lauantai 27. maaliskuuta 2021

Kärsimys ja sen ateistinen tulkinta

Kärsimys ja sen ateistinen tulkinta

Mietin aiempaa kirjoitustani "Raamatun vastauksia kärsimyksen ongelmaan", joka on blogissani. On näet uskonnoton / ateistinen kanta kärsimyksen asiaan, kuten eräissä uskontokriittisissä julkaisuissa on todettu. Eli että sinun sairauksiisi ja muihin kärsimyksiisi ei liity mitään ylimaallisia suunnitelmia eikä tarkoituksia, eikä mikään entiteetti kasvata sinua laittamalla sinut potemaan esim. syöpää. Sinä pelkästään kärsit ja siinä kaikki. Ei tarkoituksia eikä suunnitelmia.

Eikä varsinkaan mitään kuolemanjälkeisiä kaiken hyvittäviä ikuisia ilojuhlia jossain taivaassa.

Tähän voisin sanoa, että en minä tietenkään voi tietää (vielä vähemmän todistaa mitenkään) onko minun tai kenenkään kärsimyksillä jokin tarkoitus tai liittyykö niihin suunnitelma jonkun yliluonnollisen olennon taholta. Se jää todistamattomaksi uskomukseksi. Voi hyvin olla, että ihmiset vain kärsivät ja sillä siisti, ilman mitään sen mystisempää ja ihmeellisempää. Ja että on vain huonoa onnea, jos sattuu saamaan vaikka syövän.

Toisaalta, sielunhoidolliselta kannalta, voi ainakin joillekin ihmisille tuoda lohtua kärsimyksissänsä, jos he uskovat, että heidän kärsimiseensä liittyy jokin hyvä, viisas jumalallinen suunnitelma tai tarkoitus. Ja että viimeistään tuonpuoleisuudessa Jumala hyvittää kaikki kärsimykset ja koittaa täydellinen terveys.

On ihmisiä, jotka saavat kestävyyttä, mielekkyyden tuntua, ja voimaa kärsimyksissänsä sellaisesta uskosta ja se auttaa heitä jaksamaan kamppailuissansa.

Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät kyseisiä metafyysisiä, mystis-uskonnollisia lohdukkeita tarvitse pärjätäkseen kärsimyksiensä kanssa. Joku voi ahdingossansa suorastaan hylätä jumalauskonsa, kun hän kokee Jumalan häntä kohtuuttomasti rääkkäävän.

Itsekseni tavallaan uskon ja toivon yhtä, mutta toisaalta tiedän tai ainakin epäilen toista.

Oikeastaanhan ei uskomisen kannalta ole olennaisinta, että onko uskon ja uskovaisen mielen ulkopuolella oikeasti jokin jumaluus vai ei. Oleellisinta uskovalle on se hänen uskonsa, josta hän saa arkeen voimaa, lohtua, mielekkyyttä ja tulevaisuuden toivoa. On jumalia tai ei, olkoon jumaluus pelkkä mielikuvitusolento tai oikeasti olemassa oleva.

torstai 25. maaliskuuta 2021

Messias-ennustukset ja Jeesus

Messias-ennustukset ja Jeesus

Vanhan testamentin ennustuksista, joita on tulkittu messiaanisiksi ja Jeesuksessa täyttymyksensä saaneiksi - kriittinen tarkastelu. Samalla myös kriittisiä huomioita evankeliumeista sekä Jeesuksesta.

Vanhan testamentin "lukuisat messiaaniset profetiat Jeesuksesta"

Kristikunnassa ajatellaan, että VT sisältää lukuisia, jopa satoja, messiaanisia ennustuksia ja että ne kaikki ovat täyttyneet Jeesuksessa. Jo alkukirkon päivistä lähtien kristityt ovat väittäneet, että Jeesus on "VT:n keskus", "avain VT:n ymmärtämiseen" ja kaiken lisäksi kristittyjen mukaan Jeesuksen elämä ja kohtalo oli "ennalta ennustettu" VT:ssä. Matteuksen evankeliumin tekijä 70-80 jaa. johtaa hyvin luovasti ”Jeesus-ennustuksia” VT:stä ja VT:n profeettakirjojen sanoja vääristellen jopa (keksien vieläpä omasta päästään yhden ennustuksen!). Nykyään varsinkin konservatiiviset kristityt jatkavat samanlaista VT:n dogmaattista ja epähistoriallista käyttöä. 

Räikeimmillään miltei mikä tahansa VT:n kertomus ja teksti nähdään tavalla tai toisella "esikuvallisena" ennustuksena tai "tyyppinä" (typos) Jeesuksesta. Moderni Raamatun historiallinen tutkimus ei täysin perustellusti pidä uskottavana tätä perinteistä selitystapaa (väärin)käyttää VT:n tekstejä, sillä se on mielivaltaista, epähistoriallista ja piittaamatonta VT:n tekstien kontekstista niiden omassa historiallisessa tilanteessa. 

Tuskin kukaan meistä, eivät edes kristityt, ottaisi vakavasti, jos joku nykyihminen selittäisi jotain kirjaa samoilla metodeilla kuin Matteus tai Paavali. Silti Uuden testamentin kirjoittajien kohdalla samat mielivaltaiset selitystavat hyväksytään nikottelematta, mitä ei voi pitää johdonmukaisena.

Juutalaiset teologit luonnollisesti eivät ole alun perinkään vakuuttuneet kristittyjen harjoittamasta metodologialtaan erittäin mielivaltaisesta, väkinäisestä ja kauniisti sanoen luovasta Vanhan testamentin tekstien tulkinnasta. VT:stä on löydetty historiallisessa tutkimuksessa vain muutamia messiaanisia tekstejä: Jes.7:10-17;8.23-9:6; 11:1-9, Sak.9:9, Miika 5:1-4. Tästäkin messiaanisten tekstien luettelosta Miika 5:1-4 ja Jes.7:10-17 on katsottu vain suurin varauksin messiaanisiksi. 

Noissa tekstijaksoissa viitataan profeettojen oman ajan ihmisiin ja tapahtumiin, joiden toteutumista odotettiin heidän omalla kaudellaan, eikä satojen vuosien päästä tulevaisuudessa. "Messias-odotus" noihin teksteihin liittyen perustuu vasta myöhempään teologiseen tulkintaan. Aivan samoin on vain eräs uskonnollinen olettamus ja todistamaton teologinen väite, että VT:ssä olisi mitään nimenomaan Jeesukseen liittyviä "ennustuksia". Juutalaisessa teologiassa messiasta on pidetty pääasiassa poliittisena vapauttajana ja johtajana, vanhurskaasti hallitsevana kuninkaana. Koko messias eli voideltu-sana perustuu voitelemista tarkoittavaan verbiin ja öljyllä voitelun avulla kuningas asetettiin virkaansa.

Monet väitetyt messias-ennustukset eivät edes olleet profetioita

Useat konservatiivikristittyjen käyttämät "messiasennustukset" eivät edes ole mitään "profetioita" tiettyä ihmistä tarkoittaen, vaan esim. psalmeissa 16 ja 22 lauletaan hurskaan ihmisen - siis kenen tahansa Jahven hurskaan palvelijan - pelastumisesta kuoleman hädästä. Kun siis Jahve pelastaa hurskaansa ja kärsimyksistä. Mitään ennustamista niissä ei edes ole eikä niitä kohdisteta mihinkään satojen vuosien kuluttua saapuvaan "Jumalan poikaan". Psalmissa 2 on historiallisesti ottaen kyse kuninkaan valtaistuimelle noususta ("sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin") ja kuningas (siis tavallinen ihminen) oli Jahven poika (Ps.2:12).

Siinäkään ei "ennusteta" mitään mistään tulevasta "Jumalan Pojasta ja syntien sovittajasta". Matteus kohdassa 2:14-15 uusiokäyttää mieleisekseen Hoosean tekstin 11:1-2 kontekstia. Hoosea puhuu menneisyyden tapahtumasta eikä tulevaisuudesta (siitä, että Jahve rakasti kansaansa Israelia ja kutsui poikansa, siis Israelin kansan, Egyptistä ja sen jälkeen Israelin kansa alkoi seurata muiden jumalien kutsuja ja uhrata Baaleille). Matteus sen sijaan väittää Jeesuksen ja hänen vanhempiensa menemistä Egyptiin Herodesta pakoon ja sieltä palaamista Hoosean (olemattoman) "profetian" täyttymykseksi!

"Jeesuksen ennustettu syntymä Betlehemissä"

Mitä tulee "ennustukseen Jeesuksen ihmeellisestä syntymästä Betlehemissä" niin Miikan 5.lukua on käsitelty jo edellä. Lisäksi on kyseenalaista ovatko Matteuksen ja Luukkaan keskenään ristiriitaiset ja myöhäisperäiset legendanomaiset lapsuuskertomukset Jeesuksen syntymästä ja varhaisvuosista historiallisia millään tavalla. UT:n toisissa traditioissa, kuten vanhimmassa evankeliumissa Markuksessa ei tiedetä mitään Betlehemistä Jeesuksen syntykaupunkina, eikä Jeesuksen väitetystä neitseellisestä sikiämisestä. Eikä viimeisessä evankeliumissa, Johanneksessa, ole mitään tietoa Jeesuksen syntymisestä Betlehemissä, vaan häntä pidetään Nasaretista kotoisin olevana galilealaisena profeettana, jota juuri siksi jotkut juutalaiset epäilivät, koska messiaan uskottiin tulevan Betlehemistä.

Joh.1:45 ...Jeesus, Joosefin poika Nasaretista".

Huom! Jeesus on "Johannekselle" siis Joosefin poika eikä neitseellisestä sikiämisestäkään Johannes tiedä mitään. Lisäksi Joh.7:40–42,52 juutalaiset tietävät Jeesuksen olevan Galileasta eikä Betlehemistä ja he totesivat VT:iin perustuen, että Galileasta ei nouse profeettaa.

Apostoli Paavali on varhaisimpia ellei varhaisin kirjallinen lähde Uudessa testamentissa, eikä Paavali puhu mitään Jeesuksen neitseellisestä syntymästä eikä lapsuudesta. Paavali mainitsee kirjeessään galatalaisille lyhyesti vain, että Jeesus on "naisesta syntynyt" (Gal.4:4).

Miten Jeesuksesta juhlallisesti ja ylimaallisesti "ilmoitetut" tiedot ja hänen syntymään ja lapsuuteen liittyneet merkittävät tapahtumat olisivat hävinneet ihmisten muistista, jos ne olisivat olleet historiallisia tapahtumia ja tietoja?

Jos Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissaan kertomat asiat olisivat olleet historiallisesti tosia, on erittäin kummallista, että kaikki se tieto olisi hävinnyt kuin niistä ei olisi koskaan ollutkaan mitään tietoa ja ihmisillä olisi ollut niin väärät ja epäuskoiset käsitykset Jeesuksesta ja hänen syntyperästään (Sakariaan ja Elisabetin vaiheet Johannes Kastajan syntymän osalta ja enkelien ilmoitukset, monia muita enkeli-ilmestymisiä, ihmeellinen tähti taivaalla, idän viisaat, Jeesuksen hämmästyttävä ymmärrys ja viisaus lapsena Jerusalemin temppelissä). Luukas nimenomaan sanoo, että noista tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuorialueella ja kaikki olivat pelon vallassa (Luuk.1:64-66). Samoin ihmisten ja varsinkin Jeesuksen läheisten suuri epäusko Jeesusta kohtaan on psykologisesti täysin epäjohdonmukaista eikä ollenkaan luontevaa kaiken sen valossa, mitä Matteus ja Luukas olivat kertoneet (Marianhan piti kätkeä ne kaikki sanat sydämeensä ja tutkia niitä! - Luuk.2:19,51. lisäksi Jeesusta seurasi ihmisten suosio jo varhain. Miten tuo kaikki olisi menetetty tyystin?).

Markuksen Jeesus: Matteuksen ja Luukkaan kertomasta ihmeellisestä Jeesuksen syntymästä ja varhaishistoriasta ei tiedetä mitään

Markuksen mukaan Jeesuksen kotikaupungissa vallitsi suuri epäusko ja jopa Jeesuksen perhe piti Jeesusta suorastaan mieleltään häiriintyneenä ja he halusivat ottaa hänet huostaan (Mark.6:1-6). Miksi Maria niin ajatteli ja Jeesuksen muut perheenjäsenet, jos Maria oli tutkinut niitä jumalallisia sanoja ja oli kätkenyt ne mieleensä ja kaikki olivat tietoisia, että Jeesus on jumalihminen, jonka alkuperä on taivaallinen? 

Se, että tuo kaikki todella vaikuttava Jeesuksen varhaisvaiheisiin liittyvä tieto loistaa vain poissaolollaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikana ja että jopa Jeesuksen omaiset olivat kuin eivät olisi kuulleetkaan mistään enkelien ilmoituksista ja Jeesuksen varhaiskypsyydestä on vahva todiste sen puolesta, että Matteuksen ja Luukkaan kertoma Jeesuksen "varhaishistoria" on myöhäsyntyistä legendanomaista, epähistoriallista aineistoa, joka tuotettiin 2. kristillisen sukupolven aikana täyttämään vähitellen herännyt uteliaisuus ja tiedonhalu Jeesuksen alkuperää ja lapsuutta kohtaan.

