Raamatun maailmankuva

Raamatun maailmankuva. Litteä maa

Raamatun kirjoittajien, antiikin ja keskiajan kristittyjen maailmankuvasta. Raamatun ja antiikin oppineiden maailmankuvien eroista. Onko maa litteä Raamatun maailmankuvassa? Miksi kysymys Raamatun maailmankuvasta herättää paljon väittelyä, varsinkin nettifoorumeilla (kyse on yleensä siitä oliko Raamatun kirjoittajien mukaan Maa litteä kiekko vai pallo, oliko taivas kiinteä kupoli vai ”ilmakehä” jne.)?

Kyse on fundamentalistiselle raamattukäsitykselle elintärkeästä asiasta: fundamentalistinen uskon rakennelma, jonka keskeinen kulmakivi on Raamatun oletettu erehtymättömyys ja ristiriidattomuus, sortuu omaan mahdottomuuteensa, jos osoitetaan Raamatun maailmankuvan olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa ja luonnontieteellisesti virheellinen.

Raamatun kirjoittajien kosmologiset käsitykset ovat oma eksegeettinen kysymyksensä ja antiikin (etenkin oppineiden) sekä keskiajan ihmisten käsitykset Maan muodosta ja asemasta ovat oma erillinen asiakokonaisuutensa.

Israelin naapurikansojen myyttinen kosmologia ja usko litteään maahan

Vallitseva maailmankuva israelilaisten naapurikansoilla sumerilaisilla, babylonialaisilla ja egyptiläisilläkin oli maakeskeinen sisältäen käsityksen maasta litteänä: yleisesti ottaen uskottiin siis, että maa on litteä levy/kiekko, jota taivaankappaleet kiertävät ja maan alapuolella on maan perustukset/juuret, syvyys (kuolleiden valtakunta) tai vesien lähteet. Kuitenkin jo antiikin aikana oli monia kreikkalaisia oppineita, jotka päätyivät 500-luvulta eaa. lähtien siihen, että maa on pallonmuotoinen eikä litteä levy/ kiekko. Niinpä siltä osin ”maallisilla” oppineilla kreikkalaisilla oli jo varsin varhain oikeaa tietoa maan muodosta.

Pythagoras, Aristoteles, Euklides, Aristarkhus, Eratosthenes, Strabo ja ylipäätään kaikki merkittävät oppineet kreikkalaiset tiesivät maan olevan muodoltaan pallo eikä litteä. Kreikkalaiset sivistyneet olivatkin vapaat babylonialais-sumerilais-israelilaisen kosmologian viitekehyksestä. Kreikkalaisten oppineiden tutkimukset eivät perustuneet mihinkään auktoriteetiksi asetettuun kirjaan, vaan empiiristen havaintojen ja päätelmien perusteella tehtyihin johtopäätöksiin. Esimerkiksi Aristoteles laski maapallon ympärysmitaksi 400 000 stadionia (joten hänen laskelmansa maapallon koosta on pari kertaa liian suuri, mutta omassa historiallisessa kontekstissaan laskelma on saavutus).

Antiikin ja keskiajan kristityillä ja kirkossa reformaation aikaan asti vallinneita käsityksiä maasta

Keskiajallakaan eivät oppineet uskoneet maan olevan litteä, vaan todellisuudessa jo satoja vuosia ennen Kolumbuksen löytöretkiä ihmiset olivat lakanneet pelkäämästä ”putoamista maan reunan ylitse” jonnekin syvyyteen. Itse asiassa standardimalli keskiajan oppineilla oli maailmankuva, jossa maa on pallo, mutta maapallo on universumin keskus Ptolemaioksen mallin mukaisesti ymmärrettynä.

Katolisella kirkollakaan ei ollut mitään Raamatusta johdettua virallista oppia maan muodosta, vaan katoliset oppineetkin pitivät maata keskiajan tieteen tavoin pallona. Korkeaskolastikko Tuomas Akvinolainenkin liittyi tähän standardimalliin teoksessaan Summa Theologica ja samoin jo Augustinus, Isidorus Sevillalainen sekä Beda Venerabilis pitivät maata pallona. Kysymys maan muodosta ei siten ollut mitenkään polttava tai ongelmallinen keskiajan oppineille.

Keskiajan maantieteessä ei Raamattu ollut ylipäätään mikään tärkeä tai edes suosituin lähde, vaan maantieteilijät käyttivät antiikinaikaisia latinakielisiä lähteitä ja vetosivat varhaisiin kirkkoisiin. Kreikan kielen taito pääsi elpymään vasta uuden ajan koittaessa, joten kreikkalaisiin oppineisiin kuten Herodotos, Strabon ja Ptolemaios ei keskiajalla päästy tukeutumaan. Keskiajalla saatiin lisätietoa myös kauppiailta sekä arabiankielisestä kirjallisuudesta (1100-luvulta lähtien).

Väärä uskomus, jonka mukaan keskiajan ihmiset pitivät maata litteänä "pannukakkuna" palautuu suurin piirtein 1830-luvulle, päälähteenään Washington Irvinginin (epähistoriallisia väitteitä sisältänyt) romaani Kolumbuksesta vuodelta 1828 ja koko käsitys keskiajan ihmisten uskosta litteään maahan luotiin tarkoituksellisesti propagandatarkoituksiin, kun kirkko haluttiin esittää tieteen ja sivistyksen vastaisena taikauskoisena voimana.

Tämän johdanto-osan jälkeen alan tarkastella kysymystä, mikä on Raamatun kirjoittajien maailmankuva ja kosmologia laajemmin. On osattava tehdä ero keskiajalla ja kirkkoisillä maasta vallinneiden käsityksien ja Raamatun kosmologian välillä, sillä ne eivät ole sama asia ollenkaan. Maan muoto on vain yksi osa raamatullista kosmologiaa. Millaisessa maailmassa Raamatun kirjoittajat uskoivat elävänsä, mitä he ajattelivat maasta ja taivaankappaleista, sateesta ja tuulesta?

Nämä kysymykset ovat teologisestikin ja myös kreationismin kannalta merkittäviä, sillä niihin kietoutuu kysymykset Raamatun ”erehtymättömyydestä” ja asemasta luonnontieteiden auktoriteettina. Oliko Raamatun kirjoittajillakin ympäristönsä yleisesti uskotut käsitykset maasta ja taivaankappaleista, vai sisältääkö Raamattu sellaista luonnontieteellistä tietoa maasta ja sen asemasta maailmankaikkeudesta, jota ei ollut ympäröivillä kulttuureilla?

Kreationistien mielestä Raamatussa on erehtymätön ja virheetön tieto maailmankaikkeudesta ja sen alkuperästä ja siksi Raamattua pitäisi käyttää auktoriteettina myös tiedekysymyksissä. Tarkastellaanpa myös sen tähden fundamentalismin ja sen kumppanin kreationismin teologisten perusteiden pätevyyttä.

