lauantai 4. heinäkuuta 2020

Lopun ajat Raamatussa

Lopun ajat Raamatussa

Lopun ajat ja Raamattu: koska lopun aika alkoi ja mitä kaikkea siihen sisältyy Raamatun mukaan? Jeesuksen toinen tuleminen – pitikö sen jo tapahtua? Näkökulmia Raamatun teologioihin lopun ajoista eli viimeisistä päivistä (eskatologiasta). 

Lopun ajat eilen ja tänään 


Raamatun lopunajallinen teologia tai tarkemmin sanottuna erilaiset eskatologiset teologiset mallit käsittelyssäni. Uuden testamentin kirjoittajat ja Jeesus itsekin odottivat tämän maailmanajan lopun ja taivasten valtakunnan tulevan heidän omana aikanaan tai ainakin hyvin pian heidän jälkeensä. Aivan kuten Uudesta testamentista, sen useimmista teksteistä, kiistatta huomaamme. Termi eskatologia (kr. eskhatos = viimeinen, äärimmäinen aikaan, paikkaan, arvoon tai järjestykseen nähden) tarkoittaa teologiassa oppia viimeisistä ajoista (lopun ajasta) ja maailmanloppuun liittyvistä tapahtumista. 

Eskatologiaan kuuluu isohko joukko erilaisia käsityksiä ja oppeja, ei pelkästään Jeesuksen toinen tuleminen. Eri kristillisissä traditioissa eskatologian merkitys ja tulkinnat poikkeavat suuresti.
 

Lopun aikoihin ja Jeesuksen toiseen tulemiseen liittyviä keskeisimpiä uskomuksia


Eskatologiaan luetaan seuraavanlaiset opit ja odotukset tietyistä maailmaa kohtaavista tapahtumista:

* Kristuksen toisesta tulemisesta ottamaan uskovaisensa luokseen ja tuomitsemaan ihmiskunnan (helluntailaisperäisillä lahkoilla on omaperäinen ns. ”tempausoppi” Jeesuksen ”salaisesta tulemisesta” tempaamaan omansa äkisti taivaaseen ns. Karitsan häihin, kunnes Jeesus tulee kolmannen kerran, tällä kertaa koko maailmalle näkyvästi)

* antikristuksesta eli Kristuksen saatanallisesta vastustajasta (tulkinnasta riippuen hän on joko uskonnollinen tai poliittinen maailman johtaja)

* lopun ajan ahdingosta (tästä ”vaivan ajasta” käytetään useita erilaisia ilmauksia ja näkemyksien kirjo kyseisestä ahdingon laadusta ja kestoajasta on melkoinen, mikä osoittaa aiheeseen sovellettujen Raamatun tekstien tulkinnan vaikeuden ja subjektiivisuuden)

* viimeisestä tuomiosta

* kuolleiden ylösnousemuksesta

* Jumalan näkyvän valtakunnan perustamisesta (tähän liittyy myös erilaiset käsitykset tuhatvuotisesta valtakunnasta maan päällä eli kiliakismi).

Kreikan kielessä Kristuksen tulemuksesta käytetään sanaa parousia. Sanaa on käytetty tarkoittamaan ylipäätään Kristuksen henkilökohtaista läsnäoloa sekä hänen syntymistään maailmaan UT:ssa. Myös Antikristuksen tulemisesta käytetään samaa sanaa (2 Tess. 2:8). Ei-kristillisessä kirjallisuudessa sanaa käytetään tarkoittamaan jumaluuden voiman osoituksia ja vallanpitäjien saapumista vierailulle kaupunkiin tai maakuntaan. Kyseessä ei UT:n alkukielen perusteella voi olla mikään ”salainen” tai ”näkymätön” Kristuksen tuleminen, kuten eräissä protestanttisissa uskonsuunnissa väitetään. 