Johanneksen evankeliumin tekijä (n. 90–95 jaa.) olisi evankeliumissaan voinut tuossa yhteydessä hyvin tehdä lukijoilleen oikaisun ja osoittaa Jeesuksen syntyneen Betlehemissä ja todeta juutalaisten olleen väitteessään Jeesuksen kotiseudusta väärässä, jos evankelistalla olisi ollut tietoa sellaisesta perimätiedosta (tai jos evankelista olisi hyväksynyt Matteuksen ja Luukkaan lapsuuskertomuksien kuvaukset Jeesuksen syntypaikasta). Evankelista sen sijaan pitäytyy traditioon, jossa Jeesus ei ole kotoisin Betlehemistä eikä ole neitseestä syntynyt, vaan on kotoisin Galileasta, Nasaretista. 

Johanneksen evankeliumin tekijä on selvästi ollut tietoinen juutalaisesta traditiosta, jonka mukaan messias syntyy Betlehemissä, mutta hän on hylännyt sen Jeesuksen alkuperän osalta. Johanneksen evankeliumijaksossa luvussa 7 pitäydytään markuslaiseen tai esi-markuslaiseen traditioon Jeesuksen galilealaisesta syntymäpaikasta. Johanneksella (luvussa 7) ei kukaan väkijoukosta, mukaan lukien hänen kannattajansa, uskonut Jeesuksen olevan Betlehemistä syntyisin.

Markus kertoo 1:9 ja 6:1 Jeesuksen kotikaupungin olevan nimenomaan Nasaret eikä Markuksen käyttämä varhainen perimätietoa tiedä mitään Betlehemistä, eikä edes Joosefista saati neitseellisestä syntymästä. Nämä kaikki keskenään ristiriidassa olevat kertomusperinteet Jeesuksesta todistavat, että alkukirkossa ei ollut 1. vuosisadalla mitään yleisesti tiedettyä ja kaikkien hyväksymää historiallista luotettavaa tietoa Jeesuksen elämästä, teoista ja opetuksista, vaan eri puolilla epäyhtenäistä ja hajanaista, keskenään kiistelevää alkukirkkoa oli toisilleen vastakkaisia, paikallisesti hyväksyttyjä historiallisuudeltaan kyseenalaisia perimätietoja ja uskomuksia Jeesuksesta.

Jeesuksen kärsimisen yksityiskohdat mahdollisesti sommiteltu Vanhan testamentin ja apokryfisten tekstien pohjalta

Psalmissa 22:17 on perinteisesti tulkittu olevan ennustus "Kristuksen ristiinnaulitsemisesta", sen on tulkittu puhuvan Kristuksen käsien ja jalkojen "lävistämisestä". Itse asiassa kyseessä on käännösvirhe. Heprealaisessa alkutekstissä ei puhuta lävistämisestä, vaan sana kaari on virheellisesti tulkittu lävistämiseksi. Kyseisen sana on sanallisesti "kuin leijona" (KR 92 puhuu "runtelemisesta"). Kiintoisaa on, että kaikki konservatiivikristityt eivät edes vetoa ps.22:7-9 kappaleeseen "Jeesuksen kärsimyksen ennustuksena" ja syy on helppo päätellä: se saa evankeliumien pääsiäiskertomukset näyttämään liian läpinäkyvästi suoraan VT:n kirjallisiin esikuviin perustuvilta ja niiden varaan rakennetuilta fiktiivisiltä luomuksilta. Esimerkiksi amerikkalainen Josh McDowell: Evidence That Demands a Verdict, 1979. Tuo kristinuskon puolustaja sivuuttaa ko. psalmin kohdan "todisteena".

Moni seikka pääsiäiskertomuksissa (ei vain se, että eri evankelistat kertovat samoista asioista vastakkaisella, toisena poissulkevalla tavalla) tukee niiden epähistoriallisuutta sellaisenaan kuin ne ovat evankeliumeihin kirjoitettu. Nämä monet ristiriidat ja toisistaan poikkeavat kertomusversiot todistavat, että kukaan evankelista, ei edes Markus, ollut silminnäkijä eikä kenelläkään heistä ole silminnäkijäaineistoa käytössään. 

Kukin evankelista käyttää kirjallisia lähteitä, ja myöhemmät evankeliumien tekijät (Matteus ja Luukas) lainaavat Markusta (kirjalliset riippuvuudet evankeliumien välillä ovat kiistattomat). Sitä paitsi Markuksen esityksessä näkyy selviä kirjallisia riippuvuuksia VT:n kreikannokseen Septuagintaan, mikä tukee sitä johtopäätöstä, että Markus on luonut kertomuksensa yksityiskohdat VT:n teksteistä löytyvien mallien perusteella tietämättä mitä todellisuudessa oli tapahtunut (muuten kuin korkeintaan hyvin epämääräisen yleisluonteisesti jos sitenkään). 

Miten muuten evankelistat olisivat tienneet mitä sanottiin ja tehtiin Jeesuksen kuulustelujen aikana juutalaisten neuvostossa tai Pilatuksen luona, sillä he eivät olleet edes paikalla? Markus on rakentanut esityksensä sen uskon varaan, että VT "ennustaa Jeesuksen kohtalon" ja muut evankelistat seuraavat häntä siinä teologisessa. Eli siinä alkukirkollisessa pelastususkossa, jonka näkökulmasta he alkoivat tulkita Jeesuksen kuolemaa ja sen merkitystä. 

Niinpä pääsiäiskertomuksien kärsimysvaiheiden merkittävin alkulähde ja kirjallinen malli ovat VT:n runolliset kirjat (myös Valitusvirret, Jes.53 luku ja apokryfinen Salomon Viisauden kirja, 2:17-20, missä puhutaan hurskaasta miehestä ja tämän kärsimyksistä, pilkasta ja kidutuksesta vihollistensa käsistä, mistä Jumala pelastaa hänet jos hurskas on Jumalan poika).

Niinpä juutalaisen Qumranin yhteisön teologista ja messias-uskosta voi todellakin mahdollisesti löytyä esikuva Kristus-hahmolle, joka UT:n teologioissa muotoiltiin noiden juutalaisten odotuksien mukaiseksi ja niitä vastaaviksi. Tämä vahvistaa sitä todennäköistä mahdollisuutta, että evankeliumien kuvaukset Jeesuksen teoista ja kohtalosta muovattiin juutalaisten (vanhatestamentillisten ja qumranilaisten) kirjallisten esikuvien perusteella vailla tosiasiallista vastaavuutta objektiivisessa historiassa. 

Eisenmanin mukaan tekstillä on hyvin kauaskantoinen merkitys, sillä se osoittaa, että mikä tahansa ryhmittymä noiden kirjoituksien taustalla onkin, niin ne syntyivät samoissa yleisissä varhaiskristillisyyden kirjallisissa ja messiaanisissa puitteissa. 

Qumranin yhteisö piti itseään valittuina, apokalyptisenä vanhurskaana jäännöksenä, joka valmisti tietä Herralle ja odotti Jumalan valtakunnan tulemista. Jeesuksella ja hänen seuraajillaan voidaan perustellusti löytää juurensa essealaisuudessa: Jeesus (tai ainakin joku niistä useista juutalaisista karismaattisista taivasten valtakunnan julistajista Kristus-uskon taustalla) oli mahdollisesti essealainen.

Mikä on evankeliumien todennäköinen historiallinen ydin?

Sanottakoon lopuksi, että todennäköisesti historiallista on Jeesuksen joutuminen juutalaisten uskonnollisten johtajien käsiin, luovuttaminen Pontius Pilatuksen tuomittavaksi ja teloitus ristiinnaulitsemalla. Noita tapahtumia voidaan pitää historiallisesti realistisina, mutta se ei tarkoita, että evankeliumeissa olevat eri henkilöiden kuten Pilatuksen vuorosanat ja puheet olisivat todenperäisiä.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Joosuan kirja ja arkeologia

Joosuan kirja ja arkeologia

 Joosuan kirja ja sen historiallisuus kun tarkastellaan arkeologian avulla saatuja tutkimustuloksia. Tapahtuiko israelilaisten suorittama Kanaanin valloitus nopeasti vai hitaasti?

Kaksi keskenään ristiriitaista traditiota israelilaisten suorittamasta Kanaanin valloituksesta

Arkeologi Eero Junkkaala laajassa tutkimuksessaan Three Conquests of Canaan toteaa jaksossa The list in Joshua ”valloitetuista ja valloittamattomista kaupungeista” seuraavaa. Joosuan kirja sisältää 2 erilaista näkemystä koskien Kanaanin valloitusta. Yhden kertomuksen mukaan israelilaiset valtasivat koko Kanaanin ja siihen kuuluvat tekstit Joosuan kirjassa liittyvät lupaukseen saada Luvattu maa (Joos.1:3-4). Ensimmäinen yhteenveto valloituskertomuksien jälkeen (Joos.11:16,17,23). Viimeinen yhteenveto kertomuksen lopussa liittyen Luvatun maan jakamiseen heimojen kesken (Joos.21:43-45).

Toinen ja edellisestä poikkeava näkemys Kanaanin valloituksesta tarjoaa erilaisen kuvan Joosuan kirjassa tapahtumista: tämän tradition tekstien mukaan koko Luvattua maata ei valloitettu samaan aikaan (Joos.11:22; 13:1-5; 15:63; 16:10; 17:11-18; 23:12). Huomattakoon, että ensimmäinen yhteenveto, koko Kanaanin valtaukseen liittyvien tekstien välissä, tarjoaa vihjeen (Joos.11:18) Kanaanin maan asteittaisesta valtauksesta. Samoin Tuomarien kirjan ensimmäisessä luvussa (Tuom.1:19-36) on samanlainen näkemys valloittamattomista kaupungeista. Ilmaus ”pitkään aikaan” on selvä viittaus siihen, että kirjan toimittaja tiesi, että koko Luvattua maata ei vallattu samaan aikaan, vaan se vei satoja vuosia kenties.

Joosuan kirja on siis sisäisesti ristiriitainen ja se on merkki siitä, että Joosuan kirja on koottu yhdistämällä siihen kaksi erilaista traditiota eri lähteistä (varsin kauan kirjassa kuvattujen tapahtumien jälkeen. ”Joosuan kirja” ei siten ole suinkaan ”Joosuan” tekemä aikalaistodistus). Yleensä tutkimuksessa on päätelty, että alkuperäisempi kertomus on se, jossa Kanaan vallataan osittain ja vähitellen. Traditio nopeasti ja kerralla tapahtuneesta Kanaanin valloituksesta on idealistinen, deuteronomistisen kokoajan harmonisoitu kertomus.

Eero Junkkaala myöntää pdf-kirjansa alussa, että Raamatun kertomukset Kanaanin valloituksesta Joosuan johdolla on kyseenalaistettu monissa tutkimuksissa. Arkeologisten tutkimuksien perusteella useat tutkijat eivät enää katso, että Joosuan ja Tuomarien kirjat olisivat historiallisesti luotettavia, kun tarkastellaan rautakauden alkua Kaanaanissa.

Joosuan kirjalla ei ole juurikaan historiallista arvoa arkeologisten tutkimuksien perusteella. Se on teologiaa, ei todellista historiaa

Miltei kaikki tutkijat ovat sillä kannalla, että Joosuan kirja tarjoaa vain vähän historiallista arvoa varhaisen Israelin tietolähteenä ja sen sijaan kirja heijastelee todennäköisimmin paljon myöhäisempää aikaa Israelin historiassa. On ilmeistä, että Joosuan kirjan valmistivat ja kokosivat useat kirjoittajat ja toimittajat kauan niiden tapahtumien jälkeen, joita kirjassa kuvaillaan. Vanhimmat osat Joosuan kirjassa ovat mahdollisesti luvut 2-11. Nykyisen muotonsa Joosuan kirja sai vasta 500-luvulla eaa. tutkijoiden valtaosan mukaan.

Yleinen arkeologinen johtopäätös Joosuan kirjasta siis on, että se ei ole todellinen kertomus historiallisista tapahtumista. Joosuan kirjan tapahtuma-aika on 1200-luku eaa. ja siltä ajalta on arkeologisissa tutkimuksissa saatu selville, että tuolloin tapahtui laajoja kaupunkien tuhoamisia, mutta harvoja poikkeuksia lukuunottamatta (Haasor, Laakis) ne tuhotut kaupungit eivät ole niitä, jotka Raamattu yhdistää Joosuaan. Ja niistä kaupungeista, jotka yhdistetään Joosuaan näkyy vähän tai ei ollenkaan merkkejä siitä, että ne olisivat tulleet valloitetuiksi tuohon aikaan.

Toisten raamatuntekstien analyysi paljastaa lisää ristiriitoja. Tuomarien kirja selostaa uudelleen yksittäisten israelilaisten heimojen erillisiä valloituskampanjoita ja vaikka Tuomarien kirja tapahtuu Joosuan kuoleman jälkeen, ne muodostavat erilaisen version Luvatun maan valloituskertomuksesta. Joosuan kirjassa kuvataan hyvinorganisoitua valloitussotaa yhteisen kansallisen tavoitteen saavuttamiseksi, kun taas Tuomarien kirjassa kerrotaan monista erillisistä taisteluista kanaanilaisia vastaan, ja taisteluja käyvätkin yksittäiset israelilaisheimot, joilla on muita heimoja väliaikaisina liittolaisina (laajentaen taistelemalla omia alueitaan naapuriheimojen kustannuksella).

