Sunnuntain pyhyys Raamatussa

Useat kristityt ajattelevat, että sunnuntai on pyhäpäivä, lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä. Lisäksi monet valittelevat sitä, kun kaupat ovat auki sunnuntaisinkin ja ihmiset sinä päivänä käyvät ostoksilla, eivätkä lepää tai mene kirkkoon. Eli ajatus on, että sunnuntailla on jokin pyhyys ja jumalallinen asema kristillisenä jumalanpalvelus- ja lepopäivänä. Mutta kun tuollaisille uskomuksille ja näkemyksille ei ole Raamatussa minkäänlaista tukea – ei suorina Jumalan käskyinä, ei Jeesuksen eikä hänen apostoliensa opetuksina eikä käytännön esimerkkinä.

Monesko päivä viikossa sunnuntai on?

Ensinnäkin sunnuntai on raamatullisessa viikossa siis viikon ensimmäinen päivä, vaikka suomalaisessa kalenterissa sunnuntai onkin pitkään ollut seitsemäs päivä. Todellisuudessa Raamatun viikossa sapatti eli lauantai on se seitsemäs päivä ja niin oli myös Uuden testamentin kirjoituksissa. Uusi testamenttikaan ei siten sisällä Kristuksen ja apostolien käskyä mennä kirkkoon sunnuntaina tai levätä juuri sunnuntaisin. 

Sunnuntaista monet kristityt käyttävät nimitystä ”Herran päivä”, mutta ei Uudessa testamentissa ole viikon ensimmäisellä päivälle eli sunnuntaille sellaista nimeä. Joskus väitetään, että Ilmestyskirjan alussa mainittu ”Herran päivä” (Ilm.1:10) olisi sunnuntai ja että Patmoksen profeetta sai ilmestyksensä siten sunnuntaina. Mutta tuo on varsin epävarma tulkinta, toki mahdollinen silti.

Kristus ja apostolit menivät jumalanpalvelukseen sapattina eli lauantaina. Missään kohtaa Uutta testamenttia ei Jumala siirrä sapatin asemaa (eli viikon seitsemännen päivän pyhyyttä ja lepopäivävelvoitetta) sunnuntaille.

Kristillinen vapaus päivien, ruokien ja juomien suhteen

Mutta ihan yhtäläisesti on todettava, että ei Uusi testamentti velvoita etenkään ei-juutalaisia kristittyjä viettämään sapattia – eikä mitään muutakaan tiettyä päivää lepäämiseen ja jumalanpalveluksiin osallistumiseen. Juutalaiskristityt kyllä jatkoivat sapatin ja ylipäätään monen muunkin vanhatestamentillisen tavan ja käskyn noudattamista myös Jeesukseen uskovina.

Mitä siis tulee uskonnollisten päivien viettämiseen – sekä ruokaan ja juomaan – niin noissa asioissa Uuden testamentin teologia antaa vapauden. Mitään pakkoa eikä velvoitetta ei ole Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen syntyneessä kristillisessä kirkossa noissa asioissa ja tavoissa. Kukaan ei saa Uuden testamentin mukaan tuomita kristittyjä ruokiin ja juomiin ja sapattiin tai muihin uskonnollisiin juhlapäiviin liittyvien asioiden tähden – ei vaatia noita päiviä tai jotain ruokasääntöjä noudattamaan eikä toisaalta kieltää noudattamasta. Apostolinen kristillinen usko ei ole päiviin eikä aikoihin eikä tiettyyn ruokavalioon sidottu, vaan Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä – ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Luepa Kol.2, Room. 14 ja Gal.4 sekä 2 Kor.3 luvut.

Ei pakollisia velvoittavia päiviä Uudessa liitossa

Uutta liittoa varten ei Jeesus säätänyt yhtäkään tiettyä pakollista päivää noudatettavaksi eikä luonut mitään Vanhan liiton kaltaista juhlapäiväkalenteria – ei pakollista lepopäivää eikä kirkossa käymisen päivääkään. Joten kristityillä ei ole mitään uusitestamentillista perustaa paheksua niitä, jotka menevät kauppaan sunnuntaisin tai tekevät silloin työtä eivätkä lepää juuri se päivä. 

Kristillinen raamatullinen usko ei keskity aikoihin, päiviin, ruokiin eikä juomiin, vaan uskovien tulee saada elää kristillisessä vapaudessa ja ihan oman harkintansa mukaan ottaa jotain päiviä huomioon, jos jotkut niin tahtovat ja he saavat syödä sekä juoda mitä haluavat. Eivätkä uskovaiset saa tuomita toisiaan noissa asioissa – vielä vähemmän he saavat tuomita ketään seurakuntaan kuulumatonta ihmistä. Kaikki uskonnolliset juhla- ja pyhäpäivät kuten sapatti, samoin kuin ruokiin liittyvät käskyt ja kiellot ovat Uuden liiton aikana vain tulevan pelastuksen ja täyttymyksen varjoa, mutta todellisuus ja täyttymys on Kristuksessa, uskossa häneen. Ja kaikki Jumalan laki täyttyy lähimmäisen rakastamisessa, auttamisessa ja palvelemisessa.

Koko tämä etenkin tietyissä tunnustuskunnissa käytetty kirkollisten pyhäpäivien ja juhlien kalenteri (joulu, helluntai jne.) sekä nimenomaan sunnuntaille annettu asema pyhä- ja lepopäivänä on vain Uuden testamentin kirjoituksiin perustumatonta kirkollista perimätietoa ja inhimillisiä käskyjä – ei Jumalan tahto eikä vaatimus. Toki on järkevää ja terveellistäkin pitää joka viikko yksi lepopäivä, eikä paahtaa töissä joka päivä.

Mutta todettakoon, että melko varhain kristillisen kirkon historiassa uskovaiset alkoivat pitää sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemisen päivänä ja he kokoontuivat silloin jumalanpalveluksiin – silti se on vain kristillinen, inhimillinen perinne ja tapa eikä Jumalan / Kristuksen asettama käsky. Sunnuntaita ei siis ole Raamatussa asetettu ”kristilliseksi sapatiksi”, kuten jotkut uskovat. Sunnuntai eli viikon ensimmäinen päivä mainitaan ylipäätään vain muutaman harvan kerran Uudessa testamentissa. 

Epäily on luonnollista

Eräänä pyhänä kirkossa saarnassa pappi käsitteli epäilyksien ja uskomisen problematiikkaa, Johannes Kastajan vankeudesta liikkeelle lähtien. Ei hän ryhtynyt mitään älyllis-loogisia päätelmiä rakentelemaan Jumalan olemassaolon osoittamiseksi jollekin kriittiselle ateistille. Eipä se kannattaisikaan. Jos joku ei usko jumaluuteen eikä näe mitään virkaa kristillisellä uskolla omassa elämässään ja jumaluus tuntuu olemattomalta niin tuskin siinä auttaa uskovaisen taholta hienot uskonnonfilosofiset argumentoinnit tai dogmatiikan oppikirjan selaaminen. Semminkin kun ne teistien "jumalatodistukset" filosofisina argumentteina on kiistetty ja kumottukin monet kerrat ja ne ovat varsin ongelmallisia rationaalisesti.

Jokaisen oma elämä, toinen uskoo Jumalaan ja toinen ei usko, itsekukin syystä tai toisesta. Se asiantila pitäisi kaikkien sitten hyväksyä ilman mitään tyrkytyksiä tai demonisointeja.

Pikemminkin se olisi ihmeellistä ja erikoista, jos olisi joku uskova, joka ei ikinä ole mitenkään epäillyt esimerkiksi tätä kristillistä uskoa dogmeineen, Jumalan olemassaoloa ja sitä onko Jeesus Jumalan Poika ja Pelastaja. Tai jotain Raamatun kertomuksia ja väitteitä.

Itsellänikin on käynnissä jatkuva vuoropuhelu uskomisen ja epäilemisen välillä, teismistä ateismiin ja takaisin. Ja agnostisismi myös läsnä ajatuksissani. Etsien ja kysellen, miettien ja kyseenalaistaen - toisinaan on jopa jotain varmuuttakin kuitenkin. 

Jumaluus jää salatuksi loppujen lopuksi. Samoin elämänkohtaloiden ja koettelemuksien mahdolliset merkitykset tai tarkoitukset - tai se, ettei mitään tarkoitusta ja päämäärää tai jotain hienoa kosmista suunnitelmaa kärsimisellä edes ole.

Onko Raamatussa helvettiä?

Helvetti ja Raamattu on paljon väittelyitä ja intohimoja kirvoittava aihe. Eräässä FB-ryhmässä aiheesta on muutamankin kerran kiistelty ja arvosteltu mm. Kirkkoraamatussa olevia suomennoksia. Tarkastellaanpa asiaa sen tähden hieman.

On kiinnitetty huomiota siihenkin, että jo suomennoksien ja muidenkin käännöksien käsite "helvetti" olisi virheellinen ja epäraamatullinen, vieden tulkintaa helposti suuntaan, josta Raamatun kirjoittajat eivät puhuneet (väitteen mukaan siis). On totta, että Uuden testamentin alkutekstissä ei ole kreikan kielessä "helvettiä" merkitsevää sanaa, vaan alkutekstissä käytetty sana on gehenna. Ja Vanhan testamentin historiallisessa taustassa sanalla on selvä tietty merkitys, johon gehenna viittaa. Kyseessä oli siis Jerusalemin ulkopuolella oleva vastenmielinen paikka, jossa poltettiin ruumiita ja jätteitä ja siellä paloi jatkuvasti tuli, enemmän tai vähemmän. Tällä gehennalla ei ollut merkitystä, että kyseessä olisi ikuisesti tulessa tapahtuvan kiduttamisen paikka kuolleille ihmisille, vaan ruumiit paloivat minkä paloivat muuttuen tuhkaksi ja sitten niiden kohdalla palaminen päättyy. Ja uusia ruumiita ja jätteitä heitettiin sitten siihen tuleen palamaan tuhkaksi. 

Eli kyseessä oli pikemminkin lopullinen tuhoutuminen, kuin loputtomiin kestävä kiduttaminen liekeissä. Mikäli siis Uuden testamentin kirjoittajilla oli mielessään tämä tausta ja gehenna -sanan merkitys historiallisesti, on vaikea perustella käsitteen "helvetti" raamatullisuutta jonakin jumalattomien ihmisten ikuisesti kestävän piinaamisen rangaistuspaikkana - ainakaan tuon nimenomaisen sanan nojalla. Sitä paitsi Raamatussa on muitakin ilmauksia ja kuvia epäuskoisten rangaistuksesta kuin vain se sana gehenna.

Niinpä tuossa ei vielä ole kaikki aiheesta Raamattu ja helvetti.

Todellisuudessa, kuten eksegetiikassa on huomattu, uskomukset lopun aikojen toteutumisen tavasta sekä jumalattomien kohtaloista ovat olleet monimuotoisempia kuin mitä aiemmin on ajateltu ja Raamatun kirjoittajien tulkinnoissa on ollut raamatullisenakin aikana paljon vaihtelua. Mitä tulee apostoli Paavalin käsityksiin niin todennäköisesti Paavali opetti, että jumalattomat vain tuhoutuvat ja lakkaavat olemasta. Ei Paavali mistään ikuisesta piinahelvetistä ainakaan koskaan kirjoittanut aitoina pidetyissä kirjeissään. Olisi kuitenkin virheellistä koettaa lukea koko Raamattua Paavalin käsityksen kautta ja koettaa runnoa kaikki Raamatun eskatologinen opetus tuohon muottiin, sillä se ei tee oikeutta Raamatun eri kirjoille ja niiden teologioille. Tosin Johanneksen evankeliumissakin on nähtävästi kyse epäuskoisten tuhoutumisesta, annihilaatiosta, eikä piinahelvetistä. Mutta Ilmestyskirjan teologia on täysin toisenlainen ja Ilmestyskirjan tekijä on joku muu Johannes kuin evankeliumin tuntematon tekijä.

Sen sijaan synoptisissa evankeliumeissa, Matteuksella ja Markuksella, jumalattomien kohtalo näyttåä olevan ikuisesti kestävä rankaiseminen ja piina, jota kuvaillaan eri tavoin noissa evankeliumeissa. Mainittakoon erityisesti vaikkapa Mark. 9:43. Mutta Markuksen evankeliumissakin esiintyy joko rinnakkain kahta erilaista näkemystä jumalattomien kohtalosta. Tai jos ei ole kahta eri käsitystä niin sitten myöhemmin lisätyssä Mark.16:16 oleva tuomitseminen / "tuhoutuminen" on ymmärrettävä kuten kirkkoraamattu sen kääntää - kadotukseen joutumiseksi eli jonkinlaiseen helvettiin. Siis koko Mark. 16:9-20 on myöhempi lisäys alkuperäiseen evankeliumiin.

On totta, että alkutekstissä 16:16 ei ole sanaa kadotus saati helvetti, vaan ainoastaan verbi "tuomitaan". Ilmeisesti siis tässä myöhemmässä lisäyksessä Markukseen kannatetaan epäuskoisten tuhoutumista aikana, jolloin kirkon teologia epäuskoisten kohtalosta oli jo menossa kohti uskoa ikuisesta tulihelvetistä, jossa piina ei lopu koskaan. Jos tämä seikka huomioidaan niin silloin Kirkkoraamatun käännös "tuomitaan kadotukseen" ei välttämättä olekaan virheellinen eikä perusteeton. 

Huomattakoon kuitenkin, että Mark.16:16 on verbi κατακριθήσεται ja se on oikeudellinen termi. Kuten tohtori Morison totuudenmukaisesti sanoo, "se ei määrittele sinänsä mitään, mikä koskee kestettävän rangaistuksen luonnetta, astetta tai laajuutta."  

Varsinkin Matteuksen evankeliumissa luvussa 25 (viimeinen tuomio tai ns. kansojen tuomio aikojen lopulla) opettaa varsin yksiselitteisesti teologiaa, jossa vääryydentekijät tuomitaan ikuisesti kestävään rangaistukseen ja piinaan. Ei tuohon lukuun saa juntattua paavalilaista annihilaatiota, tuhoutumista, millään konstilla. Muitakin tekstejä on Matteuksella, mihin sopii luontevimmin tulkinta ikuisesta rangaistuksesta tietoisessa olotilassa.

Raamatussa on jumalattomien kohtalosta selvästi kaksi erilaista, toisilleen vastakkaista teologiaa. Eikä tämä ole edes ainoa asia, jossa Raamatussa on erilaisia näkemyksiä - ihan pelastusopissakin ja kristologiassa eli opissa Kristuksesta on erilaisia, eri suuntiin vieviä teologioita yksittäisissä Raamatun kirjoissa.

On siis täysin selvää ja riidatonta eksegeettisesti useissa teksteissä, että monet Raamatun kirjoittajat uskoivat jumalattomien rangaistuksen olevan ikuinen/päättymätön piina ja että usein sitä kuvataan juuri tulena - muita kielikuvia rangaistukselle on pimeyteen joutuminen ja itku, kauhu yms. Tuon teologian rinnalla elää silti ainakin Jesaja-apokalypsissa (Jes.26 luku) ja Paavalilla sekä Johanneksen evankeliumissa käsitys, jossa jumalattomien loppu on vain totaalinen olemassaolon loppu ja tuhoutuminen (annihilaatio). 

