lauantai 12. joulukuuta 2020

Vedenpaisumus 5

Vedenpaisumus 5

Tulvamyytit "todisteina" Raamatun vedenpaisumukselle sekä Nooan arkille. Kriitinen arvio.

Kaikilla kansoilla ei ole vedenpaisumustarinoita

Kovin kiintoisa ilmiö, että Raamatun erehtymättömyyden nimeen vannovat kreationistit käyttävät eräänä tärkeimmistä – jotkut jopa tärkeimpänä – todisteenaan maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ”pakanakansojen” tulvamyyttejä. Toisaalta fundamentalistiset kristityt eivät anna arvoa ”pakanankansojen” mytologioille, ne tuomitaan pelkäksi epäjumalanpalvonnaksi ja taikauskoksi, eivätkä he myönnä missään tapauksessa, että Lähi-idän kansojen myyteillä olisi ollut vaikutusta Raamatun kirjoituksiin. 

Mutta egyptiläisillä esimerkiksi on jumaltarustossaan neitseestä syntyviä, kuolevia ja kuolleista nousevia jumalia. Zarathustralaisuus tuntee opit kuolleiden ylösnousemuksesta, viimeisestä tuomiosta ja taivasten valtakunnasta. UT:n etiikassa on paljon samaa kreikkalaisen, etenkin stoalaisen filosofian kanssa. Esimerkkejä voisi antaa enemmänkin samankaltaisista myyteistä tai yhtäläisyyksistä uskontojen välillä ylipäätään. 

Mitäpä johtopäätöksiä niistä tekisimme? Jos vedenpaisumus tulee todistetuksi sillä, että yli 150 kansalla eri puolilla maailmaa on myyttejä tuhotulvista niin onko meidän hyväksyttävä myös esim. egyptiläisten ja zarathustralaisten uskomukset – niissä kun on myös hyvin tuttuja aineksia Raamatun oppien kanssa? Vai vahvistavatko Lähi-idän jumalaistarut näiltäkin osin Raamatun sisällön? Sattumiako nämäkin yhtäläisyydet vai jotain muuta. Näiden kysymyksien pitemmälle menevä pohtiminen ei silti kuulu tämän artikkelin aiheeseen. 

Mutta on aavikkokansoja Afrikassa (tuagerit, beduiinit) ja vuoristokansoja Aasiassa (sherpat), joiden tarustoissa ei tunneta vedenpaisumusta. Se on varsin luonnollista karujen aavikoiden ja vuoristojen asukkaille. Faraonisen ajan egyptiläisilläkään ei ole mitään tietoa mistään tuhotulvasta. Ylipäätään suuressa osassa Afrikkaa ja Keski- sekä Itä-Aasiassa ei tunneta mitään vedenpaisumusta tai ”Nooan arkkia” (Sir James G. Frazer: Folklore in Old Testament, 1918). 

Vedenpaisumusmyyttien alkuperästä ja samankaltaisuudesta sanoisin seuraavia kommentteja. Nykyihminen kehittyi Afrikassa vähitellen. Löydettyjen ihmiskallojen ikä ja muut ominaisuudet tukevat hyvin teoriaa, jonka mukaan nykyihmisen juuret ovat Afrikassa ja että Homo Sapiens levisi Afrikasta muualle maapallolle alle 200 000 vuotta sitten, syrjäyttäen muut Homo -lajit. Afrikkalaisten heimojen geeniperimä on myös vaihtelevampi kuin muun maailman ihmisten. Nykyihminen vaelsi useissa erissä Lähi-idän läpi muualle maailmaan n. 60 000-10 000 vuotta sitten. Ja Lähi-idän kansoilla on vanhoja tulvamyyttejä, joita saatettiin omaksua matkan varrella kohti uusia asuinseutuja ja mantereita. 

Viimeisin jäätiköitymisvaihe oli n. 75 000-10 000 vuotta sitten ja huippu osui aikaan n. 18 000 vuotta sitten. Mannerjäätiköissä oli sitoutuneena n. 100-125 metrin paksuus valtamerien vesistä. Jäätiköiden sulaessa kaikkien valtamerien pinta nousi tuon määrän. Näistä jääkauden sulamisvesien tulvimisista riitti tulvia maailmanlaajuisesti kaikille rannikoille. Paikallisempia tulvia tapahtui jäätikköjärvien purkautumisissa eri puolilla maailmaa ja tulvavirtaamat ovat olleet satoja tuhansia -miljoonia, suurimmissa jopa yli kymmenen miljoonaa kuutiometriä sekunnissa (Amazonin huippuvirtaama on 200 000 kuutiometriä/sek.). Lisätään muutamia kymmeniä amatzonallisia vettä kerralla mihin tahansa jokeen, niin kyllä kansat saavat moisesta mullistuksesta aihetta myytin ja legendan muodostamiseen jälkipolvillekin kerrottavaksi – niin Amerikassa kuin muuallakin. 