Varhaiskirkossakin suurin osa kirkkoisistä piti maata pallon muotoisena. Vain muutama (3-5) kirkkoisä varhaiskirkossa piti maata litteänä levynä. Tämä sivystyneisyys oli kuitenkin peräisin ympäröivästä hellenistisestä kulttuurista, kuten muutenkin teologiassaankin kirkko oli hellenistisen kulttuurin vaikutuksien alainen.

Yleinen maailmankuva kirkonkin piirissä kuten kreikkalaisikkakin oppineilla oli kuitenkin maakeskeinen (geosentrinen) perustuen Ptolemaioksen malliin, ja siksi katolinen kirkko ja myös protestanttiset reformaattorit vastustivat Kopernikuksen aurinkokeskeistä maailmankuvaa, sillä sitä pidettiin pyhien kirjoituksien vastaisena (kuten se onkin niin kuin kohta tuon esille). Kopernikus ja Galilei pitivät maata pallona eikä heidän siitä asiaa tarvinnutkaan kiistellä kirkon kanssa, vaan siitä mullistavasta havainnostaan, että maa ei olekaan universumin keskus, jota aurinko kiertää. Uskonpuhdistaja Luther oli sitä mieltä, että maa on paikallaan ja aurinko kiertää maata pitäen todisteena Joosuan 10. lukua, jossa kuvataan kuinka Aurinko ja Kuu pysähtyvät taivaalla.

Muutamia esimerkkejä reformaattorien näkemyksiä kosmologiasta ja heidän Raamattuun perustuvasta kritiikistään kopernikaanista maailmankuvaa kohtaan. Heillä on tekstejä, joissa he vastustivat kopernikaanista aurinkokeskeistä maailmankuvaa. Syy on se, että se on Raamatun vastainen, sillä – kuten Luther totesi – Joosua käski aurinkoa pysähtymään eikä suinkaan maata. Sitä miten asiat näkyivät olevan (eli Aurinko näkyy kiertävän Maata taivaankannella) pidettiin todellisena asiantilana. 

”People gave ear to an upstart astrologer who strove to show that the earth revolves, not the heavens or the firmament, the sun and the moon…. This fool wishes to reverse the entire science of astronomy; but sacred scripture tells us that Joshua commanded the sun to stand still, and not the earth” – Martin Luther, viitatessaan Joos. 10:13 Pöytäpuheissaan (1539).

”The eyes are witnesses that the heavens revolve in the space of twenty-four hours. But certain men, either from the love of novelty, or to make a display of ingenuity, have concluded that the earth moves; and they maintain that neither the eighth sphere nor the sun revolves…. Now, it is a want of honesty and decency to assert such notions publicly, and the example is pernicious. It is the part of a good mind to accept the truth as revealed by God and to acquiesce in it” – Melanchthon, viitaten Saarn.1:4-5 jakeisiin.

Täten johtavat uskonpuhdistajat eivät löytäneet Raamatusta mitään kopernikaanista aurinkokeskeistä maailmankuvaa eikä väitettä, että Maan pyöriminen pysähtyisi, koskapa Raamatun mukaan Maa ei liiku (niinpä se maa tietenkään ei voi pysähtyäkään, vaan Aurinko ja Kuu ovat ne, jotka pysähtyvät Raamatun mukaan). Reformaattorien päätelmät Raamatusta ovat täysin päteviä ja tieteellinen raamatuntutkimus on täysin samalla kannalla Raamatun kosmologiasta (toki eksegeetit eivät vaadi ihmisiä enää uskomaan tuohon vanhentuneeseen maakeskiseen maailmankuvaan eikä litteään maahan).

Yleisesti Lähi-idän kansojen kosmologiasta ja asiallisesta tutkimusotteesta

Raamatullinen kosmologia kaiken kaikkiaan on eksegeettinen kysymys ja sitä on tarkasteltava normaaleita eksegetiikan metodeja käyttäen eli historiallisesti ottaen huomioon asianmukaisesti kansa-ja kielitieteellistä materiaalia, historiaa, arkeologiaa ja Raamatun ulkopuolisia muinaisitämaisia kirjallisia lähteitä, jos ne selventävät tai kuvaavaat samaa asiaa. 

Ei voida olettaa a priori, että jokaisella Raamatun kirjoittajalla olisi ollut samanlainen maailmankuva (kuten ei täysin olekaan). Missään kohtaa ei Raamatussa käsitellä maailmankuvaa ja kosmologiaa omana teemanaan alusta loppuun asti systemaattisesti, vaan aineistoa on sirpaleittain eri puolilla Raamattua. Kuitenkin, kuten eksegeettisessä tutkimuksessa on havaittu yleisesti, Raamatusta on löydettävissä pääpiirteissään aikalailla yhtenäinen maailmankuva (kosmologia). Tosin erilaisia näkemyksiä luomisesta on kolme (Genesiksen papillinen ja jahvistinen luomiskertomus sekä vanhin, arkaainen myyttinen luomiskäsitys Jumalan taisteluista mytologisten kaaoshirviöiden kanssa). 

On havaittu eksegeettisissä tutkimuksissa, että Raamatun kirjoittajien kosmologia on läheisesti samansuuntainen kuin israelilaisten naapureilla babylonialaisilla, sumereilla ja egyptiläisilläkin, joilla kaikilla oli käsitys maasta litteänä levynä. 

Kosmologiset käsitykset olivat israelilais-sumero-babylonialaisessa ja egyptiläisessä oman aikansa historiallisessa kontekstissa lähinnä fenomenalismia (so. maailman asiat ovat juuri sellaisia miltä ne näyttävät). Entisaikojen ihmiset eivät olleet kosmologiansa ja maan muotoa koskevien käsityksiensä takia kuitenkaan takapajuisia tai ”tyhmiä”, eikä mitään vaillinaisia nykyihmisiä. Entisajan ihmisiä ei pidä arvostella meidän aikamme mittapuilla, vaan heidät on nähtävä omassa historiallisessa yhteydessään. Kansoilla, jotka pitivät maata litteänä ja maata kaikkeuden keskipisteenä oli sellainen käsitys ympäröivästä kosmoksesta, joka oli heille itselleen järkevä, luonteva ja ymmärrettävä ja vastasi heidän edellytyksiään. Enempää he eivät tarvinneet. 