Evätkä nämä teologiat edes ole Raamatun ainoat tulkinnat tuonpuoleisuudesta. Raamatussa on näet niin, että tavallisesti ei olla niin kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, kuin siitä, mitä tapahtuu nykyajassa ja eläville ihmisille - uskoville ja uskottomille. 

Asioiden syistä

Varsinkin maailmankaikkeuden ja Jumalan olemassaolon syistä tai syiden puuttumisesta.

Monille asioille (etenkin monimutkaisille) voi olla useita syitä eikä vain yksi syy. Mutta kvanttimekaniikassa on tosiasia, että asioita vain tapahtuu ilman mitään erityistä syytä.

Jumalan kohdalla tehdään monesti kuitenkin poikkeus ja siirrytään kaksoisstandardeihin: materiaalisille asioille katsotaan olevan "syynsä", mutta Jumalan kohdalla tehdään poikkeama eli tapahtuu argumentointivirhe erityiskriteeri. Jumalalle ei nähdä syytä eikä Jumalaa selitetä muuten kuin että Jumala vain "on" ja hän on ihmiselle käsittämätön perimmältään (vaikka usein kyllä väitetään, että jotakin ihmiset voivat tietää ja käsittää Jumalasta esim. Jumalan inspiroimien kirjojen välityksellä). 

Mutta tällöinhän esim. ateisti voisi sanoa, että ei universumikaan tarvitse mitään erityistä syytä ja selitystä olemassaololleen, vaan maailmankaikkeus vain "on olemassa" raakana tosiasiana.

Jotkut voisivat sanoa, että Jumala onkin niin erilainen entiteetti, että ei Jumalaa voi "käsitellä" samoilla kriteereillä kuin aineellista todellisuutta, vaan tarvitaan nimen omaan toisenlaiset "kriteerit". Siihen voisi vastata, että mistä me sen Jumalan "omalajisuuden" tiedämme eli onko meillä jo jotain alkuperäistä, apriorista, tietoa siitä millainen Jumala on vaikka Jumalan olemassaolostakaan ei olla päästy varmuuteen (eikä siitä minkä Jumalan olemassaolosta: Zeus, Ukko, Jahve, Allah jne). Toki voidaan järkevästi olettaa, että Jumala, jos sellainen on, on hyvin suuressa määrin toisenlainen olento kuin vaikka ihminen. Tai mistäpä sitäkään tiedetään.

Mitä sitten maailmankaikkeuden syntyyn tulee niin epätarkkuusperiaatteen mukaan materiaa voi tulla tyhjästä jos "energian lainaus" maksetaan kuitenkin takaisin epämääräisyysajan puitteissa. Koko universumi on siis voinut syntyä tyhjästä, massaenergian kuplasta, jonka painovoimakentällä on ollut yhtä suuri määrä vastakkaista energiaa. Siten universumin kokonaisenergian määrä on nolla ja inflaatio on laajentanut sen pienen kuplan nykyään näkyväksi maailmankaikkeudeksi.

Kiista evoluutiosta ja luomisesta 

Evoluutio ja luominen - väittelyt sekä kiistat kristinuskoon ja Raamattuun liittyen. Tähän aiheeseen sisältyy todella vastakkaisia tulkintoja ja päätelmiä niin kristikunnan sisällä kuin toisaalta kristittyjen ja ei-teistien välillä. Näyttää siltä, että kysymykset Genesiksen kertomuksien kuvaamista ihmisen luomisesta, Aadamin ja Eevan historiallisuudesta / epähistoriallisuudesta ja kirjaimellisuudesta, sekä synnin ja kuoleman alkuperästä (sekä perisynnistä) ovat yksi hyvin merkittävä ongelmakohta ja väittelyn aihe. Ilmeisesti noissa asioissa ovat suurimmat kipupisteet keskustelussa evoluutiosta ja luomisesta. Lisäksi noissa liikutaan aivan kristillisen pelastususkon perusteissa ja lähtökohdissa. 

Ja siinä, miten ihmiskäsitys ymmärretään. Genesiksen papillisen luomiskertomuksen mukaanhan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mutta kristikunnan teologiassa ei ole yksimielistä käsitystä siitä, mitä tarkoittaa Jumalan kuvana oleminen.

Noissakin edellä mainitsemissani kaikissa asioissa on paljon avoimeksi, epävarmaksi, epätyydyttäväksi ja jännitteiseksi jäävää. Mutta sen ei tarvitse olla ongelma, johon kristillinen teismi kaatuu ja romahtaa. Onhan tieteenkin piirissä jännitteisyyttä ja avoimia ongelmia, joita ei ole vielä ratkaistu. Silti tieteessä asiantilaa siedetään ja suvaitaan, asioita tutkitaan ja pohditaan. Eräs tällainen suuren luokan ristiriita ja ongelmakohta on Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan välillä. Kumpikin noista on silti edelleen käypää tiedettä, sillä molemmille löytyy tukea tehdyissä tutkimuksissa. Silti jompaa kumpaa on korjattava tai kehitettävä jotain uutta. 

Miksei yhtälailla kristillisessä uskossakin voida tehdä samoin. Ja miksi juuri tänä ajan hetkenä meillä pitäisi olla tyhjentävät, valmiit ja ainoat oikeat vastaukset kaikkiin mahdollisiin ongelmiin ja kysymyksiin tieteessä ja kristinuskossa?

Windowsin ja Linuxin ohjelmat

On ollut ICT-foorumeilla paljon väittelyitä siitä, millaisia ovat sovellukset Windowsissa ja linuxdistroissa - ja siitä, saako ylipäätään Linuxille ns. oikeita ohjelmia. Oma kokemukseni on tällainen, käytettyäni kaikkia Windowseja versiosta 3.11 alkaen, poislukien Windows 8/8.1, sekä linuxdistroja parikymmentä vuotta. Windowsille on todella laaja ja monipuolinen valikoima sekä kaupallisia että ilmaisia ohjelmia, ja Linuxin puolella löytyy eri asioihin omia vastineitaan. Moni vastine Linuxissa on ihan kelvollinen verrattuna Windowsille tehtyihin samaa asiaa tekeviin ohjelmiin. Ainakin jos ajatellaan tavallista kotikäyttäjää.

Valitettavasti minun on todettava, että toisaalta linuxdistroissa kuten Ubuntussa on sovelluksia, joiden laatu ja toimivuus ovat peräti surkeita verrattuina Windowsilla oleviin kilpailijoihinsa. Kuten Ubuntussa valmiina oleva kalenterisovellus ja Joplin muistiinpano- ja päiväkirjasovellus. Sen sijaan Microsoftin vastaavanlaiset ohjelmat toimivat paljon paremmin ja ne tekevät sen, mitä lupaavatkin.

Ja pelaaminen on sitten oma juttunsa - suurin osa peleistä on vain Windowsille. Joten ei ole mikään ihme, että kotikäyttäjien ja yrittäjien tietokoneissa Linux on harvinainen, kun taas Windows dominoi niitä  markkinoita. Ja koska Windows on kauan ollut niin suosittu, sille kehitetään paljon sovelluksia ja laitteiden ajurituki on hyvä myös.

Palvelimet ja älylaitteet ovat kuitenkin eri asia käyttöjärjestelmien yleisyyden suhteen, niissä on tavallisesti jokin Linux-ytimeen perustuva käyttöjärjestelmä. Samoin monissa muissa laitetyypeissä. Windows on lähinnä tietokoneiden käyttöjärjestelmä, etenkin kun Microsoft lopetti älypuhelimien valmistamisen ja WindowsPhone- käyttöjärjestelmän kehittämisen.

Somen tyhjänpäiväisyys

Kyllä tämä some eli sosiaalinen media on suurelta osin varsin tyhjänpäiväistä ja pinnallista koohotusta, vouhotusta ja öyhötystä. Oikea ääripäiden temmellyskenttä, jossa järjen ja maltin ja tolkun äänet hukkuvat ääripäiden kannattajien mökellykseen ja huutoon - sekä täysin mitättömään ja tarpeettomaan niin sanottuun sisällön tuotantoon. Monissakin asioissa. 

Kuten nyt taas tämä naurettava ja idioottimainen kohina jostain Afrikan tähti -lautapelistä, kun suvakit ja woke-kulttuurin kannattajat ovat näkemässä siinäkin vanhassa pelissä jotain "rasismia". Ja kokonainen yliopisto on kritiikittömästi polvillaan anteeksi pyytelemässä ja kriisiapuja järjestämässä. Voi pyhä yksinkertaisuus, mitä mielisairautta. Kyllä on Suomi jo valmis maa ja elämä Suomessa täydellistä paratiisia, jos jokin lautapeli on noin suuri ongelma. Koskahan tuossakin aihepiirissä järki ja tolkku pääsevät valtaan.

Mutta sitten eräs toinen netti-ilmiö. Erilaisissa turhanpäiväisissä roska- ja juorulehdissä jaksetaan päivästä toiseen hehkutella otsikoissa, miten "some repesi" ja "some sekosi", jos joku merkittävyydessään ja tarpeellisuudessaan ö-luokan julkkisbimbo (niin sanottu "kaunotar") paljastelee itseään. Tai on milloin yläosattomissa tai alaosattomissa räteissä tai juhlii niin rajusti, että vaatteetkin katoavat ties minne. Ja moisen turhaakin turhemman paskan takia se "some sekoaa / repeää" tai tulee suorastaan hulluksi ja kansa kiimaisena noita otsikoita klikkailee.

Siis haloo, mitä radikaalia tai ihmeellistä noissa julkkismuijissa edes on ja eivätkö kaikki ole nähneet naisen paljasta pintaa miljardi kertaa jo tähän asti - netissä ja netin ulkopuolella. Joissain roskaposteissakin kalastellaan klikkauksia sillä, että tässä tulee "villein näkemäsi seksivideo". Hohhoijaa, eikö ihmisten päähän muuta mahdu kuin seksiä, bilettämistä, huoraamista, ryyppäämistä ja paljaan pinnan näyttelyä milloin edestä ja milloin takaa. 

Ja on miljardien arvosta niitä älylaitteita, joilla sitten ihmiset tyhminä ja tylsinä kuvaavat omaa pärstäänsä ja persettänsä ja tunkevat niitä Instagramit ja Facebookit täyteen. Onko noiden itsetunto niin heikko, että pitää tykkäyksiä laskemalla omasta naamasta ja perseestä saada pönkitystä itsetunnolleen. Ja kuolaavat aivottomat miehet ovat lääpällään noiden muijien kuvien edessä ja kirjoittelevat kommentteihin niinkin syvällisiä viisauksia kuin että "oot kaunis", "oletpa seksikäs". 

Niin että tosiaan, mitähän radikaalia ja uutta tuossa kaikessa, plus huoraamisessa, seksihurjasteluissa ja ryyppäämisessä aivot pihalle oikein enää edes on? Jos joku nykyaikana haluaisi olla oikeasti radikaali niin hän voisi pukeutua peittävästi ja siveellisesti, mennä naimisiin ja elää uskollisesti sekä kristillisesti yhden miehen kanssa avioliitossa ja tehdä lapsia. Ja olla raitis lisäksi sekä hoitaa kotiaan kunnolla.

Jeesuksen neitseellinen syntymä

Jeesuksen kerrotaan syntyneen neitseellisesti Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, mutta Markuksen ja Johanneksen evankeliumeissa ei sellaisesta tiedetä mitään. Eikä apostoli Paavalin kirjeissäkään. 

Matteuksen evankeliumiessa on jouluun eli Jeesuksen syntymään liittyvä profetia Jesaja 7:14-16. Monien käännöksien, kuten VT:n kreikannoksen Septuagintan mukaan siinä puhutaan neitsyestä, joka synnyttää pojan, jolle annetaan nimi Immanuel (kanssamme on Jumala). 

Kriittisessä raamatuntutkimuksessa on ajateltu, että idea Jeesuksen neitseellisestä syntymisestä on vain yksi (legendanomainen) tietyillä tahoilta kehitelty tapa korostaa Jeesuksen ainutlaatuisuutta ja ihmeellisyyttä sekä pyhyyttä. On silti teologeja, jotka edelleen pitävät kiinni siitä, että Jeesus syntyi historiallisesti neitseellisesti.

Eräitä huomioita profetiasta. 

Ensinnäkään Marian synnyttämä poika ei saanut nimekseen Immanuel, vaan Jeesus, eikä missään koko Uudessa testamentissa Marian poikaa kutsuta Immanueliksi. Tältä osin Jesajan profetia ei sovellu Jeesukseen.

Harvaan Raamatun profetiaan liittyy teologiassa niin paljon erimielisyyksiä ja kiistoja kuin Jesajan Immanuel-profetiaan, jolle on ainakin kolme erilaista päätulkintalinjaa.

Hepreankielisessä alkutekstissä lukee hā·‘al·māh eli määräisen artikkelin kanssa substantiivi, jonka tiukka sanatarkka merkitys on "nuori nainen, joka on naimisiinmeno iässä" ("the young woman"). Sanan etymologia ja käyttö Vanhassa testamentissa (Sananl.30:19, Laul.laul. 6:8) ovat vastoin sitä aiemmin laajalle levinnyttä tulkintaa kristikunnassa, minkä mukaan neitseellisyys on välttämätön merkityssisältö ja -vivahde sanalle ‘almâh. Hepreassa on neitsyelle ihan oma sana, běthûlâh.

Tosin ei toki ole kiistanalaista, että ‘almâh -sanaa voidaan ihan hyvin käyttää myös neitsyestä (1 Moos.24:43, 2 Moos.2:8). Siltikään substantiivissa ‘almâh naisen neitseellisyys ei ole todistetusti olennaisin ajatus (vaikka sanan käyttö neitsyeen viittaavana olisikin Vanhassa testamentissa yhtenäisempää).

Niinpä Jes.7 luvun profetia ei oikeastaan eksegeettisesti edes ole heprean kielellä ennustus nimenomaan neitseellisestä, yliluonnollisesta sikiämisestä ja syntymisestä.

Ko. profetia mahdollistaa laajan kirjon tulkintoja ja näkemyksiä arvoituksellisen kielenkäyttönsä takia ja koska meillä ei ole lähteissä tietoa tämän merkillisen profetian tosiasiallisesta täyttymyksestä profeetta Jesajan ja Juudan kuningas Aahaan ajan historiassa.

Mitä sitten itse ajattelen teologisena arvionani ko. profetiasta? Kallistun siihen suuntaan, että kyseessä on kaksi eri täyttymystä omaava profetia: se sai ensimmäisen täyttymyksensä (epäselviksi jäävissä) Jesajan ja kuningas Aahaan ajan tapahtumissa. Mutta profetian kaikki sisältö ei tyhjentynyt siihen, vaan Jesaja katsoo toiseen, lopulliseen täyttymykseen tulevaisuudessa: hänen mielessään välähtää toivo Messiaan / Pelastajan syntymisestä ja täydellisen Jumalan valtakunnan perustamisesta. 