Kiistatonta on, että (yleisesti ottaen) Jeesus itse ja hänen apostolinsa odottivat PIAN, siis heidän sukupolvensa aikana, tapahtuvaa Kristuksen toista tulemusta ja Jumalan näkyvää kirkkauden valtakuntaa, joka lopettaa tämän nykyisen maailmanajan. Termi sukupolvi tarkoitti tuohon aikaan n. 25-40 vuoden pituista jaksoa, joten sitä on pidettävä asianmukaisena tulkintana sukupolven pituudelle. Emme voi mielivaltaisesti venytellä sukupolvi-sanan merkitystä ja sen kestoaikaa tarkoitushakuisesti. 

Esim. 1 Tess.4:13-18;5:1-3 Paavali selvästi katsoo olevansa itse elossa kun Kristus tulee takaisin ja samoin hänen kirjeensä tessalonikalaiset vastaanottajat. Lisäksi Paavalin mukaan Herran päivä (=Jumalan tuomiopäivä Kristuksen takaisin tullessa) voi tulla mikä hetki tahansa. Monet muut UT:n kirjoittajat edustavat samalla tavalla läheisen lopun odotusta. 

1 Kor.7:29 ”..aika on käymässä vähiin.”

Jaak.5: 8-9 ”Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä…Tuomari seisoo jo ovella”.

1 Piet.4:7 ”Kaiken loppu on lähellä”.

Hebr.1:2 ”Mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan...”.

Hebr.9:26 ”Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan”.

Ilm.10:6; 22:10,12,20 ”Aika on lopussa”, ”Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä…Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan…Tämä on tosi, minä tulen pian.” Vrt. myös Ilm.2:25;3:11 ”Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen….Minä tulen pian.”

Jeesuksen toinen tulemus oli odotettavissa siis tyatiralaisten ja filadelfialaisten oman elinaikana. Toisin siis kuin monesti luullaan, Ilmestyskirjan tarkoitus ei siten ole kuvata tuhansien vuosien päässä kirjoitushetkestä olevia tapahtumia eikä mitään avaruusajan ilmiöitä, vaan Ilmestyskirjassa eletään väkevästi Kristuksen pikaisen tulon odotuksessa. 

Ilmestyskirjan alkuperäiset vastaanottajat eivät missään tapauksessa olisi voineet tehdä johtopäätöstä, että Ilmestyskirjan näyt eivät koske heidän aikaansa ja lähitulevaisuutta eivätkä puhu heidän aikakautensa ilmiöistä ja pian tapahtuvasta lopputaistelusta Saatanan ja Kristuksen välillä. Jonka jälkeen seuraa Jumalan uuden maailman perustaminen nykyisen tilalle. Kuinka Ilmestyskirja olisi voinut lohduttaa ja rohkaista vastaanottajiaan kun kirjaa luettiin jumalanpalveluksissa, jos Ilm. olisi opettanut Kristuksen tulemisen tapahtuvan tuhansien vuosien kuluttua? 

Se on vastoin apokalyptiikan keskeistä tehtävää, joka on vainoissa kärsivien uskovien rohkaisu ja toivon antaminen, että loppu tulee pian ja vanhurskaat saavat palkkansa, mutta heidän vihollisensa tuhotaan aivan kohta. Kuten tämän artikkelin lopussa esitän, ei Ilmestyskirja ole silti rauennut tyhjiin eikä osoittautunut epäluotettavaksi ja pelkäksi oman aikansa kristittyjen rohkaisukirjoitukseksi.

Matt.24:34 Jeesus sanoo, että ”tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu” - eli ihmiset, jotka kuuntelivat hänen puhettaan. Jeesuksen puheissa ”tämä sukupolvi” tarkoittaa nimenomaan hänen oman aikansa ihmisiä (vrt. Matt.11:16; 12:41-42; Mark.8:38). Näitä oman aikansa ihmisiä Jeesus usein arvosteli epäuskosta ja merkkien vaatimisesta (”Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti: tälle sukupolvelle ei merkkiä anneta”, Mark.8:12). 