On myös varottava täysin epätieteellistä ja historiallisuuden ymmärtämisen puutetta osoittavaa anakronismia, kuvittelua että esim. israelilaisilla oli sellaista tieteellistä tietoa kosmoksesta, mikä on selvinnyt tieteelle vasta 1500-luvulta alkaen tai jopa nykyaikana. Raamatussa käytetyt käsitteet on ymmärrettävä niiden omassa merkityksessään ja sillä tavalla kuin niitä Raamatun kirjoittajat käyttivät omana aikanaan (eikä siten kuin me niitä käsitteitä saatamme käyttää omassa kulttuuripiirissämme). ”Virhettä” maata litteänä pitäneet kansat eivät itse tienneet edes tehneensä, vaan nimen omaan jäsentivät maailmansa niillä edellytyksillä ja tiedoilla mitä heillä omana aikanaan oli käytössään. 

Vanhan ajan kansoille, kuten israelilaisille ja babylonialaisille fenomenalistinen suhtautuminen (asiat ovat sitä mitä ne näyttävät olevankin) kosmokseen oli luontevin ja ensimmäisenä mieleen tuleva päätelmä kun he katselivat maata ja taivasta: maa tuntuu olevan tukevasti paikallaan mihinkään liikkumatta / pyörimättä, Aurinko, Kuu ja tähdet liikkuvat taivaalla, joka näyttää joltain kupolilta Maan päällä. Ellei tiedä todellista laitaa Maan ja Auringon keskinäisistä suhteista ja maan muodosta niin mitä muuta ihminen osaisi päätellä. 

Sekin tosiasia, että rabbiinisessa kirjallisuudessa juutalaiset oppineet löysivät Raamatun perusteella juuri ylläkuvatun maailmankuvan osoittaa, että heprealaisilla ei ollut kopernikaanista maailmankuvaa. Ja jos heillä olisi ollut ”kopernikaaninen maailmankuva” (ja saati vieläkin modernimpaa tähtitieteellistä tietämystä) ja tieto maasta pallona niin eivätkö he olisi sitä kosmologiaan liittyviin kirjoituksiinsa sisällyttäneet ja löytäneet sitä Raamatun teksteistä (alempana tällä sivulla esitellään rabbiinisen kirjallisuuden käsityksiä kosmoksesta)?

Eräitä esimerkkitekstejä Raamatun maailmankuvasta

1 Moos.7:11 ..”puhkesivat kaikki syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat aukenivat”

2 Kun.7:2,19 ”…Herran kai avaa taivaan luukut”

Jes.24:18 ”…Sillä taivaan akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät”.

1. Sam. 2:8 ”.. Sillä maan perustukset ovat Herran, niiden varaan hän on laskenut maan.”

2 Sam.22:8 ”Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan”.

Job. 9:6 ”Hän (Herra) koskettaa maata ja se järähtää paikoiltaan, ja sen peruspylväät horjuvat”.

Jes 19:10 ”Maan peruspylväät murskataan, ja kaikki palkkalaiset ovat murheellisella mielellä.”

Sananl.8:31 ”Maan kiekko oli leikkikalunani..”

Jes. 40:22 ”Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niin kuin harson, pingoittaa sen niin kuin teltan asuttavaksi.”

Job 26:5-7 ”Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla, sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä. Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.”

Job 37:18 ”voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili”

Job 38:4-6 ”...laskin maan perustukset…kuka veti mittanuoran sen yli…mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven..kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?”

Job 38:16-17,22 ”…käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan? Nousiko eteesi tuonelan portit, saitko nähdä kuoleman varjon ovet?…Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta, oletko nähnyt rakeiden varastot?”

Ps.24:1-2 ”Hän on perustanut sen [maan] merien päälle, kiinnittänyt lujasti virtojen ylle”. 

Ps.93:1 ”Herra on kuningas! Mahti on hänen viittanaan, hän on vyöttäytynyt, kietonut vyötäisilleen voiman! Maanpiiri on lujalla perustalla, se ei horju” .

1 Aik. 16:30 ”Vaviskoon koko maailma ja pelätköön häntä. Hän loi maan, joka pysyy eikä horju”.

VT:n jakeissa käytetty verbi ”liikkua” hepreassa mowt mote, ja se merkitsee liikkumista, kaatumista, putoamista yms. verbejä. Verbi ”perustaa” on hepreassa kuwn koon. Merkitys on perustaa, valmistaa, asettaa, olla vakaa ja muita senkaltaisia merkityksiä. Maa on ko. Raamatun tekstien kirjoittajille siten liikkumaton, eikä siis kierrä aurinkoa avaruudessa. 

Onko maa yllä olevien tekstien perusteella avaruudessa leijuva pallo, joka kiertää aurinkoa kun tekstit luetaan niiden sanallisen merkityksen mukaisesti huomioon ottaen asianmukaiset tunnetut historialliset tosiasiat? Ei se ole yleisesti hyväksytyn eksegeettisen tutkimuksen tuloksien mukaan.

Vanhatestamentillisina aikoina itämailla uskottiin, että taivaankantta kannattelevat patsaat tai pylväät. Samoin ajateltiin, että (litteä) kiekkomainen maa on pylväiden varaan perustettu. Nämä molemmat yleiset uskomukset esiintyvät yllä olevissa VT:n teksteissä. 

Job 26:5-7 teksti välittää muinaisen kolmikerroksisen maailmankuvan mukaisen käsityksen Maasta, joka on ripustettu (eli ei liiku eikä pyöri) tuonelan syvyyden päälle (ja tuonelassa eli kuolleiden valtakunnassa vapisevat vainajien henget). Ja maan yläpuolelle on kaarrutettu taivas (ilmaisu viittaa kiinteään, valettuun rakennelmaan). Mistään avaruuden äärettömyydestä tai pallomaisesta Maasta muka (modernissa mielessä) avaruudessa leijumassa ja Aurinkoa kiertämässä ei puhuta mitään noissakaan jakeissa.

Fundamentalistt yrittävät sijoittaa Jobin kirjan tekstiin Job 26:5-7 modernia tähtitieteellistä maailmankuvaa, mutta heidän tulkinnalleen, jonka mukaan tämä jakeet puhuisivat ”tyhjässä äärettömässä avaruudessa leijuvasta maapallosta” ei tästä tekstistä saa mitään tukea. Heillä on taipumus irrottaa jae Job 26:7 tekstiyhteydestään, ja lukea siihen sisään sellaista nykyaikaista sisältöä, mikä ei liity jakeen laajempaan kokonaisuuteen lainkaan. Yritys kuvastaa kyvyttömyyttä ymmärtää – ja varsinkin hyväksyä – Raamatun kirjoittajien oman ajan maailmankuvaa, koska se olisi ristiriidassa heidän Raamatun virheettömyyttä koskevan ennakko-olettamuksensa kanssa.

Heikki Palva sanoo Raamatun tietosanastossa taivaasta:

”Israelilaiset kuvasivat taivaan milloin maailmaa teltan tavoin kattavaksi kuvuksi 1 Moos.1:7s, Jes. 40:22,45, Ps. 104:2, milloin perustusten ja patsaitten varaan pystytetyksi rakennelmaksi, Job 26:11, 2 Sam.22:8. Aurinko, kuu ja tähdet olivat kiinni taivaan kannessa, 1 Moos.1:6s.” s. 258. 