Tätä tulkintalinjaa voidaan katsoa tukevan Jesajan kirjan (etenkin Jes.9:1-7; 11:1) ja koko Raamatun teologisen kokonaisuuden laajempi huomioon ottaminen. Tällöin tehdään oikeutta sekä Jes. 7 tekstin historialliselle ymmärtämiselle ja selittämiselle, että ko. tekstin salaperäisille, arvoituksellisille ilmauksille ja Raamatun laajemmalle sisällölle.

Jumalan olemassaolo ja kuolema

Hieman ajatuksia aiheesta jumalan olemassalo sekä mahdollinen kuolemanjälkeinen elämä. Pohdintojeni lähtökohta on uskonnonfilosofi John Hickin esittämät näkökohdat.

Kysymys: todistaisiko tietoisen elämän jatkuminen fyysisen kuoleman jälkeen aukottomasti teistisen jumaluuden (Jahve, Allah yms.) olemassaolon?

Oletetaan siis, että tietoinen elämä todellakin jatkuu ruumiin kuoleman jälkeen. Tuollaisesta asiantilasta ei kuitenkaan mitenkään välttämättä ja kiistattomasti todistu jumalan olemassaolo. Kuoleman jälkeinen elämä ihmistietoisuudelle voisi olla vaikkapa evoluutiossa ihan luonnollisten prosessien tuloksena syntynyt olotila (vaikkakin varsin hämmästyttävä ja hämmentäväkin, tuskin myöskään kovin todennäköinen, mutta eihän sitä voi varmuudella tietää). 

Se paikka, jossa tietoisuudet majailisivat voisi olla ihan hyvin toinen planeetta tai jokin muu todellisuuden taso esim. multiversumissa, eikä mikään eri uskontojen uskomuksiin ja pyhien kirjojen kuvauksiin liittyvä "taivas" (tai helvetti).

Lisäksi ympäristö kuoleman jälkeen noilla ihmistietoisuuksilla voisi olla metafyysisten asioiden suhteen ihan yhtä hämärä, epäselvä ja tulkinnanvarainen kuten tämä nykyinenkin elämä Maan päällä. Mikään ei välttämättä viittaisi siihen, että siellä "jossakin" on jokin jumala. Jumala, jos sellaista siellä olisi, voisi olla ihan yhtä piilotteleva, salattu ja havaitsematon kuin nytkin on (ja sen jumalan olemassaoloa ei voitaisi objektiivisesti todistaa). Väittely jumaluudesta jatkuisi kuoleman jälkeisessäkin elämässä.

Varmaan muitakin mahdollisuuksia voitaisiin esittää. Voisi olla jokin persoonaton lainalaisuus tai automaattinen mekanismi, sanotaan sitä sitten vaikka "karmaksi", joka junailisi ihmisiä kuoleman jälkeiseen tietoiseen olemassaoloon erilaisiin loppusijoituspaikkoihin (eikä jälleensyntyminen Maan päälle tai toisille planeetoille ole sekään poissuljettu mahdollisuus).

Teististä (henkilöitynyttä, persoonallista) jumalaa ei ole edelleenkään mikään välttämätön pakko olettaa ainoana mahdollisuutena, on sitten elämää kehon kuoleman jälkeen tai ei. On myös vaikea antaa mitään tarkempaa todennäköisyysarviota sille, olisiko jokin jumala olemassa, jos tietoinen elämä jatkuukin kuoleman jälkeen tavalla tai toisella. Muitakin näkökohtia ja seikkoja pitäisi huomioida, kuin vain kuolemanjälkeisyys. Kuten mikä on jumala-oletuksen selitysvoimaisuus eri asioita, kuten maailmankaikkeuden alkuperä, tutkittaessa.

Windows 11 päivitys -eräitä neuvoja

Vielä jotain vinkkejä siitä tietokoneensa päivittämisestä Windows 11:een.

1. Ei riitä, jos tarkistaa vain Microsoftin Tietokoneen kuntotarkistus-ohjelmalla ja Windows Updatesta, että täyttääkö tietokone Windows 11:n järjestelmävaatimukset. On perusteltua tarkistaa myös tietokoneensa valmistajan tukisivustosta, onko valmistajan mukaan se tietokonemalli yhteensopiva ja valmis päivitettäväksi Windows 10:sta Windows 11:een. Ja onko laitevalmistaja päivittänyt laiteajurit yhteensopiviksi Windows 11:n kanssa. Ellei näin ole, ei ole suositeltavaa tehdä päivitystä uuteen Windowsiin.

2. Jos sinulla on tulostin / monitoimilaite niin tarkista sen valmistajan tukisivuilta, onko valmistajan mukaan laitteesi yhteensopiva ajurien puolesta ja muutenkin. Esimerkiksi minun Brother-merkkinen monitoimilaite on saanut Brotherilta kyllä ajuripäivityksen, joka on Windows 11:n kanssa yhteensopiva, mutta monitoimilaitteessani on vain USB-kaapeliliitäntä tietokoneeseen, eikä Windows 11 nykyisellään tue sitä. Tulostimessa pitäisi Brotherin tukisivun mukaan olla mahdollisuus tulostaa ja skannata Wi-Fi -yhteyden avulla, jotta laite toimisi uudessa Windowsissa.

3. Jos pähkäilet päivittämispulman kanssa niin muista tämä: mikäli tietokoneesi toimii ihan hyvin ja ongelmitta, ei ole tarpeen päivittää sitä uusimpaan Windowsiin. Microsoft tukee säännöllisillä päivityksillä Windows 10:ä aina 14.10.2025 asti. Tämä Windows 11 on oikeastaan vain Windows 10, jolle on tehty uusi ulkonäkö sekä siirretty aloitusvalikko tönöttämään keskelle näyttöä. Tavallisen kotikäyttäjän kannalta ei muuta merkittävää ja erityistä siinä ole edes - paitsi Microsoftin asettamat tiukemmat järjestelmävaatimukset plus joukko sovelluksia ja ominaisuuksia, jotka on poistettu.

4. Jos kuitenkin päätät päivittää Windows 11:een ja käytät Microsoftin tarjoamaa päivitysavustaja-sovellusta päästäksesi nopeammin saamaan uusimman Windowsin, niin muista suorittaa päivitysavustaja järjestelmänvalvojan oikeuksilla. Jos käytät sitä peruskäyttäjän oikeuksin, voi asennus pysähtyä ja kaatua virheilmoitukseen, eikä se jatku ennen kuin olet järjestelmänvalvojan oikeuksin asentamassa Windows 11:a.

Kuolemanjälkeinen olotila

Olen miettinyt sitä, kun ihmiskunnalla on monia, toisilleen vastakkaisiakin, uskomuksia ja odotuksia kuolemanjälkeisestä olotilasta ja ihmisten loppusijoituspaikoista tuonpuoleisuudessa - sekä tietysti oletuksia, että on jokin tuonpuoleinen / ylimaallinen olemassa. Mietin mikä on motiivi ja syy noille uskomuksille esim. ikuisesta elämästä jossain taivaassa tai muussa tuonpuoleisessa valtakunnassa. 

Miksi ei voida hyväksyä elämän rajallisuutta ja sitä, että kuolema on nimenomaan elämän ja olemassaolon loppu pysyvästi, eikä pikemminkin niin että ihminen (esim. raihnainen sokeutunut dementoitunut vanhus) on kuoltuaan oikeastaan eläväisempi kuin koskaan jossain taivaassa – tai häntä kidutetaan loputtomasti helvetissä, kun taas toiset bilettävät ilojuhlissaan (eikä heitä vissiin taivaassa liikuta siellä helvetissä kiehuvien surkea kohtalo, pääasia, että oma peffa on pelastettu). 

Niin paljonko ajatus omasta katoavaisuudesta ja oman persoonan olemassaolon päättymisestä ahdistaa ja pelottaa, että se oma ego pitää ikuistaa tyyliin ensin tämä kaikki maallinen ja taivas vielä autuuksineen päälle? Eli kuolemista ei oikeastaan tapahdukaan noissa uskomuksissa, eikä kuolema todella lopeta olemassaoloa. 

Suoraan sanoen minua ei ainakaan tällä hetkellä suuremmin viehätä edes uskomus, että mieleni ja kehoni eläisi ikuisesti (ns. kirkastettuna) jossain missä lie taivasten valtakunnassa (semminkin kun eräät uskonnolliset käsitykset tuosta taivaallisesta olotilasta ovat tosi tylsiä ja epäkiinnostavia). Ei se loppumaton elämä minulle ole mikään välttämättömyys. Minulle on ihan ok, jos eksistenssini päättyy oikeasti ja lopullisesti ja tämä elämä oli sitten siinä. Mutta jos sellainen taivasten valtakunta ikuisine iloineen kuitenkin on niin mikäs siinä sitten.

Voidaan myös todeta, että toisille on pelottava asia se, jos kuoleman jälkeen on olemassa jotain, jokin paikka, minne joutuu ja on kaikenlaista säätämistä. Ja toisia pelottaa se jos kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään, vain ikuinen tiedoton tyhjyys, olemassaolon päätös.

Usko ihmisen kuolemattomuuteen / kuolemattomaan sieluun onkin aika yleistä. Siinä oikeastaan kuoleman vakavuus mitätöityy, jos kuoleman ajatellaan olevan vain portti uudelle, entistä paremmalle olemassaolon tasolle, jossa ihminen on suorastaan paremmin elossa kuin maan päällä kehollisesti. Vain kehon toiminta päättyy sen uskon mukaan, mutta oletettu kuolematon sielu elää paremmin kuin koskaan ennen. Eikä se olotila lopu koskaan. Eikö uskomus omasta kuolemattomuudesta ole oikeastaan vääristyneen itserakkauden eräs ilmenemismuoto, narsismia.

Pidän kaikkein suuruudenhulluimpana, ylpeimpänä ja itsekeskeisimpänä tätä uskoa, johon olen välillä törmännyt. Siis jotkut ihan kristitytkin uskovat, että koko tämä maailmankaikkeus on luotu ja olemassa vain ihmisiä varten. Ja että triljoonan galaksin joukossa tässä yhdessä tavallisessa galaksissa, sen kierrehaarojen välissä olevan riekaleen erään pikkutähden, Auringon, ympäri kiertävällä pikkuisella kivensirulla, maapallolla, oleva mitätön hyppysellinen tähtipölyä, ihminen, on kuolematon. Ja kaikki tuo äärettömyys on luotu ihmistä varten, ja lisäksi se ihminen uskoo olevansa ikuisuusolento.

Niin ja miten evoluutiossa edeltävistä lajeista polveutumalla vähitellen muodostunut ihmislaji olisi sellaisen "kuolemattoman sielun" itselleen saanut?

Jotkut uskovaiset jopa pitävät Maata maailmankaikkeuden keskipisteenä, ilman mitään todellisuuspohjaa. Samaan uskoon liittyy sekin näkemys, että elämää ei edes ole missään muualla avaruudessa. Mistäs noi uskovaiset senkin sitten tietävät?

Minä haluan uteliaana ja tiedonhaluisena tutkiskella asioita, myös erilaisia metafyysis-uskonnollisia käsityksiä ja oppirakennelmia. Tietämisen tasolla jään kuitenkin monissa noissa asioissa agnostikoksi. Aina on olemassa erehtymisen ja virheellisesti uskomisen mahdollisuus. Sekä sekin vaihtoehto, että pystyykö tällainen "savanniapina" aivoillansa koskaan saavuttamaan noissa mainituissa asioissa tietoa ja varmuutta.

Välillä menen ajattelussani ihan vastakkaisiin suuntiin jotain toimivaa ja kestävää hakien: välillä ateismiin päin, välillä teismiin / deismiin päin ja mietin esitettyjä argumentteja eri uskomuksille ja katsomuksille. Minun sisälläni asuu sekä kristillinen teisti, deisti että uskontokriittinen ateisti ja skeptikko.

Tietoturvauhkien torjunta tehostuu

USA:n presidentti Joe Biden on sanonut, että Yhdysvallat kokoaa yhteen 30 maata vahvistamaan yhteistyötä taistelussa kyberrikollisuutta vastaan. Kohteena ovat etenkin rikollisjengit, jotka tekevät hyökkäyksiä kiristyshaittaohjelmilla (ransomware). Biden sanoi, että USA tekee myös tiivistä yhteistyötä näiden maiden kanssa ympäri maailmaa, mukaan lukien Nato -liittolaiset ja G7 -kumppanit.

On todellakin korkea aika tehostaa ja laajentaa kansainvälistä yhteistyötä kyberrikollisuuden kuten kiristyshaittaohjelmien ja digitaalisen vakoilun vastustamiseksi. Noiden kyberrikollisten organisaatioiden toiminta uhkaa äärimmäisen vakavasti valtioiden infrastruktuuria ja ylipäätään yhteiskuntien ja yrityksien toimintaa. Ja sitä kautta esim. kiristyshaittaohjelmahyökkäys vaikuttaa lukuisiin yksityisiin ihmisiin.

Ei tämä Suomikaan ole näissä asioissa mikään lintukoto, vaan Suomeakin uhkaavat monet kybervaarat ja on vain ajan kysymys, koska Suomessa rysähtää kunnolla ja ransomwarehyökkäys lamauttaa jonkin suuren organisaation. Ruotsissahan esimerkiksi jo on joutunut mm. suuri ruokakauppaketju sulkemaan joksikin aikaa 400 myymäläänsä jouduttuaan kyberhyökkäyksen uhriksi (liittyy amerikkalaisen Kaseyan ohjelmistoihin, ja niissä olleeseen haavoittuvuuteen).

Suomi kiinnostaa digitaalisen vakoilun kohteena mm. Venäjää ja Kiinaa. Sekä suomalaiset poliittiset toimijat että yritykset, joiden tuotekehitystiedot ja innovaatiot houkuttelevat vakoilijoita tietoverkon kautta.

Ja kyllä ihan yksityishenkilöidenkin rahat kelpaavat ransomwarejengeille ja muille rikollisille, kuten romanssihuijareille. Kenenkään ei pidä olla liian itsevarma ICT-asioissa eikä tuudittautua ajatukseen, että hän kyllä on niin terävänäköinen, huolellinen ja kaikki softat aina ajan tasalla pitävä, että mikään huijaus tai kyberhyökkäys ei pysty häneen millään tavalla. Myöskään ei pidä liikaa luottaa - etenkään pelkästään - johonkin tietoturvaohjelmistoon.

Kristillinen vihapuhe

Somessa olen hieman nähnyt keskustelua aiheesta kristillisen kirkon / uskon vihapuhe. On ollut pohdiskeluja, että mitä se kristillinen vihapuhe on, onko sitä ja mitä asiassa pitäisi tehdä. Kysymystä kristillisestä / kirkollisesta vihapuheesta voi tarkastella eri tulokulmista ja lähtökohdista, ja nähdäkseni vastaukset kysymyksiin ovat tällöin erilaisia. Ainakin osittain, ellei jopa suuressa määrin.

Mahdollisia lähtökohtia tälle tarkastelulle on ainakin kaksi: 

1) Raamattu ja siitä ammentava kristillinen usko on vain maailmansisäisesti syntynyt pelkästään inhimillinen kirjakokoelma ja uskonto, eikä kantaa oteta Jumalan olemassaoloon tai usko Jumalan olemassaoloon suorastaan hylätään. Tällöin myös Raamatussa esiintyvää jumaluutta ja tämän puhumiksi sekä tekemiksi väitettyjä asioita voidaan arvostella moraaliselta kannalta. Eikä tätä Jumalaa tarvitse pitää kaikin mahdollisin keinoin pelkästään hyvänä ja oikeamielisenä. Samoin tässä tulokulmassa tarkasteltuna voidaan löytää Raamatusta ja kirkosta paljonkin aineistoa, jota voidaan kutsua vihapuheeksi.