Lisäksi Tuomarien kirjasta ilmenee – toisin mitä Joosuan kirjassa annetaan ymmärtää – että israelilaisheimojen eräs vakava ongelma oli pysyvä kamppailu ja taistelu kanaanilaisten erillisalueiden kanssa, jotka pystyivät pitämään itsenäisyytensä. Mielenkiintoinen yksityiskohta Tuomarien kirjassa on, että Juudan heimo ei voinut valloittaa tasankoa, koska tasangon kanaanilaisilla oli raudoitettuja sotavaunuja.

Tuom.1:19 ”Herra oli Juudan heimon kanssa, ja Juudan heimo otti haltuunsa vuoriston mutta ei pystynyt kukistamaan tasangon asukkaita, joilla oli raudoitettuja sotavaunuja.”

Kenties tuossa kuultaa vihje tai muistuma Jahven alkuperästä pienenä paikallisena heimojumalana eli tulivuori- ja soturijumalana. Vaikka Jahve oli Juudan heimon kanssa ei heimo voinut edes Jahven avulla kukistaa raudoitettuja sotavaunuja käyttäviä tasangolla eläviä kanaanilaisia.

Kuten sanottua niin arkeologisissa tutkimuksissa ei ole löydetty jälkiä sellaisesta Kanaanin kaupunkien äkillisestä tuhoamisesta. Jeriko esimerkiksi ei selvästikään joutunut tuhottavaksi Joosuan aikana. Sen sijaan arkeologit ovat löytäneet jälkiä siitä, että pieniä asutuksia alkoi muodostua olemassaolevien Kanaanin kaupunkien laitamille, ei suinkaan niiden kaupunkien tilalle. Asumusten rakenne ja keramiikka ovat tyypillisiä puolipaimentolaisille ihmisille viitaten pitkään asuttamisprosessiin, eikä lyhyeen totaaliseen valloitussotaan (kuten perinteisesti on uskottu Joosuan kirjan erään tradition perusteella).

Kolme eri teoriaa liittyen Kanaanin maan valloitukseen ja Israelin syntyyn

Näiden löytöjen perusteella modernissa tutkimuksessa esitetään kolme eri teoriaa koskien Kanaanin valloitusta ja asuttamista. Ensimmäiset kaksi teoriaa hyväksyvät israelilaisten exodus-tarinoiden historiallisen totuuden ytimen. Yksi teoria ehdottaa kahta isoa maahantuloaaltoa Egyptistä, saapuen Kanaaniin erikseen useiden kymmenien vuosien aikana ja vallaten sitten maan. 

Toinen teoria esittää, että oli jatkuva paimentolaisheimojen muuttovirta Egyptistä Siinain niemimaan kautta Kanaaniin, ja myös Mesopotamiasta. Heimot sitten kokoontuivat yhteisten uskonnollisten keskuksien ympärille, muodostivat kriisien aikana liittolaissuhteita ja lopulta muodostivat yhden kansakunnan.

Kolmas malli on paljon ”kanaanilaisempi” ja siinä näyttelee tärkeyttä ulkomaalaiset etniset elementit. Tämän teorian mukaan Israelin kansan ytimen muodostivat orjat ja sorretut ihmiset Kanaanissa, jotka jättivät isäntänsä ja asettuivat kaupunkien ulkopuolelle. Heihin ehkä liittyi vuosien varrella paimentolaisheimoja Siinain autiomaasta, mutta heitä ei ollut luultavasti paljon. Sitten kaikki nämä sorretut tahot yhdistyivät noustakseen aikaisempia isäntiään ja sortajiaan vastaan ja ottivat maan haltuunsa. Tässä prosessissa he kehittivät itselleen kansallisen yhteiskunnan, johon tuotettiin traditio yhteisestä menneisyydestä kantaisineen.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Mesopotamian uskonto ja Jeesus

Mesopotamian uskonto ja Jeesus

Kristinuskon sovitusopin ja sijaiskärsijä-ajattelun taustaa. Mesopotamian uskonto ja kristillinen sijaissovitus: saman uskonnollisen ajattelumallin perillisiä. Raamatun sovitus- ja sijaisuhrioppien mesopotamialaiset juuret.

Jeesuksen "ristin evankeliumi” ja sovitususko eivät ole ainutlaatuisia eivätkä kulttuurisessa tyhjiössä syntyneitä

Ristin evankeliumin ja sovitusopin kulttuurihistorialliset juuret ovat muinaisessa Mesopotamian uskonnossa. Lisäksi tunnetaan jo 1400-luvulta eaa. peräisin oleva heettiläisten ruttorituaali, joka on vielä mesopotamialaista kuningasrituaaliakin läheisempää sukua Pentateukin (Mooseksen kirjat) mukaan vietetylle syntipukkirituaalille (3 Moos. 16) suurena sovituspäivänä. Lähes samanikäinen kuvaus samankaltaisesta syntipukkirituaalista tunnetaan myös Ugaritin teksteistä.

Kyseiset rituaalit eivät ole yksi yhteen samanlaisia kuin vanhatestamentillinen syntipukkirituaali, mutta heettiläisten, Ugaritin ja mesopotamialaisten syntipukkiriitit sisältävät monia samanlaisia aineksia: kyseessä on eliminaatio eli poistamisrituaali, joka kuvastaa maagista kansanuskoa. 

Toisten syntien puolesta kuoleva sijaiskärsijä kantaa yhteisöä vaivanneen pahan pois kun paha siirretään sijaisen päälle kosketuksen kautta ja siten vihastunut jumala sovitetaan.

Mesopotamian uskonnon piirteistä: yhtymäkohtia juutalaisuuteen ja kristinuskoon

Kristinuskon synty ja siihen liittyvä tutkimus saavat paljon valaistusta uskontotutkimuksesta ja assyriologiasta. Mesopotamian uskonnollinen kirjallisuus on paljon laajempaa kuin VT:n kaanon ja kutakuinkin kaikille Vanhan testamentin kirjoille tai niiden osille löytyy esikuvansa Mesopotamian muinaisessa uskonnollisessa kaanonissa, kuten Saarnaajalle, Jobille, luomistaruille, vedenpaisumustarinalle ja psalmeille. 

Eräs merkittävimpiä myyttejä mesopotamialaisessa uskonnossa, joka on olemukseltaan mystistä ja jossa myytit välittävät sofistikoituja, piilotettuja koodattuja merkityksiä, on Ištar-jumalattaren (nimeltään Inanna sumereilla) manalanmatka. Rakkauden jumalatar astuu alas tuonelaan, kuolee seivästämällä ja joutuu antamaan maailman pelastuksen puolesta rakkaansa Tammuzin (hyvä paimen Dumuzi sumereilla) lunnaakseen tuonelaan. Myytti on 

”allegoria elämän ikuisesta kiertokulusta, kuoleman voittamisesta ja jumalan rakkaudesta luomaansa maailmaa kohtaan. Kasvullisuuden lakastumisen aikaan vietetyn Tammuzin surujuhlan taustamyytti, johon liittyi usko kuoleman jälkeiseen ylösnousemukseen”.

Muita tärkeitä myyttejä ovat esimerkiksi Nergal ja Ereškigal-myytti, joka on kertomus langenneesta enkelistä, Luciferistä eli saatanasta. Myytti kuvaa allegorisesti himojen ja aistinautintojen aiheuttamia tuhoja. Adapa on juutalaisten apokryfisen Eenokin kirjan vastine: kuvaa viisauden jumalan hurskaan palvelijan nousemista taivaaseen, mutta hän ei kuitenkaan saa ikuista elämää (Simo Parpola, Pentikäinen – Pentikäinen, s. 234). 

Kun Lähi-idässä valtiollinen kehitys johti alati suurempiin valtiokokonaisuuksiin, siitä seurasi väistämättä entistä enemmän uskonnollista yhdentymistä sekä synkretismiä (uskomuksien ja uskonnollisten perinteiden sekoittumista toisiinsa). Kun jokin valtio vallattiin, sen jumalat lisättiin voittajavaltion jumalten joukkoon ja valloitettu kansa sai entisen uskontonsa rinnalle valloittajien uskonnon. 

Koska alue oli maantieteellisesti melko yhtenäinen ja sen osa-alueet olivat yhteyksissä toisiinsa, pääsi uskonnollisia vaikutteita ja ideoita siirtymään kansalta toiselle ja maasta maahan, joten uskonnollinen tilanne oli Lähi-idässä alati muutoksen alainen. Pienemmät uskonnot tulivat isompien nielaisemiksi pitäen kuitenkin kiinni alkuperäisestä ytimestään. Toisaalta uskonnot samalla kehittyivät ja muuntuivat sekä syvenivät.

Vaikka suurvallat tulivat ja menivät, säilyivät niiden uskonnolliset rakenteet, jotka elivät paikallistasolla edelleen ja siirtyen myöhemmin imperiumien seuraajille. Kuvaavaa oli muutoksen dynaamisuuden ja konservatiivisuuden välinen jännite, missä muutoksista ja kehityksestä huolimatta uskontojen ydin pysyi vuosituhansien ajan ennallaan. Alueen uskonnot – mukaan lukien juutalaisuus ja kristinusko – ovat yhden ja saman uskonnollisen ydinolemuksen ja syvärakenteen ajallisia ja paikallisia ilmentymiä, joilla on kullakin oma erityinen pintarakenne.

Yhden ainoan universaalijumalan idea ja kolminaisuusoppi jo Mesopotamiassa

Teoreettiselta ja esoteeriselta kannalta jo viimeistään 1200-luvulta eaa. lähtien, ehkä vieläkin aikaisemmin, kaikki jumalat tulkittiin ”yhden ainoan universaalijumalan eri aspekteiksi” (Simo Parpola, Pentikäinen – Pentikäinen, s.229–230). Osuva paralleeli tuosta jumalkäsityksiin näennäisestä paradoksista on kristinusko ja siihen kehitetty kolminaisuusoppi: kolme eri persoonaa Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja silti jumaluus on yksi. Mesopotamiassakin käsite ”jumala” merkitsi käytännössä sekä Jumalaa että jumalia monoteistisesti ja polyteistisesti. 

Syvällisellä teoreettisella tasolla jumalat olivat abstrakteja käsitteitä, lukuja ja puhdasta energiaa ja he olivat näkymättömässä ideoiden maailmassaan, jossa tämä aineellinen maailma voimineen oli absoluuttisessa muodossa. He ilmentyvät luonnossa lukemattomin muodoin ja tavoin. Jumalan nimi oli tärkeä mesopotamialaisille kuten juutalaisillekin: Mesopotamiassa jumalan nimeen kiteytyvät kaikki nuo jumaluuden moninaiset ilmenemismuodot. Nimi oli jumala itse sisältäen kaiken jumalan olemuksesta, voimasta ja ilmentymistä (Simo Parpola, Pentikäinen – Pentikäinen, s.230).

Mesopotamialainen sijaiskärsijän/ syntien sijaissovittajan idea – Jeesuksen kärsimyksen edeltäjä

Kaksoisvirtain maassa kuningas oli jumalan maanpäällinen käskynhaltija ja edustaja, jumalan sijainen, ylimmäinen pappi sekä vitsalla ja sauvalla kansaansa ohjaava ja kaaosvoimilta suojeleva ”suurten kansanjoukkojen paimen”. Kuninkaan piti levittää Jumalan sanaa koko maailmaan. Auringonjumala Šamasin kuvana kuningas oli kansansa aurinko sekä oikeudenmukainen ylituomari. Kuninkaalla oli valta ylentää ja alentaa, rangaista ja vapauttaa, sillä hän oli ylijumala Mardukin kuva.

Tunnusmerkkeinä kuninkaalla oli mm. paavillinen tiara ja pitkä paimensauva. Kuningas kuvattiin monesti elämänpuun hoitajana (elämänpuu oli kosmista harmoniaa ja maailmankaikkeudessa vaikuttavien voimien tasapainoa kuvaava esoteerinen sofistikoitunut kaavio). 

Kuningas oli itse asiassa jumala ihmismuodossa, jonka patsaita palvottiin yhdessä jumalien patsaiden rinnalla ja hän esitti jumalan roolia uskonnollisissa rituaaleissa sekä näytelmissä: kuningas oli Tammuz-jumalan inkarnaatio, joka oli imenyt jumalanäidin rintaa temppelissä pienenä lapsena. Kruununprinssinä hän oli jumalan poika sekä Pelastaja, jonka hallintokauden tuleminen ennakoi sitä, että valo voittaa pimeyden. Jumalan käskynhaltijana hänellä oli valtaisa eettinen vastuu, hänen tuli olla täydellinen ihminen.

Synti-> rangaistus - kaava jo Mesopotamian uskonnossa

Historia selitettiin Mesopotamikassakin sillä tavalla, että poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen menestys seurasi kuninkaan hurskaudesta, mutta vastoinkäymiset olivat rangaistuksia moraalisesta rappiosta ja synneistä (tämäkin on linjassa vanhatestamentillisen valtavirta-teologian kanssa). Kuningas oli jatkuvasti tarkan moraalisen valvonnan alainen ja uskonnolliset ja opilliset auktoriteetit ohjailivat hänen toimiaan. Sapattisäännöt, paasto, katumusharjoitukset sekä koko vuoden sisäänsä sulkeva kultillinen kalenteri hallitsi kuninkaan päivittäistä elämää. 