Tyypillinen taktiikka selittää olemattomiin tällaiset Raamatun tekstit on väittää niitä vain ”runollisiksi” tms. Mutta missä sitten ovat selkeät tekstit todisteina siitä, että Raamatussa ei olisi maakeskeistä maailmankuvaa eikä uskoa litteään maahan, vaan että israelilaisille Maa oli pallo joka kiertää Aurinkoa avaruudessa? Koskaan sellaisia perusteluita ei tuoda esiin kun aiheesta puhutaan – vaikea olisi tuodakin kun sellaisia tekstejä ei ole.

Heprealainen alkuteksti tukee litteää maata. Raamatun kirjoittajien esitieteellinen, myyttinen kosmologia

VT:n hepreassa maa on kuvattu nimen omaan pyöreänä ympyränä eli kiekkona (vrt. suomennoksen maanpiiri, eli levy joka on pyöreä kiekko). Jes. 40:22 paljon käytetty teksti kun fundamentalistit yrittävät lukea sisään Raamatun kirjoituksiin pallomaista maata: 

”Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niin kuin harson, pingoittaa sen niin kuin teltan asuttavaksi.” 

Sana ”maanpiiri” on hepreassa chug ha-aretz = maa(n) ympyrä. Jos tekstissä olisi haluttu puhua pallosta niin palloa kuvaava sana on hepreassa ”dur”. Mutta sitä sanaa ei käytetä kuvaamaan maan muotoa. Maa on muodoltaan siten heprean kielenkin perusteella pyöreä ympyrä (litteä kiekko), eikä pyöreä pallo. 

Pallo-sanan käytöstä VT:ssa esimerkki on Jes 22:18:

”…kääräisee sinut keräksi ja paiskaa pallona [dur] menemään maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan. Sinne sinä kuolet, ja sinne jäävät sinun kunniavaunusi, sinä herrasi huoneen häpeä”. 

Vanhatestamentillisessa ajattelussa tätä pyöreää ja paikallaan pysyvää maalevyä / maan kiekkoa ympäröi rengasmainen meri, jonka takana vallitsee pimeys: 

Sananl 8:27 ”Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin [chug; ympyrä] syvyyden pinnalle”.

Job 26:10 ” Hän on vetänyt piirin [chug; ympyrä] vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään” .

Maakiekon, ympäröivän meren ja syvyyden yläpuolella on telttamainen tai kupolimainen taivas:

Job 22:12 ”Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki [rosh kokhavim; tähtien pää]”.

Tähdet ovat kiinnitetyt pääkopan / kupolin kaltaiseen (kiinteään) taivaaseen:

Job 22:14 ”Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla [chug shamaim; taivaan ympyrä] hän käyskentelee”.

Jobin kirjan eräissä teksteissä maa on ripustettu kiinni taivaasta tyhjän päälle, ikään kuin kuin katosta roikkuvaan himmeliin (mahdollisesti viitataan Syyriassa olevan Tsafon vuoren huippuun).

Job 26:7 ”Pohjoisen [tsafon] hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle”. 

Tämä on Jobin 26 tekstin historiallinen ja perustellumpi merkitys, toisin kuin fundamentalistiuskovien olettamus ”avaruudessa vapaasti leijailevasta maapallosta”.

Maan ja taivaan olemassaolon kestosta ristiriitaisia käsityksiä Raamatussa

Raamatun kirjoittajilla on kaksi päinvastaista näkemystä maan ja taivaan pysyvyydestä. Ensimmäisen käsityksen mukaan maa pysyy ikuisesti ja on paikallaan horjumatta. 

”Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.” (Saarn. 1:4)

”Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.” (Ps 119:90)

”Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.” (Ps. 78:69)

”Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.” (Ps 119:90).

Toisen näkemyksen mukaan taivas ja maa katoavat.

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” (Mark.13:31)

”Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.” (Jes.51:6)

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” (Matt.24:35, vrt. Matt.5:18 ja Hepr.1:10-12 maan katoamisesta).

Saarnaajan kirjan väite ”maa pysyy iäti” (Saarn. 1:4) sisältää ajatuksen liikkumattomasta maasta. Molemmat näistä näkemyksistä eivät voi olla ”tosia” samanaikaisesti, vaan ainoastaan toinen vaihtoehto: maa ja taivas ovat joko ikuisia tai ne katoavat. 

Auringosta ja Kuusta Raamatussa

Jes. 30:26 ”Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo.”

Tästä tekstistä kuvastuu muinainen tavallinen uskomus, jonka mukaan kaikki taivaankappaleet olisivat itsevalaisevia, Kuu mukaan lukien, eli Raamatun kirjoittajillakaan ei ollut mitään yliluonnollista tietoa siitä, että Kuu vain heijastaa Auringon valoa. Sama ilmenee 1 Moos.1:16-17 Auringon ja Kuun luomisesta: molempien sanotaan loistavan valoa maan päälle. On vaikea nähdä, miten tekstien kirjoittajat eivät olisi uskoneet Kuun olevan omavaloinen kappale Auringon tavoin. Rabbiinisen juutalaisuuden käsityksien mukaan Aurinko ja Kuu olivat alussa yhtä suuria. 

Papillisen luomiskertomuksen (1 Moos.1) mukaan Aurinko ja Kuu sekä tähdet ovat ripustettuina kiinteään taivaankupoliin litteän Maan päälle ja ne luotiin vasta neljäntenä päivänä (tässä luomismyytissä välittyy heprealaisten muinainen virheellinen uskomus, että valoa voi olla ilman Aurinkoa, sillä valoa saatiin jo ensimmäisenä luomispäivänä, ennen Auringon ja muiden taivaankappaleiden luomista).

Kuulla erikoisia vaikutuksia Raamatun mukaan

Kuuta merkitsevä heprean sana tarkoittaa todennäköisesti ”vaeltajaa”. Kuu vaeltaa taivaalla maata kiertäen – miten Kuun vaellus taivaalta erosi israelilaisten silmissä auringon vaelluksesta taivaan laidasta toiseen? Tuskinpa mitenkään. Israelilaiset uskoivat Kuulla olevan eriskummallisia vaikutuksia maailmankaikkeudessa. Kuun valon ajateltiin vaikuttavan terveyteen haitallisesti, kuten sokeutta ja epilepsiaa aiheuttavasti (vrt. UT:n ilmaisu kuunvaihetauti, Kuun vaiheiden ajateltiin olevan epilepsian syynä). Kuun valossa kasvot paljaina nukkuminen uskottiin vaaralliseksi. Lainaus Jewish Encyclopediasta:

”Like the other celestial bodies, the moon was believed to have an influence on the universe. Its injurious influence on man is referred to in Ps. cxxi. 6, which passage probably refers to the blindness which, according to Eastern belief, results from sleeping in the moonlight with uncovered face (Carne, ”Letters from the East,” p. 77). It was also believed that the moon caused epilepsy (comp. the Greek σεληυιαζόμευος and the Latin ”lunaticus”; Matt. iv. 24). On the other hand, there are ”precious things put forth by the moon” (Deut. xxxiii. 14); that is to say, the growth of certain plants is influenced by it. Steuernagel, however, thinks the allusion is to the dew.” 