Meksikostakin on löytynytkin todisteita paikallisesta suurtulvasta, joskaan sen tuho ei ole ollut niin laaja kuin sikäläiset myytit antavat ymmärtää – täysin luonnollista tarinoiden ja myyttien muodostumisessa. Taruissa tapahtumisen suuruusluokka kasvaa ja muuttaa muotoaan aikojen kuluessa kun tarina siirtyy suullisesti uusille sukupolville.

Kalevala vedenpaisumuksen todisteena

Innokkaimmat ”myytti-kreationistit” ovat alkaneet jopa meidän Kalevalaamme selittää sillä tavalla, että Kalevalastakin löytyy ”todiste” vedenpaisumuksesta (Väinämöisen veneen veistelyrunoa kuvataan kuulemma niin ”laajasti”, että sen ”täytyy viitata vedenpaisumukseen” ja se ”tukee kansojen yhteistä alkuperää Eedenin paratiisin luona”). Tuskinpa nämä tulkinnat vastaavat suomalaisen kansanrunouden tutkijoiden yleistä näkemystä.

Ei ole hämmästyttävää, että vedenpaisumuskertomuksia on niin monella kansalla eri mantereilla (myös skandinaaveilla) 

Ihmisyhteisöillä on tapana hakeutua vesien äärille ja tulvat ovat tavallinen ilmiö vesistöissä. Usean kansan tulvakertomuksissa on samoja elementtejä sumerilaisen vedenpaisumusmyytin kanssa, mikä on selitettävissä luontevasti: Lähi-idän kirjauskontojen vaikutuspiiri ulottuu kaikkialle maailmaan. Kertomukset leviävät ja myös muuntuvat matkan varrella kun samaa kertomusta levitetään monen uskonnon lähetyssaarnaajien ym. edustajien voimin.

Meidän Kalevalassammekin on kristillisen tradition vaikutusta nähtävissä. Kreationistien tehtävänä on ensin todistaa, että muiden kansojen vedenpaisumusmyytit eivät ole millään tavalla voineet saada vaikutteita babylonialaisesta tulvamyytistä ennen kuin minkäänlaisia johtopäätöksiä aletaan tekemään tulvamyyttien historiallisesta todistusarvosta. Mutta siltikään, myytit eivät poista luonnontieteellisiä tosiasioita ja argumentteja vedenpaisumusta vastaan. Eli mitään luonnontieteellisiä todisteita ei ole maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta sekä Nooan arkista muutama tuhat vuotta sitten.

Myös atsteekkien ja mayojen mytologioissa on keskenään suurin piirtein samankaltaiset kertomukset vedenpaisumuksesta, mutta ajanlaskun kannalta näiden intiaanikansojen tulvamyytti on ongelmallinen Raamatun vedenpaisumuskertomukselle. Raamatun vedenpaisumus ajoittuu noin tuhat vuotta aikaisemmaksi kuin mayojen ja atsteekkien tulvamyyttien tapahtuma-aika. Myös Keski-Amerikan arkeologiset tutkimukset ovat todistaneet, että tuhoisa tulva sijoittui todellakin eri aikaan kuin Raamatun kertomuksessa. 

Pikemminkin atsteekkien ja mayojen tulvakertomukset ovat peräisin yhteisestä alkulähteestä. 

Etelä-Amerikan inka-kulttuurissa on ollut selvästi Raamatun kertomuksia muistuttavia myyttejä

Mutta tässäkin kysymys on siitä, että eurooppalaisten valloittajien kristillinen julistus omaksuttiin inkojen keskuudessa ja ne vaikuttivat inkojen mytologiaan. Monia tällaisia hybridi-myyttejä esiintyy myös Afrikan viidakkokansojen keskuudessa, koska lähetyssaarnaajien opetukset ovat antaneet vaikutteita niihin.

On siten kovin kyseenalaista tehdä johtopäätöstä, että eri puolilta maailmaa löytyvät tulvatarut todistavat yhdestä ja samasta globaalista tulvasta. Etenkin koska geologinen ja paleontologinen todistusaineisto ei tue oletusta vedenpaisumuksesta. 

Erilaisen tulvafolkloren analyysi ei tue oletusta, että sekalaiset kansantarinat tulvista puhuisivat yhdestä ja samasta globaalista tapauksesta, joka sattui tiettyyn aikaan muutama tuhat vuotta sitten. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.