Oli myös niin raskaita syntejä, että niiden sovittaminen ei onnistunut muuten kuin kuolemalla. Kuninkaan kuoleminen synnin sovitukseksi päätettiin peruuttamattomasti, kun enteenä oli auringon tai kuun pimennys tai komeetan näkyminen. Synnintekijän piti kuolla ja hänen tilalleen asetettiin uusi tahraton kuningas. Mutta armo ei ollut tuntematon! Sellaisen raskaan synnin tekijälle oli tarjolla Jumalan armosta pelastuksen mahdollisuus: toinen ihminen voi ottaa kantaakseen kuninkaan puolesta hänen syntiensä taakan ja kuolla hänen sijastaan, kun katuva kuningas samalla katuu ja tunnustaa syntinsä sekä kuoletti vanhan minänsä ja syntyi uudestaan henkisesti.

Tällaiseksi sijaiskärsijäksi, ”sijaiskuninkaaksi” valittiin yleensä joku rikollinen, jolle annettiin kruunu ja kuninkaalliset vaatteet ja joka uhrilampaan lailla vaiti sai kuulla auringon, taivaallisen tuomioistuimen edessä, ilmoitetun tuomion. 

”Tämän Kristuksen kärsimystä muistuttavan riitin alkuperä on Mesopotamiassa, mutta sitä harjoitettiin laajasti koko muinaisen Lähi-idän alueella. Se oli hovirituaali, mutta silti hyvin tunnettu myös kansan keskuudessa, sillä sijaiskuninkaan kruunaaminen ja hautaus olivat julkisia tapahtumia; muistumia siitä esiintyy vielä Tuhannen ja yhden yön tarinoissa, ja myös juutalaiset joutuivat sen todistajiksi Baabelin vankeudessa ollessaan. Riitin taustalla oleva ajatus kuolemansyntien sovituksesta viattoman ja avuttoman sijaiskärsijän kautta tunnetaan eri muodoissaan muualtakin mesopotamialaisesta kulttuurista. Assyrian kuningasta vastaan kapinoivat vasallit joutuivat sovittamaan syntinsä polttamalla rakkaimpansa, viattomat poikansa elävältä (vrt. kertomusta Abrahamin uhrista, Genesis 22). ”Ihmisen sijainen” – nimisessä parannusrituaalissa karitsa uhrataan kuolemansairaan sijasta manalan jumalille, jotta tämä pelastuisi. ”Ištarin manalanmatkassa” jumaläiti joutuu luovuttamaan syyttömän poikansa (Tammuz) tuonelaan, jotta rakkaudettomuuden tilaan joutunut maailma pelastuisi. Yhtymäkohdat Kristuksen kärsimyskuoleman taustalla olevaan ajatteluun ovat ilmeiset” (Simo Parpola, Pentikäinen – Pentikäinen, s. 241). 

Kuoleminen toisen syntien puolesta, viattoman kärsimys ja kuolema sijaisena, oli nimenomaan yleinen käsitys Lähi-idässä ja uusitestamentillinen Jeesus-hahmo sekä ”ristin evankeliumi” ei ole inhimilliselle ajattelulle mitään uutta ja uniikkia ”hullutusta”, vaan pikemminkin standardiajattelua synti-kysymyksen ratkaisemisessa (kuten myös henkisen uudistumisen, uudesti henkisesti syntymisen ja katumuksen käsitykset sekä kokonaisvaltainen synti-oppi: mikään noista ei ole Paavalin tai muiden alkukristittyjen ainutlaatuinen luomus eikä ole tarvetta olettaa, että ”Pyhän Hengen” piti ne kristityille ”ilmoittaa” ja että alkukristityt eivät olisi noita oppeja osanneet keksiä, osana Lähi-idän uskontoperinnettä). 

Juutalaiset ja sitä myöten kristityt eivät voineet mitenkään olla ainoat ihmiset Lähi-idässä, joille tämä mesopotamialainen armo- ja sijaissovitususko oli tuntematonta! Vanhaan testamenttiinkin se ajattelu päätyi, Jesajan lauluun (Jes.53) kärsivästä Herran palvelijasta, joka kärsii kansan puolesta ja VT:sta edelleen kristilliseen teologiaan, Jeesuksen kuoleman merkityksen tulkintaan. Se tulkinta niveltyy selkeästi muinaisitämaiseen syntien viattoman sijaissovittajan / sovituskuoleman teemaan.

Kirjallisuus:

Juha Pentikäinen, Katja Pentikäinen (toim.): Uskonnot maailmassa (Simo Parpola, Kaksoisvirranmaan uskonto), 2. painos, 1993

Jaakko Hämeen-Anttila (toim.): Uskontojen risteyksissä: Välimeren alueen uskontojen juurilla, 2001

Tietoturvauhat ja netin tuho

Tietoturvauhat ja netin tuho

Minulle on muodostunut varsin pessimistinen käsitys nykymuotoisen internetin ja joka alueelle tunkevan digitalisaation tulevaisuudesta. Pelkäänpä, että internet ja tämä digivillitys, jossa kahvinkeitinkin pitäisi liittää nettiin, tulevat tiensä päähän ja romahtavat. 

Syynä on aina vain vaarallisemmaksi, röyhkeämmäksi ja hienostuneemmaksi muuntautuva kyberrikollisuus: järjestäytynyt tehokkaasti isoja laillisia yrityksiä rakenteeltaan muistuttava rikollisuus tietoverkoissa. Noilla rikollisorganisaatioilla ja -jengeillä on omat ohjelmoijat ja muut asiantuntijat, valtava joukko domaineja sekä palvelimia ja toinen toistaan ovelampia keinoja päästä tunkeutumaan ihmisten ja yrityksien tietoihin - ja rahoihin.

Minusta vaikuttaa siltä, että tietoturva-ala ja erilaiset antivirusohjelmistot ovat häviämässä taistelun ja menettämässä pelin. Edistyneimmät uudet haittaohjelmat ovat sillä tavalla toteutettu, että tietoturvaohjelmat eivät niitä löydä edes eivätkä tietenkään sitten voi estää niitä haittaohjelmia toimimasta. Uudet haittaohjelmat osaavat salata itsensä.

Toisekseen on sellaisia tietokoneisiin, verkkoihin ja pilvipalveluihin tunkeutumistekniikoita, joissa kyberrikollinen käyttää hyväksi tietokoneessa ja pilvipalvelussa olevia laillisia asiallisia sovelluksia  ja komponentteja. Tuolloin tietoturvaohjelmisto on voimaton eikä puutu asiaan millään tavalla, kun kerran ei ole kyse mistään vieraasta ja vihamielisestä haittaohjelmasta (malware).

Ja sitten sekin, että vakioneuvona saa lukea tämän ohjeen: parantaaksesi suojaustasi ota käyttöön kaksivaiheinen tunnistautuminen sivustoille ja palveluille (lyhenne 2FA). Mutta on vain ajan kysymys, koska tuokin neuvo ja koko 2FA menettää merkityksensä. Jo nyt on kehitetty (ja rikolliset kehittävät niitä koko ajan lisää) tekniikoita 2FA:n murtamiseksi ja ohittamiseksi. On olemassa haittaohjelmia, jotka sitä paitsi osaavat siepata rikollisten käyttöön ainakin Googlen todentajasovelluksen generoimat kertakäyttöiset tunnistuskoodit.

Microsoftin Exchange-sähköpalvelimen haavoittuvuuksien ympärillä on netissä käynnissä hiljainen kyberkatastrofi. Ja päälle vielä muut Microsoftin suosituissa ohjelmistoissa olevat tietoturva-aukot ja heikkoudet, joita hyödynnetään koko ajan netissä.

Peli alkaa olla pelattu ja on vain ajan kysymys, koska esimerkiksi se 2FA menettää merkityksensä suojautumiskeinona, kun se murretaan lopullisesti (nytkin se on valtiollisille päättäväisille hakkereille vain hidaste eikä oikea este). Sekin on vain ajan kysymys, koska organisoitunut kyberrikollisuus saa yliotteen koko internetistä ja koko nykysysteemi kaatuu. 

Kun nettiä ei ole suunniteltu tietoturvalähtöisesti ja nyt sitten vain koetetaan epätoivoisesti tilkitä yhtä aukkoa siellä ja toista täällä - ja koko ajan löytyy ohjelmistoissa ja palveluissa uusia ja entistä pahempia tietoturvahaavoittuvuuksia, joita rikolliset hyödyntävät voimallisesti ja nopeasti.

Lisäksi taidoiltaan ja organisoitumisasteeltaan erilaiset hakkerit, huijarit ja rikolliset tekevät yhteistyötä "pimeässä webissä" (Dark Web). Jos hakkerilla ei oma tekninen osaaminen riitä, hän voi ostaa pimeässä webissä vaikka kiristyshaittaohjelman ja sitten vaan ujuttaa sitä uhreilleen (Ransomware As A Service).

Niin että kannattaakohan koteihin hankkia niitä IoT -laitteita eli kodinkoneita, jotka liitetään nettiin ja joihin siten rikolliset pääsevät tunkeutumaan ja WLAN:n kautta koko kodin verkkoon.

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Evoluutio vs. kreationismi

Evoluutio vs. kreationismi

Evoluutio vs. kreationismi- vastakkainasettelun tarkastelua ja kritiikkiä kristilliselle kreationismille. Ajatuksia tieteestä. Olin itse aikaisemmin fundamentalistiuskova ja nuoren maan kreationisti.

Tiede on tämän havaittavan (aistein tai erilaisin epäsuorin keinoin) maailman tutkimista asianmukaisin metodein ja uskonto keskittyy tuonpuoleiseen, transsendenssiin ”todellisuuden tasoon”, jonka oletetaan olevan perimmäinen todellisuus. Tiede ottaa kantaa kysymyksiin mitä, miten, milloin ja uskonnon toimialaa (ainakin erään käsityksen mukaan) ovat miksi-kysymykset (tarkoitukset, merkitykset, arvot, etiikka, elämän taitekohtien riitit yms. Moni saa uskonnoista mielenrauhaa, lohtua ja toivoa sekä eettisiä arvoja). 

Näitä kahta ”valtakuntaa” ei tarvitse eikä kannata sekoittaa toisiinsa (eräs näkemys on, että tiede ja uskonto eivät edes voi olla ristiriidassa keskenään, koska ne käsittelevät eri elämänalueita ja kysymyksiä).

Toisaalta eräissä protestanttisissa tulkintaperinteissä tieteen ja uskonnon (so. protestanttisen fundamentalistisen kristillisyyden) välillä on ristiriitaa ja vastakkainasettelua. Uskonnon, etenkin kristinuskon piirissä, on esiintynyt joinakin aikoina nimen omaan tieteellisen edistyksen ja tieteellisen tiedon levittämisen vastustamista (toisaalta kristillisellä uskolla on ollut myönteisiäkin vaikutuksia tieteen ja sen edellytyksien mahdollistamisen kannalta historian aikana). 

Auktoriteettiusko (on auktoriteettina sitten pyhänä pidetty kirja, "Jumalan ilmoitus", jokin uskonnollinen johtaja tai filosofi) on taaksepäin katsomista ja jarruttaa asioiden empiiristä tutkimusta vapaasti ja dogmatismin kahlehtimatta. Rationaalinen asennoituminen on eteenpäin katsomista, uutta tietoa tuottavaa ja itseään korjaavaakin tarvittaessa, toisin kuin dogmaattinen auktoriteettiusko (vai onko muka Raamattu tai Koraani uudelleenkirjoitettu ja päivitetty?).

Vaikka evoluutio joskus osoittautuisi virheelliseksi teoriaksi, siitä ei seuraa, että kreationismi olisi tällöin oikea vastaus ja todistunut olevan "totuus". Ei myöskään, että kreationismista jossain muodossaan tulisi uusi vallitseva teoria (sitä paitsi minkä uskonnon luomisopista ja mikä niistä erilaisista esim. kristillisperäisistä kreationismeista se oikea luomisoppi on?). 

Tiedeyhteisö päätyy sellaiseen uuteen teoriaan, joka pystyy selittämään uudet havainnot luonnossa tyydyttävästi, sekä selittämään myös kaiken sen tiedon, mitä evoluutiotutkimus on saanut selville luonnosta. Näen amerikkalaisten oikeistolaisten ja fundamentalististen piirien kreationismin nimenomaan epäuskosta tai vähintään heikosta uskosta nousevana hätääntyneenä puolustusreaktiona ahdistavaa ”pahaa ja moraalitonta” tiedettä vastaan (samoin kuin reaktiona koko modernisaatiota ja sekularisoitumiskehitystä vastaan ja pyrkimyksenä kääntää kelloa taaksepäin. Noiden piirien rumalla agendallahan ovat myös naisten ja homoseksuaalien vapauksien ja oikeuksien vastustus).

Kreationismissa ja siihen kuuluvassa ID-liikkeessä on nimen omaan – kuten heidän omista dokumenteistaan ilmenee – kysymys kokonaisvaltaisen kulttuurisen vallankumouksen tavoittelusta sekä poliittisesta vallanhalusta: se valta on ihmisten mielien hallintaa ja kristillisen maailmankäsityksen palauttamista takaisin kulttuuria hallitsevaksi suureksi kertomukseksi ja mielien hallinnan kautta se on poliittista valtaa (heidän tavoite on todellakin darwinistisen evoluutiobiologian ulosheittäminen kulttuurista ja tieteestä).

