeudenkäynnissä ”Kitzmiller & kumppanit vastaan Doverin koulualue” tuomittu uskonnolliseksi ilmiöksi, jota ei voida eriyttää kreationismista ja sen uskonnollisista edeltäjistä ja siten älykkään suunnittelun opetus on perustuslain vastaista.

Tavallisimpia tapoja tulkita luomista ja evoluutiota. Monta erilaista ja keskenään ristiriitaista kreationismia

1. omphalos-kreationismi (maailma luotiin vähän aikaa sitten, vaikkapa viime sunnuntaina periaatteessa, mutta se näyttää vanhalta. Fossiilit ovat esim. ”saatanan tekemiä väärennöksiä” ja ”uskon koetukseksi”)

2. YEC, nuoren maan kreationismi (Maailma on 6000-10 000 vuotta vanha, elämä luotiin kirjaimellisesti kuudessa päivässä, Aadam ja Eeva ovat historiallisia henkilöitä. Vedenpaisumus tuhosi Nooan aikaisen maailman noin 4000 vuotta sitten ja vain ne pelastuivat, jotka olivat Nooan arkissa)

3. OEC, vanhan maan kreationismi (Maa ja maailmankaikkeus ovat vanhoja, elämä tulkitaan joko vanhaksi tai sitten muutaman tuhannen vuoden ikäiseksi näkemyksistä riippuen)

4. aukkoteoria/aukkokreationismi (1 Moos1:1 ja jakeen 2 välille oletetaan satojen miljoonien tai miljardien vuosien aukko ja ”ensimmäinen maailma”, joka tuhoutui. Väitetään, että maa ”tuli autioksi ja tyhjäksi”)

5. ”day-age creationism” (luomispäivät tulkitaan kuvainnollisesti, miljoonien vuosien aikakausiksi)

6. etenevä kreationismi (Vanhan maan kreationismin suuntaus. Hyväksyy nykytieteen paitsi ei modernia evoluutiobiologiaa. Uskotaan Jumalan luoneen kaikki eliöt eri lajeiksi, mutta väittää, että uudet lajit ovat ”erityisesti luotuja”, eivätkä polveutuneet aikaisemmista lajeista)

7. älykkään suunnittelijan kreationismi eli ID-liike (esim. Johnson, Behe, Denton)

8. evolutiivinen kreationismi (erilainen kuin teistinen evoluutio. Luontoa ei olisi olemassa ilman Jumalan tahtoa. Mahdollistaa Genesiksen ja nykytieteen monitulkintaisuuden: esim. luominen tapahtui eri tavalla kuin me kuvittelemme ja että Aadam ei ollut ensimmäinen ihminen maailmassa, vaan hän oli ensimmäinen ihminen, joka havaitsi tietoisuutensa ja henkisyytensä)

9. teistinen evoluutio (Jumala luo evoluution kautta vähitellen. Hyväksyy modernin tieteen ja evoluutioteorian. Korostaa, että Jumala toimii tieteen ulottumattomissa, mutta tekee välillä tietyissä tilanteissa väliintuloja evoluutioprosessiin).

Joten mikä noista pelkästään kristikunnassa esiintyvistä kreationismeista eli luomisuskoista on se ainoa oikea "totuus", jota pitäisi muka kouluissa opettaa? Tuosta ristiriitaisuudesta huomaa hyvin, kuinka monitulkintaisia Raamatun tekstit ovat. Kreationistit erilaisine luomisuskoineen ovat sodassa keskenäänkin eivätkä saavuta konsensusta siitä, että mikä se "raamatullinen luomistotuus" sitten on.

Loppusanat

Henkilökohtaisesti en pidä (antiikkisiin kirjoihin ja uskontunnuksiin perustuvaa tai mitään muutakaan) dogmatismia (”totuudet perustuvat menneisyyden auktoriteettien väitteisiin”) kestävänä ja hedelmällisenä tapana rakentaa maailmankuvaa. Haluan olla avoin ja vastaanottavainen kaikille tosiasioille ja uudelle, päteväksi osoittautuvalle tiedolle, vaikka sen takia joutuisin tarkistamaan maailmankuvaani (suhtautumistapani on filosofinen). Totuus on matka, liikettä kohti päämäärää.

Totta on se, mitä tapahtuu (ja muun muassa evoluutiota tapahtuu luonnossa, unohtamatta kulttuurievoluutiotakaan). Kristittyjen velvollisuus on omaksua myös kipeää tekevä totuus eikä tuudittautua miellyttävään toiveajatteluun, joka on vailla kestäviä perusteita.