Lähde.

Litteää maata edellyttäviä tekstejä Raamatussa

Oheiset tekstit eivät suoraan puhu maan muodosta sinänsä, mutta se kosmologinen viitekehys, jota ne edellyttävät ollakseen ymmärrettäviä vaatii käsityksen maasta, joka on litteä ”levy”, sillä pallomaisella kappaleella kerrotut asiat eivät olisi mahdollisia. 

Dan. 4:8 ”Puu kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaiken maan ääriin.”

Matt. 4:8 ”Taas perkele otti Jeesuksen kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston.” 

Miten korkea tulisi Danielin puun olla, jotta se olisi havaittavissa koko maailmassa? Pallomaisten taivaankappaleille on ominaista, että niiden koko pinta-alaa ei voi nähdä yhdellä ja samalla kertaa yhdestäkään pisteestä. Sama tilanne on myös Matteuksen evankeliumissa – jos maata olisi pidetty pyöreänä pallona, ei kaikkia sen valtakuntia voisi näyttää vuoren huipulta. Heprean kielessä ei sitä paitsi edes ole sanaa, joka merkitsisi kolmiulotteista palloa. Eikä myöskään sellaista sanaa, joka merkitsisi ääretöntä avaruutta. 

Ilm. 7:1 ”Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta.”

Ilm. 20:8 ”Ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan.”

Ilm.1:7 ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen”.

Ilmestyskirjan tekijän mukaan maa on mitä todennäköisimmin nelikulmainen litteä levy. Se, että Ilmestyskirjan tekijän käsitys maasta on juuri sellainen käy ilmi selkeästi ja kenties kaikkein vakuuttavimmin myös Ilm.1:7 tekstistä, jonka mukaan kaikkien silmät saavat nähdä Kristuksen toisen tulemisen. Siis kaikki ihmiset maan päällä samaan aikaan näkevät Jeesuksen paluun. Se on mahdollista ja ymmärrettävissä vain jos maa käsitettiin litteäksi eikä pallomaiseksi kappaleeksi, aivan samoin kuin Danielin kirjan suuri puu ja Matteuksen vuori.

Veden kiertokulku oli tuntematon Raamatun tekijöille

Muinaisitämaiset ihmiset ajattelivat, että sade tulee kun Jumala avaa taivaan luukut. Sama näkemys esiintyy myös Raamatussa: sade tuli kun Jumala avasi taivaiden ikkunat ja antoi veden sataa maan päälle taivaankupolin yläpuolelta. Sana taivas on hepreassa duaali, taivaita oli kaksi: meidän näkemä taivas ja sitten vesivarastotaivas, missä on myös ”lumen varastohuoneet" (Job 38:22) . Veden kiertokulkua ei ymmärretty. Toki eräät Raamatun kirjoittajat huomasivat myös sen (helposti havaittavan seikan), että vettä tuli sateena pilvistä.(Saarn.11:3). 

Ps. 148:4,6: ”Ylistäkää häntä, korkeimmat taivaat ja taivaankantta kattavat vedet ! ...Hän pani ne paikoilleen ainiaaksi”.

Käsitys (kiinteän) taivaankannen päällä olevista vesistä perustuu babylonialaiseen kosmologiaan, josta on vaikutteita Raamatussakin. Sama käsitys alussa olleista kaaosvesistä taivaankannen yläpuolella esiintyy (papillisessa) luomiskertomuksessakin 1 Moos. 1:6-7:

”…Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin…Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui.”

Tuulet olivat arvoitus Raamatun kirjoittajille

Tuulet ja tuulien alkuperä olivat arvoitus Raamatun kirjoittajille eikä heillä ollut mitään tietoa tuulien luonnollisista (todellisista) syistä. Tuulien kulkua ei voitu tietää, eikä Jeesuksellakaan ollut sen parempaa, yliluonnollista tietoa tuulikysymyksestä, vaan hän hyväksyi aikansa käsitykset tuulesta ja katsoi tuulella olevan oman tahdonkin (Joh.3:8 ”tuuli puhaltaa missä tahtoo… mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee”).

Katso myös Saarn.11:5 ”Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa,...” 

Heprealaiset uskoivat tuulien majailevan maan neljällä kulmalla, mistä Jahve lähetti ne puhaltamaan (esim. Jer.10:13). Ilmestyskirjan mukaan tuulien asuinsijoja maan kulmissa vartioi neljä enkeliä, mikä käsitys tunnetaan juutalaisissa apokryfikirjoissakin. Israelilaiset tunsivat vain neljä tuulta (pohjoinen, etelä, itä ja länsi) eikä heillä ollut nimiä väli-ilmansuunnille, joten esim. ”pohjoinen” tarkoitti yhtä lailla koillista ja luodetta.

Mitä tästä voisimme päätellä? Koska Raamatussa ei ollut yliluonnollista, ilmoitettua tietoa tuulista(kaan), niin miten perusteltua on olettaa, että Raamatussa olisi yliluonnollista ja erehtymätöntä tietoa maailmankaikkeuden alkuperästä, elämän synnystä ja ihmiskunnan varhaishistoriasta? Tätä voi jokainen miettiä ja harkita, mikä on todennäköisin johtopäätös esitetyn todistusaineiston valossa.

Liikkuuko Maa vai Aurinko Raamatun mukaan?

Aurinko on se, joka liikkuu ja kiertää taivaalla maata (Ps.19:5-7) eikä suinkaan maa Raamatun mukaan, sillä maa pysyy lujana paikoillaan horjumatta ja meren päälle perustettuna VT:n mukaan (Ps.93:1, Ps.24:1-2 jne.). Maa ei siis selvästikään liiku ei kierrä aurinkoa avaruudessa leijaillen Raamatun kirjoittajien mukaan. Aurinko asuu Jahven tekemässä majassa, josta se lähtee liikkeelle (Ps.19:5, Hab.3:11) ja jonne se palaa takaisin.