Kreationistinen fundamentalistinen raamatuntulkintamalli on aikansa elänyttä

Lisäksi kreationismissa etsitään epätoivoisesti omalle erittäin jäykälle ja aikansa eläneelle Raamatun tulkinnalle pönkitystä koettamalla saada oma uskontulkinta näyttämään tieteelliseltä. Maailma ja tiede osana maailmaa koetaan liian vaarallisena, pelottavana ja monimutkaisena ja siksi halutaan uskoa yksinkertaistettuun selkeän mustavalkoiseen maailmankatsomukseen. Tieteeseen on kuin jokin viha-rakkaus suhde. Kreationistien oma ”tiede” on hyvää ns. "tositiedettä"/ "rehellistä tiedettä", mutta muiden tutkijoiden tiede on moraalitonta, pahaa ja saatanallista (ja "ateistista"). Kreationismin tarkastelu kuuluisi pikemminkin psykologian ja sosiologian alueille eikä luonnontieteisiin.

Raamatun ”luominen sanan avulla” ja moderni kirkollinen tulkinta (tieteen pakottamana), jonka mukaan ”Jumala loi kehittämällä” pitkien aikojen kuluessa: "alussa Jumala loi evoluution"

Kantani on, että niiden, jotka haluavat edelleen pitäytyä kristilliseen uskoon ei tarvitse valita kirjaimellisen fundamentalistisen Raamatun tulkinnan ja modernin tieteen välillä, vaan he voivat ottaa vastaan sekä Raamatun että modernin tieteen tutkimustuloksineen (joihin myös evoluutioteoria kuuluu). Mutta se vaatii radikaalia Raamatun uudelleentulkintaa ja irtiottoa tietyistä tulkintaperinteistä. Perinteisestihän kristikunnassa ei ole ajateltu, että Jumala loi kehittämällä, evoluution avulla, eikä ihmisen ole katsottu polveutuneen toisista, niin sanotuista ”alemmista” elämänmuodoista vähitellen. 

Teologisesti ottaen suurimmissa kirkkokunnissa (myös Suomen ev-lut. kirkon valtavirrassa) katsotaan nykyään, että oleellista on luominen idea sinänsä eikä se millä tavalla eli menetelmällä ja missä ajassa se on tapahtunut (Genesiksen luomiskertomuksia pidetään jopa vain runoutena ja joka tapauksessa vain vertauskuvallisina kertomuksina). Evoluutio nähdään ko. kirkoissa Luojan suurena työkaluna ilman ongelmia uskonopille (tosin tämänkin teologisen näkemyksen johdonmukaisuudesta, älyllisestä rehellisyydestä sekä tuohon tulkintaan päätymisen motiiveista voidaan esittää kriittisiä kysymyksiä). 

Kun Charles Darwin esitti teoriansa evoluutiosta on luonnontieteellinen tieto siitä lähtien lisääntynyt valtavasti kaikilla eri osa-alueilla. Tässä tutkimusprosessissa tiede on saanut selville, että myös Raamatun alkukertomuksin historiallisuudelle ei löydy empiirisiä todisteita. Ei tämän havainnon tekeminen – tai siitä julkisesti kirjoittaminen – ole edes mikään ”hyökkäys” Raamattua kohtaan eikä myöskään mikään ”ateistinen salaliitto”. Asiat ovat vain näin, haluammepa myöntää sen tai emme. Se on vain neutraali tosiasia itsessään. Jokainen tekee sitten omat maailmankatsomukselliset johtopäätöksensä asiantilan johdosta.

Tosin kaikkien maailmankatsomuksien todennäköisyys ja uskottavuus ei ole yhtä suuri: enemmän tukea saavat kaikki ne maailmankatsomukset, jotka eivät oleta juutalais-kristillis-islamilaista persoonallista kaikkivaltiasta luojajumalaa ja hänen aktiivista vaikutustaan maailmassa. 

VT:n alkukertomuksien mukainen maailmanhistoria ei vastaa tunnettuja historiallisia, arkeologisia ja geologisia tosiasioita. Tämän ei luulisi enää olevan järkytys kenellekään. Paitsi fundamentalistisen epärealistisen maailmankuvan omaaville ihmisille, jotka heräävät todellisuuteen jossain vaiheessa. Olemme vapautuneet VT:n juutalaisten viitekehyksestä, joka perustui heidän aikansa yleisiin myyttistä alkuperää oleviin uskomuksiin ja virheelliseen kolmikerroksiseen maakeskeiseen maailmankuvaan, johon liittyy litteä maa ja maakiekon ylle ripustettu kiinteä taivaankupoli, jossa taivaankappaleet kuten Aurinko kiertävät maata.

Olemme korvanneet sen tieteellisellä maailmankuvalla, jonka kulmakiviä ovat evoluutio (ja sitä kuvaava evoluutioteoria), yleinen suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka ja alkuräjähdysteoria. Voimme myös oikeutetusti esittää kritiikkiä sellaista uskoa kohtaan, joka esittää jumaluutta, maailmaa, historiaa ja ihmistä koskevia tosiasiaväitteitä sekä vaatia uskovaisilta todisteita esitettyjen väitteiden tueksi. 

Voimme lisäksi esittää tieteellistä todistusaineistoa, joka osoittaa, että hänen väitteilleen ei ole objektiivisia empiirisiä perusteita. Eikä kritiikin esittäjän omalla uskonnollisella tai filosofisella maailmankatsomuksella ole merkitystä maailmasta tehtyjen havaintojen ja tosiasioiden ja niiden pätevyyden kannalta. Asia on niin kuin se on siitä riippumatta sattuuko se miellyttämään havaitsijaa vai ei. Havainnon todenperäisyys ei riipu esittäjänsä maailmankatsomuksesta – tämä pätee myös Raamatun tieteellisessä tutkimuksessa. Raamatunselitystieteessä (eksegetiikassa) protestantti, katolilainen, juutalainen ja uskontoihin sitoutumaton tutkija voivat päätyä samoihin tutkimustuloksiin ja niin myös käytännössä on tapahtunutkin.

Toisaalta suurten kirkkokuntien tiedemyönteisyys ja myös evoluutioteorian hyväksyntä on positiivista 

Mutta toinen näkökulma yllä olevan kirkollisen (kuten luterilaisen kirkon) teologian muuttumiseen tieteen löytöjen antamasta impulssista ja aloitteesta johtuen on se tärkeä asiantila, että se sallii rauhanomaisen vuoropuhelun tieteen ja kirkon välillä. Tieteen tekijät voivat antaa kirkon keskittyä omalle ”tontilleen” ja kirkko sallii tieteelle täyden työrauhan eikä taistele tieteen ei-toivottuja tuloksia vastaan eikä yritä sensuroida tieteen tuloksien esittämistä (mihin kirkolla ei ole keinojakaan). 

Tämä rauhallinen rinnakkain elo ja omiin toimialueisiinsa keskittyminen on myönteistä, ja sitä kannattaa vaalia (vaikka toisaalta on oikeutettua esittää kritiikkiä myös kirkollisen teologian ratkaisuja ja niiden perusteita/perusteiden mahdollisia motiiveja kohtaan). Kreationismi joka tapauksessa merkitsee uhkaa myös tälle tieteen ja kirkon välillä olevalle rauhantilalle. Kuitenkin jo Darwinin aikoina oli teologeja, jotka näkivät evoluutioteorian ja teologian suhteen niin, että luonnonvalinta ei ole ristiriidassa kristillisen uskon kanssa. 

Myös kristitty amerikkalainen biologi Asa Gray (1810-1888) korosti juuri tätä kantaa. Kristillisen teologian, raamatuntulkinnan ja luonnontieteiden edistyksen herättämien metafyysisten ja eksegeettisten kysymyksien kimppua voidaan siten perustellusti tulkita eri tavalla ja päätyä vastakkaisiin johtopäätöksiin samoista lähtökohdista käsin. Evoluutiobiologian ja evoluutioteorian tehtävä ei edes ole olla uskonnollisten, metafyysisten ja maailmankatsomuksellisten ongelmien tuomarina.

Evoluutio on USA:ssa täysin politisoitunut kysymys eikä evoluution vastustuksella ole tekemistä tiedeyhteisön kanssa, vaan vallan tavoittelun ja kulttuurisodan

Yhdysvalloissa evoluution vastustaminen on läpeensä poliittinen ja maailmankatsomuksellinen asia ja evoluutio-kysymys on täysin politisoitunut. Evoluutioon suhtautuminen on keskeinen maailmankatsomuksellisen ja poliittisen värin tunnustamisen koetinkysymys. Republikaanisen puolueen ehdokkaaksi pääsemisessäkin evoluutiota koskevalla kannalla voi olla ratkaiseva asema kun puolueessa tarkistetaan ehdokkaan sopivuutta puolueeseen! Vaikka tieteen lukutaidon on todettu olevan USA:ssa ”huippuluokkaa” (eli 28 % amerikkalaisista tiedelukutaitoisia), on uskonnon lukutaito USA:ssa rappeutunut, mihin ainakin eräänä keskeisenä syynä voidaan pitää uskonnon opetuksen puuttumisesta amerikkalaisissa kouluissa (uskonnon opetus ei tulisi olla tunnustuksellista, vaan uskontotieteellistä ja uskontojen historiallista kehitystä erittelevää).

Amerikan poliittinen rintama on jatkuvasti jyrkentynyt liberaalien ja konservatiivien välillä ja evoluutiosta on tullut traagisesti välikappale ja ase konservatiivisen uskonnollisen oikeiston poliittisten etujen ajamisessa: uskonnollisesti lukutaidotonta kansaa on helppo hämätä ja vetää mukaan hyväuskoisena ja hyödyllisten lampaiden laumana (ja nykyinen sosiaalinen media ja valeuutiset ovat siinä oiva työväline). Kyse on vallasta yhteiskunnasta, ei tieteestä. 

Tilanne on pahentunut sen jälkeen kun 1987 USA:n korkein oikeus kielsi uskonnon opetuksen luonnontieteenä kouluissa, minkä jälkeen kristinuskon fundamentalistiset puolustavat keksivät uuden taktiikan: raamatullinen kreationismi naamioitiin kansalaisia hämäävästi ”älykkään suunnittelijan (Intelligent Design) teoriaksi”.

Syntyi ID-liike, joka väittää olevansa ”tieteellinen” ja että on (muka) todisteita ”älyllisen suunnittelijan” olemassaolosta ja tarpeesta elämän kehityksessä. Sitten vielä väitetään, että lasten tulee saada kuulla tästä ”tieteellisestä erimielisyydestä”. Todellisuudessa mitään ”erimielisyyttä” ja ”evoluutioteorian kriisiä” ei edes ole tiedeyhteisössä, vaan ID-liike on puhtaasti uskonnollinen (mukana on eräitä muitakin omista maailmankatsomuksellisista syistään evoluutiota vastustavia, kuten UFO-uskovaisia). 

USA:ssa ”älykäs suunnittelu” on oikeudenkäynnissä ”Kitzmiller & kumppanit vastaan Doverin koulualue” tuomittu uskonnolliseksi ilmiöksi, jota ei voida eriyttää kreationismista ja sen uskonnollisista edeltäjistä ja siten älykkään suunnittelun opetus on perustuslain vastaista.

Tavallisimpia tapoja tulkita luomista ja evoluutiota. Monta erilaista ja keskenään ristiriitaista kreationismia

1. omphalos-kreationismi (maailma luotiin vähän aikaa sitten, vaikkapa viime sunnuntaina periaatteessa, mutta se näyttää vanhalta. Fossiilit ovat esim. ”saatanan tekemiä väärennöksiä” ja ”uskon koetukseksi”)

2. YEC, nuoren maan kreationismi (Maailma on 6000-10 000 vuotta vanha, elämä luotiin kirjaimellisesti kuudessa päivässä, Aadam ja Eeva ovat historiallisia henkilöitä. Vedenpaisumus tuhosi Nooan aikaisen maailman noin 4000 vuotta sitten ja vain ne pelastuivat, jotka olivat Nooan arkissa)

3. OEC, vanhan maan kreationismi (Maa ja maailmankaikkeus ovat vanhoja, elämä tulkitaan joko vanhaksi tai sitten muutaman tuhannen vuoden ikäiseksi näkemyksistä riippuen)

4. aukkoteoria/aukkokreationismi (1 Moos1:1 ja jakeen 2 välille oletetaan satojen miljoonien tai miljardien vuosien aukko ja ”ensimmäinen maailma”, joka tuhoutui. Väitetään, että maa ”tuli autioksi ja tyhjäksi”)

5. ”day-age creationism” (luomispäivät tulkitaan kuvainnollisesti, miljoonien vuosien aikakausiksi)

6. etenevä kreationismi (Vanhan maan kreationismin suuntaus. Hyväksyy nykytieteen paitsi ei modernia evoluutiobiologiaa. Uskotaan Jumalan luoneen kaikki eliöt eri lajeiksi, mutta väittää, että uudet lajit ovat ”erityisesti luotuja”, eivätkä polveutuneet aikaisemmista lajeista)

7. älykkään suunnittelijan kreationismi eli ID-liike (esim. Johnson, Behe, Denton)

8. evolutiivinen kreationismi (erilainen kuin teistinen evoluutio. Luontoa ei olisi olemassa ilman Jumalan tahtoa. Mahdollistaa Genesiksen ja nykytieteen monitulkintaisuuden: esim. luominen tapahtui eri tavalla kuin me kuvittelemme ja että Aadam ei ollut ensimmäinen ihminen maailmassa, vaan hän oli ensimmäinen ihminen, joka havaitsi tietoisuutensa ja henkisyytensä)

9. teistinen evoluutio (Jumala luo evoluution kautta vähitellen. Hyväksyy modernin tieteen ja evoluutioteorian. Korostaa, että Jumala toimii tieteen ulottumattomissa, mutta tekee välillä tietyissä tilanteissa väliintuloja evoluutioprosessiin).