Mark.9:1 ”..Tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan”.

Selkeästi puhe ei ole mistään ”hengellisestä” tulemisesta, kuten seurakunnasta tai Pyhästä Hengestä, vaan näkyvästä lopunajallisesta Jumalan valtakunnan tulemisesta. 

Kuten edesmennyt UT:n eksegetiikan professori H. Räisänen osuvasti toteaa, ”miksi Jeesuksella olisi ollut syytä juhlallisesti vakuuttaa, etteivät muutamat läsnäolijoista ennätä kuolla ennen helluntaita, ehkä muutaman kuukauden aikana? (Jos Jumalan valtakunta tuli kirkastusvuorella kuten eräät konservatiivit olettavat kyseisen kohdan selitykseksi, aikaa jäi Markuksen mukaan vain kuusi päivää!). Tähän kriittiseen kysymykseen fundamentalisteilla ei ole vastausta” -Räisänen, Miten ymmärrän Raamattua oikein, s.54. 

Matt.10:23 ”Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee”.

 Tuskin voi paljon selvemmin korostaa, että Jeesus uskoi lopun tulevan hyvin pian, apostolien eläessä. Jeesus samastaa itsensä Ihmisen Poikaan, joka on Danielin kirjasta peräisin oleva juutalainen apokalyptinen termi, lopunajallinen kuningashahmo (Dan.7:13). Vrt. Matt.11:19: ”Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä’”. 

Viimeiset päivät ovat jatkuneet siis yli 2000 vuotta ja kautta kirkkohistorian ovat kristityt tulkinneet juuri oman aikakautensa ”maailmanlopun” tapahtumisajaksi, kun oman ajan tapahtumia on mielikuvituksellisesti samastettu varsinkin Ilmestyskirjan näkyihin. Esim. vuoden 1000 aikaan oli voimakasta lopun odotusta ja 1840-luvulla varsinkin Amerikassa (tuon liikehdinnän perusteella syntyi uusia lahkoliikkeitä kuten seitsemännen päivän adventistit ja myöhemmin Jehovan todistajat). 
 

Johanneslainen eskatologia: tuomio toteutuu jo nykyhetkessä 


Johanneksen evankeliumin teologiassa on kiintoisa erilainen näkökulma: tuomio, erottelu (kr. krisis) tapahtuu yksittäisen ihmisen kohdalla tässä ja nyt sen perusteella miten hän suhtautuu Jeesukseen ja hänen sanomaansa. Uskossa tai epäuskossa lopunajallinen tuomio käy ihmisen ylitse jo tällä hetkellä ja siirtää hänet joko ikuiseen elämään tai jättää hänen ikuiseen kadotukseen, Jumalan vihan alaiseksi. 

Niinpä silmiinpistävä havainto onkin, että Johanneksen evankeliumissa ei ole mitään Jeesuksen lopunajallista puhetta eikä puhuta muutenkaan ”aikojen merkeistä”, joiden olisi toteuduttava ennen kaiken loppua. Lopunajallinen (eskatologinen) tuomio ja erottelu tapahtuu jo nyt Jeesuksen sanojen äärellä (Joh.3:17-21,35-36;6:35-40).

Korostusta Kristuksen toisesta tulemisesta tulevaisuudessa erilaisten viimeisten päivien vaivojen jälkeen ei esiinny lainkaan. Myös ylösnousemus kuolleista on tässä ja nyt tapahtuvaa todellisuutta, eikä vain tulevaan viimeiseen päivään liittyvä tapahtuma. Itse asiassa se joka uskoo Kristukseen elää eikä ikinä kuole (Joh.11:24-26). 