2) Raamattu on todella Jumalan ilmoitus ja kristillinen Jumala on oikeasti olemassa luojana, pelastajana ja ihmiskunnan tuomarina, korkeimpana moraalisena auktoriteettina, ja kaikki klassisen kristillisen teismin opinkappaleet ovat totuus. Tässä lähtökohdassa pidetään kiinni siitä, että Jumala on hyvä, jopa kaikkihyvä, armollinen, oikeamielinen ja rakastava, eikä myönnetä Jumalan tekojen ja käskyjen (kuten Jahven käskyt suorittaa etnisiä puhdistuksia ja kansanmurhia) olevan moraalisesti ongelmallisia, saati väärämielisiä ja huonoja. Ja lisäksi tässä lähtökohdassa voidaan olla hyvinkin haluttomia myöntämään, että Raamatussa ja kristillisessä kirkossa olisi vihapuheita.

Näen niin, että vihapuhekysymys onkin keskeisin sellaisille uskonnoille, joilla on vanha, toisenlaisesta maailmanajasta ja kulttuurista peräisin oleva pyhänä pidetty kirja, jonka uskotaan olevan suorastaan sen uskonnon jumaluuden normatiivista ilmoitusta. Eikä sitä pyhää kirjaa voi sentähden hylätä, kumota tai kirjoittaa uusiksi aikojen, arvojen ja tieteellisten tietojen muuttuessa, vaan sitä pyhää kirjaa voidaan korkeintaan tulkita eri tavoilla.

Etenkin kristillisen uskon ja kirkon kannalta on viitattu ongelmallisuuksina ja vähintäänkin mahdollisina vihapuheina ainakin oppiin helvetistä (varsinkin siinä opintulkinnassa, että tietynlaisille ihmisille on ikuisesti kestävä piina, joka ei pääty koskaan). Samoin siihen tylytykseen, vihaan ja aggressioon, mitä ateistit, uskonnottomat ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset saavat osakseen netissä varsinkin fundamentalistisilta uskovaisilta - tai kenties joskus vain uskovaista teeskenteleviltä henkilöiltä, jotka trollaavat anonyymisyyden sallivilla keskustelufoorumeilla.

Sen lisäksi on nähty vihapuheita käsityksissä, uskomuksissa, tulkinnoissa ja puhetavoissa, joissa demonisoidaan, tuomitaan, syrjitään ja rajataan ulos eri tavoin erilaisia ihmisryhmiä, joiden ihmisoikeuksien ja tasavertaisen syrjimättömän kohtelun voidaan katsoa vaarantuvan tai käyvän suorastaan mahdottomiksi. 

Ja kyseisiä ryhmiä (mm. ateistit ja homoseksuaalit, abortin kannattajat) sitten on syrjimisen ja ulossulkemisen lisäksi uhattu Jumalan vihalla ja iankaikkisilla rangaistuksilla, elleivät he muutu toisenlaisiksi. Eli kristillisissä piireissä ei haluta hyväksyä kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat, vaan osa ihmisistä rajataan ulos, elleivät he ensin muutu sellaisiksi, kuin ainakin jotkut kristilliset tahot vaativat ja edellyttävät. Ja uskontoa, kuten kristinuskoa, on sitten käytetty keinona alistaa, kontrolloida ja pakottaa erilaisin säännöin ja opein muita ihmisiä tietynlaiseen muottiin.

Eutanasia ja kristityt

Ei tämä kritiikki tietenkään kaikkiin kristittyihin sovellu, mutta osaan heistä tämä kohdistuu. Ja he ovat ainakin välillä aika äänekkäitä, kun keskustellaan eutanasiasta eli avustetusta kuolemasta / kuolinavusta parantumattomasti sairaille, joilla on vaikeat oireet esim. syövän takia.

Taas jokin aika sitten muuan työryhmä pohti eutanasiaa, eikä nytkään päästy yksimielisyyteen, sillä kristityt vastustivat eutanasian eteenpäin viemistä ja mahdollistamista Suomessa. 

Ja tuo seikka minua kiukuttaa. Miksi ylipäätään jotain uskonnollisia tahoja pitää edes kuunnella ja huomioida lääketieteellisissä ja ihmisten hyvinvointiin liittyvissä asioissa? Jos nuo hyvinvoivat ja hyvinsyöneet uskovaiset eivät hyväksy eutanasiaa, niin ei kukaan pakota heitä sitä itselleen ottamaan, jos sairastuvat esim. kivuliaaseen syöpään. Jos he ovat masokistisia kärsimyksen rakastajia niin saavathan he kitua ihan vapaasti ja jättäkööt kipulääkkeetkin pois. Kai lääkityskin kuten mm. koronarokotus on heidän mielestään syntiä ja väärin.

Mutta mikä valta ja oikeus näillä uskovaisilla on tulla määräämään muiden ihmisten asioista ja kohtaloista, elämästä ja kuolemasta? Kuka heille nyky-Suomessa sellaisen vallan on antanut? Mikä sairas kärsimyksen kultti tuollainen kristillisyys oikein on olevinaan, jossa halutaan jonkun Raamatun jakeen ja pölyttyneen opintulkinnan takia toivottomasti kärsivien sairaiden ihmisten kituvan vaikka miten kauan? Eikä heille haluta sallia armeliasta turvallisesti toteutettua poispääsyä kuolemanuneen, jotta se kituminen loppuisi (kuten eräissä sivistysvaltioissa jo tehdään). 

Monelle tuollaiselle sairaalle kuolema on lahja, ja kuolemalla on heille vapahtajan kasvot. Ja elämän pitkittäminen hirveässä olotilassa vailla mitään mielekkyyttä ja tarkoitusta on pikemminkin irvokasta eikä arvokasta. Eivätkä he tautivuoteeltansa enää nouse - vaikka nuo uskovaiset rukoilisivat polvillaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä.

Miten mahtaisi näillä kristityillä ääni kellossa muuttua, jos omalle kohdalle tulisi sellainen viheliäinen syöpä tai muu kivulias parantumaton sairaus? 

Ja jos nämä uskovaiset vetoavat siihen uskomukseen, että joku Jumala "määrää ihmisten elämänpituuden ja kuolinhetken, eikä saa ihminen ottaa itselleen sellaista valtaa", niin se on vain heidän mielipiteensä. Ei se ole jokin objektiivinen, todistettu fakta, vaan pelkkä olettamus. Vai tietävätkö nämä hurskastelijat, että se Jeesus suuttuu, jos Suomessa sallitaan eutanasia?

Eivätkä nykyään useimmat ihmiset kirkon omienkin tutkimuksien mukaan noista muinaisista uskomuksista ja opeista mitään välitä eivätkä niitä kannata. Joten miksi meidän pitäisi eutanasia-asiassa välittää tuollaisten vanhakantaisten kristittyjen vastaväitteistä?

Sitä paitsi on niitäkin kristittyjä, jotka eivät tuomitse eutanasiaa eivätkä pidä sitä vääränä, ainakaan tietyt ehdot täyttävillä ihmisillä.

Perisynti ei ole Raamatussa

Mikä on perisynti? Alkuperäinen synti eli perisynti on Augustinuksen kristillinen oppi, joka sanoo, että jokainen ihminen syntyy syntisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat syntyneet sisäänrakennetulla halulla tehdä pahoja asioita ja olla tottelemattomia Jumalalle. Se on tärkeä oppi roomalaiskatolisessa kirkossa.

Vaikka ihmiselämän olosuhteet – kärsiminen, kuolema ja yleismaailmallinen taipumus tehdä syntiä – on kerrottu 1. Mooseksen kirjan kertomuksissa Adamin lankeemuksesta, ei heprealainen Raamattu sano mitään synnin periytymisestä tai siirtymisestä jollain mystisellä tavalla koko ihmislajiin. Eli siitä, että kun vauva hedelmöittyy ja syntyy, hän jotenkin perii syntisyyden vanhemmiltaan.

Juutalaiset rabbit eivät myöskään ole yleensä lainkaan löytäneet Raamatustaan perisyntioppia, eivätkä he ole siihen uskoneet. Ensimmäiset juutalaiset kirjoitukset, joissa keskusteltiin Aadamin ja Eevan ensimmäisestä synnistä, olivat varhaisia juutalaisia tekstejä toisen temppelin kaudella. Näissä kirjoituksissa ei ole käsitystä siitä, että synti on luontainen yksilölle tai että se välittyy hedelmöittymisessä vanhemmilta lapsille.

Sen sijaan Aadamia pidetään suurelta osin sankarillisena hahmona ja ensimmäisenä patriarkkana. Näkemyksissä synnin alkamisesta kiinnitetään enemmän huomiota Kainin tarinoihin tai mainintoihin Jumalan pojista 1. Moos. 6 luvussa. Perisyntiopin puuttumisesta huolimatta 1. vuosisadalle tultaessa joukossa juutalaisia tekstejä käsitellään Adamin ja Eevan rooleja ja Eevaa ensimmäisenä synnin tekijänä.

Myös Uuden testamentin evankeliumeissa on vain vihjauksia ihmisen lankeemuksen ja yleismaailmallisen synnin käsityksestä. Opin tärkein raamatullinen perustelu löytyy apostoli Paavalin kirjoituksista ja erityisesti Roomalaiskirjeen 5: 12–19: stä, vaikeasta kohdasta, jossa Paavali luo rinnakkaisuuden Aadamin ja Kristuksen välillä. Paavali toteaa, että vaikka synti ja kuolema tulivat maailmaan Aadamin kautta, armo ja iankaikkinen elämä on tullut runsaammin Kristuksen kautta.

Mutta tuokaan varsin ylimalkainen Roomalaiskirjeen kohta ei puhu mitään synnin periytymisestä vanhemmilta heidän lapsilleen eikä kuvaile mitään mekanismia, millä se voisi edes tapahtua (hankitut ominaisuudet eivät periydy geeneissä). Sitä paitsi Augustinuksen perisyntiopin ensisijainen muotoilu perustui Roomalaiskirjeen 5:12 virheelliseen käännökseen. Paavali käyttää paljon samaa kieltä, jota on myös 4 Esrassa ja 2 Barukissa, kuten Aadamin ja kuoleman yhdistäminen. Paavali korostaa myös ihmisen henkilökohtaista vastuuta synnistään, kun hän kuvailee kuoleman hallitsevan kaikkia "koska kaikki ovat tehneet syntiä" (Roomalaisille 5:12).

Tämä oppi on jo pitkään ollut edellytys kristilliselle ymmärrykselle Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja sovituksen merkityksestä, ja kirkkoisä Augustinus julisti sitä erityisesti lännessä. Huolimatta sen merkityksestä Jeesuksen uhrin ymmärtämiselle ja motivaationa lapsikasteen harjoittamisessa joissakin kirkoissa, perisyntioppi on minimoitu merkitykseltään Euroopassa valistusajan jälkeen. 

Itse asiassa ajatusta siitä, että pelastus on välttämätöntä alkuperäisen synnin yleismaailmallisen tahran vuoksi, ei enää hyväksy monissa kristillisissä suuntauksissa ja tulkinnoissa. Erityisesti niiden kristittyjen keskuudessa, jotka pitävät kertomusta Adamista ja Eevasta vähemmän tosiasiana ja enemmän metaforina Jumalan ja ihmiskunnan suhteesta.

Monet nykyiset Raamatun tutkijat ovat kyseenalaistaneet tämän perinteisen käsityksen ihmisten ja synnin alkuperästä, muun muassa James Barr, Claus Westermann ja Peter Enns.

Moderneilla tutkijoilla on yksimielisyys, että Eedenin kertomus on myytti, jonka tarkoituksena on sanoa jotain ihmiskunnasta yleensä, eikä sen ole tarkoitus olla historiallinen kertomus jostain kirjaimellisesti tapahtuneesta asiasta.

On siis todettava, että roomalaiskatolisuudessa ja eräissä muissa tunnustuskunnissa esiintyvä perisyntioppi on ilman päteviä raamatullisia perusteita, eivätkä kyseisen opin puolustukseksi tarjotut tekstit Raamatussa todellisuudessa puhu mitään perisyntiopista. Ei myöskään esimerkiksi Psalmi 51, jossa idea on, että Psalmin kirjoittajan oma syntymä perustui haureuteen eli siihen syntiin, että hänen äitinsä oli tehnyt aviorikoksen. Puhe ei ole mistään synnin periytymisestä lapselle hedelmöityksessä.

Yrittäjän päivä 

Tänään on yrittäjän päivä ja kyllä yrittäjät päivänsä ansaitsevat. Jos ei ole yrityksiä, ei ole työpaikkoja, eikä yhteiskunta saa verotuloja, joilla kustannetaan ne julkiset palvelut ja tulonsiirrot. 

Tarvitaan sen tähden yritysystävällistä politiikkaa suotuisien puitteiden luomiseksi yritystoiminnalle ja yrityksien menestymiselle, että ne voivat työllistää, investoida ja tehdä tuotekehitystyötäkin.

Vasemmisto ja vihreätkin ovat kyllä vaatimassa kärkkäästi, että mitään ei saa leikata ja he visioivat rahallisista korotuksista sinne ja tuonne milloin mihinkin kohtaan valtion budjettia, mutta heitä ei tunnu kiinnostavan se, mistä ne rahat oikein otetaan. 

Jo nykyisen hallituksen, kuten seuraavienkin hallituksien, pitäisi kuitenkin keskittyä ensin tuottamaan se kakku, jotta voisi löytyä jotain jaettavaa. Eli pitää keskittyä talouskasvun aikaansaamiseen (tosin valtion keinot siihen ovat rajallisia) ja työllisyyden parantamiseen. Ellei työllisyysaste nouse aidosti ja runsaasti ja jos talous ei kasva, on koko tämän nykyisen hyvinvointivaltion rahoitusperusta nopeasti murenemassa ja luhistumassa. Ei näin voi jatkua enää kauan.

Ja jos valtion ja kuntien talouden perusta murenee, se vaikuttaa kaikkeen. Ei ole varaa poliisien määrän lisäämiseen, tieverkoston kunnossapito rapautuu, ei voida tarjota nykyisiä terveydenhoidon palveluita, saati nykyisenlaisia sosiaalisia tulonsiirtoja.

Joskus vasemmistoliitossakin näitä asioita tajuttiin paremmin. Muuan vasemmistoliiton kansanedustaja aikoinaan muistutti, että köyhän paras ystävä on vahva valtiontalous.

Yrittäjien menestys on meidän kaikkien etu ja elinehto taloudellisesti.

Kuolema

Kuolema - tuo eläville suuri tuntematon, mutta jonka jokainen kohtaa vuorollaan, tavalla tai toisella.

