perjantai 25. joulukuuta 2020

Minun teologiastani ja uskostani

Minun teologiastani ja uskostani

En ole sitoutunut sellaiseen teologiaan, jossa Jumalan oletetaan olevan kaikkihyvä. Sellainen, että hän tekee pelkästään asioita, joita me ihmiset yleisesti ottaen pidämme hyvinä ja myönteisinä. Myöskään en kannata ajatusta, että Jumalan teot sekä käskyt olisivat kyseenalaistamattomia eikä niitä voisi / saisi paheksua, arvostella tai kauhistua. Esimerkiksi Daavid kauhistui sitä, että Jumala surmasi vihassaan Ussan, kun Ussa oli vain koettanut estää liiton arkkua putoamasta kuljetuksen aikana (2 Sam.6:6-9).

Jos Jumala on hyvä ja haluaa antaa meille hyvää niin ihan kiva. Mutta jos Jumala ei ole hyvä eikä anna hyvältä tuntuvia asioita, niin ei se ole iso juttu eikä haittaa. Jumala on kuitenkin suvereeni, kaikkivaltias Herra, Luoja ja Tuomari ja hän tekee, mitä tahtoo. 

Tässä yhteydessä voisin vielä huomauttaa, että Jos Jumala on tehnyt liiton jonkun kansan tai yksilön kanssa, on ihmisen ja sen kansan osana pysyä uskollisena tässä liitossa ja täyttää liiton ehdot, jotka yksin Jumala on asettanut. Jos ihminen tai kansa ei pidä liiton ehtoja, Jumala - Raamatun esimerkkien mukaisesti - rankaisee ja tuomitsee liiton rikkojat.

Raamatun itsensä mukaan Jumala tekee, aiheuttaa ja luo niin onnen kuin onnettomuuden, hyvän ja pahan, valon ja pimeyden. Jumala voi antaa niin hyvää kuin pahaa ihmisille, hänen käsittämättömien ja arvoituksellisten päätöksiensä ja suunnitelmiensa mukaisesti. Kuten oli esim. Jobin tapauksessa (Job 2:10; Jes.45:7; Aam. 3:6).

Enkä kannata sitäkään teologiaa, jossa Jumala rakastaa aina kaikkia ihmisiä kaikkialla, vieläpä edellyksettömästi, ja pelastaa jokaisen. Ei, Raamatun itsensäkin mukaan Jumala mm. vihasi Eesauta mutta rakasti Jaakobia. Ja Jumala on luonut toiset ihmiset "vihan astioiksi", jotka hän on määrännyt tuhottaviksi. Ja toiset Jumala paaduttaa kun taas toisia ihmisiä Jumala armahtaa, oman suvereenin ja vapaan tahtonsa mukaisesti, eikä ihminen mahda sille mitään. Katso Room.9 luku esimerkiksi.

Jumala rakastaa vanhurskautta ja vanhurskaita ihmisiä. Syntiä Jumala vihaa. En muuten itsekää pidä itseäni vanhurskaana enkä tiedä, että pelastaako Jumala lopulta minutkaan. Se asia menee juuri niin kuin Jumala tahtoo ja päättää, enkä voi vastustaa hänen kaikkivoipaa tahtoaan. 

Olen "vanhurskas ja pyhä" vain siinä merkityksessä, että Jumala lukee minut vanhurskaaksi ja pyhäksi, koska uskon Kristukseen ja otan Kristuksen vastaan omaksi vanhurskaudekseni ja pyhityksekseni. Omassa itsessäni olen syntiä täynnä.

Muutenkin on vain vähän niitä, jotka lopulta pelastuvat ("piskuinen lauma, jolle Jumala antaa valtakunnan"). Se tie on kapea, joka vie elämään ja vain harvat sen löytävät ja pysyvät uskollisina loppuun asti. Eikä jokainen, joka vain huutaa "Herra, Herra" pelastu, vaan ne, jotka tekevät Jumalan tahdon. 

Apostoli Paavali kehottaa katsomaan Jumalan lempeyttä ja ankaruutta: hänen lempeyttään, jos ihminen pysyy uskossa Kristukseen ja Jumalan ankaruutta, jos ihminen lankeaa pois, jolloin ihminen menettää pelastuksen. Ei ole mitään "kerran pelastettu on aina pelastettu" -oppia eikä universalismia eli että koko ihmiskunta pelastuu.

Jumala kyllä asuu valossa, mutta verhoutuu myös pimeyteen. Hänellä on ihmisiltä salattu olemuksensa, jossa on myös paljon ihmisille outoa, kummaa ja pimeää, suorastaan käsittämätöntä ja pelottavaa.

Niinpä ihmisen osa on pelätä, kunnioittaa ja rakastaa Jumalaa, jota hän viime kädessä ei ymmärrä ja jonka teot sekä tuomiot ovat käsittämättömiä ja tutkimattomia. Se Jumalan rakastaminen on sitä, että ihminen on kuuliainen Jumalan käskyille ja tekee niiden mukaisesti (2 Joh.1:4-6).

Toisaalta en pidä Raamattua jonain paperipaavina, jota pitää ehdottomasti ja rikkumattomasti aina kaikessa sokeasti totella ja uskoa. Päinvastoin, Raamatulla voidaan taistella Raamattua vastaan (eli toisilla Raamatun teksteillä vastustetaan joihinkin toisiin Raamatun kirjoituksiin pitäytyvää raamatullisuutta). Raamatussa olevia tapahtumia, opetuksia ja kertomuksia saa myös epäillä ja arvostella mm. moraaliselta ja historialliselta kannalta. 

Raamattua lukiessa saa ja pitääkin käyttää järkeä ja kaikkea Raamattuun liittyvää tietoa, jota eri tieteenalojen tutkimuksissa on saatu selville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.