Toisesta tulemuksesta on jakeissa Joh.14:1-4 rauhallinen lupaus, että Jeesus valmistaa omilleen ”sijaa” ja tulee sitten hakemaan omansa sinne, missä hän on (taivaaseen). Tekstin tähtäyspiste on siinä, että Kristus on Tie Isän Jumalan luokse – nimenomaan ainoa tie – mutta mitään tavanomaista lopunajallista ”aineistoa” ei esiinny: ei antikristuksia, luonnonmullistuksia tai sotia toisen tulemisen edeltäjinä. Vain maailman taholta tulevaa vihaa ja vainoa on odotettavissa Jeesuksen seuraajille (Joh.15:18-27;16:2). 

Viimeisenä päivänä on Joh.5:20-29 mukaan lisäksi tapahtuva ylösnousemus, sekä elämään että tuomioon, mutta tämä näkökulma ei ole muutoin keskeisesti esillä johanneslaisessa teologiassa, vaan nimenomaan lopunajallisen erottelun nykyhetkisyys uskon perusteella. 

Eksegeettisessä tutkimuksessa on todettu, että tulevaisuudessa tapahtuvaan viimeiseen päivään ja tuomiopäivään liittyvät kohdat eivät näytä kuuluvan alkuperäiseen johanneslaiseen teologiaan, vaan ne menevät evankeliumin myöhemmän kirkollisen toimittajan (redaktorin) tiliin, kun radikaalia johanneslaista teologiaa haluttiin saada harmonisoitua ”valtavirran” eskatologisen opetuksen mukaiseksi. Huomaa jakeessa 5:28s Jeesuksen sanat ”Älkää ihmetelkö tätä”. Nykyhetkessä tapahtuvan tuomion ja erottelun näkökulma herätti alkukirkossa ihmettelyä, että minne katoaa viimeisen päivän odotus ja tuleva tuomiopäivä. 

Sanottakoon vielä, että perinteisesti apostoli Johanneksen kirjoittamaksi oletettu Ilmestyskirja ei kuulu johanneslaisen teologian perinteeseen, vaan se edustaa omaa teologiaansa, kristillistä apokalyptiikkaa (ilmestyskirjallisuutta).
 

Toinenkin näkökulma Raamatussa – Kristuksen tuleminen ja Jumalan valtakunta viipyvät ensin luultua pitempään 


Edellä ei ole kuitenkaan vielä kaikkea sanottu Raamatun eskatologiasta. On vielä toinenkin, edellistä täydentävä ja samalla kiintoisan jännitteen tuova näkökulma. Luukkaan evankeliumissa on talletettu Jeesuksen sanat, joilla hän vastasi niille jotka uskoivat Jumalan valtakunnan pikaiseen tulemiseen. 

Luuk.19:11-27 vertaus palvelijoille uskotuista rahoista: ”Niille, jotka olivat tätä kuulemassa, Jeesus esitti vielä vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta.” Kiintoisasti nämä sanat löytyvät nuorimmasta synoptisesta evankeliumista, kun alkuseurakunnassa jo alettiin huomata Kristuksen saapumisen ja Jumalan näkyvän vallanoton viipyvän pitempään, kuin ensin oli uskottu. 

Luukkaan evankeliumin teologiassa on odotettavissa seurakuntakauden aika ja elämä tässä maailmassa käyttäen vastuuntuntoisesti niitä kykyjä, jotka Herra on ihmisille antanut. Jumalan valtakunnan ilmestymistä ja tuomionpäivää saadaan odottaa pitempään ja sitä odottaessa on tehtävä työtä, ei pidä jäädä toimettomana taivaita tarkkailemaan. Toisaalta kyseenalaista on tarkoittiko Luukaskaan, että Jeesuksen toista tulemista pitää odottaa tuhansia vuosia.

Myös (mahdollisesti epäaidossa) Paavalin toisessa kirjeessä tessalonikalaisille on opetus (2 Tess.2:1-12) lopun tulemisen viipymisestä. Kirjoittaja torjuu yli-innokkaan Kristuksen pikaisen tulemisen odotuksen ja opettaa, että tiettyjä asioita tapahtuu ennen Herran päivän tulemista. Ensin tapahtuu uskosta luopuminen (sanalla on toinenkin merkitys) ja Antikristuksen ilmestyminen. Itse kadotus, Saatana, ilmaantuu ihmishahmossa sen jälkeen kun pidättävä tekijä poistuu. 

