Uskomisen todisteiden heikkous

Jumalaan uskomisen perusteiksi esitetyt tyypilliset todisteet ovat pääosin varsin heikkoja ja ala-arvoisia. Oikeastaan kaikki niin sanotut filosofiset jumalatodistukset, kuten kosmologinen argumentti, epäonnistuvat tavoitteissaan. Noissa jumalatodistuksissa lähdetään liikkeelle joistain sopivista lähtökohdista ja päättelyketjut eivät ole vedenpitäviä, vaan ongelmallisia. Suorastaan loogisia virheitä sisältäviä. 

Lisäksi noissa todisteluissa tehdään melkoisia uskonhyppyjä juuri sen oman jumaluuden olemassaolon todisteluksi, vaikka päättelyssä mikään ei todellisuudessa todista juuri sen jumalan olemassaoloa. Käytetty argumentti sopisi vaikka miten moneen eri jumalaan tai muuhun uskomusolentoon. 

Tyypillisiä argumenttivirheitä jumalauskon todisteluissa ovat kehäpäätelmä ja erikoiskriteeri (special pleading). Siinä argumentoija väittää jonkin olevan poikkeus yleiselle tai universaalille periaatteelle, syyllistyen siten kaksoisstandardiin koettaessaan suosia tässä tapauksessa sitä omaa jumalauskoaan.

Sitä paitsi noita loogisia / filosofisia jumalatodistuksia on vaikka miten paljon. Ja sehän osoittaa sen, että teistit itsekin ymmärtävät todistelujensa olleen epäonnistuneita ja puutteellisia, koskapa heillä on tarve kehittää uusia argumentteja jumalansa olemassaolon todistamiseksi (ja vähintäänkin vanhojen todistuksien korjailemiseksi vastauksena niiden saamaan kritiikkiin).

Mikään filosofinen todistelu ei ole pystynyt todistamaan yhdenkään jumalan olemassaoloa objektiivisesti ja riidattomasti. Parhaimmassakin tapauksessa argumentoinnit voivat osoittaa sen, että jumalan X olemassaolo ei ole ainakaan mahdotonta.

Oma tilanteeni. Subjektiiviset kokemukset ja niiden ongelmallisuuksia

Minä olen agnostistinen teisti ja ihan hymyilyttää oman ailahtelevan jumalauskoni objektiivisten todisteiden olemattomuus ja filosofisen päättelyn heikkous ja ongelmallisuus. Lähinnä ja parhaimmillaan käteen jäävät subjektiiviset kokemukset ja niiden uskonnolliset tulkinnat, kuten rukousvastaus tai muu ihmeellinen tapahtuma. Omalla kohdallani lisäksi ytimekkäästi sanottuna: minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, koska minä haluan uskoa ja tarvitsen psykologis-emotionaalisesti sitä uskoa. Ja koska kristillinen teismi jotenkin vaan vetoaa minuun ja puhuttelee, kiehtoo minua. Vaikka siis olen melko suuresta osasta ateistien taholta tulevaa uskontokritiikkiä ihan samaa mieltä ja pidän esitettyä kritiikkiä varsin osuvana ja terävänä monesti (toki on myös heikkoa ateistista uskontokritiikkiä). Se uskontokritiikki ei silti sammuta omaa teististä uskoani - vähintäänkin toivetta, että hyvä ja armollinen Jumala olisi olemassa.

Mutta subjektiiviset kokemukset tulkintoineen eivät ole objektiivinen todiste. Todisteen pitää siis olla objektiivinen sekä ilman henkilökohtaisia mielipiteitä tai kokemuksia. Todisteen on oltava toistettavissa tai näyttö on muuten voitava osoittaa päteväksi.

Ei ole mitään mahdollisuutta tarkistaa, että vastaako uskovaisen kokemus tai todistus jumalastaan todellisuutta oikeasti.

Erityisen huonoja nettiväittelyissä esiintyneitä jumalatodistuksia

"Raamattu todistaa itse itsensä"

-Sittenpä Koraani ja vedakirjat ja vaikka Taru sormusten herrasta todistavat itse itsensä.

"Todisteita Jumalasta saa katsomalla ikkunasta ulos"

-Ja mitenkähän se todistuminen siinä sitten tapahtuu? Mikä ja millainen jumala sieltä ikkunan takaa ulkoa löytyy?

"Maailmankaikkeus todistaa luomisen ja Jumalan. Kaikki todistaa luomisesta ja luojasta, eikä mikään todista luomista vastaan"

-Se, että jotain on olemassa, kuten maailmankaikkeus, ei millään tavalla todista vielä itsessään mitään uskonnollisia ja filosofisia uskomuksia sen asian alkuperästä. Ensin pitää tieteellisesti tutkia kyseistä asiaa ja katsoa, että mille selitykselle todistusaineisto näyttää antavan tukea (ilman että haluttu lopputulos tutkimiselle päätetään etukäteen, kuten kreationistit tekevät). 

Ja itse asiassa hyvinkin moni asia on ristiriidassa varsinkin tietynlaisten luoja- ja luomisuskomuksien kanssa (kuten että maailma ja elämä ovat 6000 vuotta vanhoja ja luotu kuudessa päivässä Raamatussa kuvatulla järjestyksellä).

Maailman epäselvyys ja monitulkintaisuus

Maailma on siis monimielinen, hämärä ja epäselvä. Parhaassakin tapauksessa voidaan sanoa, että jotkut asiat näyttävät tukevan uskoa jonkintyyppiseen jumalaan tai korkeampaan voimaan. Ja toiset asiat puolestaan ovat ristiriidassa sellaisen uskon kanssa eivätkä tue sitä uskonnollista oletusta.

Maailma voidaan selittää eri tavoin filosofisesti ja uskonnollisesti. Tämän seikan todistaa se, että ihmiskunnan historian aikana on kehitetty monia erilaisia, toisilleen vastakkaisia filosofisia ja uskonnollisia ja täysin uskonnottomia käsityksiä, uskomuksia ja oppirakennelmia maailmaa selittämään. Eikä moderni tiede tarvitse jumalia tai muita henkiä minkään asian selittämiseen je perustelemiseen.

Näin ollen mikään "kaikki" ei todista yhtään mitään luojaa ja luomista ja maailmassa on monenlaista, mikä todistaa sitä etenkin tietynlaista luomista ja luojaa vastaan.