Rabbiinisessa juutalaisessa kirjallisuudessa ajateltiin, että taivaalla on 366 ikkunaa, joiden kautta Aurinko nousee ja laskee peräkkäin:

”The sun ascends by means of 366 steps, and descends by 183 in the east and 183 in the west. There are 366 windows in the firmament, through which the sun successively emerges and retires. These windows are arranged so as to regulate the sun’s movements with a view to their concordance with the ”teḳufot,” Nisan, Tammuz, and Ṭebet” -

Lähde.

Minkäänlaista aikaansa edellä olevaa yliluonnollisesti annettua tietoa juutalaisilla ei selvästikään ollut tähtitieteestä, eikä maailmasta ylipäätään. 

Joos. 10:12-14 ”Silloin puhui Joosua Herralle…Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa…Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan.” 

Auringon ja Kuun ”pysäyttäminen” Joosuan kirjassa ei estäisi auringon liikkumista taivaalla, sillä vaikutelma auringon liikkumisesta johtuu maapallon pyörimisliikkeen peilikuvasta. Myös tämä teksti osoittaa Raamatun kirjoittajien ajatelleen oman aikakautensa yleisten uskomuksien mukaisesti, että Maa on aurinkokunnan ja maailmankaikkeuden keskipiste. Joosuan kirjan kertomuksen historiallisuuden pohdinta on hedelmätöntä; teologiselta kannalta Auringon ja Kuun liikkeen pysäyttäminen ovat ihmeitä, Jahven tunnustekoja. 

Jos maan pyörimisliike olisi äkisti pysäytetty se olisi johtanut sellaiseen katastrofiin ja mullistukseen, että vedenpaisumuskin olisi kalvennut ja Joosuan joukoistakaan ei olisi mitään jäänyt jäljelle ja kaiken irtonaisen jatkaessa matkaansa maan päällä vauhdilla, joka olisi päiväntasaajalla 462 m/s.

Kreationisteilla on legenda / valheväite, jonka mukaan NASA:n tietokoneilla olisi muka saatu todistettua ”puuttuva päivä ajanlaskussa” kun NASA:ssa tehtiin ajanlaskuun liittyviä laskelmia. Tälle legendalle ei ole mitään perusteita, eikä mitään ”Joosuan kirjan mukaista puuttuvaa päivää” ole ajanlaskusta löydetty. Miksi uskontoa pitää pönkittää valehtelemalla?

Tähdet ovat Raamatussa hyvin pieniä ja personifioituja kappaleita

Yllä viitattu Joosuan kirjan 10. luku (10:12), jonka muu aurinko seisoi Gideonissa ja kuu seisoi Aijalonin laaksossa edellyttää implisiittisesti, että taivaankappaleita pidettiin Raamatussa pieninä kappaleina eikä siten ollut tietoa, että aurinko on maata valtavasti suurempi. Muulla tavoin ajateltuna ei Joos.10 luku ole ymmärrettävä kertomuksena. 

Raamatun kirjoittajille, esim. Ps. 19:4-8 ja Job 38:7 teksteissä tähdet ovat jonkinlaisia eksoottisia eläviä olioita, jotka mm. iloitsevat ja laulavat/karkeloivat. Eräissä kohdissa Raamattua tähdet käsitetään antromoporfisesti eräänlaisina puolijumalina:

Job 38:7 ”kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?”.

Myös Jes.14 luvussa heijastuu samanlainen antropomorfismi eli inhimillistäminen kuvattaessa aamutähden kapinaa ja halua päästä muita tähtiä ylemmäksi (antropomorfismi = käsittäminen ihmismuotoisesti, tai siten että ihminen on jumaluuden henkilöitymä. Näkemys viittaa kaikkeuden ja siinä vaikuttavien tekijöiden käsittämiseen ihmisen ja hänen elämystensä kaltaisena). 5 Moos. 4:15-19 kuvaa samoin tähdillä olevan jumalan kaltaisen aseman (ne ovat ”taivaan joukkoja”, joiden lumoihin voi langeta) ja mainitsee tähtien olevan luodut toisten kansojen palvottaviksi. Jahve siten salli muiden kansojen palvoa taivaankappaleita jumalina.

Taivas käsitettiin Raamatussa fyysisenä, kiinteänä rakennelmana ja tähdet sijaitsivat taivaan sisäpuolella, mistä tähdet putoavat (Matt.24:29) alas maan päälle viimeisinä päivinä ennen kuin taivaat avautuvat (vrt. Jes.40:22, missä taivaasta käytetty hepreassa sanaa ”ohel o’-hel”, mikä tarkoittaa telttaa ja myös Jahven telttapyhäkköä eli tabernaakkelia exoduksen aikaan).

Raamatun kosmologiassa on muutoinkin havaittavissa käsitys, että tähdet ovat todella pieniä kappaleita ja selvästikin varsin lähellä Maan pintaa, sillä Ilmestyskirjan sekä Jesajan kirjan mukaan ne voivat tippua Maan pinnalle kuin viikunat putoilevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. Esim. Dan. 8:10 ja Matt.24:29. Sen lisäksi taivas voidaan ”kääriä kokoon kuin kirja(käärö)” Raamatun mukaan, mikä viittaa jälleen käsitykseen kiinteästä rakennelmasta Maan yläpuolella. Kun taivas on kääritty kokoon niin Jumalan valtaistuin tulee näkyviin (ks. myös Ilm.6:14 ”taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon”). 

Ilm.6:12-14 …aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate…..kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa . Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon...

Jes.34:4 ”Taivaan voimat hajoavat, ja taivas väistyy kiertyy kokoon kuin kirjakäärö. Sen tähtien joukot varisevat maahan kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet... 

Danielin kirjan 8:10 mukaan ”vuohipukki”, joka symboloi Makedoniaa kasvaa ”taivaan joukkojen tasalle, ja se pudotti maahan taivaan joukkoja ja tähtiä ja tallasi ne jalkoihinsa”. Tämäkin teksti liittyy vanhaan yleiseen uskomukseen, jonka mukaan tähdet ovat hyvin pieniä. Jopa niin pieniä kappaleita, että vuohipukki voi talloa ne jalkoihinsa. Tähtiä pidetään Raamatussa niin pieninä, että ne voivat pudota maan päälle aiheuttamatta ihmisille mitään vahinkoa (todellisuudessahan yksi ainoa tähti kuten Aurinko on niin suuri, että se tuhoaisi koko Maan. Jo Aurinko on miljoona kertaa maapalloa suurempi).

Väitetty ”Maan pallomaisuuden edellyttäminen” Luukkaan 17. luvussa

Luukas 17:ssä ei käsitellä Maan muotoa eikä Maan ja Auringon keskinäistä suhdetta millään tavalla. Litteä maa-näkemykseen sisältyy – sen moderneissa versioissa – ymmärrys siitä, että päivä ja yö ovat maan pinnalla samaan aikaan, eri paikoissa litteää Maata eri aikaan. Toisekseen jo kreikkalainen alkutekstikin vie terän argumentilta, jonka mukaan Luuk.17 edellyttää ”tietoa siitä, että Maa on pallomainen”, sillä käytetty sana hemera ei tarkoita ainoastaan päivää, vaan myös päivänvalon tunteja, 24-tuntista vuorokautta tai kuvaannollisesti aikakautta, jonka pituus ei ole tarkasti määritetty. 