Useissa ellei kaikissa uskonnoissa ja ainakin joissakin filosofioissa on ajatuksia, käsityksiä ja opetuksia siitä, mitä kuolemassa ja sen jälkeen tapahtuu. Jos mietin omalla kohdalla, että mikä käsitys kuoleman jälkeisestä tilasta olisi epämieluisin niin olen aina kammoksunut Intian uskontojen oppeja jälleensyntymisestä ja sielunvaelluksesta (joita pitäisi kokea useita kertoja). 

Toisaalta filosofi Epikuros opetti simppeliä käsitystä kuolemasta: "kun minä olen, ei kuolemaa ole. Kun kuolema on, ei minua ole".

Eniten minuun vetoaa Raamatun Vanhan testamentin käsitykset ja kuvaukset kuolleiden tilasta: päälinja on, että kuolemassa ihmiset - olkoot hurskaita tai pahoja - kuolevat kokonaan eikä ole mitään sen enempää taivaan autuutta kuin helvetin kauhuja. Mihin ihminen kaatuu, siihen hän maatuu eikä mitään sen jälkeen tapahdu kuolleille. Vain jokin varjomainen mistään tietämätön olemassaolon jäänne tuonelassa eli kuolleiden valtakunnassa (tuonela on välillä yksinkertaisesti vain hauta).

Vasta Vanhan testamentin nuoremmissa traditioissa teologia kuolemasta muuttuu. Mukaan tulee odotus aikojen lopulla tapahtuvasta kuolleiden ylösnousemuksesta (joko vain Herran omille tai viimein koko ihmiskunnalle) ja jumalattomia kohtaavasta rangaistuksesta sekä hurskaiden ikuisesta elämästä.

Mutta vanhemmassa VT:n kuolemaa koskevassa teologiassa on hämmästyttävän realistinen ja modernin tieteellisen ajattelunkin mukainen käsitys kuolemasta ja kuolleiden tilasta. Kun tieteessä ei ole voitu todentaa minkään kuolemattoman, kehosta erillisen sielun olemassaoloa. Onhan niitä NDE (lähellä kuolemaa) -kokemuksia, mutta niissä ollaan siis nimenomaan lähellä kuolemaa, eikä olla esim. viikon kuolleita ja sitten palattaisiin takaisin elämään jostain taivaasta tai helvetistä.

Kyseiset NDE-kokemukset eivät siis ole mikään kiistaton tai edes kovin hyvä todiste siitä, että kuoleman jälkeen olisi jokin tietoinen ikuinen elämä sieluille jossain tuonpuoleisuudessa. Kokijoiden kokemukset väitetystä kuolleiden tilasta ovat keskenään ristiriidassa ja ne ovat ristiriidassa myös mm. Raamatun kanssa.

Agnostisismi ja Raamattu

Jos agnostisismia (ei tietoa jumalallis-uskonnollisista asioista, kuten jumaluuden olemassaolosta) tarkastellaan Raamatusta käsin niin agnostisismi vaikuttaa varsin ongelmalliselta positiolta. Raamatun perusteella voidaan löytää jotain pientä tukea jopa agnostisismille, mutta yleisesti ottaen Raamatun valtavirta on vastoin agnostisismia.

Saarnaajan kirjan luvussa 3 löytyy kohta, joka on agnostistisen ajattelun mukainen. Jakeessa 21 Saarnaaja kysyy, että kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan (kuolemassa). Mutta Saarnaajan kirjankin kokonaisuudessa tuo agnostistinen häivähdys ei ole lopullinen vastaus, eikä Saarnaaja jää siihen kyselyynsä. Saman kirjan luvussa 12 jakeessa 7 kirjoittaja tietää jo vastauksen luvun 3 kysymykseensä: kuolemassa henki palaa takaisin Jumalan luokse ja tomu palaa takaisin maahan, josta se on tullut eli siis ihmisen ruumis.

Raamatun uskonto (judeo-kristillinen teismi eli jumalausko) on lähtökohtaisesti ilmoitususkonto, jossa nimenomaan tiedetään, että Jumala on olemassa ja todellinen ja että hän vaikuttaa asioihin maailmassa. Jo Vanhan testamentin alussa todetaan, että alussa Jumala loi taivaan ja maan. Ja tämä asiantila otetaan annettuna selviönä, jota ei edes tarvitse lähteä mitenkään todistelemaan kenellekään. 

Jumala on profeettojensa ja apostoliensa kautta ilmoittanut itsensä, tahtonsa, lakinsa, pelastuksen tien sekä nimenomaan ilmoitustietoa niin kaiken alusta kuin aikojen lopusta ja tulevan uuden maailman elämästä ja olosuhteista. Eivät Raamatun kirjoittajat jääneet agnostistisesti arvailemaan, että mitähän Jumala mahdollisesti tahtoo tai mitä hän ehkä on tehnyt ja tulee tekemään. Eivätkä he väittäneet, että me emme voi tietää mitään varmaa Jumalasta ja tähän ilmoitususkontoon liittyvistä opeista ja asioista. Raamatun kirjoittajille oli täysin selvää ja varmaa, että Jumala on olemassa ja että hän on puhunut ihmisille.

Agnostistinen käsitys, että totuutta ei voida tietää uskonnollis-metafyysisistä asioista on vastoin mm. Jeesuksen sanoja Joh.8:32 "te tulette tuntemaan totuuden". Ja Joh.16:13 sanoo, että Totuuden Henki johtaa apostolit tuntemaan koko totuuden, eikä siis vain jotain epävarmoja arvailuja, joista ei voida tietää mitään sen enempää. 

Joh.19:37-38 Jeesus ja Pontius Pilatus keskustelevat ja Pilatus osoittautuu agnostikoksi kysyen, että mikä on totuus? Mutta Jeesus oli juuri sanonut, että sitä varten hän oli syntynyt ja maailmaan tullut, että hän todistaisi totuudesta.

Apostolisissa kirjeissäkin apostolit korostavat, että kristityt tietävät ja tuntevat Jumalan, Kristuksen ja oikean puhtaan opin ja sen, mitä Jumala on heille lahjoittanut Kristuksessa.

Lopuksi voidaan mainita, että kolmannessakin abrahamilaisessa uskonnossa, islamissa, agnostisismi on harhaoppia ja väärää ajattelua.

Windows 11:n ominaisuuksia

Windows 11 on nyt saatavana Windows Insider-kanavan käyttäjille, ja se tulee kuluttajien saataville myöhemmin tänä vuonna. Windows 11 sisältää useita uusia ominaisuuksia ja parannuksia.

Uusi aloitusvalikko

Windows 11:ssä on keskitetty Käynnistä-valikko ja tehtäväpalkki, samanlainen kuin Windows 10X:ssa.

Käynnistä-valikossa ei ole perinteisiä live-ruutuja. Sen mukana tulee uusi käyttöliittymä, joka käyttää staattisia kuvakkeita Microsoft Store -sovelluksissa, Microsoft Edge -selaimessa ajettavissa Progressive Web -sovelluksissa ja muissa ohjelmissa, kuten Windows 10X ja ChromeOS -käyttöjärjestelmissä on.

Aloitusvalikko sisältää oletuksena kiinnitetyt sovellukset ja palvelut, kuten Laskin, Microsoft Edge ja Asetukset. Kuten Windows 10, Windows 11:n Käynnistä-valikko näyttää vain sovellukset ja verkkosivustot. Käyttäjät eivät kuitenkaan pysty ryhmittelemään sovelluksia luomalla kansioita. Se ominaisuus tarjotaan Windows 10:n live-ruuturajapinnassa tällä hetkellä.

Voit silti napsauttaa hiiren kakkospainikkeella mitä tahansa kuvaketta päästäksesi sovelluksen asetuksiin ja kiinnittämällä sen tehtäväpalkkiin.

Voit aina palauttaa vasemmalle tasatun tehtäväpalkin ja vaihtaa kolmen eri koon välillä - pienen, keskikokoisen ja suuren. Pieni koko on tarkoitettu tietokoneille, joissa on hiiren tuki, ja keskikoko tai suuri koko näyttää olevan erittäin kosketusystävällinen.

Tällä hetkellä käyttäjien on muutettava rekisteriä muuttaakseen tehtäväpalkin kokoa. On todennäköistä, että tehtäväpalkin mukautusvaihtoehtoja tarjotaan Windows 11:n asetusten kautta vaihtaaksesi Windows-tehtäväpalkin eri kokojen välillä.

Tarjolla on sama moderni Asetukset-sovellus, jota voidaan käyttää Käynnistä-valikon mukauttamiseen lisäpikanäppäimillä. Voit käyttää sitä myös toimintakeskuksen, työpöydän taustakuvan, järjestelmän korostuksen mukauttamiseen ja tehtäväpalkin läpinäkyvyyden käyttöönottoon.

Joitakin Windows-ominaisuuksia ylläpidetään nyt tavallisten Windows-päivitysten ulkopuolella käyttämällä kokemuspaketteja.

Resurssienhallinta uudistuu myös

Windows 11: ssä on edelleen sama Resurssienhallinta, mutta se saa joitain kaivattuja parannuksia. Esimerkiksi Resurssienhallinta  käyttää nyt uusia kuvakkeita, pyöristettyjä kulmia ja tumman tilan parannuksia.

Microsoft on optimoinut Resurssienhallinan käyttöliittymän sekä hiiren että kosketuksen käyttäjille. Koska Windows 11 ei sisällä tabletti-tilaa, nämä muutokset auttavat käyttäjiä kosketusnäytössä, jotta he voivat helposti nimetä, valita tai poistaa tiedostoja.

Tällä hetkellä näyttää siltä, ​​että taulutietokokemus on oletusarvoisesti käytössä, mutta käyttäjät voivat aina siirtyä takaisin vanhaan asetteluun määrittämällä "Kansion asetukset" Resurssienhallinnassa.

Kuten mainittiin, Resurssienhallinta -käyttöliittymä ei muutu dramaattisesti, mutta Microsoft korvaa Windows 8 -kauden nauhatyökalurivin uudella ylävalikolla nimeltä "komentopalkki", jonka avulla voit nopeasti käyttää yleisesti käytettyjä toimintoja, kuten jakamista, poistamista, uudelleennimeämistä jne.

Lisäksi siellä on joitain laadullisia parannuksia. Esimerkiksi OneDrive-tiedostojen Pura kaikki -vaihtoehto otetaan käyttöön. Tämä vaihtoehto näkyy, kun napsautat hiiren kakkospainikkeella pakattua OneDrive-tiedostoa, joka oli asetettu vain verkkoon. 

Uusi napsautuskokemus

Windows 11:n avulla Microsoft antaa käyttäjille mahdollisuuden käyttää neljää ennalta määritettyä napsautusasettelua viemällä hiiren kohdistin maksimointipainikkeen päälle. Kun viet hiiren kohdistimen päälle, uusi ruutu, jossa on napsautusasettelu, tulee näyttöön.

Windows 11: ssä on tällä hetkellä neljä valmiiksi määritettyä napsautusasettelua:

1. Kaksi yhtä suurta vierekkäistä ikkunaa.

2. Kaksi vierekkäistä ikkunaa, mutta vasemmassa ikkunassa on enemmän tilaa.

3. Suuri vasen ikkuna ja sovellukset ovat pystysuoraan pinottuja ikkunoita oikealla.

4. Sovellukset jaetaan tasan neljään eri ikkunaan. 

Windowsin widgetit

Microsoft esittelee Windows-widgetit, jotka näyttävät olevan Windows 10:n uutisten ja kiinnostuksen kohteiden seuraaja.

Uutis- ja kiinnostuksen aiheiden tapaan Windows-widgetit toimivat tekoälyn ja Microsoftin uutissyötteen avulla. Se käyttää selaustoimintojasi ja sijaintiasi mukautetun uutiskokemuksen ottamiseksi käyttöön työpöydälläsi. Siinä on myös sää-widget.

Tällä hetkellä Microsoft työskentelee Viihde-, Esports-, Sää-, Tehtävät-widgettien ja monen muunkin widgetin parissa.

Virtuaaliset työpöydät

Microsoft suunnittelee virtuaalisten työpöytien näytön uudelleen toteuttamalla muutaman kaivatun moniajo-parannuksen. Uuden suunnittelun lisäksi Microsoft esittelee kolme uutta ominaisuutta:

- kyvyn muuttaa kunkin virtuaalisen työpöydän sijaintia

- kaikkien virtuaalisten työpöytiesi taustojen muokkaus

- tuki moninäyttöasetuksille.

Tehtävänäkymä

Voit järjestää virtuaaliset työpöydät uudelleen seuraavasti:

- Luo useita uusia virtuaalisia työpöytiä.

- Vedä ja pudota virtuaalinen työpöytä toiseen paikkaan.

 - Napsauta hiiren kakkospainikkeella virtuaalisen työpöydän pikkukuvaa tehtävänäkymässä ja valitse pikavalikosta ”Siirrä vasemmalle” tai “Siirrä oikealle”. Tämä muuttaa kaikkien virtuaalisten työpöytien järjestystä.

Jos haluat muuttaa virtuaalisten työasemien taustaa, toimi seuraavasti:

- Avaa Asetukset> Mukauttaminen> Tausta.

- Napsauta hiiren kakkospainikkeella taustaa ja käytä sitä tietyssä virtuaalisessa työpöydässä.

- Kun olet valinnut taustan, muutokset tulevat voimaan välittömästi, ja näet uuden taustasi, kun vaihdat virtuaaliselle työpöydälle.

Uusi leikepöytä

Leikepöydän historianhallinta (Win + V) on muotoiltu pyöristetyillä kulmilla ja muutamalla uudella ominaisuudella, mukaan lukien uusi tapa lisätä emojeja ja GIF-kuvia.

Windows emoji

Näiden muutosten lisäksi Microsoft on ottanut käyttöön uuden "Liitä pelkkänä tekstinä" -vaihtoehdon kiinnittämisen ja poistamisen rinnalle. Tämän avulla voit liittää leikepöydän tekstisisällön ilman sen alkuperäistä muotoilua (fontti, väri, koko jne.).

Parannettu näytönohjainten hallinta

Microsoft antaa käyttäjille paremman hallinnan useista näytönohjaimista, kun he käyttävät sovelluksia Windowsissa.

Laitteissa, joissa on kaksi näytönohjainta, Windows käyttää integroitua yhtä virransäästö näytönohjaimena ja erillistä näytönohjainta tehokkaana näytönohjaimena. Tämä asetus määritetään automaattisesti laitteesi perusteella.

Voit myös siirtyä Grafiikka-asetuksiin kohdassa Asetukset> Näyttö> Grafiikka-asetukset ja määrittää, pitäisikö sovelluksen käyttää korkean suorituskyvyn vai virtaa säästävää näytönohjainta.

Windows 11:n julkaisupäivä

Nykyisten tietojen mukaan Microsoft aikoo julkaista Windows 11:n tällä hetkellä lokakuussa 2021. Windows 11:n laajemman käyttöönoton odotetaan kuitenkin alkavan vasta vuoden 2022 alussa.

Windows 10:n käyttäjille päivitys uuteen Windowsiin on ilmainen ja sitä tullaan tarjoamaan heille Windows Updaten kautta aikanaan.

Windows 11:n päivitysväli tulee olemaan yksi ominaisuuspäivitys vuodessa, toisin kuin Windows 10:ssa, jolle Microsoft julkaisee laajan ominaisuuspäivityksen puolen vuoden välein.