Joten mikä noista pelkästään kristikunnassa esiintyvistä kreationismeista eli luomisuskoista on se ainoa oikea "totuus", jota pitäisi muka kouluissa opettaa? Tuosta ristiriitaisuudesta huomaa hyvin, kuinka monitulkintaisia Raamatun tekstit ovat. Kreationistit erilaisine luomisuskoineen ovat sodassa keskenäänkin eivätkä saavuta konsensusta siitä, että mikä se "raamatullinen luomistotuus" sitten on.

Loppusanat evoluutio vs. kreationismi - debatista ja sen arvioinnista

Henkilökohtaisesti en pidä (antiikkisiin kirjoihin ja uskontunnuksiin perustuvaa tai mitään muutakaan) dogmatismia (”totuudet perustuvat menneisyyden auktoriteettien väitteisiin”) kestävänä ja hedelmällisenä tapana rakentaa maailmankuvaa. Haluan olla avoin ja vastaanottavainen kaikille tosiasioille ja uudelle, päteväksi osoittautuvalle tiedolle, vaikka sen takia joutuisin tarkistamaan maailmankuvaani (suhtautumistapani on filosofinen). Totuus on matka, liikettä kohti päämäärää.

Totta on se, mitä tapahtuu (ja muun muassa evoluutiota tapahtuu luonnossa, unohtamatta kulttuurievoluutiotakaan). Kristittyjen velvollisuus on omaksua myös kipeää tekevä totuus eikä tuudittautua miellyttävään toiveajatteluun, joka on vailla kestäviä perusteita.

Evoluutioteoriaa ei ole suunniteltu ”vain ateisteille ja agnostikoille”: se sopii yhtäläisesti kaikille, kuten esim. yleinen suhteellisuusteoria tai aurinkokeskeinen maailmankuva (tosin kristillisiä raamatuntulkintoja joudutaan päivittämään uuden tiedon vaatimuksien mukaan esim. selittämällä luomiskertomukset allegorioiksi). 

Jos ja kun jokin asia on tosi, on kristitynkin velvollisuus hyväksyä se siitä riippumatta millaisia positiivisia tai negatiivisia seurauksia siitä asiasta oletetaan olevan. Eikö kristittyjä ole kutsuttu rakastamaan totuutta, eikä levittämään valheita ja vääristelyjä (kreationismi sisältää valtavasti valehtelua, vääristelyä ja huiputusta)? 

Asia ei muutu vääräksi silläkään perusteella, että siitä on mahdollisesti jotain negatiivisia seurauksia (siinä tapauksessahan uskonnot pitäisi hylätä ja kieltää suorastaan, sillä niistä on aiheutunut paljon negatiivista).

Jos tiedeyhteisö päätyy siihen, että evoluutioteoria ei ole enää paras selitysmalli elämän kehittymiselle eikä evoluutioteorian puitteissa pystytä selittämään kaikkia havaintoja tyydyttävästi niin silloin tiedeyhteisö korvaa evoluutioteoriaan uudella teorialla, jolla on parempi selitysvoima. Tiede on itseään korjaavaa ja itsekriittistä, eikä evoluutioteoria muodosta poikkeusta. Tieteessä on teorioita korvattu uusilla, paremmin havainnot selittävillä teorioilla koko sen historian ajan. 

Mutta evoluutioteorian osalta ei sellaisen teorian korvaamiseen ole aihetta eikä syytä näköpiirissä. Myös yleinen suhteellisuusteoria ja alkuräjähdysteoria voidaan joskus tulevaisuudessa korvata uudella, paremmalla teorialla – jos siihen on päteviä perusteluita. Eiväthän tieteen teoriat ole mitään uskontoja, josta pidetään väen väkisin kiinni dogmaattisesti, vaan teoriat elävät ja lopulta korvautuvat paremmilla (tutkijalle lottovoitto on jos hän onnistuu kaatamaan jonkin teorian ja esittämään tilalle uuden teorian).

Omaan maailmankatsomukseeni sillä ei ole merkitystä, sillä ei evoluutio ole minulle kokonaisvaltainen maailmankatsomus tai elämänfilosofia. Evoluutioteoria selittää luonnossa olevan evoluution tosiasiaa. Jos tiedeyhteisössä hylätään evoluutioteoria tieteellisten perusteiden nojalla niin silloin minäkin teen niin ja omaksun uuden teorian, joka vie taas hieman lähemmäksi totuutta (uutena vähän parempana likiarvona totuudesta). Tosin evoluutioteorian ”hylkääminen” ja ”kumoaminen” on epätodennäköistä.

Näkemykseni on, että evoluutioteoria on nykyään paras tarjolla oleva paradigma (viitekehys), jonka puitteissa voidaan selittää elämän kehitys biosfäärissä sopusoinnussa löytöjen kanssa (elämän synty - abiogenesis - eli kemiallinen evoluutio on oma hypoteesinsa ja tutkimusalansa, eikä se liity biologiseen evoluutioteoriaan. Emme siis tiedä vielä, miten elämä syntyi tällä planeetalla). 

Minusta on tieteellistä ja normaaliin tieteelliseen keskusteluun kuuluvaa jos kritisoidaan evoluutioteoriaa – kaikkeahan voi ja saa ja pitääkin tarvittaessa kritisoida ja kyseenalaistaa jos siihen on tieteellisiä perusteita. Ollakseen mielekästä tieteellisesti sen evoluutioteorian kritiikin pitäisi silti olla tieteelliseen argumentointiin perustuvaa ja rationaalista, eikä uskonnollisiin tai ideologisiin tavoitteisiin nojautuvaa (eikä varsinkin johonkin "fiiliksiin"). 

Luonnollisesti sitä kritiikkiäkin voi ja saa arvioida kriittisesti ja tuoda esiin arvostelussa olevat aukot ja heikkoudet. Vaihtoehto tieteessä ei voi olla ”God did it” eli Jumala teki sen (sillä tieteellä ei ole keinoja yliluonnollisten toimijoiden ja niiden tekojen tutkimiseen). Selitys, joka selittää kaiken, ei selitä mitään. Yliluonnollisia, näkymättömiä ja kuulumattomia entiteettejä kun ei voi ottaa tieteessä selitysperusteiksi tai teorioiden rakennuspalikoiksi, koska niitä olentoja ei voi todentaa (ei falsifioida eikä verifioida), eikä havaita.

Somen keskustelukulttuuri

Somen keskustelukulttuuri

Minua on alkanut väsyttämään ja ärsyttämään, kun pitää niin paljon somessa nähdä kylmää, kovaa solvaamista, halveksuntaa, vihapuhetta, loukkaamista, loanheittoa ja törkeyksien laukomista milloin kenestäkin ihmisestä tai ryhmästä. On lisäksi kerrottu, että Suomen hallitus on Nato-raportin mukaan poikkeuksellisen vihakampanjan kohteena somessa. Hyökätään lisäksi heikoimmassa asemassa olevien tahojen ja ihmisten kimppuun ja vaaditaan armotonta leikkauspolitiikkaa heikoimpien muutenkin jo pieniin tuloihin. Kaveria ei jätetä -periaate on muutettu kaverille ei jätetä mitään - mölyämiseksi.

Jo on merkilliseksi mennyt tämänkin maan "keskustelukulttuuri". Ja tätä "hienoa" keitosta ryyditetään valeuutisilla, vääristelyllä ja salaliittoteorioilla usein. Etenkin poliittisen kentän tietyillä laidoilla tätä kaikkea vastenmielistä ja ala-arvoista toimintaa tapahtuu paljon.

Mitähän hyvää, myönteistä ja yhteiskuntaa rakentavaa tuolla kaikella kuvitellaan saavutettavan. Jää minulle mysteeriksi. Myönteisten vaikutuksien asemasta kyseinen viha- ja valhekampanjointi heikentää ja uhkaa demokratiaa. Ja sitten lopputulos voi olla samankaltainen kuin USA:ssa eli aletaan levittämään valheita "vaalien varastamisesta" ja vaalivilpistä ja asemiehet tunkeutuvat eduskuntaan koettaen kaapata vallan, pahimmillaan.

Merkillistä somessa on sekin, että tyhjänpäiväinen naureskelu ja muu sellainen reagointi (nauru- ja vihahymiöt), nimittely sekä vähättely ovat todella laajalle levinneitä. Niiden avulla saadaan suosiota ja koetetaan mollata tahoa, jonka toimintaa tai puheita naureskellaan tyhjäpäisesti. 

Todellakin on tyypillistä mm. Helsingin Sanomien tai Ylen ja monien muidenkin tahojen julkaisuissa, että monet reagoivat niihin nauru- ja vihahymiöillä. Vaikka mitään naureskelun tai vihaamisen aihetta ei asiassa monestikaan edes ole, vaan julkaisuissa on puhuttu vakavasti politiikan, yhteiskunnan, talouden ja terveyden asioista. Mutta joillakin tuntuu olevan kovasti hauskaa sekä halvat huvit, kun kaikki asiat ovat niin naurettavia. Vielä se hymy kuitenkin hyytyy ja nauru loppuu - ja mies tulee räkänokasta, vaan ei tyhjän naurajasta.

Jos joku on eri mieltä jostakin asiasta, niin oman toisenlaisen näkemyksensä pystyy kyllä halutessaan esittämään älykkäämmin, kohteliaammin ja asiallisemmin. Ei tarvitse esimerkiksi tytötellä aikuisia naisia tyyliin "pikkutyttöhallitus". 

Mutta kun sitä törkyä ja lokaa ja vihaa levitetään niin paljon ja kaikki sellainen tunkee etualalle niin mahdollinen asiallinen ja perusteltu kritiikki mm. hallituksen toimia kohtaan hukkuu sen vihapuheen ja mollaamisen jalkoihin. Mutta nykyisen hallituksen toimia ja päätöksiä tai päättämättä jättämisiä voidaan kritisoida rakentavasti, totta kai.

torstai 18. maaliskuuta 2021

Elämänfilosofiaa

Elämänfilosofiaa

 Ajatuksia elämästä ja sen rajallisuudesta sekä tiedollisesta, katsomuksellisesta epävarmuudesta.

Epävarmuuteen suostuminen ei ole pelottavaa. Rajallisuutensa hyväksyminen on realismia

Eräs keskeinen oppimani asia on epävarmuuden hyväksyminen ja siihen suostuminen ja epävarmuuden pitäminen jopa ihan positiivisena, vapauttavana asiana: mitä se minun arkiseen elämänmenooni vaikuttaa ja sitä mitenkään haittaa jos en tiedä jotain metafyysistä perimmäistä "totuutta" tai en tiedä mikä on olevaisuuden olemus sinänsä, mitä mahdollisesti oli ennen alkuräjähdystä (jos koko kysymys on edes mielekäs!). Tai jos en tiedä, mitä esim. se maailmankaikkeuden pimeä energia on. Osaan pyörittää arkeani ihan hyvin, vaikka en tiedä noiden kysymyksien vastauksia.

Mikä pakko minun on tietää maailmankaikkeuden kaikki salaisuudet tai mitä se minua arkielämässäni hyödyttää jos tietäisin, miten vaikkapa se elämä syntyi maapallolla? Epävarmuudessa on avoimuutta, tilaa kasvulle ja muutokselle, dynaamisuutta kun taas "varmat lopulliset totuudet" ovat staattista siitä "varmasta" opista kiinni pitämistä. Suostuessaan epävarmuuteen, ihminen suostuu rajallisuuteen: sekä oman että ihmislajin rajallisuuteen eikä kerskaa enää kuvitellusta "varmuudestaan" ja "absoluuttisen erehtymättömän totuuden omistamisestaan".

Elämää on olemassa, mikä on ilmeinen tosiasia, syntyi se miten sattui syntymään, ja sehän on tärkeintä. Arkielämälleni ei ole merkitystä millä täsmällisellä tavalla elämä alkoi. Epävarmuuteen suostuminen on oman ja ihmislajin rajallisuuden hyväksymistä.

Se on vapautumista laukkaamisesta pää kolmantena jalkana lahkosta lahkoon, gurulta gurulle, profeetalta profeetan luo jotain ihmeellistä "Perimmäistä Lopullista Totuutta" etsimässä - ja pettymästä kun ei se toiminutkaan arjen kamppailuissa. Olen kokenut, että sellaisen oletetun perimmäisen absoluuttisen totuuden ja lopullisen vastauksen saaminen ei ole mikään "sydämen tyydyttymisen" tila, vaan se on runsauden sarvi täynnä lisää kysymyksiä, vastaväitteitä, kritiikin aiheita, ihmettelyä ja niin edelleen loputtomiin.