Muutenkin evankeliumeissa Ihmisen Pojan paluu kuvataan siten, että ei voida tietää koska se tapahtuu ja viitataan vaihtoehtoina ilta, keskiyö, kukonlauluna aika tai aamun valkeneminen (esim. Mark.13:35). Ylipäätään kaikki yritykset lukea Raamattuun sisälle ”pallomainen maa” ovat selitysopillisesti heikkoja ja väärin pääteltyjä eivätkä välitä ollenkaan historiallisesta tilanteesta ja kontekstista. 

Litteä maa-malleissa hyväksytään myös se, että itä ja länsi ovat suhteellisia ja etelä sekä pohjoinen absoluuttisia, mikä tekee tyhjäksi argumentin, jonka mukaan Ps.103:12 (”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää syntimme”) edellyttäisi käsityksen pallomaisesta maasta (The 1985 National Creation Conference). Ps.103 ei sisällä mitään todellisuudessa mitään väitettä maan muodon pallomaisuudesta ja kontekstina on Jahven suuren armon ylistäminen. 

Luuk.17:34-36 ”Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään. [Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään]” (jae 36 puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista)”.

Tuota tekstiä jotkut fundamentalistit väittävät ”todisteeksi siitä, että Raamatun mukaan Maa on pallomainen”. Ensinnäkin on todettava, että ”Raamattu” ei ole jokin yksi subjekti, jolla on jokin kanta johonkin. Luukkaan teksti on vain Luukkaan teologiaa eikä se liity mitenkään VT:n tai esim. Ilmestyskirjan sisältöihin ja niiden tulkitsemiseen. Toiseksi mitä tekstin merkitykseen tulee niin teksti on yleensä ymmärretty olevan kuvaus siitä, miten ihmiset otetaan ylös taivaaseen yhdessä hetkessä tai se voidaan hyvin luontevasti tulkita myös toisinpäin, eli että taivaaseen ottaminen kestää tunteja (yöstä päivään).

Kumpikaan selitys on yhteensopiva litteän maan-maailmankuvan kanssa eikä vaadi olettamaan, että Luukkaan mukaan maa on pallomainen ”aikavyöhykkeineen”. Ei ole mitään selkeitä ja perusteltuja viitteitä Luukkaan evankeliumissa tai UT:ssa muutoin, että kirjoittajilla olisi ollut tietoa aikavyöhykkeistä ja Maan pallomaisuudesta. Ilmaus ”kaksi miestä samassa vuoteessa” voi kuvata yksinkertaisesti siestan viettämistä päivän kuumina tunteina. Luukkaan 17:30 jakeessa puhutaan kuitenkin nimen omaan päivästä, jolloin Ihmisen Poika ilmestyy. On siis päivä tai päivänvalon aika kun toinen tuleminen tapahtuu eikä yö, kun taas toisaalla UT:ssa toisen tulemisen mahdollisina tapahtuma-aikoina mainitaan myös yö tai varhainen aamu. 

Sitä paitsi Luukkaan esitys luvussa 17 on kuvainnollista ja vetoaminen, kuten jotkut fundamentalistit ovat tehneet, Paavalin 1 Kor.15:52 mainintaan ”silmänräpäyksessä” tapahtuvasta uskossa kuolleiden ylösnousemisesta ja muuttumisesta kuolemattomaksi on vain kiertely-yritys. On selitysopillisesti väärin selittää yhden tekstin merkitys tyhjäksi vetoamalla toiseen kirjoittajaan, joka kirjoittaa toisessa tilanteessa ja kontekstissa vaatien, että molempien kirjoittajien pitää puhua samasta asiasta samalla tavalla oletetun Raamatun ”ristiriidattomuuden” tähden (Paavalihan argumentoi ruumiin ylösnousemuksen todellisuuden puolesta ylösnousemuksen kieltäjiä vastaan).

Raamatun maailmankuvasta johtopäätöksiä 

Keskiajalla vallinneista käsityksistä poiketen Raamatun omassa (babylonialaisiin ja sumerilaisiin myytteihin pohjautuvassa) kosmologiassa maa on litteä kiekko eikä pallomainen kappale (muista planeetoista edes tässä aurinkokunnassa ja toisisista galakseista Raamattu ei tiedä myöskään mitään). Raamatun maailmankuva on samoin geosentrinen (maakeskeinen), mihin johtopäätökseen monet Raamatun tekstit sekä VT:ssa että UT:ssa antavat tukea. Lukuisat Raamatun tekstit tulevat ymmärrettäviksi vain maakeskeisessä litteä maa-kosmologiassa, eikä niitä voi yhdistää moderniin tähtitieteelliseen tietämykseen. 

Sekä VT:n että UT:n kirjoittajilla oli samankaltainen maailmankuva kuin heidän muinaisitämaisilla naapurikansoillaan, joiden kanssa israelilaiset olivat kulttuurivaihdossa. Se perustui konkreettisiin havaintoihin ympärillä olevasta maailmasta. Niinpä kun Raamatun kirjoittaja puhuu Auringon noususta ja laskusta yms. hän tarkoittaa juuri sitä konkreettisesti. 

Tässä kohtaa on turha viisastella kreationistien tyyliin, että ”YLEN kuuluttajat sanovat joka aamu Auringon nousevan ja laskevan siihen ja siihen aikaan, onko heillä maakeskeinen maailmankuva”. Tuollainen vastaväite on lapsellinen ja asiaton eikä ota lainkaan huomioon sitä historiallista kontekstia, missä ne YLE:n kuuluttajat nykyään ovat ja toisaalta Raamatun kirjoittajat olivat: ”YLE:n kuuluttajilla” on moderni tieteen havaintoihin perustuva maailmankuva ja tieto siitä, mitä ”Auringon nousu ja lasku” tarkoittaa (maapallon kiertoliikkeen peilikuva). 

Mutta ei muinaisilla israelilaisilla ollut sellaista tähtitieteellistä tietoa – ei kokemusperäisesti, havaintoja tekemällä eikä varsinkaan yliluonnollisesti ilmoitettunakaan kuten Raamatusta voimme havaita. Tosiasia on, että ihmiskunta on tiennyt vasta reilut 60 vuotta miksi Aurinko paistaa ja se tieto millaisia tähdet, kuten Aurinko, ovat on peräisin modernista ydinfysiikasta. Raamatusta tai muista uskonnollisista kirjoista lukemalla sitä tietoa ei saatu (koskapa sellaisia tietoja ne eivät sisällä). 