Tässä artikkelissa esiteltyjen uudistuksien ja ominaisuuksien lisäksi Windows 11 sisältää toki muitakin uudistuksia.

Jumalauskon todisteista

Jumalauskoon (teismiin) liittyen voidaan tehdä tällainen erotus subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välillä kyseisen uskon perusteluiksi käytetyistä todisteista. Sanotaan, että on joku kristitty, joka kertoo, että hän on vakuuttunut Jumalan olemassaolosta ja toiminnasta maailmasta ja että hän vankasti uskoo Jumalan olevan todellinen. Kristitty voi viitata mm. omakohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiinsa, joita hän pitää todisteina itselleen Jumalan olemassaolosta. 

Tämä on täysin subjektiivista ja jos kristitty kokee, että tämä riittää hänelle ja hän noiden kokemuksiensa tähden uskoo (hänellä voi olla muitakin perusteluja uskolleen) Jumalaan niin mikäs siinä. Jos hän ei lähde mihinkään väittelyyn ateistien kanssa eikä koeta käännyttää esim. ateisteja tuohon jumalauskoonsa niin ei kristityn tarvitse alkaa todistamaan Jumalan olemassaoloa muille ihmisille. Hän saakoon rauhassa uskoa ja olla onnellinen uskossaan, mitäpä se muille ihmisille kuuluu (etenkin jos hän ei yritä kontrolloida muiden ihmisten elämää eikä vaadi ketään muita uskomaan kuten hän uskoo). 

Mutta omakohtaiset uskonnolliset kokemukset eivät ole objektiivinen todiste Jumalasta ja jos kristitty kuitenkin alkaa väitellä uskonasioista esim. ateistien kanssa niin kristityn pitäisi tarjota objektiivisia todisteita sille, että hänen Jumalansa on olemassa ja vaikuttaa asioihin maailmassa. Eli tarvitaan jotakin kättä pitempää, minkä ateistikin voi havaita ja todentaa maailmassa. Omakohtaiset kokemukset, vaikkapa rukousvastaus tai päänsisäiset näyt yms. eivät kelpaa muita ihmisiä vakuuttaviksi objektiivisiksi todisteiksi, eikä noita yksilöllisiä kokemuksia voida todentaa eikä toistaa.

Jos kristitty sitten vastaa ateistille, että "kaikki maailmassa todistaa Jumalasta ja luomisesta" ja jopa että "mikään ei todista Jumalan olemassaoloa ja luomista vastaan" (tai että "todisteita Jumalasta saa katsomalla ikkunasta ulos") niin tuollainen "argumentointi" on yhtä tyhjän kanssa ja pelkkää merkityksetöntä hokemista, joka ei todista mitään objektiivisesti. Se tosiasia, että maailmankaikkeus on olemassa - tai että ikkunasta näkyy jotakin - ei itsessään kerro yhtään mitään siitä, onko Jumala, tai mikään muukaan jumalankaltainen olento olemassa (eikä sitä, että jokin väitetty luominen olisi tapahtunut joskus).

Ei maailmankaikkkeudessa lue missään, että esimerkiksi kristityn tai muslimin tai vaikka hindulaisen jumala on luonut jotakin, eikä ole mitään objektiivisia todisteita mistään väitetyn luomisen mekanismeista ja menetelmistä. 

Kyllä saa vapaasti uskoa Jumalaan ja Raamattuunkin - tai mihin uskontoon joku sitten uskookin - mutta tarjotuissa perusteluissa ja todisteissa pitäisi olla järki mukana, sekä ymmärrys siitä, miten vakavasti otettavalta esim. ateisteista jokin perustelu / todiste kuulostaa. Typeräksi ei kannata ryhtyä uskoaan todistellessaan. 

On lisäksi hyvä huomata, että jokin uskonnollinen kokemus on voitu tulkita virheellisesti. Se on kyllä tosiasia, että jotakin on koettu, mutta kokemuksesta tehty tulkinta ei ole välttämättä todenperäinen. Tunnettuahan on, että ihminen voi kokea kaikenlaisia harha-aistimuksia ja muutenkin ihmisen vilkas mielikuvitus (tai tarkemmin sanoen ihmisen aivot kaiken kaikkiaan) voivat kehitellä kaikenlaista kokemusta ja epätavallisia ilmiöitä subjektiivisesti.

Konservatiivit ja liberaalit uskovaiset

Kansanlähetyksen Uusi Tie-lehteen liittyvä lainaus professori Jouko Talosesta tehdystä artikkelista "olemme valtavassa murroskohdassa": 

"– Paras olisi, jos raamatulliset herätysliikkeet muodostaisivat sateenvarjokirkon, joka olisi niin kuin vanha kansankirkkomme. Jokainen herätysliike saisi edustaa omaa traditiotaan. Sateenvarjolle tarvittaisiin sitten Olavi Rimpiläisen tai Simo Kivirannan tyyppinen kokoava johtaja. Tämän uuden kirkon pohja voisi olla Suomen teologinen instituutti."

Sanolsin, että on valitettavaa, jos joko konservatiivisilla kristityillä tai sitten liberaaleilla kristityillä luterilaisessa kirkossa alkaa olla olo, että jommalle kummalle ryhmälle ei sallita enää tilaa eikä uskomisen ja toimimisen oikeutta kirkon leveiden seinien sisällä. 

Ei ole hyvä, jos liberaalit koettavat savustaa perinteisesti uskovat konservatiivit ulos ja ottaa totaalisen vallan opillis-teologisissa kamppailuissa. Ja sama tietysti myös liberaalien suuntaan konservatiivien taholta. Kummallakin ryhmittymällä on kuitenkin omat heidän näkökulmastaan keskeiset, jopa luovuttamattomat teologiset korostukset ja kristillisyyden tulkinnat.

Toivon, että sekä konservatiiviset että liberaalit kristityt mahtuisivat samaan kirkkoon edelleen. Ja löytyisi jonkinlainen sovitetun erilaisuuden ratkaisu erilaisissa kiistakysymyksissä. Ja professori Talonenkin totesi, että se perinteisten kristittyjen sateenvarjokirkko ei ole helppo tie.

Henkilökohtaisesti en asemoidu 100%:sti sen enempää kirkon liberaaliin kuin konservatiiviseenkaan siipeen. Minun sisällä risteilee asia- ja tapauskohtaisesti sekä konservatiivisia että liberaaleja tulkintoja, korostuksia ja teologisia päätelmiä. Joskus tuntuu myös, että liberaalit ovat minulle liian liberaaleja ja konservatiivit liian konservatiiveja.

Sen voin kuitenkin sanoa, että omista vaikeista elämänkoettelemuksista johtuen kuluneiden parin vuoden aikana - kun kuolemisenkin mahdollisuus oli kouriintuntuva riski - teologinen ajatteluni on liikkunut enemmän konservatiiviseen suuntaan, pois kovin liberaaleista näkemyksistä ja korostuksista. Raamattuakin arvostan enemmän nykyään.

Tietoteoreettisesti luen itseni kuitenkin vielä jossain määrin agnostikoksi teismissäni. Teismi = usko henkilöityneeseen jumaluuteen. Tosin jonkinlainen vakuuttuneisuus jumalauskossani tuntuu vahvistuneen. Siltikin oman uskoni koen aika heikoksi ja pieneksi.

Raamatun perusteella on lisäksi vaikea päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että kristityn pitäisi erota kirkostaan / seurakunnastaan ja lakata käymästä jumalanpalveluksissa.

Lähinnä yllä olevaan liittyen kyseeseen tulevat eräät äärimmäiset lahkot, kuten seisemännen päivän adventismi, joka vetoaa Ilmestyskirjan näkyyn portto-Babylonista, josta käsketään lähteä ulos. Adventistit tulkitsevat, että se Babylon on koko muu kristikunta, joka on ns. luopumuksessa Raamatun totuudessa, kun taasen adventistien lahko on ainoa oikea Jumalan seurakunta, lopunajan jäännöskansa. Ja ns vilpittömät kristityt sitten eroavat kirkkokunnistansa ja liittyvät adventistien lahkoon ja omaksuvat ns. nykyisen totuuden.

Mutta tuo adventistien tulkintarakennelma on varsin heppoisella perustuksella. Alkuperäisessä historiallisessa tilanteessaan Ilmestyskirjassa värikkäästi kuvailtu Babylon tarkoittaa pakanallista Rooman keisarikuntaa, joka vainosi kristittyjä ja jossa nähtiin olevan monenlaista muutakin jumalattomuutta.

EU:n yhteinen budjetti ja talouskuri

EU:n kulisseissa etenee jo hanke euroalueen yhteisestä budjetista. Suomessa käynnistyi keskustelu EU:n velkakurista VM Annika Saarikon puheenvuorolla, jonka tosin jotkut jo heti tyrmäsivät epärealistisena.

Eurooppa-tutkimuksen keskuksen johtaja Timo Miettinen muistuttaa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n entisen pääekonomistin, Peterson Instituten kansainvälisen talouspolitiikan tutkijan Olivier Blanchardin ehdotuksesta, jonka mukaan EU:n tulisi asettaa standardeja tiukkojen sääntöjen sijaan. 

Sitaatti Uudesta Suomesta: "Ensimmäinen askel uuteen sopimukseen on sen hyväksyminen, että kaikilta mailta ei voi edellyttää samoja asioita. Toiseksi on tiedostettava se, että fiskaaliset säännöt ovat periaatteita, ne eivät voi olla tiukkoja numeerisia tavoitteita”, Jean Pisani-Ferry kommentoi ja sanoo euroalueen yhteisen budjetin olevan välttämätön.

Katson myös, että Suomen ei kannata hirttäytyä vaatimaan EU:ssa jotain tiukkaa numeerista sääntöä, kuten just 60% velkamäärää suhteessa bruttokansantuotteeseen. Aivan kuin juuri luku 60% olisi kiveen hakattu pyhä luku, jota pitää ainaisesti noudattaa, vaikka koronakriisin myötä maailma on muuttunut. 

EU;n jäsenvaltiot ovat niin erilaisia edellytyksiltään ja talouksiltaan, että jokin yksioikoinen jäykkä prosenttiluku ei sovellu millään kaikille, tai seurauksena on mm. suurta inhimillistä hätää. Eikä kansalaisten ostovoiman leikkely jättimäisillä budjettileikkauksilla ainakaan edesauta taloustaantumasta pääsemistä.

Muutenkaan VM Saarikko ei pysty vakuuttavasti perustelemaan sitä, miksi juuri se 60% on velkamäärän suhteen taso, jossa on jatkossakiń pysyttävä.

Vastuulliseen talouspolitiikkaan ja budjetteihin pitää silti toki pyrkiä EU:n jäsenvaltioissa. Eikä tätä tavoitetta mikään taho ole hylkäämässä. Selvää on sekin, että finanssipoliittisia, EU:n kasvu- ja vakaussopimukseen liittyviä sääntöjä ja käytäntöjä täytyy uudistaa, kun koronakriisistä päästään menemään eteenpäin.

Jumalalla selittäminen

Kotimaa- lehden artikkelissa kerrotaan ev-lut. kirkon arkkipiispa Luoman puhuneen seuraavasti:

"Arkkipiispa Evankeliumi­juhlassa: Jumalan olemassa­ololla ei voi selittää asioita, se on tieteen tehtävä".

"Luoman mukaan Jeesukseen uskova ja Pyhän Hengen lahjoihin turvautuva ihminen voi ottaa ongelmitta vakavasti kaikki luonnontieteen totuudet."

Tämä on ihan asiallinen kristillisen ajattelun mukainen kanta. Tiede on sitä varten, että se tutkii havaittavissa olevan maailman asioita niiden luonnollisia syitä ja selityksiä etsien. Jumala ei ole jokin ikään kuin piilomuuttuja, joka asetetaan tieteellisten yhtälöiden ja teorioiden joukkoon asioiden selitykseksi.

Jumala on osannut luoda maailmankaikkeuden siten, että se toimii alussa asetettujen lakien ja automaattisten prosessien mukaisesti (sekä sellaiseksi, että siinä kehittyy elämää, myös älyllisiä olentoja) eikä Jumalan tarvitse aktiivisesti sekaantua maailman toimintaan.

Kristilliseen kutsumukseen ei kuulu lähteminen taistelemaan tiedettä vastaan ja tuottamaan jotain kilpailevaa "vaihtoehtotiedettä". Ei sen enempää jonkin tietyn teorian kuten evoluutioteorian vastustus kuin koko tieteenkin hylkääminen. Raamattua ei ole edes Raamatun itsensäkään mukaan tarkoitettu luonnontieteen oppikirjaksi ja lähteeksi, vaan hengellisiin, sielunhoidollisiin ja eettisiin asioihin. Kertomaan miten ihminen liikutetaan taivaaseen Jumalan luokse, eikä tietolähteeksi sille, miten taivaat liikkuvat.

Jeesukseen uskova voi ja saa käyttää myös kaikkea modernin lääketieteen tarjoamaa tietoa sekä hoitokeinoja. Kristillisyyteen kuuluu myös rokotuksen ottaminen esimerkiksi koronavirusta vastaan ja vastuullinen toiminta, että ei tartuta muita ihmisiä eikä altista itseäänkään koronatartunnalle. Ei kristillisyyttä ole mikään rokotevastaisuus eli kulkutautimyönteisyys eikä mielipuolisten salaliittoteorioiden kannattaminen ja levittäminen. Toki kristitty myös saa rukoilla Jumalalta apua ja voimia sairauksien kestämiseen. Jumala sitten tahtonsa mukaan parantaa ja auttaa lääketieteen keinojen kautta.

Ei tieteen tuloksien ja kristillisen teismin välillä sinällään ole ristiriitaa - riippuu toki siitä, miten kristillinen jumalausko määritellään. Ristiriitaa on sen sijaan kristillisen teismin ja ateistien yleisesti omaksuman materialistis-naturalistisen metafysiikan välillä, ei tieteen itsensä kanssa. Eli tieteen tuloksista ja teorioista tehtyjen katsomuksellisten johtopäätöksien kanssa on sitä ristiriitaa.

Windows 11 järjestelmävaatimukset 

- prosessori: vähintään kaksiytiminen, 64-bittinen ja kellotaajuus vähintään 1 GHZ

- keskusmuistia 4 GB

- tallennustila minimissään 64 GB

Windows 11 ja TPM (Trusted Platform Module)

Microsoftin teknisissä dokumenteissa oli viime päivinä ristiriita koskien sitä, edellyttääkö Windows 11:n asennus TPM versiota 1.2 vai 2.0. Nyt Microsoft on yhtenäistänyt dokumentaatiotaan ja ristiriita on korjattu. Tietokoneessa on siten oltava nimenomaan TPM 2.0, eikä vähemmän turvallinen versio 1.2.

Tarkoituksena on tehostaa järjestelmän turvallisuutta monin eri tavoin ja ottaa käyttöön edistyksellisempiä suojaustoimintoja. Kuten esim. lujittaa Windowsiin kirjautuessa käytettävää HELLO:a (PIN-koodin salausta tietokoneessa).

Seuraavat Windows 11:n ominaisuudet edellyttävät TPM 2.0:a: suojattu käynnistys, laitteiston salaus, WD System Guard, Device Health Attestation, Windows HELLO/HELLO yrityksille, TPM Platform Crypto Provider Key Storage, SecureBIO, DRTM, vTPM Hyper-V:ssa.

