Uskontokritiikistä arvioita 2 

Jatkoa ykkösosaan tätä aihetta. Kritiikkiä erityisesti eräiden vapaa-ajattelijoiden käsityksille ja oletuksille uskonnosta ja uskovaisista.

Jotain voi olla olemassa, vaikka tieteen avulla sitä ei pystytä havaitsemaan

On lisäksi tunnettua, jo tieteenkin puitteissa, että voi olla olemassa jotain, vaikka sitä ei voida suoraan nähdä eikä muutenkaan havaita: tähtitieteessä esimerkiksi suurin osa universumista on tutkijoille havaitsemattomissa (pimeää ainetta ja pimeää energiaa).Osa kosmologeista olettaa olemassa olevaksi multiversumin, vaikka sitäkään emme voi havaitsemalla todentaa oikeaksi teoriaksi (Enqvistin havaintoteoriassa meidän pitäisi hylätä multiversumi, koska sitä ei voida havaita, edes periaatteessa). Se, että jotain ei voida havaita tieteen keinoilla, ei vielä todista aukottomasti, että sitä ei ole olemassa.

Enqvist: uskovaisten ajattelussa ei ole "rationaalisuudella" eikä "todellisuustajulla" paljon sijaa

Enqvist lataa sivulla 162 täysillä: hänen mukaansa se, että alkukristityt pitivät Lucretiuksen oppeja "mielettömyytenä" osoittaa uskovilta puuttuvan rationaalista ajattelua ja todellisuustajua:

"...rationaalisella ajattelulla ja todellisuustajulla ei ollut silloin eikä ole vieläkään uskovaisen ajatuksissa paljon sijaa. Selvää on, että he eivät olisi uskovaisia, jos heidän ajattelunsa olisi rationaalisempi ja maailmankuvansa todellisuustajuisempi. Juuri nämä luonteenpiirteet tekevät heidät otollisiksi uskonnon todellisuudelle vieraalle maailmankuvalle" (s.162-163).

Enqvistin retoriikkaa on jälleen kyseenalaista, mutta tällä erään kiinnitän huomiota siihen, että hänen "teoriansa" siitä, miksi ihmisillä on uskonnollisia uskomuksia, on aivan virheellinen ja pinnallinen. Enqvistiläinen uskovaisuuden syntyteoria on samaa sarjaa sen eräiden ateistien kysymyksen kanssa, että "miksi olet luopunut järjen käytöstä?"

Virheellinen teoria uskonnollisen uskon alkuperästä ja luonteesta johtaa virheellisiin johtopäätöksiin

Tällaiset eräiden uskontokriitikoiden ja ateistien teoriat ovat kuitenkin virheellisiä ja ne on syytä hylätä. Pascal Boyer tutkimuksessaan "Ja ihminen loi jumalat. Miten uskonto selitetään", on osoittanut, että uskonnoissa ei ensinnäkään mikä tahansa ole sallittua eikä mitä tahansa erikoinen uskomus voi putkahtaa esiin ja välittyä sukupolvelta toiselle. On hylättävä kokonaisuudessaan hyväuskoisuutta koskeva skenaario uskontojen alkuperää selitettäessä. Siinä skenaariossa ihmiset luopuvat kriittisestä järjestään.

"Uskonnon vastustajat esittävät ihmisten olevan luonnostaan hyväuskoisia, auktoriteetteja kunnioittavia, liian laiskoja ajattelemaan itse ja niin edelleen" (Boyer, s.45).

Ihmisen mielessä ei kuitenkaan ole ikään kuin portilla seisovaa vartijaa, joka seuloo vierailijat, siis käsitteet ja uskomukset, ja vartijan päästettyä ne sisälle ne käyvät taloksi. Tällainen skenaario mielen avautumisesta, jota edeltää tiettynä hetkenä saatujen ajatuksien hyväksyntää, ei vastaa todellisuutta.

"Ihmiset eivät ole uskovia siksi, että he vaientavat kriittisen järkensä ja hyväksyvät eriskummallisia väitteitä; he vaientavat kriittisen järkensä siksi, että tietyt eriskummalliset väitteet ovat muuttuneet heille itsestään selviksi" (Boyer s.46).

Enqvist epäonnistuu käsittelemään uskontojen syntyä ja uskonnollisen uskon olemassaoloa syvällisesti ja hyödyntämällä modernia tutkimustietoa uskonnollisuudesta. Niinpä hän epäonnistuu uskovaisia ja uskonnollisuutta koskevassa diagnoosissaan.

Hänen selitysskenaarionsa uskonnoille on puutteellinen ja suorastaan virheellinen tutkimuksien valossa. Uskomukset yliluonnollisista voimista ja olennoista eivät ole mitään hulluutta, ei mikään psykiatrinen häiriö, vaan evoluutiossa ihmisen aivot ovat evoluutiohistoriansa aikana virittyneet uskomaan jumaliin ja muihin ylimaallisiin olentoihin (uskonnollisuudesta on siis ollut nimenomaan hyötyä ihmislajin selviytymiselle). 

Pinnallinen ja yksipuolinen käsitys rationaalisuudesta joillakin uskontokriitikoilla

Lisäksi Enqvistin näkemys "rationaalisuudesta" on simppeli ja yksipuolinen. Hän näyttää olettavan, että ateismi on samastettavissa "rationaalisuuden" kanssa ja uskovaisuus "irrationalisuuden" ja "kuvittelun" kanssa. On kuitenkin tärkeää huomata, että uskonnollisen uskovaisuus ei tarkoita uskovien irrationaalisuutta arkielämässään ja työnteossaan. "Rationaalisuus" ei myöskään merkitse sitä, että jokin näkemys on ehdottomasti "tosi" tai oikeaan osunut johtopäätös. Rationaalisuudella on pitkä historia ja eri aikoina on erilaisia asioita pidetty järjellisinä.