Kun muinainen heprealainen katseli taivasta, hän näki kuinka Aurinko nousee ja laskee, mutta ”maanpiiri” pysyy paikallaan ja siitä hän päätteli, että maailma on sellainen – kuten Raamatun teksteistä nähdään. Eikä ole perusteltua edes vaatia heiltä sellaista tietämystä, on parempi hyväksyä Raamatun kirjoittajien käsitys maailmasta sellaisena kuin se on. 

Maan ajateltiin olevan meren ympäröimä, koska meri ajateltiin uloimmaksi tunnetuksi reunaksi maalle Raamatun aikoina. 

Yhteenveto Raamatun maailmankuvasta alla. 

Maanpiirin päällä uskottiin olevan kupuna kaartuva taivaankansi, jossa on ”ikkunoita”.

Maan alla puolestaan olivat maan juuret (tai ”perustukset”) ja vesien lähteet.

Näkyvien taivaiden yläpuolella on näkymätön taivas eli Jumalan ja enkelien asuinpaikka.

Jumala oli ylimpänä ja ihmiset keskellä

Alimpana oli kuolleiden valtakunta eli tuonela, syvyys.

Aurinko, Kuu ja (eläviksi sekä hyvin pieniksi uskotut) tähdet on kiinnitetty kiinteään taivaankanteen.

Kristinuskon ydin, Jeesuksen ylösnousemus, on sekin sidoksissa muinaisitämaiseen vanhentuneeseen maailmankuvaan

Käsitys kolmikerroksisesta todellisuudesta on läsnä viitekehyksenä myös Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta kertovissa teksteissä. Kuolemansa jälkeen Kristus laskeutui alas, maan alimpiin paikkoihin (Ef. 4:9). Ylösnousemus tarkoittaa toisin sanoen maan alta ylös nousemista kirjaimellisesti. Lisäksi Jeesuksen taivaaseen ottaminen (Apt.1:9-11) kerrotaan siten, että pilvi nostaa hänet korkeuksiin, Jumalan luo. Tässäkin kertomuksessa kuvastuu Raamatun ajan ihmisten maailmankuvan maakeskeisyys ja kolmikerroksisuus kosmologisena viitekehyksenä. Jeesuksen taivaaseen ottamisesta katso myös Mark. 16:19 ja Luuk. 24:50-52.

Raamatun teksteissä ei ole nähtävissä mitään yleisistä uskomuksista poikkeavaa todellista, modernia luonnontieteellistä tai erittäinkin tähtitieteellistä tietoa, joka olisi ollut tuntematon sumero-babylonialais-egyptiläiselle kulttuuripiirille. Raamatussa on myös selviä mytologisia aineksia, jotka ovat peräisin ympäristön kansojen myyteistä. Lainatut myytit on sovitettu palvelemaan Israelin Jahve-uskoa: Jahve voittaa naapurikansojenkin myyttien hirviöt. Esim. Job 26:12; 9:13 kuvataan myös Jumalan taistelua mytologista alkumeren hirviötä Rahabia vastaan. Leviatan ja Behemot ovat myös tällaisia myyttisiä alkuhirviöitä. 

Raamatun maailmankuva, tiede, Raamatun tutkimus ja kristillisen usko

Tässä artikkelissa suoritettu Raamatun maailmankuvan tutkimus antaa selvät perusteet tehdä johtopäätöksen, että Raamattua ei ole tarkoitettu luonnontieteellisen eikä ihmiskunnan varhaishistoriaa koskevan tiedon oppikirjaksi eikä auktoriteetiksi eikä Raamattu kelpaa edes oheislukemiseksi kun tarkastellaan biologiaa, geologiaa ja tähtitiedettä. Lisäksi nämä havainnot Raamatun maailmankuvasta kumoavat myös fundamentalististen protestanttien sanainspiraatio-opin, johon sisältyy käsitykset Raamatun erehtymättömyydestä ja ristiriidattomuudesta (niin historiallisissa, luonnontieteellisissä kuin teologisissa opetuksissaan).

Raamatun käsityksiä maailmasta ja maan asemasta maailmankaikkeudessa ei voi sanoa ”jumalallisesti inspiroiduiksi” eikä ”yliluonnollisiksi tiedoiksi” siinä merkityksessä kuin fundamentalistien raamattukäsitys olettaa, eikä myöskään ”virheettömiksi”. Tämä johtopäätös on neutraali, asiallinen ja yleisesti hyväksytty eksegeettinen tutkimustulos. Mutta ei tämän itsessään neutraalin (ja kaikkein parhaiten tuetun) tutkimustuloksen tekeminen ja myöntäminen ole mikään ”hyökkäys” Raamattua vastaan.

Kuinka voitaisiin sanoa ”hyökkäykseksi” Raamattua kohtaan jos tuodaan esille, se mitä Raamatussa on todella sanottu tekstien luonnollisen, kieliopillisen ja kirjaimellisen merkityksen mukaisesti (historiallinen konteksti myös huomioon ottaen). Jälleen kerran kreationisti-fundamentalistien ns. ”raamattu-uskollisuus” estää meitä näkemästä Raamatun kirjoittajien todellisen sanoman sen ilmeisen, sanallisen merkityksen mukaisesti omassa historiallisessa syntytilanteessaan. 

Tarkastellessamme Raamatun (tieteen kannalta vanhentunutta) maailmankuvaa kritiikki kohdistuu jälleen väärään, epärealistiseen raamattunäkemykseen eikä Raamatun sanomaan sinänsä. Fundamentalistisen maailmankuvan puitteissa teologiset seuraukset näistä havainnoista ovatkin katastrofaalisia.

Mutta jos suhtaudumme esim. pelastushistoriallisesti Raamatun varsinaiseen hengelliseen sanomaan ei ongelmaa ole tällaisten tosiasioiden takia: Raamatun hengelliselle ja teologiselle sisällölle ei ole merkitystä, vaikka Raamatun maailmankuva on todellisuuden vastainen ja virheellinen. Se toimii vain kehyksinä hengelliselle sisällölle ja eettisille arvoille. Myyttinen kieli ja maailmankuva ei tee myyttiin sisältyvää hengellistä sanomaa arvottomaksi. 

On tärkeää nähdä, ettei Vanha testamentti ole syntynyt tyhjiössä irrallaan historiallisesta kontekstista ja ympäröivistä kulttuureista. Vanha testamentin kirjat ovat syntyneet ihmisten kirjoittamina ja kristillisen uskon mukaan sellaisten ihmisten, jotka ovat eläneet maailmassa uskoen Jumalaansa aikasidonnaisten käsityksiensä ja vähäisen, taikauskon ja mytologian vahvasti värittämän tietämyksensä mukaisesti.