Raamatun vastauksia kärsimyksen ongelmaan

Minua on pitemmän aikaa ajatteluttanut kärsimyksen ongelma - niin oma kärsiminen kuin kaikkien muidenkin. Etenkin siltä kannalta, että miten kärsimys sopii yhteen kristillisen teismin kanssa ja mitä sanottavaa Raamatulla, teologialla ja uskonnonfilosofialla on kysymykseen kärsimyksestä. Nyt tarkastelen Raamattua tältä kannalta.

Raamattu ei sisällä vain yhtä vastausta, vaan useita erilaisia vastauksia, tulkintoja ja näkökulmia kärsimykseen, sillä myös Raamatun ajan ihmiset kamppailivat tämän kysymyksen kanssa ja yrittivät löytää selityksiä Jumala-uskosta käsin. Joissakin Raamatun kirjoissa suorastaan vastustetaan ja kiistetään muissa Raamatun kirjoituksissa olevia selityksiä kärsimisen ongelmaan, koskapa elämän todellisuus ei sopinut niihin aiempiin selityksiin.

Siten raamatullisuudella voidaan taistella toisenlaista raamatullisuutta vastaan, koska Raamatussa ei ole asioista, kuten kärsimyksestä, vain yhtä ja samaa eri kirjoituksissa toistuvaa vastausta, vaan monia ja jopa toisilleen vastakkaisia vastauksia. Tämä ei ole ongelma, vaan ihan realismia, sillä elämä ja maailma on monimutkainen ja monimuotoinen ja asioita voi tarkastella erilaisista näkökulmista. Olisi päinvastoin outoa, jos moninainen elämänmeno ja erilaiset olosuhteet ja tilanteet typistettäisiin Raamatussa vain yhteen ainoaan kaavamaiseen vastaukseen.

Esittelen Raamatusta löydettävissä olevia selityksiä ja vastauksia kärsimyksestä

Profeetat VT:ssa

Vanhan testamentin profeettojen mukaan kärsimykset ovat ihmisten syntien rangaistuksia eli synnin harjoittaminen johtaa Jumalan vihaan ja sitä myöten kärsimyksiin (synti -> rangaistus - kaava Israelin ja Juudan vaiheiden tulkintana).

Job

Jobin kirja tarjoaa kaksi vastausta kärsimyksen ongelmaan. Ensimmäinen vastaus on, että kärsimys on testi ihmisen koettelemiseksi ja jos ihminen läpäisee testin, hänet palkitaan jumalallisella siunauksella. Toinen vastaus on, että kärsimys menee yli ihmisten ymmärryksen eikä ihmisten käsityskyky riitä selittämään kärsimyksen syytä ja tarkoitusta. Ja tämä sen tähden, että Jumala on Jumala: salattu, käsittämätön, kaikkivaltias, viisaudessa ylivertainen ja joka tekee mitä hän tahtoo, eikä ihminen voi saada selville Jumalan kätkettyjä syitä hänen sallimalleen kärsimykselle.

Saarnaaja

Saarnaajan kirjassa kärsimys on osa asioiden järjestystä ja luonnetta maailmassa, eikä tälle asiantilalle ihminen mahda mitään. Ihmisen on vain sopeuduttava tähän asiantilaan ja maailmanmenoon, etsien iloa elämän arkisista nautinnon aiheista.

Apokalyptiikka eli ilmestyskirjallisuus

Apokalyptisessä kirjallisuudessa kärsimyksestä todetaan, että Jumala on aikojen lopulla korjaava kaiken pahan maailmassa. Hän poistaa kaiken kärsimyksen, kun hän puuttuu maailmanmenoon murskaten pahan vallat ja perustaen taivaan valtakunnan, jossa ei ole enää mitään kärsimystä eikä kuolemaakaan. Asiat maailmassa tulevat menemään Jumalan suunnitelman mukaan ja lopputulos on hyvä, mutta ensin on monenlaista kärsimystä ja ahdinkoa sekä hurskailla että varsinkin jumalattomilla ihmisillä.

Jeesus ja apostolit

Jeesus torjui yleisesti ottaen synti johtaa kärsimykseen Jumalan rangaistuksena -kaavan ja opetti, että eivät kärsimyksissä kuolleet ihmiset olleet sen syntisempiä kuin eloon jääneet ihmiset, mutta tuollaiset kärsimykset kuten onnettomuudet ovat kehotus parannuksen tekoon synneistä. Lisäksi Jeesus opetti välillä, että Jumalan hyvät teot pääsevät tulemaan tunnustekoina julki ihmisissä, jotka ovat ensin aikansa kärsineet, kun Jeesus sitten parantaa heidät.

Lisäksi Jeesus ja apostolit kirjeissään opettivat kärsimyksistä, että ne ovat luonnollinen, odotettavissa oleva osa Jeesuksen seuraajien elämässä, sillä ei ole oppilas opettajaansa parempi. Uskovaiset pääsevät osallisiksi Jeesuksen kärsimyksistä, joista välillä kehotetaan jopa iloitsemaan. Jeesus ja apostolit eivät luvanneet seuraajilleen helppoa ja ajallisesti onnellista elämää, vaan uskovaisen on otettava ristinsä kantaakseen ja suostuttava nöyrästi kärsimään, sillä Jeesuskin kärsi jättäen uskoville esikuvan. Mutta lopulta Jumalan valtakunnassa kaikki kärsimys on ohitse ja uskovat saavat sanomattoman suuren autuuden ja kirkkauden aikojen lopulla.

Sitä paitsi Raamatun kirjoittajat ja muinaiset uskovaiset eivät tehneet päätelmää, että Jumalaa ei ole olemassa, eikä Jumala ole armollinen sen tähden, että maailmassa on kärsimystä. Kärsiminen ei siten muodostunut Jumalaan uskomisen esteeksi, kuten esim. Jobin kirjasta ilmenee.

Kärsimys ja saatana

Vanhatestamentillisissa traditioissa ei myöskään saatanaa syytetä kärsimyksistä niiden aiheuttajana. Saatana oli VT:ssa varsin marginaalinen hahmo, eikä monissa VT:n kirjoissa saatanaa edes mainita tai jos saatana niissä esiintyy, ei hän ole Jumalan ylimaallinen vihollinen, vaan jopa Jumalan eräs poika ja Jumalan taivaallisen hovin yksi virkamies, joka kiertelee maita ja tutkii sekä koettelee hurskaita Jumalan antamalla valtuutuksella. Saatana saa myös syyttää hurskaita Jumalan luona taivaassa, jonne saatanalla on vapaa pääsy.

Vanhassa testamentissa esiintyy paljon monismia eli on vain yksi tosioleva ja perustekijä, Jumala, eikä hänellä ole jotain pahaa vihollista taistelemassa häntä vastaan. Yksi ja sama Jumala on kaiken maailmassa tapahtuvan takana ja tuottaa sekä sallii niin hyvät kuin pahat asiat, onnen ja onnettomuuden, valon ja pimeyden, kärsimykset ja menestykset, elämän ja kuoleman.

Dualistinen maailmankuva, jossa esiintyy hyvä Jumala ja hänen (sekä uskovaisten) ylimaallinen paha vihollisensa saatana toisiaan vastaan taistelemassa on vasta nuorempaa teologista evoluutiota. Selkeimminhän sellainen saatana-usko ilmenee vasta Uudessa testamentissa, jossa saatana on jopa tämän maailman jumala ja maailman sanotaan olevan pahan vallassa 1 Johanneksen kirjeessä.