sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Vedenpaisumus 3

Vedenpaisumus 3

Aiheena ovat tällä kertaa vedenpaisumuskertomuksessa olevat ristiriidat Raamatussa ja eräät Nooan arkkiin liittyvät ongelmallisuudet.

VT:n vedenpaisumuskertomuksella on yleisitämainen pohja babylonialaisten ja sumerien tulvamyyteissä. Juutalaiset Pentateukin ( = 1-5 Moos.) toimittajat kokosivat kahdesta erilaisesta lähteestä (Jahvistin ja Pappiskirjan traditioista) peräisin olevat tulvatarina-traditiot konservatiivisesti eli säilyttäen molemmat erilaiset perimätiedot siitä huolimatta, että yhteen liitetyssä vedenpaisumus-tarinassa on paljon toistoa ja ristiriitoja (Donald Gowan vedenpaisumusta koskevassa analyysissään From Eden to Babel: Genesis 1-11, s.89. 1988). 

Raamatun tulvatarinoita muistuttavia ja Raamatun kertomuksia paljon vanhempia tulvamyyttejä ovat mesopotamialainen Gilgamesh-eepos noin 1600-luvulta eaa. (lisäksi mesopotamialainen Athrasis-tulvamyytti on toinen sukulaistarina Raamatun tulvamyyteille ja niiden välillä on ilmiselviä yhtäläisyyksiä). Eikä siinä kyllin, vaan tämä selkeä havainto Raamatun tulvakertomuksien ristiriitaisuuksista toimii yhtenä todisteena (monien muiden todisteiden lisäksi) sen puolesta, että Mooses ei ole ollut ”Mooseksen kirjojen” tekijä. Juutalainen oppinut Ibn Esra oli jo 1100-luvulla päätynyt tähän käsitykseen peitetysti.

1 Moos.6:17-22 kertomuksessa Jumala käski Nooaa ottamaan arkkiin kaksi kappaletta kaikkia eläimiä (koiraan ja naaraan), ilman mitään erotusta. Kertomus päättyy sanoihin: 

”Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt”. 

Nooa oli siis jo tehnyt kertaalleen kaiken, eläimet olivat kokoontuneet arkkiin ja ja kaikki oli valmista vedenpaisumukselle. 

Mutta silti luvussa seitsemän alkaa vedenpaisumuskertomus uudestaan, eli samasta asiasta esitetään kokonaan toinen versio, joka on ristiriidassa ensimmäisen kertomuksen kanssa. Nooa saa sisällöltään erilaiset toimintaohjeet ja eläinten kokoontuminen arkkiin kuvataan toistamiseen, selvästi ristiriitaisella tavalla. 

”Ota kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä seitsemän paria, uroksia ja naaraita, mutta kaikkia epäpuhtaita karjaeläimiä ota kaksi, uros ja naaras. Myös taivaan lintuja ota seitsemän paria, uroksia ja naaraita…seitsemän päivän kuluttua minä lähetän maan päälle sateen…Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt”. 

Kertomuksen mukaan eläimet ”tulivat itse Nooan luo arkkiin” (miten ne osasivat tulla ja mistä ne tiesivät tulla – hyönteiset, sienieläimet, madot, lihansyöjät ja niiden saaliseläimet? Miten ne eläimet valitsivat keskuudestaan ne parit, joiden tuli tulla, miksi ei tullut useampia pareja? Tämä kuulostaa sadulta ja satua se onkin sen mukaisesti, mitä eläimistä tiedetään). 

Myös Jumalan lupaus, että vedenpaisumus ei hävitä enää kaikkea elämää maan päältä toistetaan näissä eri kertomuslähteissä (1 Moos.8:20-22 ja 9:8-17).

Vedenpaisumuksen kestoaika kuvattu ristiriitaisesti Raamatussa

Raamatun erilaisista, keskenään epäyhteensopivista ja samoja asioita toistavista kertomuksista ei muodostu johdonmukaista yhtenäistä kertomusta. Vedenpaisumuksen kestoaikakin on kerrottu ristiriitaisesti: 1 Moos.7:17 mukaan tulva kesti 40 päivää, kun taas 1 Moos.7:24 väittää maan olleen veden vallassa 150 päivää ja vielä kolmaskin vaihtoehto tarjotaan: 7:11 vrt. 8:13 vedenpaisumus kesti vuoden, kunnes vedet eivät peittäneet maata ja maa oli kuiva (minne ne vesimassat katosivat?). Toisensa poissulkevat historialliset väitteet eivät voi olla samanaikaisesti tosia. 

Vedenpaisumuskertomuksen taustalla olevasta myyttisestä, virheellisestä raamatullisesta maailmankuvasta vedenpaisumuskertomuksen taustalla on aikansa muinaisitämainen kolmikerroksinen maailmankuva (se muistutti myös muinaisten egyptiläisten maailmankuvaa, jossa taivaankupoli on maa-levyn päälle kaartuneena) . Siis Raamattukin sisältää historiallisen raamatuntutkimuksen tuloksien mukaisesti tämän virheellisen maailmankuvan.