Senkin olen oppinut, että mitä ihmeellisempiä lupauksia joku latelee ja mitä upeampaa tulevaisuutta joku maalailee jos vaan hänen uskoonsa uskotaan ja mitä enemmän joku vakuuttaa, että hänen ismillään kaikki ongelmat ratkaistaan niin sitä enemmän on syytä olla hyvin varauksellinen ja kriittinen. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta niin se todennäköisesti ei ole totta - tämä on hyvä elämänviisaus (se auttaa myös internetin vaaroissa ja huijausyritelmissä).

Olen oppinut, että jokainen ihminen on itsensä paras liittolainen viime kädessä eikä perusturvallisuuttaan ja onnellisuuttaan voi rakentaa jonkun näkymättömän olennon eikä toisten ihmistenkään varaan. Minulla on vastuu onnellisuudestani, ei sitä kukaan näkyvä tai näkymätön voi minun mieleeni kaataa. 

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Salainen tempaus - kritiikkiä

Salainen tempaus - kritiikkiä 

Salainen tempaus seurakunnalle (Jeesuksen toisen tulemisen ensimmäinen vaihe maailmalle näkymättömästi) ennen suuren ahdingon aikaa vai sen puolivälissä? Tuleeko Jeesus takaisin kerran (julkisesti, koko maailmalle näkyvästi) vai kaksi kertaa, joista ensimmäinen tulemus on ns. salainen tempaus uskoville pois lopunajallisesta ahdingon ajasta (tätä Jeesuksen paluuta ei-uskovat eivät näe). Ja sen ns. salaisen tempauksen jälkeen vasta ilmaantuu Antikristus ja alkaa se suuri viimeinen ahdingon aika. Vai tuleeko Jeesus takaisin tempaamaan uskovansa Karitsan häihin vasta ahdingon ajan ja antikristuksen valtakauden lopussa?

Uskovien salainen ylöstempaus: opin taustaa


Tämä nykyään erityisesti ns. vapaissa protestanttisissa suunnissa suosittu oppi seurakunnan "salaisesta tempauksesta" pilviin (Jeesuksen paluun maailmalle näkymätön ensimmäinen vaihe) oli tuntematon kirkkoisille sekä reformaattoreille. Kyseinen oppi juontaa juurensa John Nelson Darbyn (1800-1882) tulkintoihin. Tämä on niin sanottu dispensationalismi-niminen oppi (viittaa armotalouskausiin) ja se löi itsensä läpi 1920-luvulla.

Ristinalaisuus (kärsimään joutuminen) kuuluu seurakunnalle, eikä helppo ja nopea poispääsy lopunajallisesta vaivan ajasta taivaan iloihin


Jeesus ei luvannut seuraajilleen vaikeuksetonta elämää, vaan ristinalaisuuden: Jeesuksen seuraaja ottaa ristinsä ja vaeltaa nöyrästi Jeesuksen askelissa kärsien, eikä meille ole luvattu, että Jumala tempaa meidät pois maan päältä ahdingon aikaa näkemästä suoraan lihapatojemme ääreltä iäiseen iloon ns. Karitsan häihin. Tämäkin raamatullinen tosiasia on vastoin tätä niin suosittua oppia, että Jeesus tulee salaisesti (vain uskoville näkyvästi) tempaamaan seurakunnan pois maan päältä turvaan taivaaseen ennen viimeistä vaivan ja ahdingon aikaa.

Elävien uskovien ylösottaminen ja uskossa kuolleiden ylösnousemus – milloin?


Milloin tapahtuvat elossa olevan seurakunnan tempaus yläilmoihin ja milloin tapahtuu uskossa kuolleiden ylösnousemus? Siihen saamme vastauksen Paavalin 1 Korinttolaiskirjeestä:

1 Kor 15:51-54

51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

Vastaus on selkeä: elävien uskovien muuttuminen ja kuolleiden uskovien ylösnouseminen ja pukeminen katoamattomuuteen tapahtuu silmänräpäyksessä ja samaan aikaan eli vasta viimeisen pasunan soidessa (eikä mistään kaksivaiheisesta Kristuksen paluusta ole puhettakaan).

Lisäksi vielä klassinen tempausopin tueksi käytetty teksti on 1 Tessalonikalaiskirjeessä, jossa Paavali kirjoittaa näin:

1 Tess 4:13-18

13. Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.


Näiden apostoli Paavalin sanojen mukaisesti elävän seurakunnan tempaus ja uskossa kuolleiden ylösnousemus ja muuttuminen tapahtuvat samaan aikaan tai vähintäänkin välitömästi peräkkäin ja nämä molemmat tapahtuvat kun itse Herra Jeesus tulee alas taivaasta. Ja tämä Jeesuksen tuleminen taivaasta ei ole salainen tempaus, vaan näkyvä ja kuuluva tapahtuma (käskyhuuto, ylienkelin ääni, Jumalan pasunan soiminen).

Missään ei sanota, että maailma ei huomaisi eikä näkisi tätä tapahtumaa eikä missään noissa Paavalin kirjeissä sanota, että seurakunnan oletettu salainen tempaus tapahtuisi esim. 7 vuotta ennen Jeesuksen tulemuksen oletettua toista vaihetta viimeisen ahdingon ajan lopussa.

Apostoli Paavali ei ota mitään kantaa siihen, että minne Herra tulemisensa jälkeen uskoviensa kanssa menee, taivaaseen vai maan päälle. Se seikka ei näytä Paavalia kiinnostavan, vaan tärkeintä hänelle on, että uskovat saavat olla Herran kanssa. Sen tiedon tulisi siten riittää muillekin. Ikään kuin elävät ja kuolleet uskovaiset temmattaisiin yläilmoihin Kristukselle saattajiksi hänen palatessaan taivaasta maan päälle.

Näyttää siltä, että tempausopin takana on menestysteologinen ajattelu ("kunnian teologia" ristin teologian asemasta), sillä salainen tempaus -opin kannattajat haluavat selvästikin todistella, että uskovaisten ei tarvitse kokea eskatologisia synnytystuskia eikä viimeistä suurta ahdistuksen aikaa (Raamatun mukaan se viimeinen ahdistuksen aika kuitenkin lyhennetään valittujen tähden, koska muuten kukaan ei pelastuisi).

On kolmas Raamatun kirjoitus, joka osoittaa, että seurakunnan tempaus / kokoontuminen Kristuksen luokse ja Jeesuksen Kristuksen toinen tuleminen tapahtuvat samaan aikaan:

2 Tess 2:1-3

1. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

Myös Paavalin 2 Tessalonikaiskirjeessä opetetaan samalla tavalla aiheesta seurakunnan tempaus:”meidän kokoontumisemme hänen tykönsä” on samanaikainen tapahtuma kuin Kristuksen tulemus. Niiden tapahtumien välissä ei ole 2 Tess. mukaan mitään oletettua 3,5 tai 7 vuoden jaksoa maanpäällistä ahdingon aikaa, jossa seurakunta ei olisi niin ikään täällä maailmassa.

Matt 24:30,31

30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.
31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matt 24:31 ilmenee selkeästi, että valittujen kokoaminen eli uskovien tempaus on Kristuksen tulemuksen yhteydessä. Lisäksi huomattakoon, että Matteuksen tekstissä ”kokoavat”- sanasta on käytetty tasan samaa kreikan kantasanaa kuin 2. Tess.2:1 kokoontumiseen liittyen.

Jotkut salainen tempaus -oppiin uskovat väittävät, että Jeesuksen lopunajan puheen sana ”valitut” tarkoittaisi vain juutalaisia (ja oletetaan, että tuossa vaiheessa seurakunta olisi taivaaseen häihin temmattuna). Mutta kyseinen tulkinta valitut- sanalle on kyseenalainen, sillä Uuden testamentin teologiassa sana valitut kuvaa aina niin juutalaiskristittyjä kuin pakanakristittyjä uskovia (Luuk 18:7, Room 8:33, Kol 3:12, 2 Tim 2:10, Tiit 1:1, 1 Piet 1:2, 2 Tess 2:13, 1 Kor 1:27, Ef 1:4, 1 Piet 2:9).

Jeesuksen julkinen vai salainen tuleminen?


Nyt voidaan kysyä tapahtuuko tämä uskovien ylösnousemus ja elävien uskovien tempaus silloin kun Jeesus tulee kirkkaudessaan julkisesti takaisin vai onko kyseessä niin sanottu salainen tempaus ja Jeesuksen tuleminen salaa maailmalta ennen ahdingon aikaa? Vastaus on kuitenkin raamatullisesti se, että ei ole mitään salaista tempausta uskoville (eikä useampivaiheista Kristuksen toista tulemista), vaan nämä kaikki asiat tapahtuvat Kristuksen julkisen toisen tulemisen yhteydessä suuren ahdingon ajan lopussa.

Matt 24:15,21,22,29-31 jakeet osoittavat, että seurakunnan tempaus ajoittuu Jeesuksen julkiseen toiseen tulemiseen eikä mihinkään oletettua 3,5-7 vuotta aikaisempaan ajankohtaan ennen Antikristuksen valtakautta. Uskovien eli valittujen kokoaminen toteutuu vasta suuren ahdingon ja Antikristuksen valtajakson jälkeen ja kun Kristus palaa kirkkaudessaan julkisesti.

2 Tess.2 luvun tutkiminen osoittaa, että seurakunnan tempaus toteutuu vasta Kristuksen julkisen ja havaittavan tulemuksen yhteydessä, sen jälkeen kun luopumus on tapahtunut ja Antikristus ollut vallassa. Kirjeessä käytetty ilmaus ”Herran päivä” tarkoittaa Jeesuksen toista tulemusta tuomitsemaan maailmaa.

2 Tess 1:7-10 on vielä eräs Paavalin teksti, joka osoittaa, että uskovien pelastuminen ja kirkastuminen tapahtuu Jeesuksen suuren ja julkisen tulemisen päivän yhteydessä ajan lopussa voimassaan ja kunniassaan, ei monta vuotta ennen tämän maailmanajan päättymistä.

Virheellistä ja perusteetonta Raamatun käyttöä tukemaan salainen tempaus -oppia


Ilm.3:10 

Jeesuksen sanat tietylle paikallisseurakunnalle Ilmestyskirjassa ”pelastan sinut koetuksen hetkestä”, joka tulee maanpiiriä koettelemaan on usein selitetty tarkoittavan, että seurakunta temmataan pois maailmasta taivaaseen ennen viimeistä vaivan aikaa. Tämä selitys on kuitenkin perusteeton. Ensinnäkin lupaus oli annettu silloiselle paikallisseurakunnalle eikä sitäkään temmattu minnekään pois maan päältä, ja toisekseen ”pelastan” sana kreikassa tarkoittaa seurata, noudattaa, säilyttää, varjella, säästää ja vartioida.

Sanan kuvainnollinen merkitys on jonkun asian pitäminen siinä tilassa missä se on. Jeesus ei siten luvannut tulla salaa takaisin ja tempaamaan sen seurakunnan uskovia pois vaivan ajasta, vaan säilyttää, varjella, säästää ja vartioida meitä ahdistuksen aikana. Jumala on kykenevä omansa varjelemaan myös vaikeina aikoina ja osa uskovista joutuu tosin kokemaan marttyyrikuoleman. Ei ole uskova Jeesusta parempi eikä helpommalla pääse kuin Herransa. Ei ole mitään menestysteologiaa ja vaivatonta elämää uskoville luvattu, vaan ristinalaisuus ainoastaan.

Ilm.4:1

Apostoli Johannes kuulee sanat ”Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva”. 

Esiintyy opetusta salainen tempaus -opin kannattajilla, että tässä kohtaa seurakunta temmataan taivaaseen eikä seurakunnan mainita tämän jälkeen olevan Ilmestyskirjassa maan päällä. Opetus on kuitenkin kestämätön, sillä mainitut sanat Ilm.4:1 oli tarkoitettu Johannekselle, joka näkytilassa otettiin taivaaseen näkemään tulevia tapahtumia. Siinä ei puhuta mitään lopun ajan seurakunnan salaisesta taivaaseen tempaamisesta monta vuotta ennen Jeesuksen julkista toista tulemusta.

Ja Ilmestyskirjan mukaan selvästikin seurakunta/pyhät/Jeesuksen uskon ja Jumalan käskyjen pitäjät ovat maan päällä läpi viimeisen vihan ajan Antikristuksen valtakaudella. ”Pyhät” ovat tyypillinen uskovista ja seurakunnasta Raamatussa käytetty nimitys.

Ilm.19:6-7

Kuvaus Babylon- porton tuomion jälkeisistä tapahtumista. Sitä paitsi Karitsan eli Kristuksen häät kerrotaan koittavan vasta Ilmestyskirjan luvussa 19, jossa sanotaan Jumalan ottaneen hallituksen, ei suinkaan jo luvussa 4:
 
6 Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.
7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
 

2 Tess.2 se, mikä pidättää ei ole seurakunta


Salainen tempaus -opin kannattajien mukaan seurakunta maan päällä on este Antikristuksen valtaanpääsylle ja vasta seurakunnan salaisen tempauksen jälkeen Antikristus tulee valtaan. Tämä ei ole pätevä selitys, sillä seurakunta- sana on kreikassa feminiinimuodossa, mutta 2 Tess.2:7 pidättäjä on ho katekhoon eli maskuliinissa ja lisäksi on vielä toinenkin pidättävä tekijä, joka on jakeessa 6 to katekhon, joka on neutrimuodossa kreikankielessä. Niinpä kyseinen pidättävä tekijä /kaksi pidättäjää ei voi olla seurakunta. Ei myöskään Raamatussa ole opetusta, että Pyhä Henki poistuisi seurakunnan salaisen tempauksen yhteydessä maan päältä.