Lisäksi prosessorivalmistajat Intel ja AMD ovat tehneet emolevyillä sijaitsevaa TPM -sirua vastaavat tekniikat noiden valmistajien tekemiin prosessoreihin, jotka ovat noin 5-7 vuoden ikäisiä ja uudempia. Tekniikat ovat nimeltään Intel PTT ja AMD PSP fTPM. Windows 11 hyväksyy kyseiset ratkaisut yhteensopivina TPM -sirun toiminnallisuuden toteutuksina (joten silloin ei ole tarvetta ostaa emolevyä varten erillistä TPM-sirua).

Jos TPM tai Intel PTT tai AMD PSP fTPM ei ole aktivoitu toimimaan, on käyttäjän mentävä tietokoneensa BIOS:iin ja muokattava asetuksia toimintojen aktivoimiseksi. Tai muuten Windows 11 -käyttöjärjestelmää ei voida asentaa tietokoneeseen.

BIOS:iin pääsee tietokoneen käynnistymisvaiheessa tietokoneesta riippuen painamalla näppäintä Esc, Del tai F2. TPM -asetus löytyy BIOS:sta riippuen esimerkiksi Advanced tai Security -valikoista.

Yhteensopivista prosessoreista lisätietoa

Microsoft tiedottaa, että Windows 11 tukee ainoastaan Intelin 8. sukupolven prosessoreita (Kaby Lake) ja sitä uudempia Intelin prosessorisukupolvia (sekä uudempia AMD:n suorittimia). Esimerkiksi prosessori Intel® Core™ i7-8665U on yhteensopiva Windows 11:n kanssa. Intelin 8. sukupolven prosessorit on valmistettu 2017-2018, joten sitä vanhemmissa tietokoneissa ei Windows 11:n asennus onnistu.

Kuitenkin jälkeenpäin Microsoft on ilmoittanut, että he voivat tulevaisuudessa tehdä mahdolliseksi Windows 11:n asentamisen myös tietokoneille, joissa on Intelin 7. sukupolven prosessori.

Microsoft-tili

Windows 11 edellyttää lisäksi myös Microsoft-tiliä, toisin kuin Windows 10. Microsoft-tilin voi luoda MS:n Outlook-sähköpostipalvelussa ja se on maksutonta. Joissakin tietokoneen käyttäjissä tämä vaatimus voi herättää närää, mutta Microsoft-tilin tekeminen ei ole iso tehtävä.

Yhteensopivuuden tarkastaminen tietokoneessa

Lataa ja asenna Microsoftin Tietokoneen kuntotarkistus -sovellus ja aja se tietokoneessasi niin saat heti tietää onko sinun pöytäkone tai kannettava tietokone yhteensopiva Windows 11:n kanssa.

Konservatiiviuskovien sananvapausyhdistyksestä

Maahamme on perustettu uusi järjestö Sanan- ja uskonnonvapaus ry, joka kertoo tarkoituksensa olevan sanan- ja uskonnonvapauden toteutumisen edistäminen Suomessa sekä sanan- ja uskonnonvapauden toteutumisen valvominen maassamme. Järjestö korostaa vapautta ilmaista ja harjoittaa julkisesti Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa ja vakaumusta. Järjestön hallituksessa istuu jäseniä monista kristillisistä tunnustuskunnista ja herätysliikkeistä.

Yhdistys aikoo työskennellä sen puolesta, että sanan- ja uskonnonvapauden käyttämisestä ei seuraisi yhteiskunnallisia rangaistuksia. Yhdistyksestä kerrotaan myös, että he voisivat ajaa vaikka kohupappi Kai Sadinmaan oikeuksia.

On ollut ikävä seurata somekeskusteluja tästä uudesta yhdistyksestä. Moni leimaa kärkkäästi yhdistyksen jäsenineen porukaksi, joka haluaa vain itselleen oikeuksia - jopa erivapauksia - ja tavoittelee vapautta puhua "vihapuheita" viimeiseen asti joutumatta rikosseuraamuksiin.

Lisäksi somekeskusteluihin liitetään homoviha / homofobia ja tavoite syrjiä seksuaalivähemmistöjä tämän yhdistyksen agendaksi. Ja kaikkea muuta yhtä "ihanaa", vaikka yhdistys on vasta ehditty perustaa eikä kukaan tiedä etukäteen, millaiseksi yhdistyksen toiminta oikeasti muodostuu.

Keskusteluissa kuvastuu erinomaisesti juuri tämä polarisaatio: konservatiiviuskovat tuomitaan kevein perustein vihapuhujiksi, suvaitsemattomiksi ja homoja syrjiviksi / "homofobisiksi". Ja sitten on toisessa päässä se liberaali porukka, joka katsoo juuri heillä olevan oikeat arvot ja ajattelutavat ja he itse eivät tietenkään harrasta vihapuhetta eivätkä syrji ketään. Mitä nyt sitten he toki siinä sivussa tuomitsevat ja halveksivat konservatiivikristittyjä ja arvostelevat / haukkuvat perinteistä, konservatiivista seksuaalietiikkaa kannattavia kristittyjä.

On kuitenkin kovin merkillistä, että yhteiskunnassa vain yksi tietty joukko ja tällä hetkellä vallalla oleva poliittinen suuntaus omii oikeudekseen määrittää mikä on ainoa oikea sallittu ajattelutapa ja ainot oikeat arvot. Sekä julistaa kaiken toisinajattelun vihapuheeksi haluten oikeusjärjestelmän avulla tukkia suut toisella tavalla uskovilta ja ajattelevilta - kuten konservatiivikristityiltä (tuo liberaali suvaitsevaisto vaikuttaa silti olevan kumman hiljaa konservatiivisten muslimien suuntaan ja sen suhteen mitä muslimit ajattelevat esimerkiksi homoista - kaksoisstandardit?).

Eikö demokratiaan kuulu oikeus olla eri mieltä ja ajatella vapaasti ja kannattaa niitä arvoja ja uskomusjoukkoja, joita itse kukin pitää oikeina ja hyvinä sekä ilmaista oman mielipiteensä? Ilman, että joutuu pelkäämään vankilaan päätymistä jostain ajatuksesta ja mielipiteestä tai uskomuksesta. Eikö demokratiassa pidä sietää myös toisinajattelijoita ja oppositiota huutamatta avukseen poliisia ja yleistä syyttäjää jos joku ajatus ei miellytä, vaikka itse olisikin eri mieltä ja omat arvot olisivat toisenlaiset - minusta kyllä pitäisi.

Onko liberaalien ja suvaitsevaiston hipiä niin herkkää, että he sietävät kuulla vain omaa ajatteluaan? Tuohan on totalitarismia ja käsittämätöntä mielensäpahoittamista ja vihaa niitä toisinajattelijoita kohtaan, kaikkea muuta kuin suvaitsevaista toimintaa. Ja tähtäimessä ovat aina vaan perinteiset kristityt. Muslimeista ei tietenkään suvaitsevaisto halua sanoa mitään kriittistä.

Onkin osuvasti sanottu eräässä somekommentissa aiheesta: "Aborttia tai homoliittoa kannattava ei ole yhtään sallivampi kuin konservatiivi. Hän vain priorisoi eri oikeuksia." Niinpä. Noille henkilöille abortin saamisen mahdollisimman suuri vapaus ja ne homoliitot ovat kaikki kaikessa ja ykkösasioita, ja kaikki niiden arvostelu on vain suvaitsematonta vihapuhetta heidän mielestään.

Konservatiiviuskoville puolestaan ei vain äidin oikeudet, vaan myös syntymättömän lapsen oikeudet, samoin kuin lapsen oikeus niin isään kuin äitiin ovat keskeisiä arvoja noissa asioissa.

Tietenkin kaikkien osapuolien pitää katsoa, miten sanan- ja uskonnonvapauttaan harjoittavat eli ei pidä lähteä loukkaamaan eikä uhkailemaan väkivallalla ja vainolla ketään - eikä asettamaan muita ihmisryhmiä huonompaan asemaan eli syrjiä heitä. Ei uskonnon eikä poliittisen aatteen nimissä.

Päivi Räsästäkään ei muuten ole vielä tuomittu oikeudessa yhtään mistään, hänen asiaansa vasta tutkitaan. Kieltämättä Räsäsen kirjoituksissa ja puheissa on erinäisiä outouksia ja kyseenalaista tieteeseenkin vetoamista, mikä ei edes sisälly kristilliseen uskoon ja joista seikoista Raamattukaan ei puhu mitään. Niinpä Räsäsen julkaisuissa ja puheissa on sellaista sisältöä, jonka asettaminen uskonnonvapauden ja uskonnon harjoittamisen suojan alle vaikuttaa ongelmalliselta. Pitääkö Räsänen silti kuvainnollisesti ristiinnaulita ja lähettää vankilaan noiden ajatuksiensa takia?

Harhaoppista karta vai kartatko?

Luterilaisessa kansankirkossa ja etenkin siellä olevien liberaalien porukoissa ei haluta puhua harhaoppisuudesta eikä kenenkään tietyn henkilön tai suuntauksen harhaoppisuudesta varsinkaan. Nykyään puhutaan noissa piireissä, että väitteet jonkun tai joidenkin harhaoppisuudesta ovat "ulossulkevaa ja rajaavaa puhetta". Eli kaikki käy, kuka tahansa vain väittää olevansa kristitty on sitten kristitty ja kukin tulee uskollaan autuaaksi siten kuin hyväksi näkee?

Mutta mitä Raamattu opettaa harhaopeista ja harhaoppisista sekä eksytyksistä? Paljonkin ja varsin eri tavalla kuin mitä liberaalit uskovaisiksi itseään kutsuvat kansankirkolliset puhuvat. 

Raamatussa Kristus ja hänen apostolinsa puhuvat monesti harhaopeista, vääristä opettajista, vääristä messiaista, antikristuksista ja eksytyksistä. Kristus käski varomaan ja kavahtamaan vääriä opettajia ja messiaaksi tekeytyviä eksyttäjiä ja sanoi, että katsokaa, ettei teitä eksytetä. Kirjeessä Titukselle kehotetaan karttamaan harhaoppisia ihmisiä, kun heitä on varoitettu harhoistansa kerran tai kahdesti (Tit. 3:10-11).

Toinen Johanneksen kirje opettaa vakavasti, että se, joka ei pysy Kristuksen opissa, vaan tuo siihen jotain lisää, on ilman Jumalaa. Johannes jatkaa, että jos joku ei opeta tällä tavoin eli oikean apostolisen Kristuksen opin mukaisesti, häntä ei tule ottaa kotiin eikä edes tervehtiä häntä (2 Joh.1:9-11).

Ja pyhä Paavali julistaa kirjeessään galatalaisille kirotuiksi kaikki, olkoot vaikka enkeleitä, jotka opettavat jotain toisenlaista evankeliumia kuin mitä Paavali opetti (Gal.1:6-9). On vain yksi oikea evankeliumi eikä toisenlaisia evankeliumeita pidä suvaita ja levittää kirkossa.

Eli noistakin esimerkeistä (ja muusta aiheeseen liittyvästä Raamatun opetuksesta) jo näemme, että Raamatun selvien opetuksien mukaisesti on tosiasia, että

1. on olemassa harhaoppisia, eksyttäjiä, vääriä opettajia ja valekristittyjä

2. jos joku tuo jotain lisää Kristukseen puhtaaseen oppiin, hänellä ei ole Jumalaa

3. harhaoppisia pitää karttaa, kun heitä on ojennettu ja harhaoppisuuteen liittyy Raamatun mukaan yleisesti huono elämä, joka poikkeaa Kristuksen ja apostolien antamista elämänohjeista

4. seurakunnan ja sen paimenten ei pidä suosia, sallia eikä suvaita seurakunnasssa vääriä oppeja, harhaoppeja, eksytyksiä eikä niiden levittäjiä

5. raamatullinen kristinusko on hyvin opillinen uskonto ja siinä korostetaan totuutta ja totuuden rakastamista. Pelkkä rakkaus ei siten Raamatun mukaan riitä, vaan totuutta on noudatettava rakkaudessa ja totuudessa sitä rakkautta. Totuus ja rakkaus ovat yhdessä ja tasapainossa keskenään. Rakkaus ei tarkoita myöskään synnin ja eksytyksien hyväksymistä ja suvaitsemista, "ettei kuulosta ulossulkevalta puheelta"

6. harhaopit ja väärät evankeliumit riistävät ihmisiltä totuuden ja pelastuksen mahdollisuuden ja antavat Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesuksesta vääränlaista opetusta

7. ei kuka tahansa kristityksi itseään sanallisesti väittävä ole aito Jeesuksen seuraaja ja opetuslapsi, vaan heidän hedelmistään te heidät tunnette, kuten myös valeprofeetat ja harhaoppien levittäjät

8. ei mikä vaan kristilliseksi väitetty puhe ja opetus ole totuutta eikä Raamatun mukaista oikaa oppia, eikä väärä oppi ja vääristelty evankeliumi ketään pelasta. Ei Jumala ole muuttunut kuten ei Jeesuskaan 2000 vuoden aikana

9. ei Kristuksen ja hänen apostoliensa huoli ollut se, että jollekulle harhaopettajalle ja valemessiaalle tulee paha mieli, kun häntä nuhdellaan harhaopin kannattamisesta ja julistamisesta (hänen omaksi parhaaksensa). Eikä idea ollut suvaita kaikkea mahdollista ja mahdotonta, ettei vaan kristillisen seurakunnan puhe kuulosta "rajaavalta ja ulossulkevalta"

10. kuitenkaan ei kaikki opissa erehtyminen - etenkin tietämättömyydestä johtuva - ole uskossa erehtymistä eikä pelastuskysymys (nestoriolaisuus eräänä esimerkkinä).

Voidaankin siis kysyä nykyisiltä uskoviksi itseään kutsuvilta, että mitä kaikkea muuta voimme jättää huomiotta ja vesittää Raamatun opetuksista kristillisessä kirkossa? Eihän nykyään saisi kenellekään sanoa, että jokin asia tai teko on syntiä ja pitäisi jopa myöntää, että kaikki pääsevät taivaaseen - peruskamaa on jo se, että "jokainen tulee omalla uskollaan, millä tahansa uskolla, autuaaksi". Eikö tuo ole juuri sitä yhdenlaista väärää evankeliumia.

Kristuksen kirkon tulee julistaa kokonaista Jumalan sanaa, niin lakia kuin evankeliumia, ja Raamatun koko totuutta ottaen esikuvan Jeesuksesta ja hänen pyhistä apostoleistaan. Synti on opetettava synniksi ja armo armoksi - mitä virkaa on koko Jumalan armolla, jos mikään ei ole syntiä eikä Jumala tuomitse koskaan ketään?

Kritiikkiä mobiilimaksamisesta

Nykyään useampi ihminen maksaa maksujansa älypuhelimella. He ovat asentaneet puhelimeensa mobiilivisakortin eli Visan mobiilisovelluksen, jota he sitten hiplaavat kauppojen maksupäätteiden ääressä.