Opetus on siten muuttunut ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen hyvin pikaisesta, Paavalin ja seurakuntalaisten omana elinaikanaan tapahtuvasta Kristuksen tulemuksesta epämääräisen etäisemmässä tulevaisuudessa tapahtuvaan Herran päivään. Monet eksegeetit ajattelevatkin, että 2 Tess. ei ole Paavalin oma kirje, vaan myöhemmin jonkun hänen oppilaansa kirjoittama, mutta mitään ehdotonta välttämättömyyttä ei ole pitää sitä jälkipaavalilaisena. 

Toisessa Pietarin kirjeessä, jota aika yleisesti pidetään UT:n nuorimpana kirjoituksena, otetaan myös kantaa ongelmaksi koettuun Jeesuksen tulemisen viipymiseen (2 Piet.3:1-13). Lopun ajan merkkeihin kuuluu ”pilkkaajien” ilmaantuminen, jotka kyseenalaistavat Herran päivän viittaamalla siihen, että maailman meno jatkuu ennallaan kuten se on jatkunut ajasta aikaan. Ratkaisuksi Pietarin kirjeen tekijä muistuttaa tosiasiaa, että Jumalalle aika on erilainen kuin ihmisille. Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä. Sitä paitsi lopun viipyminen on Jumalan armoa ihmisiä kohtaan – hän ei halua kenenkään joutuvan kadotukseen, vaan odottaa kärsivällisesti kaikkien ihmisten kääntymystä. 

Jumalan näkökulmasta katsoen mitään viivettä ja lopun aikaa koskevien lupauksien raukeamista ei ole, vaikka aikaa menisi ihmisten ajanlaskussa tuhansia vuosia. Kiintoisana yksityiskohtana mainitaan, että kristityt voivat ”jouduttaa” Herran päivän tulemista. 2 Piet.3:12 ”jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa — tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta.”
 

Puoltavia näkökohtia eskatologialle: luvattu loppu voi joskus vielä toteutua? 


Meidän ei tarvitse mistään etsiä viimeisiä päiviä eikä laskea maailman lopun tuloaikoja, vaan lopun aika on UT:n mukaan alkanut Kristuksen maailmaan tulemisesta, mutta loppu ei tullut siihen aikaan kuin Jeesus ja apostolit uskoivat. Voimme jättää huomiotta monien fundamentalististen piirien harrastaman sensaatiohenkisen intoilun lopun ajan ennusmerkeistä ja toinen toistaan mielikuvituksellisimmista ja yksityiskohtaisemmista ennusteluista. Niillä ei ole merkitystä Uuden testamentin keskeisten teologisten opetuksien kannalta.

Tosin koko Raamatussa ei itse asiassa ole ainoatakaan ennustusta, joka selkeästi ja riidattomasti kuvaisi jotakin 1900-luvun tai tämän vuosituhannen tapahtumaa – tai jotain aikaisempaa vuosisataa edes. Raamatun ennustukset ja lopun tulemisen ”merkit” ovat hyvin yleisiä, ja soveltuvat kaikkiin aikakausiin: sotia, luonnonmullistuksia, kulkutauteja, vainoja, moraalin rappiota, uskonnollista ”luopumusta”. Tällaisia ilmiöitä on ollut kautta historian. 

Itse asiassa Uuden testamentin teologiassa on kohtia, joissa varoitetaan aikojen laskeskelusta ja kehotetaan karttamaan sellaisen harrastajia (Luuk.21:8 ”…he sanovat…’Aika on tullut’. Mutta älkää lähtekö heidän perässään”).

1 Tess.5:1-2 ”Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet….”sekä Apt.1:7 ” Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut”. 

