Paholaisen olemassaolo - kritiikki

Saatanan/Paholaisen olemassaolo. Teologi Schleiermacherin kritiikkiä klassista Raamatusta ammentavaa paholaisuskoa vastaan. Saatanan olemassaolo pohdituttaa nykyäänkin ja monet epäilevät koko olennon olemassaoloa.

Kristikunnassa on vallinnut pitkä perinne uskoa persoonalliseen pahaan eli Paholaiseen, Saatanaan (myös Perkele-nimeä käytetään). Paholais-usko on saanut osaksensa kuitenkin enenevää kritiikkiä oppineissa piireissä (myös teologien taholta) valistusajalta lähtien ja osa kristityistäkin uskoo lähinnä johonkin epämääräiseen ”suurempaan pahaan”, ei niinkään ”tämän maailman jumalana” pidettävään Saatanaan ja demoneihin eikä niiden väitettyihin vaikutuksiin maailmassa (kuten sairaudet ja onnettomuudet tai esim. epäusko). 

Teologi Friedrich Schleiermacher: Saatanaa ei ole edes olemassa, koska se on niin ristiriitainen ja järjetön uskomus

Friedrich Schleiermacher on nykyaikaisen teologian isä (k. 1834) ja hän päätyi siihen, että Saatanaa ei ole olemassa. Schleiermacher otti tosissaan historiallisen raamatuntutkimuksen. Hän määritti Saatanan eli Paholaisen Jumalan kanssa läheisessä yhteydessä eläneeksi täydelliseksi henkiolennoksi, joka alkoi vapaaehtoisesti kapinoimaan ja tekemään vastarintaa Luojaansa vastaan. Tehtyään tämän määritelmän Schleiermacher päättelee, että tällainen määritelmä on niin suuressa määrin epäjohdonmukainen, ettei se voi merkitä minkään todellisen entiteetin olemassaoloa.

Schleiermacherin löytämät ristiriitaisuudet perinteisessä Saatana-opissa:

1. Ei ole mahdollista kuvitella, että täydellinen enkeliolento, Saatana, lankeaisi pahaan.

2. On vielä paljon vaikeampi uskoa lankeemukseen hairahtuneen täydellisen älyn päättäneen pysyä lankeemuksessansa, sillä tuollainen täydellinen henkiolentohan tietää häviävänsä kapinansa 6-0 kaikkivaltiaalle Jumalalle, joten miksi siis Saatana jatkaisi kapinointiaan?

3. Mutta entäs jos Saatana hukkasi täydellisen ymmärryksensä, kun hän lankesi (näinhän on perinteisesti oletettu)? Se on mahdotonta, koska yksi väärä tahdonratkaisu ei voi turmella minkään olennon kaikkea älyä, ajattelua, tietoa ja ymmärrystä. Mikään olento, mukaan lukien Saatana, ei voi menettää kaikkea järkeään yhden virheen takia.

4. Argumentoinnin vuoksi voimme olettaa kuitenkin Saatanan älyn turmeltuneen lankeemuksessaan sellaiselle asteelle, että hänen mielestään olisi rationaalista jatkaa kapinaa Luojaansa vastaan. Siinä tapauksessa Saatanan (Paholaisen) järjen valo olisi sammunut täydellisesti, koska mikään olento, jolla on edes vähäinen määrä ymmärrystä, ei kapinoi kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan – varsinkin kun Saatana näkee epäonnistuvansa jatkuvasti kapinassaan. Jos tuollainen Saatana on olemassa, on hän niin tyhmä olento, että hän ei ole vaaraksi kenellekään ja hänet voidaan jättää tyystin huomiotta.

5. Mitä tavallisiin enkeleihin tulee niin on ongelmallista uskoa, että ainoastaan osa enkeleistä olisi langennut ja siirtynyt Saatanan puolelle ja toiset enkelit olisivat pysyneet uskollisina Jumalaa kohtaa. Jokainen enkeli oli näet alussa samassa täydellisessä tahtotilassa ja jumalayhteydessä, joten minkä takia vain joidenkin sydämessä syntyi halu syntiin?