Enqvist tekee vieläpä karkean yleistyksen, jonka mukaan

"siten ei ole ihme, jos uskovat pitävät järkeä vihollisenaan" (s.163).

Uskovat, kaikkiko muka vihaavat järkeä? Entä uskovaiset tutkijat ja filosofit, eivätkö he käytä järkeä? Onko järki heidän vihollisensa? Kuitenkin juuri kristinusko on muista uskonnoista poiketen omaksunut eurooppalaisesta ajatteluperinnöstä ja valistuksen uskontokritiikistä rationalismin sekä itsekriittisen asenteen omia näkemyksiään kohtaan:

"kristillinen ajattelu kysyy vakavissaan omista näkemyksistään, ovatko ne sittenkään vakuuttavia. Ovatko ne historiallisesti, eettisesti ja teologisesti uskottavia. Tässä itsekritiikissä käytetään kaikkia järjen aseita, ja jopa iskut vyön alle ovat sallittuja, kunhan ne vain nousevat aidosta pyrkimyksestä ymmärtää, miten asiat todella ovat" - Kari Kuula: Helvetin historia. Pohjalta pohjalle Homeroksesta manaajaan.

Kristityt ovat täysin tasaveroisia keskustelukumppaneita dialogissa, jossa käsitellään uskontoja ja filosofisia kysymyksiä. Vapaa-ajattelijoilla ja ateisteilla ei ole monopolia "rationaalisuuteen" eikä "tieteellisyyteen".

Toisekseen, kuten filosofi Jürgen Habermas on todennut, uskonnolla ja filosofialla on yhteinen alkuperä, joka asettuu aksiaaliajan murroskauteen eli 500-luvulle eaa, kreikkalaisfilosofien Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen aikaan. Sitä paitsi moderniin maallistuneeseenkin ajatteluun kuuluvat molemmat modukset, sekä usko että tieto (Ateenan ja Jerusalemin perintö).

Filosofi Karl Jaspersin mukaan Jeesus viimeisenä juutalaisena profeettana

"yhdisti hellenismin filosofisen laaja-alaisuuden ja rationaliteetin aikansa roomalaiseen organisaatiokykyyn ja realiteettien viisauteen. Siis uskon ja järjen symbioosi" (Vartija 1/2009 s.25 Uskosta ja järjestä).

Taannuttiko kristinusko tieteen ja onko kristinusko tieteen vihollinen?

"Kristinusko taannutti tieteen kehityksen tuhanneksi vuodeksi" (s.182)

Enqvistin käsityksen mukaan tiede taantui tuhanneksi vuodeksi (ns. "pimeän keskiajan" ajaksi) kristinuskon tähden. Eikä sekään kyllin, vaan Enqvistin mukaan

"tiede, terve järki ja todellisuudentaju menetti merkityksensä uskonnon tultua valtaan kuten historia meille opettaa" (s.182).

Historia on tainnut opettaa Enqvistille varsin valikoivia asioita ja hyvin yksipuolisten silmälasien lävitse. Hänen teoriansa on erittäin karkea ja epätarkka yleistys, joka ei kestä lähempää tarkastelua. On silkka ateistinen myytti, että "paha ja tiedettä vihaava takapajuinen kirkko vainosi ja tukahdutti rohkeita tiedemiehiä" jopa tuhannen vuoden ajan (mistä alkaen ja mihin asti?) 

Juuri kristillinen luostarilaitos nimenomaan pelasti antiikin kirjallisen sivistysperinnön eikä suinkaan hävittänyt sitä. Toisin kuin joissakin epäobjektiivisissa ja tieteeseen perustumattomissa ateistisissa webbikirjoituksissa välillä esitetään, varhaiskatolinen kirkko ei järjestelmällisesti hävittänyt ja vastustanut kaikin voimin kreikkalaista sivistysperintöä ja kaikkea sitä kreikkalaista kirjallisuutta, mikä ei suoraan tukenut kirkon teologiaa (kreikkalaista kirjallisuuttahan kristityt nimenomaan käänsivät, lukivat ja arvostivat sekä käyttivät kristinuskon teologian palveluksessa). 

Bysantin alueella kristityt kirkonmiehet säilyttivät paljon kreikkalaista filosofis-tieteellistä kirjallisuutta ja käänsivätkin sitä syyriaksi

"Kirkonmiehet olivat keskeisellä sijalla, kun kreikkalaista filosofista ja tieteellistä kirjallisuutta käännettiin syyriaksi myöhempinä vuosisatoina. Samaan aikaan kreikkalaisen filosofian painopiste siirtyi Lähi-itään" - Jaakko Hämeen-Anttila: Mare Nostrum: länsimaisen kulttuurin juurilla, s.138. 

Päinvastoin kuin moni ateisti olettaa, kristillinen usko oli pikemminkin luomassa maailmankuvallisia puitteita ja edellytyksiä tieteen syntymiselle nimenomaan kristillisessä Euroopassa.

Kirjallisuus:

Anders Enqvist: Tiede ja uskonto, 2001

Skeptikko 4/2008

Skeptikko 2/2008

Pascal Boyer: Ja ihminen loi jumalat. Miten uskonto selitetään, 2007

Kari Kuula: Helvetin historia. Pohjalta pohjalle Homeroksesta manaajaan, 2006

Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Miksi maailmankaikkeus on juuri sopiva elämälle, 2007

Vartija 1/2009

Jaakko Hämeen-Anttila: Mare Nostrum: länsimaisen kulttuurin juurilla, 2006