Oleellista on johanneslaisen ”preesenttisen” eli tässä ja nyt-teologian valossa vain usko Jumalan Poikaan ja hänen sanaansa. Siinä on jokaisen oma yksilöllinen henkilökohtainen tuomio ja lopunajallinen ratkaisun hetki ikuiseksi elämäksi tai ikuiseksi kuolemaksi juuri nyt. Viimeinen päivä tulee kun sen aika on tulla – ”kuin varas yöllä” – Jumalan suunnitelmissa ja nykyinen maailmanaika korvataan Jumalan valtakunnalla. 

Jo VT:n profeetta Habakuk sai sanoman, jossa ilmenee mistä profetioissa on kysymys: voi näyttää siltä, että Jumalan antamat näyt eivät toteutuisikaan ja että Jeesuksen sekä apostolien odotus Jumalan valtakunnan tulemisesta olisi epäonnistunut, mutta niin ei kuitenkaan ole, vaan näkyjen toteutuminen on vain viipynyt pitempään kuin mitä on uskottu. 

”Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan.” (Hab.2:3). 

Raamatun profetioihin ja eskatologiaan liittyneet toiveet ja odotukset lopun tulemisesta profetioiden omassa aikahistoriallisessa yhteydessä apostolien elinaikaan ovat rauenneet, mutta Raamattuun sisältyvä eskatologia ei ole välttämättä rauennut lopullisesti. Jumala on luotettava, vaikka Jumala välillä näyttäisi epäluotettavalta. Raamatun profetiat ja apokalyptiset näyt ovat monikerroksellisia ja niillä on sanottavaa ei vain omalle ajankohdalleen ja sen konkreettisiin historiallisiin tilanteisiin, vaan myös myöhempiin aikakausiin ja tilanteisiin. 

Esimerkiksi Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan näyt liittyvät oman aikansa (makkabilaisaika 160-luvulla eKr. ja Domitianuksen vainot 81-96 jKr.) tilanteisiin, mutta ne vainot olivat esikuvallisia kuvaten myös aikojen lopussa kristittyjä kohtaavia vainoja. Jeesus puhuukin viimeisiä tapahtumia kuvatessaan (Matt.24:15) Danielin kirjan 9:24-27 ”hävityksen kauhistuksesta” vielä hänen ajastaan katsoen edessä olevana tapahtumana, vaikka Danielin näyt kuvasivat jo menneitä tapahtumia, kuten juutalaiset olivat itsekin niin ymmärtäneet. Profetioilla voi siten olla useampi täyttymys aikojen kuluessa. 

Tapahtumia ja ilmiöitä, joita kuvataan Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa voidaan pitää siten alueellisina ja pienemmän mittakaavan esikuvina siitä, mitä ”lopun ajan loppupäivinä” tapahtuu maailmanlaajuisesti ja täydessä laajuudessaan, kun Saatanan valta saavuttaa lyhytaikaisen huipentumansa maailmassa ennen näkemättömien tunnustekojen ja voimannäyttöjen kautta (2 Tess.2, Ilm.12-13). 

Emme vain tiedä, millä konkreettisella tavalla ja milloin ja millaisten välikappaleiden toimesta viimeiset tapahtuvat käyvät toteen. On siksi vaarallista alkaa samastamaan nykypäivän poliittisia johtajia ja ilmiöitä tai jotain yksittäistä sotaa joihinkin Raamatun profetioihin ja pitää niitä merkkejä välittömästä maailmanlopusta. 

Raamatussa ei ole ilmoitettu, miten pitkiä aikavälejä lopputapahtumien välissä on. Raamatun eskatologiassa on nähtävissä kiintoisa jännite: loppu tulee pian ja Jeesus saapuu kuin varas yöllä – lopun tuleminen viipyykin ja sen tuleminen on riippuvainen tiettyjen ehtojen täyttymisestä. Kristuksen kerrotaan sanoneen, että evankeliumi on saarnattava ensin todistukseksi kaikille kansoille ja sitten vasta loppu tulee. Eikä evankeliumin julistus ole ennen nykyaikaa tavoittanut kaikkia maailman kansoja. Paavali kolossalaiskirjeesssä kuitenkin väitti evankeliumin tulleen jo saarnatuksi kaikille luoduille kaiken taivaan alla (Kol.1:23), mikä vie terää pois siltä väitteeltä, että juuri tänä aikana evankeliumin julistus olisi saamassa päätöksensä. 