Evoluutioteoriaa ei ole suunniteltu ”vain ateisteille ja agnostikoille”: se sopii yhtäläisesti kaikille, kuten esim. yleinen suhteellisuusteoria tai aurinkokeskeinen maailmankuva (tosin kristillisiä raamatuntulkintoja joudutaan päivittämään uuden tiedon vaatimuksien mukaan esim. selittämällä luomiskertomukset allegorioiksi). 

Jos ja kun jokin asia on tosi, on kristitynkin velvollisuus hyväksyä se siitä riippumatta millaisia positiivisia tai negatiivisia seurauksia siitä asiasta oletetaan olevan. Eikö kristittyjä ole kutsuttu rakastamaan totuutta, eikä levittämään valheita ja vääristelyjä (kreationismi sisältää valtavasti valehtelua, vääristelyä ja huiputusta)? 

Asia ei muutu vääräksi silläkään perusteella, että siitä on mahdollisesti jotain negatiivisia seurauksia (siinä tapauksessahan uskonnot pitäisi hylätä ja kieltää suorastaan, sillä niistä on aiheutunut paljon negatiivista).

Jos tiedeyhteisö päätyy siihen, että evoluutioteoria ei ole enää paras selitysmalli elämän kehittymiselle eikä evoluutioteorian puitteissa pystytä selittämään kaikkia havaintoja tyydyttävästi niin silloin tiedeyhteisö korvaa evoluutioteoriaan uudella teorialla, jolla on parempi selitysvoima. Tiede on itseään korjaavaa ja itsekriittistä, eikä evoluutioteoria muodosta poikkeusta. Tieteessä on teorioita korvattu uusilla, paremmin havainnot selittävillä teorioilla koko sen historian ajan. 

Mutta evoluutioteorian osalta ei sellaisen teorian korvaamiseen ole aihetta eikä syytä näköpiirissä. Myös yleinen suhteellisuusteoria ja alkuräjähdysteoria voidaan joskus tulevaisuudessa korvata uudella, paremmalla teorialla – jos siihen on päteviä perusteluita. Eiväthän tieteen teoriat ole mitään uskontoja, josta pidetään väen väkisin kiinni dogmaattisesti, vaan teoriat elävät ja lopulta korvautuvat paremmilla (tutkijalle lottovoitto on jos hän onnistuu kaatamaan jonkin teorian ja esittämään tilalle uuden teorian).

Omaan maailmankatsomukseeni sillä ei ole merkitystä, sillä ei evoluutio ole minulle kokonaisvaltainen maailmankatsomus tai elämänfilosofia. Evoluutioteoria selittää luonnossa olevan evoluution tosiasiaa. Jos tiedeyhteisössä hylätään evoluutioteoria tieteellisten perusteiden nojalla niin silloin minäkin teen niin ja omaksun uuden teorian, joka vie taas hieman lähemmäksi totuutta (uutena vähän parempana likiarvona totuudesta). Tosin evoluutioteorian ”hylkääminen” ja ”kumoaminen” on epätodennäköistä.

Näkemykseni on, että evoluutioteoria on nykyään paras tarjolla oleva paradigma (viitekehys), jonka puitteissa voidaan selittää elämän kehitys biosfäärissä sopusoinnussa löytöjen kanssa (elämän synty - abiogenesis - eli kemiallinen evoluutio on oma hypoteesinsa ja tutkimusalansa, eikä se liity biologiseen evoluutioteoriaan. Emme siis tiedä vielä, miten elämä syntyi tällä planeetalla). 

Minusta on tieteellistä ja normaaliin tieteelliseen keskusteluun kuuluvaa jos kritisoidaan evoluutioteoriaa – kaikkeahan voi ja saa ja pitääkin tarvittaessa kritisoida ja kyseenalaistaa jos siihen on tieteellisiä perusteita. Ollakseen mielekästä tieteellisesti sen evoluutioteorian kritiikin pitäisi silti olla tieteelliseen argumentointiin perustuvaa ja rationaalista, eikä uskonnollisiin tai ideologisiin tavoitteisiin nojautuvaa (eikä varsinkin johonkin "fiiliksiin"). 

Luonnollisesti sitä kritiikkiäkin voi ja saa arvioida kriittisesti ja tuoda esiin arvostelussa olevat aukot ja heikkoudet. Vaihtoehto tieteessä ei voi olla ”God did it” eli Jumala teki sen (sillä tieteellä ei ole keinoja yliluonnollisten toimijoiden ja niiden tekojen tutkimiseen). Selitys, joka selittää kaiken, ei selitä mitään. Yliluonnollisia, näkymättömiä ja kuulumattomia entiteettejä kun ei voi ottaa tieteessä selitysperusteiksi tai teorioiden rakennuspalikoiksi, koska niitä olentoja ei voi todentaa (ei falsifioida eikä verifioida), eikä havaita.