Mutta ovatko he ja noiden mobiilimaksusovelluksien tyrkyttäjät ajatelleet asiaa nenäänsä pitemmälle. On näet paljonkin tietoa ja esimerkkejä siitä, että noihin mobiilimaksuihin ja älypuhelimeen tallennettuihin luottokortti- ja pankkitietoihin liittyy vakavia tietoturvavaaroja. Kuten kaikkeen mobiiliin ja internetiin liitettyyn.

Kyberrikolliset haittaohjelmineen pääsevät varastamaan ja kaappaamaan älypuhelimiin tallennetut luottokortin tiedot - on myös pankkitroijalaisia - ja siten helposti tyhjentämään pankkitilit. 

Etenkin Android-älypuhelimet voivat saada helposti ja monella tavalla haittaohjelmia kuten pankkitroijalaisia (troijalainen = harmittomaksi ja hyödylliseksi naamioitunut haittaohjelma). Eikä käyttäjä nykyään edes välttämättä huomaa, että puhelimeen on päässyt iskemään hienostunut, itsensä piilottava haittaohjelma vakoilemaan ja varastamaan tietoja, kuten salasanoja ja pankkikorttien tietoja. 

Kunnes käyttäjä näkeekin, että pankkitililtä on varastettu paljon rahaa, jopa koko tili tyhjennetty. Ja hänen onlinepalvelunsa hakkeroitu, kun salasanat on kaapattu kyberrikollisille. Huomautan myös, että on täysin järjetöntä ja vaarallista tallentaa salasanat selaimeen puhelimessa sekä tietokoneessa - jos selain kaapataan ja haittaohjelma iskee siihen niin sinne menivät rikollisille kaikki salasanat.

Minä en ainakaan missään tapauksessa ala asentelemaan jotain mobiilia digitaalista Visa-korttia enkä käytä puhelinta maksuvälineenä. Sivumennen sanoen en koskaan anna ulkomaalaisille netin kauppapaikoille ja ties mille sivustoille oman Visa-korttini tietoja, kun on lukuisia tapauksia, että nuo kauppapaikat on hakkeroitu ja saastutettu luottokorttien tiedot varastavilla haittakoodeilla (etenkin kun niiden kauppapaikkojen ohjelmistot ovat olleet päivittämättömiä ja rikolliset ovat käyttäneet hyväksi tietoturva-aukkoja).

Käteinen raha on edelleen turvallisin ja anonyymein maksutapa

Sitä paitsi noista digitaalisista maksuista jää jäljet ja tiedot talteen ja kuka tietää mihin kaikkeen niitäkin tietoja käytetään. Käteinen raha on anonyymi eikä siitä tallennu käyttäjästään tietoa.

Suosittelen lukemaan myös kansanedustaja Ritva Elomaan (PS.) artikkelin, jossa hän varoitti käteisen rahan alasajosta ja esitteli siihen liittyviä monia uhkia.

Käteisellä rahalla kun maksaa niin silloin hahmottaa todellakin helposti ja tarkasti onko rahaa vai ei ja paljonko sitä kului. Jos lompakko on tyhjä seteleistä kun maksoi jo niillä niin eipä voi elää yli varojen niin helposti. 

Toisin kuin luottokorteilla ja näkymättömillä bittirahoilla leikkiessä, jolloin ei hahmota paljonko pisti rahaa menemään ja onko varaa kaikkeen. Kaikki eivät viitsi edes tehdä tietokoneella kirjanpitoa kuukauden tuloista ja menoista ja moni ottaa pikavippiä ja vaikka mitä kulutusluottoja ja silloin elää helposti yli varojensa ja velkaantuu. Ja voi jäädä pakollisia laskuja maksamatta.

Suurin osa ulosotoista ja veloista kehittyy näiden luottokorttien ja pikavippien käytön seurauksina. Talousneuvojatkin ovat todenneet, että niin kauan kuin käteistä rahaa on - ja toivottavasti vielä pitkään - niin se on turvallisin tapa käyttää rahaa ja pysyy ihan toisella tavalla ajan tasalla varoistansa ja huomaa onko varaa ostaa jotain.

Mutta eiväthän nämä modernit nuoret, jotka ovat naimisissa sen älypuhelimensa kanssa ja hipelöivät sitä kaiken päivää pysähdy ajattelemaan tietoturva-asioita (tuskin edes yksityisyydensuojaakaan).

 

Antikristus

Puolalainen katolilainen arkkipiispa täräytti viime vuonna, että nuori ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg on "antikristus". Tuollaista termiä ja haukkumasanaa Gretaan liittyen en ollut vielä kuullutkaan. Mutta miten on, voiko teinityttö Ruotsista olla "antikristus" eli vastakristus / Kristuksen lopunajallinen vastustaja ja siten suorastaan lopun ajan merkki?

Raamatussa annetaan selkeitä tuntomerkkejä ja ominaisuuksia antikristukselle ja nähdäkseni ne merkit eivät täyty Greta Thunbergissa. Tunnetuimmat raamatulliset kuvaukset ja ennustukset Kristuksen lopunajallisesta vastustajasta löytyvät 2 Tessalonikalaiskirjeen luvusta 2, jossa kuvataan "laittomuuden ihmistä", joka ilmestyy ennen Kristuksen toista tulemista. Ja Ilmestyskirjan luvusta 13 (kaksi petoa ja pedon luku 666).

Vain apostoli Johannes käyttää Raamatussa nimitystä "antikristus"

Lisäksi Johanneksen kirjeissä itse asiassa ainoina kertoina koko Raamatussa käytetään termiä "antikristus" ja määritellään keitä he ovat. Johannes toteaa, että antikristuksia on useita ja he ovat lähteneet seurakunnan keskuudesta - eivätkä jostain kirkon ulkopuolelta eivätkä he ole poliittisia hahmoja. 

1 Johanneksen kirjeen mukaan antikristus kieltää Jeesuksen olevan Kristus, itse asiassa antikristus kieltää sekä Isän että Pojan, vaikka antikristukset olivat olleen aiemmin kristillisen seurakunnan jäseniä.

Sana antikristus voidaan kääntää myös Kristuksen sijaiseksi (vrt. Rooman paavin eräs arvonimi, "Kristuksen sijainen"). Johannes ei kiellä, että antikristus on yksittäinen henkilö, mutta hänellä korostus on antikristusta innoittavassa hengessä, jonka keskeinen sisältö on sen kieltäminen, että Jeesus on Kristus eli Jumalan Pojan todellinen ruumiillistuma. Antikristukset kieltävät Kristuksen lihaan eli ihmiseksi tulemisen.

Jeesus varoitti vääristä kristuksista, millä hän tarkoitti juutalaisia messiaan aseman tavoittelijoita (Matt.24:5,23,24 par.).

Monesti on tulkittu todellakin, että Ilmestyskirjan luvussa 13 kuvataan antikristusta. Ei ole konsensusta siitä, onko kyseinen merestä nouseva peto poliittinen vai uskonnollinen maailmanvaltias vai molempia (esim. reformaattori Martin Luther piti Rooman paavia antikristuksena). 

Ilmeisesti merestä nouseva peto ei tarkoita mitään tiettyä valtiota, vaan kyseessä on yksi suuri johtaja, mahdollisesti maailmandiktaattori. Hänen liittolainen ja oikea käsi on uskonnollinen hahmo, väärä profeetta eli maasta nouseva peto. Mahdollisesti luopiokirkollinen johtohenkilö tai muu uskonnollinen, ulkonaisesti kristilliseltä ja hyväntahtoiselta näyttävä henkilö (sillä maasta nousevalla pedolla on karitsan sarvet, mutta se puhuu kuin lohikäärme eli saatana, joka on valheen isä ja murhaaja). 

Ilmestyskirjassa kuvattuun saatanallisen pahuuden lopulliseen ilmentymään, kahteen petoon eli antikristukseen ja uskonnolliseen väärään profeettaan, liittyy myös uusi talousjärjestelmä (kukaan ei saa ostaa eikä myydä ellei hän ota pedon merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku 666).

Antikristus / Ilmestyskirjan petokaksikko ei kuitenkaan onnistu suunnitelmissaan, kuin Jumalan salliman ajan verran ja Kristus toisessa tulemisessaan ottaa heidät kiinni ja heidät heitetään helvetin tulijärveen ikuiseen rangaistukseen.

Ihmeet ja tiede

Ajatuksia ihmeistä ja tieteestä sekä samalla hieman ateismistakin. 

Ihmeet ja niiden tutkiminen

Nähtävästi ei ole yksikäsitteistä määritelmää siitä, mikä on "ihme", eikä varsinkaan siitä, onko mitään ihmeitä koskaan tapahtunut edes. Joidenkin henkilöiden mukaan on mahdollista määritellä ihme helposti loogiseksi kokonaisuudeksi. Lyhyesti sanottuna ihmettä voidaan pitää tapahtumana, joka on niin poikkeuksellinen ja tunnettujen luonnonlakien vastainen, että sille on vaikea keksiä naturalistista (luonnollista) selitystä. Ihme olisi esimerkiksi veden päällä kävely, aineen muuttaminen toiseksi sanojen voimalla tai että amputoidun raajan tilalle kasvaa uusi raaja hetkessä. Ihmeen takana voidaan katsoa olevan jokin yliluonnollinen toimija, kuten jumaluus.

Oletetaan, että on tapahtunut jotakin, mitä moni pitää ihmeenä. Tapahtunutta asiaa voidaan lähteä selvittelemään esittämällä relevantteja kysymyksiä kriittisesti:

1. löytyykö merkkejä väitetystä ihmeestä?

2. voiko tehdyille havainnoille löytyä jokin muu, toisin sanoen naturalistinen ja maailmansisäinen selitys?

3. vastaavatko havainnot ja mahdollisesti tehdyt mittaukset väitettä siitä, että olisi tapahtunut juuri sellainen ihme, kuin oli raportoitu?

4. voidaanko havaintojen, mittauksien tai mahdollisten muiden tutkimustoimien perusteella päätellä, että onkin tapahtunut muunlainen ihme kuin alkuperäisessä väitteessä kuvailtu?

5. jos väite ihmeestä voidaan vahvistaa ja vaikuttaa uskottavalta, että ihme - alkuperäisen väitteen mukainen tai muunlainen - on todella tapahtunut, millaisia metafyysisiä oletuksia ja päätelmiä voidaan pitää uskottavina ja mahdollisina? Sekä sama kysymys siinä tapauksessa, että mitään todistusaineistoa ei löydy väitetyn ihmeen tueksi.

Otetaanpa raamatullis-kristillisestä kertomuksesta esimerkiksi se kristinuskolle keskeisin väite, että on Jeesus Nasaretilainen on herätetty kuolleista eli ruumiin ylösnousemus tapahtui. Ensinnäkin idea "kuolleista ylösnousemisesta" ei sinällään ole sen enempää epätieteellinen kuin tieteellinenkään. Asiaa voidaan tutkia eri tulokulmista ja on täysin hyväksyttävää, että ihmeiden tutkimiseen käytetään mittauksia, päättelyä, hypoteesin / teorian muodostamista ja sen testausta. 

Mitä tulee Jeesuksen ylösnousemukseen niin moni tutkija pitää hänen ylösnousemustaan epäuskottavana ja epätodennäköisenä tai he jopa suorastaan kieltävät sen tapahtuneen. Mutta on myös niitä tutkijoita, kuten Michael R. Licona, joka katsoo omien tutkimuksiensa perusteella, että Jeesuksen seuraajien usko ja vakuuttuneisuus Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta tarjoaa parhaan selityksen tapahtuneelle ja on siten uskomisen arvoinen (sekä parempi ja todennäköisempi selitys kuin naturalistiset oletukset Jeesuksen ylösnousemuksesta).

Tiede - onko se ateismia tukevaa?

Tiede on prosessi ja joukko tiedeyhteisössä hyväksyttyjä käytäntöjä sekä metodeja, joita soveltaen saadaan koottua teorioiksi (teoria ei ole mikään "mielipide" tai "uskomus") järjestettyä tietoa systemaattisesti maailmasta. Tiede sinällään ei ota kantaa siihen, onko esimerkiksi jumala olemassa vai ei, eikä se ole tieteen mahdollisuuksien rajoissakaan. Siitä ilmeisestä syystä, että tieteen keinoin me pääsemme vain siihen mitä voidaan tavalla tai toisella havaita ja mitata ja testata. Jos on olemassa jokin tuonpuoleinen, ylimaallinen todellisuuden taso tai maailma olentoineen, ei tiede sitä tavoita.

Mitä ateismiin tulee niin problemaattista on monesti juuri se, että monille ateisteille "tiede" on yhtä kuin materialistinen maailmankuva. Mutta materialismi - tai modernimmin fysikalismi - on vain eräs filosofinen (metafyysinen) katsomus, joka koskee todellisuuden luonnetta (eli että on vain materiaa / kvanttikenttiä, eikä mitään transsendenttia, ylimaallista olevaisuutta tai todellisuuden "tasoa" ole olemassa). Huomattakoon, että ateismin ei tarvitse liittyä välttämättä juuri materialismiin, vaan on olemassa myös idealismia kannattavia ateisteja.

On kuitenkin itsessään mielivaltainen valinta olettaa nimenomaan materialismi / fysikalismi koko olevaisuuden perimmäiseksi luonteeksi, eikä sitä ole mahdollista tieteen menetelmillä todistaa sen enempää oikeaksi kuin vääräksi.

Sitä paitsi materialismi ei ole "uskomusvapaa", vaan sekin edellyttää uskoa tiettyihin väitteisiin, jotka koskevat aisteja sekä ajattelua. Ja noita väitteitä ei pystytä todistamaan materialismin sisältä käsin. Eivät ateistit kuten eivät teistitkään ole päässeet kurkistamaan tämän olevaisuuden tuolle puolen, eivätkä kummatkaan ole nähneet, mikä on se oikea vastaus perimmäisiin kysymyksiin (onko se materialismi vai idealismi, onko jumalaa olemassa vai eikö ole ja miksi ylipäätään on jotakin olemassa sen sijaan, että mitään ei olisi?).

Niinpä paras, mihin tieteen keinoin voidaan päästä, on agnostisismi (ei tietoa koskien metafyysis-uskonnollisia kysymyksiä). Ja perimmäisiin, metafyysisiin sekä uskonnonfilosofisiin kysymyksiin liittyen vaikkapa pyrrhonilainen skeptisismi, jossa pidättäydytään kannan ottamisesta suuntaan tai toiseen, kahden vastakkaisen näkemyksen välillä. Toki kaikista eri uskomuksista kieltäytyminen ei ole mahdollista, olemme sitten ateisteja tai teistejä, jo ihan arkisen toimintakyvyn kannalta.

Toisaalta voidaan ottaa vastaan paras saatavilla oleva tieteellinen tieto ja lähteä rakentamaan uskonnonfilosofisia sekä metafyysisiä argumentteja puolustamaan teismiä (jumalausko) tai ateismia (paremmin sanottuna sellaisia todellisuuskäsityksiä, joihin yhtenä osana kuuluu ateismi eli oleminen ilman uskoa jumalien olemassaoloon). Mutta tiede ei voi ratkaista, mikä osapuoli on oikeassa (joten agnostisismi on järkevä kanta ainakin toistaiseksi, ellei muuta ilmene).