Evankeliumin julistaminen kaikille kansoille on keskeinen ehto ja toinen syy lopun viipymiseen on Jumalan pitkämielisyys ihmisiä kohtaan. Kolmas ehto, jonka täyttymiseen Jeesus sitoo toisen tulemisensa on hänen kansansa juutalaisten kääntyminen ottamaan hänet vastaan Messiaanaan (Matt.23:39). Paavalin teologia roomalaiskirjeen luvussa 11 (11:25-26) viittaa samaan: muista kansoista tulee ensin pelastettujen määrä täyteen ja sitten juutalaisten paatumus poistuu ja koko Israel pelastuu (tai Israelin jäännös). 

Qumranin yhteisön Habakuk-kommentaarin tulkinnassa näkyy selvänä käsitys siitä, että maailmanloppu ei tule niin pian kuin oli odotettu:

”Tämän tulkinta (=pesher) on se, että maailmanloppu viipyy kauan ja toteutuu paljon myöhemmin kuin mitä kaikki profeetat ovat puhuneet; koska Jumalan salaisuus on ihmeellinen”.
 

Lopun ajat falsifikaatiokriteerinä kristinuskolle eli keinona todeta kristinuskon - ainakin joidenkin versioiden - virheellisyys, jos loppua ei tulekaan 


Eskatologia onkin kristinuskolle sopiva falsifikaatiokriteeri, jonka avulla voidaan – tosin vasta tulevaisuuden myötä – nähdä kristinuskon totuusarvo. Kristinusko – so. ne lukuisat erilaiset ja keskenään ristiriitaiset tunnustuskunnat ja suuntaukset, jotka ovat Raamattua eri tavoin tulkinneet – esittää tämän maailman tulevaisuutta koskevia väitteitä täysin havaittavissa olevista ilmiöistä, joiden avulla voi testata kristinuskon totuusarvoa ja todeta uskon mahdollinen virheellisyys. 

Näitä eskatologisia väitteitä maailman tulevaisuuden osalta ovat ainakin:

1. tapahtuu kosmisia ja seismisiä mullistuksia, mahdollisesti myös ilmastollisia muutoksia (riippuen joidenkin Raamatun tekstien tulkinnasta. Ilmaston muuttumiseen myrskyisäksi viittaa mahdollisesti Luuk.21:25 ”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa.”)
-> Tähdet ovat Raamatun kosmologiassa niin pieniä (kiinteässä taivaankupolissa kiinni olevia) kappaleita, että ne voivat pudota maan päälle kuin hedelmät puusta (ks. Ilm.6:13 ”Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa”). 

2. epätoivo ja tulevaisuuden pelko lisääntyvät globaalisti. Sotien, laittomuuden, moraalisen rappion, materialistisen ”mammonan” ja tavaran palvonnan, nautinnonhalun, väkivaltaisuuden ja sekularisaation sekä kulkutautien ja nälänhädän määrä kasvaa
-> Luonnonmullistuksien määrän jatkuvasta kasvusta historian aikana ei liene varmaa näyttöä eikä siitä, että sotia olisi esim. nykyaikana oleellisesti enempää kuin entisinä aikoina. Ihmiskunnan moraalisen ja uskonnollisen tilanteen arviointi objektiivisesti on samoin hankalaa. Jo 3000 vuotta sitten babylonialaisissa teksteissä valiteltiin moraalista turmelusta ja päiviteltiin nuorison rappiota.

