Vedenpaisumus ja Nooan arkki 7

Yhteenvetoa ja loppusanoja kritiikistä Raamatun vedenpaisumusta ja Nooan arkkia kohtaan: vedenpaisumus kuivui ja Nooan arkki upposi myyttien yöhön.

Kaiken muun kritiikin lisäksi on vielä monenlaisia teknisiä ongelmia Nooan arkin kannalta, kuten juomavesi ja riittävä tila sellaisillekin eläimille kuin kirahvi. Myös tuosta eläinpaljoudesta aiheutuva jätehuolto ja kunnollinen ilmastointi – ja tätä kaikkea pyörittämässä 8 ihmistä. Käsittämätön ja Raamattuunkin perustumaton on se joidenkin kreationistien väite, että eläimet olivat vaan hissukseen jonkinlaisessa raukeassa horroksessa tai missä lie puoliunessa koko tulvan ajan arkissa. Kun kerran Nooan piti kerätä syötävää ruuaksi eläimille (1 Moos.6:21) niin selvä asia, että eläimet eivät raukeina horrostaneet kuukausikaupalla, vaan ne olivat aktiivisia eli söivät ja ulostivat. 

Missä lapamatokin tai täit elivät arkissa ja muut loiset, ottiko joku vapaaehtoisesti kaikki ihmisloiset kehoonsa? Ja entä eliöt, jotka ovat sekä kasveja että eläimiä, mitä niille tehtiin? Biologisia ja teknisiä ongelmia ja mahdottomuuksia on vaikka kuinka paljon, kun aihetta tutkitaan perusteellisesti tieteelliseltä kannalta (logiikkaa ja laivanrakentumisteknisiä kysymyksiä unohtamatta). 

Niinpä kreationistit kuten Whitcomb ja Morris myöntävät, että vedenpaisumusta ei voida selittää pelkillä luonnollisilla tapahtumasarjoilla, vaan se vaatii yliluonnollisia voimia ollakseen mahdollinen. 

Näissä artikkeleissani ei ollut vielä läheskään kaikkia argumentteja, jotka ovat vedenpaisumukselle, ”tulvageologialle” ja Nooan arkille ongelmallisia ja osoittavat globaalin tulvan mahdottomaksi. Johtopäätökseni on, että kreationistien tietynlaiseen kirjaimelliseen raamatuntulkintaan perustuva olettamus globaalista vedenpaisumuksesta muutama tuhat vuotta sitten on vuotanut kuiviin ja Nooan arkki on uponnut. Vankka, monipuolinen todistusaineisto osoittaa, että maapallo ei ole koskaan ollut veden peittämä ihmiskunnan historian aikana. 

Kristityille kreationismille Nooan vedenpaisumus on kuitenkin elintärkeä – paitsi äärivanhoillisen raamattunäkemyksen takia myös siksi, että muuten he eivät pysty selittämään fossiileita, jotka tukevat asteittain tapahtunutta elämän evoluutiota.

Vedenpaisumuksen epähistoriallisuus kumoaa oletukset Raamatun erehtymättömyydestä ja ristiriidattomuudesta: fundamentalismin pohja putoaa

Koska vedenpaisumustarinaa ei voida todistaa oikeaksi, mutta sen sijaan se voidaan pätevästi osoittaa vääräksi tieteellisin ja loogisin argumentein, pohja putoaa pois koko kreationismilta ja yleensäkin kristilliseltä fundamentalismilta samoin kuin Raamatun luotettavuudelta historiallisena lähteenä: kun kerran ei ole ollut mitään maailmanlaajuista vedenpaisumusta niin ei myöskään Vanhan testamentin muitakaan alkukertomuksia voida tulkita kirjaimellisina maailmanhistorian kuvauksina eikä niitä myöskään ole perusteltua asettaa auktoriteeteiksi luonnontieteelle, kuten kristityt kreationistit tekevät.