Genesiksen mukaan vesien alkuperä on kahtalainen: ”syvyyden lähteet” sekä taivaankupolissa olevien ”taivaan ikkunoiden” aukeaminen (1 Moos.7:11…”puhkesivat kaikki syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat aukesivat”). 

Ks. myös 2 Kun.7:2,19 

”…Herra kai avaa taivaan luukut”. 

Itse asiassa vedenpaisumus ”toimii” niin sanotusti vain tämän muinaisitämaisen maailmankuvan puitteissa. Syvyyden lähteet viittaavat (litteän) maan alla oleviin vesien lähteisiin, joiden alla on kuolleiden valtakunta sekä maan peruspylväät ja peruskivi (Job 26:5-7 ”Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla, sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä". ) 

Ks. myös Ps. 148:4,6 

”Ylistäkää häntä, korkeimmat taivaat ja taivaankantta kattavat vedet!...Hän pani ne paikoilleen ainiaaksi”.

Tuulet ja vedet ovat VT:ssa kaaosvoimia, jotka Jumala päästi joksikin aikaa valloilleen vedenpaisumuksessa

Ks. myös Job 38:4-6 ”…laskin maan perustukset…kuka veti mittanuoran sen yli…mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven…kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?”

Job 38:16-17,22 ”…käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan? Nousiko eteesi tuonelan portit, saitko nähdä kuoleman varjon ovet?”

Muita kriittisiä kysymyksiä ja ongelmia vedenpaisumukselle ja Nooan arkille

Kuinka Nooa olisi osannut kerätä arkkiinsa kaikki miljoonat alkueliöiden lajit, kun hän ei edes voisi nähdä niitä. Toisaalta miten dinosaurukset kuten valtava titanosaurus, brontosaurus tai tyrannosaurus mahtuisivat arkkiin? VT:ssä kuitenkin lukee, että Nooa otti kaikkia eläinlajeja arkkiin mitään lajia pois sulkematta. Kreationistit väittävät vastauksessaan, että ”Nooa otti arkkiin dinosauruksien munia, eikä täysikokoisia dinosauruksia”. Mutta ei muniin turvautuminen tee asiaa yhtään helpommaksi. Dinosauruksien kuten muidenkin matelijoiden munien käsittely ja haudottaminen ei näet ole mikään pikkujuttu. Ei riitä, että joku vaan puolihuolimattomasti keräilee dinosauruksien/matelijoiden munia ja laittaa ne johonkin laatikkoon. 

Matelijoiden munia ei saa nostettaessa kääntää, koska poikanen saattaa kuolla sen takia (matelijoiden alkiot kiinnittyvät munan seinämään ja munia käännellessä alkiot voivat hukkua). 

Matelijoiden munien käsittely vaatii suurta varovaisuutta ja tietotaitoa ja eri lajeilla on vielä omia erityisvaatimuksiaan. Myös lämpötila, jossa munia haudotaan on erittäin tärkeä. Eräillä lajeilla haudonnan aikainen lämpötila vaikuttaa alkioiden sukupuoleen? Mitä tietoa ja haudontamahdollisuuksia Nooalla muka oli aallokossa heiluvassa kiikkerässä arkissaan pitää dinosauruksien munat tasaisen lämpiminä, millä Nooa mittasi lämpötilan, miten hän varjeli munat niin etteivät ne heilahtele ja alkiot kuole, mitä jos lämpötilan takia joistain lajeista jäi jäljelle vain naaraita tai uroksia? 

Mistä Nooa tiesi kaikkien eri dinosauruslajien erityiset vaatimukset munien haudonnassa? Näemme, että ”muna-teoria” on yhtä epäuskottava kuin muutkin kreationistien ”teoriat”. 

Entä miten Nooa olisi käsitellyt kaksineuvoisia eliöitä, yhdyskunnissa eläviä eläimiä ja partenogeneettisesti lisääntyviä lajeja, joissa on vain naaraita eikä koiraita. Ollakseen biologian lähdeteos, eikö VT:ssä olisi pitänyt olla ohjeet myös näitä eläimiä varten? Entä miten kasvi- ja sienilajit säilytettiin vedenpaisumuksen ylitse? Eikö kaikkien kasvien siemeniä olisi pitänyt kerätä talteen, entä sienet? Entä eläinten ruokinnan ja juottamisen hoitaminen ja niiden tuottaman lannan poistaminen käytännössä? Annettiinko tyrannosaurukselle välillä brontosaurus välipalaksi? Muiden lihansyöjäeläinten ruokkimisesta puhumattakaan? 

Oletukset eläinten jonkinlaisesta ”horrostamisesta” kiltisti ja helposti hoidettavina arkissa vedenpaisumuksen aikana ovat yksinkertaisesti lapsellisia ja perusteettomia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.