3. globaali, erittäin tuhoisa totaalinen sota, jonka polttopisteessä on Lähi-itä, etenkin Israel
-> Lähi-idän tilanteen kehittyminen jää nähtäväksi. Jos sotia sillä alueella vielä tulee, mikä on toki mahdollista, voi tulevaisuudessa sodan motiivina olla öljyvarojen hallinnan asemasta vesivarojen hallinta vesiongelmien pahetessa.

4. Antikristuksen eli vastavapahtajan nouseminen valtaan ja Antikristus tekee suuria, maailmaa hämmästyttäviä yliluonnollisia ihmeitä ja vainoaa laajasti ja verisesti kristittyjä – tulkintaperinteestä riippuen joko uskonnollisena maailmanvaltiaana tai poliittisena maailmanvaltiaana (esim. ”maailmanvaltion presidentti” tai Rooman paavi). Antikristus perustaa globaalin tarkasti kontrolloidun talousjärjestelmän: kaupankäynti sallittua vain niille, jotka ottavat Antikristuksen ”merkin” käteensä tai otsaansa (Antikristuksen nimi tai luku 666).

5. Kristuksen toinen tuleminen (parousia), jonka pitäisi olla koko maailmalle yhtä aikaa näkyvä tapahtuma.
-> Jotta koko ihmiskunta voisi yhtä aikaa havaita Kristuksen tulemisen fyysisesti, pilven päällä, pitäisi maan olla litteä. Pallomaisella kappaleella tämä ei mahdollista (ks. Ilm.1:7 ”Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin jotka hänet lävistivät”, loppuosa viittaa lopun lähiodotukseen: Jeesuksen ristiinnaulitsijat ovat elossa vielä ja saavat nähdä Jeesuksen tulevan ”pilvissä”).

6. Kuolleiden herättäminen eli ruumiin ylösnousemus ja viimeinen tuomio Kristuksen toimiessa tuomarina, tämän maailmanajan loppu ja uuden maailman luominen eli Jumalan ikuinen valtakunta (mahdollisesti vielä tuhatvuotinen välivaltakunta)
-> Tähän päästään vain ja vasta jos kohdat 1-5 ovat toteutuneet ensin. Tässä vaiheessa mahdoton kommentoida tarkemmin metaforien ruumiin ylösnousemus ja viimeinen tuomio merkitystä (tarkasti ottaen termiä "viimeinen tuomio" ei esiinny Raamatussa).
 

Kriittinen näkökulma lopunaikoja kohtaan 


Rationaalisesti ja tieteen näkökulmasta tarkastellen eskatologis-apokalyptinen usko ja historiantulkinta on niin mahdoton oppi kuin kuvitella voi sen perusteella, mitä nykyään tiedämme maailmankaikkeudesta. Kaiken sen tiedon perusteella apokalyptinen maailmantulkinta ja usko Kristukseen, joka tulee rytinällä ja paukkeella avaruuden järjestyksiä järisyttäen takaisin herättäen kuolleet haudoistaan tuomiolle ”tekojensa mukaan” on niin epätodennäköinen ja epärealistinen tulevaisuuden skenaario kuin vain voi kuvitella. Se on nykyään enimmäkseen vain äänekkäiden fundamentalististen uskovaisten vaihtoehtokosmologiaa, jota tiede ei tue. Eikä maailmanmeno ole muuttunut eikä loppunut, vaikka sitä ihan pian tapahtuvaa maailmanloppua on saarnattu lukemattomia kertoja.

Kristuksen tulemisen edellä pitäisi esimerkiksi ”tähtien pudota taivaalta maan päälle”, kuten aiemmin on todettu, mikä osoittaa kyseisen eskatologisen uskon olevan sidoksissa vanhentuneeseen ja epätoteen antiikkiseen kolmikerroksiseen maailmankuvaan, minkä lisäksi se usko on tähtitieteellisestikin täysin mahdoton. Tähdet eivät voi pudota Maan päälle. Jo Aurinko on miljoona kertaa Maapalloa suurempi ja moni muu tähti on Aurinkoa massiivisempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.