Koska Raamattuun ei voi luottaa sen ”vedenpaisumus-historiassa” niin miten voitaisiin luottaa sitä edeltävien (luominen, syntiinlankeemus) tai sitä seuraavien kertomuksien (Baabelin torni kielten sekoituksineen jne.) historiallisuuteen ja niihin liittyviin teologisiin näkemyksiin?

Ne kaikki näyttäytyvät yhtä kyseenalaisina, jos niitä pitää kirjaimellisena historiana. Koska vedenpaisumus-kertomukset ovat epäluotettavia ja täysin vailla todellisuuspohjaa, mitä globaaliin tulvaan tulee, niin miten luomiskertomukset, satojen vuosien ikäiset ihmiset ja ”kielten sekoitus Baabelin tornilla” olisivat sen luotettavampia ”historian kuvauksia?”

”...the main reason for insisting on the universal Flood as a fact of history and as the primary vehicle for geological interpretation is that God’s Word plainly teaches it! No geologic difficulties, real or imagined, can be allowed to take precedence over the clear statements and necessary inferences of Scripture”- Henry Morris, kuuluisa kreationisti.

Sellaisille kristinuskon tulkinnoille, jotka pitävät Raamatun alkukertomuksia vain allegorisina kuvauksina joistain yleisistä hengellisistä tai moraalisista periaatteista, ei vedenpaisumuksen mahdottomuus eivätkä Raamatun historialliset ja luonnontieteelliset virheet ole teologinen ongelma. Vedenpaisumushan voitaisiin tulkita pelkästään hengellisesti esim. kasteen vertauskuvaksi. 

Kreationismi tekee tuhoisan palveluksen kristinuskolle, jota se väittää puolustavansa

Kreationismi on naurettavuudessaan huonon teologiansa ja vielä huonomman ”tieteellisyytensä” tähden eräs pahimpia uhkia sille kristilliselle uskolle, jota se uskoo puolustavansa, mitä he itse eivät tunnu käsittävän. Teologiselta kannalta katsoen on ymmärrettävää, että VT:ssä on kertomus (kaksi keskenään jännitteistä kertomusta itse asiassa) vedenpaisumuksesta. Koska juutalaisten naapurikansoilla oli myyttisiä kertomuksia vedenpaisumuksista on ajateltavissa, että ilman omaa tulvakertomusta juutalaisten keskuudessa olisi herännyt kysymyksiä Jahven suuruudesta ja vallasta hallita maailmanhistoriaa. 

Eikö Jahve hallitse historiaa, päättävätkö muiden kansojen jumalat maailman tuhosta, saatettiin kysyä. Nooan vedenpaisumus-kertomus on puhtaasti uskonnollinen ja fiktiivinen vastaus näihin kysymyksiin ja teologinen vastine babylonialaisten ja sumerien paljon vanhemmille tulvamyyteille: Israelin Jahve hallitsee historian kulkua ja koko luomakuntaa. Jumala toimii suunnitellusti eikä oikkujen mukaan ja kieroillen kuten jumalat Kaksoisvirtainmaan tulvamyyteissä. Synnistä seuraa tuomio, mutta hurskaat pelastetaan on moraalinen opetus tulvakertomuksessa.

Tätä kaavamaista ja elämässä kestämättömäksi osoittautunutta käsitystä arvostellaan nuoremmissa VT:n kirjoissa (Job, eräät Psalmit, Saarnaaja). Nooa ei ole VT:n sisällä merkittävässä asemassa ja häneen liittyvät traditiot ovat liittäneet hänen viininviljelyn keksimiseen ja ensimmäiseen juopumukseen (1 Moos.9:20-23). Orientalisti Heikki Palva toteaa vedenpaisumuksesta:

”Alkukertomukset ovat ihmiskunnan varhaishistorian tulkintaa Jahve-uskon näkökulmasta… Mutta yhtä selvää on, ettei sellaista koko maailmanlaajuista tulvaa ole koskaan ollut, josta vain Nooa perheineen pelastui. Sitähän eivät VT:n omatkaan traditiot edellytä; vrt. esim.[1 Moos.]4:20-22”. – Raamatun tietosanasto s. 276-277.