6. Perinteinen uskomus, jonka mukaan olemassaolonsa ensi hetkellä kaikki enkelit olivat aivan pienen hetken ”epästabiilissa” tilassa päättämässä vapaasti suhteensa Jumalaan, on aivan yhtä ongelmallinen. Tämän perinteisen olettamuksen puitteissa ei ole mahdollista ymmärtää, miksi eri enkeliolennot valitsivat vastakkaisilla tavoilla. On myös vaikea käsittää, miksi tämän yhden perusvalinnan takia kaikki enkelit olisi ikuisiksi ajoiksi määrätty joko kuuliaisiksi Jumalalle tai kapinallisiksi sekä Saatanan liittolaisiksi. Jumalan odottaisi yrittävän vetää puoleensa langenneita enkeleitä ja kutsuvan heitä parannukseen niin kuin Jumala tekee syntiin langenneille ihmisillekin.

7. Perinteisen paholaisuskon mukaan langenneet enkelit kykenevät ainoastaan sellaiseen pahaan, jonka Jumala sallii – ja siten Jumala tosiasiassa myös tahtoo sen pahan. Tällainen yhtälö on mahdoton. Langenneiden enkelien ainoa keino saada mielihyvää ja lieventää tuskaansa on alinomaa vastustaa Jumalaa. Jos Jumala sallii langenneiden enkelien tekevän jotakin pahaa (esim. suistaa ihmisen epäuskoon tai yllyttää isää surmaamaan raa’asti oman lapsensa), Jumala epäsuorasti tahtoo sen pahan asian tapahtuvan (vaikka sitten ”ihmisten kuritukseksi”, kuten on perinteisesti ajateltu). Tässä tapauksessa loogisinta olisi, että Saatana enkeleineen ei tekisi yhtään mitään, koska sillä tavalla he kaikkein parhaiten kapinoisivat Jumalaa vastaan. Saatana siten estäisi Jumalan tahdon ja sallimuksen toteutuvan, esim. syntisen ihmisen rankaisemiseksi.

Esimerkkinä olkoon, että kun Jumala tahtoo jonkin pahan asian, kuten Jeesuksen naulitsemisen ristille, Saatana aistii sallimuksen antavan hänelle luvan yllyttää Juudasta kavaltamaan Jeesuksen. Tästähän seuraa, että Saatana nyt tietää, mitä Jumala tahtoo, joten paras mahdollinen tapa uhmata ja vastustaa Jumalaa ja estää Jumalan suunnitelman toteutuminen on jäädä loikoilemaan mitään tekemättä. Saatanan/Paholaisen kannattaa aina kieltäytyä tekemästä sitä, mitä Jumala sallii, joten hän olisi aina joutilaana, jos Saatana olisi olemassa. Niinpä Kaikkivaltiaan hallitsemassa maailmankaikkeudessa ei voi olla aktiivisesti toimivaa Jumalan vastavoimaa.

8. Karille karahtaa myös klassinen uskomus Saatanan valtakunnasta, jossa Paholainen joka päivä punoo vihan vimmalla kavalia juoniaan Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Jos Saatana pystyy vain niihin tekoihin, jotka Jumala hänelle sallii, ei Saatana suunnittele mitään muita kuin sellaisia juonia, joihin Saatana etukäteen jo tietää saavansa valtuutuksen. Täten Paholaisella pitäisi olla täydellinen ennalta tietämys Jumalan aivoituksista. Kun Kristuskaan ei tiedä takaisin tulemisensa tarkkaa aikaa niin miten Saatana pystyisi olemaan täysin selvillä Jumalan tarkoitusperistä ja aikeista?

Yllä olevien huomioidensa nojalla Schleiermacher päätteli perinteisen saatanakäsityksen sisäisesti ristiriitaiseksi, joten se kumoaa itse itsensä, sillä sellaisia olentoja ei ole olemassa, jotka ovat loogisesti ristiriidassa itsensä kanssa. Schleiermacher näki, että Saatanalla ja demoneilla ei ole mitään kantavaa asemaa yhdessäkään apostolien opettamassa teologiassa, eikä missään kohtaa Uutta testamenttia lähdetä rakentamaan jotain tiettyä oppia langenneista enkeliolennoista Schleiermacherin mukaan.

Lähde:

Kari Kuula: Paholaisen biografia. Pahan historia, olemus ja tulevaisuus, s. 302-305 (2010)