Lisäksi historiallinen kokemus osoittaa, että seurakunnan läsnäolo maan päällä ei estä antikristillisten hallitsijoiden ja voimien valtaanpääsyä ja toimintaa. Saksassa oli uskovia ja silti Hitler tuli valtaan ja teki tekonsa.

1 Tess 1:10

”ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta”.

Tällaistakin jaetta käytetään todistelemaan, että on salainen tempaus, poispääsy maailmasta uskoville ennen viimeistä vaivan aikaa. Mutta pelastuminen vihasta viittaa siihen, että uskova on Kristuksen sovitustyön tähden vapaa kadotustuomiosta eikä ole Jumalan pyhän vihan alainen ja on saanut syntinsä anteeksi. Jumalan lopunajalliset tuomiot kohtaavat maanpiiriä, mutta vain epäuskoisia jumalattomia, ei armahdettuja pyhiä, uskovia, joiden ei tuossakaan jakeessa väitetä pääsevän pois maan päältä ennen viimeistä Jumalan vihan aikaa.

Jes 57:1

”Vanhurskas hukkuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä. Hän menee rauhaan: jotka vakaasti vaeltavat, he saavat levätä kammioissansa”.

Tätä Vanhan testamentin jaetta käytetään tukemaan salainen tempaus -oppia. Mutta kun luemme tekstiyhteyden, eli myös jakeen kaksi niin selvästi ilmenee, että mistään eskatologisesta salaisesta tempauksesta Jesaja ei puhu mitään, vaan vanhurskasten kuolemasta: he kuolevat ja pääsevät lepoon kammioihinsa, ei suinkaan Jeesuksen salaisessa tulemuksessa temmata taivaaseen joskus tulevaisuudessa. Uskovat hurskaat kuolevat eikä kukaan siitä välitä. Juuri näin Raamatun mukaan tapahtuu myös lopunajallisen ahdingon aikana, sillä moni uskova kohtaa marttyyrikuoleman.

Aiheeseen salainen tempaus liittyy muitakin raamatunkohtia ja näkökohtia, mutta en jatka niistä tässä artikkelissa, ettei tekstini kasva kovin pitkäksi. Nämä yllä olevat raamatuntekstit ja niiden selitykset riittänevät osoittamaan, että mitään salaista uskovien tempausta pois maan päältä ennen ahdingon ja Antikristuksen aikaa ei ole seurakunnalle luvattu.

Voisi kuitenkin lopuksi sanoa, että salainen tempaus -oppi ja käsitys kaksivaiheisesta Jeesuksen tulemuksesta on ristiriidassa raamatullisen ristinteologian kanssa ja edustaa pikemminkin kunnian teologiaa ja halua päästä mukavasti ja helposti pois maan päältä tietokonepöytänsä vierestä taivaallisiin hääjuhliin, vaikka sellaista mukavan tuntuista lupausta Jeesus ei ole Raamatussa antanut.

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Damaskos Raamatussa -profetiat

Damaskos Raamatussa -profetiat 

Damaskos Raamatun profetioissa sekä Syyria. Mitä Raamatun Damaskoksen kaupunkia kuvaavissa profetioissa sanotaan ja ovatko ne profetiat toteutumassa nykyajassa, Syyriassa riehuvan sisällissodan yhteydessä, kuten jotkut kristityt väittävät? Eli että lähiaikoina Damaskos autioitetaan rauniokasaksi.

Jesajan paljon käytetty profetia


Jes.17: Rangaistus Syyrialle ja Israelille

1 Ennussana Damaskoksesta. Näin käy: Damaskos ei enää ole kaupunki, siitä on tullut rauniokasa.
2 Kaupungit, joita se hallitsi, jäävät hylätyiksi, ne jäävät karjalaumoille, jotka makailevat siellä kenenkään häiritsemättä.
3 Efraim menettää suojamuurinsa, Damaskos kadottaa kuninkuuden, ja Syyrian jäännöksen valta sortuu kuin Israelin mahti — näin sanoo Herra Sebaot.
4 Sinä päivänä Jaakobin heimon mahti vaipuu ja kuihtuu sen kukoistus ja hyvinvointi.
5 Sen käy kuin pystyssä seisovan viljan: korjuumies tulee ja katkaisee tähkät. Sen käy kuin Refaimin alangon pellon, kun tähkänpoimijat ovat tehneet työnsä:
6 sinne jää jälkikeruuta varten sen verran kuin ravisteltuun oliivipuuhun — kaksi, kolme marjaa latvaan, neljä, viisi sinne tänne oksiin. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala.
7 Sinä päivänä ihmisen silmät etsivät sitä joka hänet on luonut, kohti Israelin Pyhää kääntyy hänen katseensa.
8 Ei hän enää käännä katsettaan alttareihin, omiin luomuksiinsa, sormiensa töihin, ei asera-paaluihin, ei suitsutusalttareihin.
9 Sinä päivänä teidän lujat kaupunkinne jäävät autioiksi, yhtä autioiksi kuin ne kaupungit, jotka hivviläiset ja amorilaiset hylkäsivät paetessaan israelilaisten tieltä. Ja kaikkialla on autius.
10 Sillä sinä, Israel, olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa, et ole muistanut turvakalliotasi. Istuta vain edelleenkin istutuksiasi ihanille jumalille ja kasvata vieraita köynnöksiä!
11 Sinä istutat ja saat ne heti versomaan, sinä kylvät ja saat ne jo huomenna kukkimaan. Mutta kun tauti puhkeaa, sato jää sinulta nauttimatta, eikä lääkettä kipuusi ole.

Jesajan kirjassa aiheena on tuomioprofetia Israelille (= Efraim, Pohjoisvaltakunta) ja Syyrialle, jonka pääkaupunki Damaskos lakkaa olemasta kaupunki ja siitä tulee rauniokasa. Koko Syyrian kuningaskunta menettää valtansa, kuninkuutensa ja Syyrian jäännöksenkin valta sortuu. Damaskoksen kuninkaan hallitsemat kaupungit jäävät nekin hylätyiksi, karjalaumoille. Jesajan kirjan ko. profetian historiallinen tilanne on vanhan liiton ajassa, nimittäin siinä, että Assyrian suurvalta kävi sotaa Syyriaa ja Israelia vastaan ja valloitti niiden alueet ja Syyrian itsenäisyys lakkasi.

Mikään kyseisessä Jesajan profetiassa ei viittaa paljon yli 2000 vuoden päähän meidän päiviimme eikä nykyisen Syyrian tasavallan alueella riehuvaan sisällissotaan. Eikä Israelia/Efraimia/Pohjoisvaltakuntaa ole ollut olemassa 2700 vuoteen ja Efraim liittyy läheisesti oheiseen Damaskoksen kaupunkia koskevaan profetiaan.

Damaskos on vanhin yhtäjaksoisesti asuttu kaupunki maailmassa, eikä Damaskosta ole tähän päivään mennessä hävitetty totaalisesti, eikä autioitettu eikä tehty ”rauniokasaksi”. Mikään ei todellisuudessa tue fundamentalistikristittyjen ”profeetallista” uskomusta, että käynnissä olevan Syyrian sisällissodan takia Jes.17:1 sanat kävisivät kirjaimellisesti toteen. Miksi mikään sodan osapuoli haluaisi, että Damaskos ei ole enää kaupunki ja tehdä siitä rauniokasan?

Jesajan kirjassa luvussa 17 ei puhuta sanaakaan mistään monivuotisesta sisällissodasta Syyrian tasavallassa eikä siitä, että ulkovallat sekaantuvat kyseiseen sisällissotaan. Mikään ei siis tue oletusta, että Jes.17:1 kuvaisi nykyaikaa ja että ko. profetia olisi kohta toteutumassa.

Jeremian ja Aamoksen rinnakkaiset profetiat, jotka nekään eivät liity mitenkään nykyaikaan


Tähän yhteyteen voidaan liittää kaksi muuta Raamatun profetiaa Damaskoksesta, nimittäin Jeremialta ja Aamokselta.

Jer.49:
Tuhon ennustus Damaskokselle

23 Damaskokselle. — Tyrmistyneitä ovat Hamat ja Arpad, ne ovat kuulleet huonoja uutisia ja vapisevat. Tuska kuohuu kuin meri tyyntymättä.
24 Damaskoksen rohkeus murtuu, sen joukot kääntyvät pakoon, kansa on kauhun vallassa. Tuska kouristaa sitä kuin synnyttäjää.
25 Voi, kuinka hylätty onkaan tuo ylistetty kaupunki, riemun kaupunki!
26 ”Nuoret miehet kaatuvat sen toreilla, kaikki soturit saavat surmansa tuona päivänä”, sanoo Herra Sebaot.
27 ”Minä sytytän tuleen Damaskoksen muurit, tuli tuhoaa Ben-Hadadin palatsit.”

Aam.1:
Tuomion sanoja Damaskokselle

3 Näin sanoo Herra: — Koska Damaskos on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. Sen sotaväki on murskannut Gileadin niin kuin rautainen puimareki. [2. Kun. 13:3]
4 Sen tähden minä sinkoan tulen Hasaelin linnaan, ja se nielee Ben-Hadadin palatsin.
5 Minä murran salvan Damaskoksen portista, tuhoan hallitsijan Bikat-Avenista ja vallanpitäjän Bet-Edenistä. Syyrian kansa siirretään maastaan Kiriin, sanoo Herra. [2. Kun. 16:9]

Molempien profetioiden historiallinen tilanne liittyy selkeästi ja riidatta vanhan liiton ajan tapahtumiin: Syyrian sotatoimiin Israelia vastaan Syyrian kuninkaiden Hasaelin ja Ben-Hadadin aikoina. Assyria sitten kyllä toteuttikin Jahven tuomion Syyrialle valtaamalla Syyrian ja Damaskoksen kaupungin (viitteissä mainituista 2 Kuningasten kirjan jakeista voi lukea noista tapahtumista lisätietoa).

Syyria oli ollut sotilaallinen uhka israelilaisille. Kirkkoraamattu esittää Jes.17:1 jakeen yhteydessä viitteet juuri noihin Jeremian ja Aamoksen profetioihin, mikä osoittaa, kun ”Raamattua selitetään Raamatulla”, että noissa kaikissa kolmessa profetiassa ei puhuta mistään nyky-Syyriasta eikä mistään Syyriassa käynnissä olevaan sisällissotaan liittyvästä tapahtumasta, vaan kaikki kolme profetiaa tarkoittivat läheisen tulevaisuuden tapahtumia vanhan liiton aikaan (profetioiden esittämisajasta katsottuna siis).

Damaskos on pysynyt kaupunkina olemassa siitä huolimatta, että Assyria aikoinaan sen valloitti ja Assyrian jälkeen muut suurvallat liittivät Damaskoksen ja Syyrian alueet omiin imperiumeihinsa.

Voimme lopuksi siten todeta, että Jesajan profetia Damaskoksen tuhoutumisesta kasaksi raunioita oli nähtävästi epäonnistunut profetia, eikä ole mitään realistisia syitä odottaa sen toteutuvan nykyajassa.

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Enkeliterapia -kritiikkiä

Enkeliterapia -kritiikkiä

Enkeliterapia ja enkelihoito ovat oikeastaan synonyymejä samasta ilmiöstä. Moni on jo varmaan huomannut nettiä selatessaan, että "enkelit" ovat pop! On vaikka minkälaista "enkeliterapiaa" ja "enkelihoitoa". Suurilla keskustelufoorumeilla on oma palstakin jopa pelkästään "enkeleille" ja niiltä saatavalle "hoidolle / terapialle".

Enkeleitä onko heitä?

Enkeli on varsinkin Lähi-idän monoteististen kirjauskontojen olentogalleriaan kuuluva uskomusolento, eikä ole olemassa ensimmäistäkään objektiivista todistetta sille, että mitään enkeleitä olisi edes olemassa. Katolisessa teologiassa on vieläpä kehitelty varsin monimutkaisia teorioita enkeleistä ja niiden ajatellusta hierarkiasta. Jotkut väittävät näkevänsä "enkeleitä" tai "henkiä" ylipäätään ja puhuvansa niiden olentojen kanssa.

Enkelit ja henget voidaan niin sanotusti tunnistaa siitä, että kaikki "väreilee", koska "kaikki on energiaa". Puhumalla energiasta yritetään häivyttää enkelien mytologista alkuperää uskonnoissa ja koetetaan tekeytyä uskottavammiksi.

Kyseessä on omansorttinen New Age ("uusi aika")-hömppä, josta on muodostettu eräs muoto moninaisia uskomushoitoja, joita markkinoidaan näyttöön perustuvan koululääketieteen vaihtoehtona. Ja jotensakin pehmeämpänä ja kokonaisvaltaisempana terapiakeinona. Mutta ei tietenkään ilmaiseksi, vaan noista enkeliterapioista saa kyllä pulittaa ihan "mukavia" summia enkeliterapeutille. Samaan New Age -pakettiin enkelien lisäksi sotketaan myös jälleensyntymä ja "edelliset elämät".

Jokin noissa enkeleissä/hengissä ja "enkeliterapiassa" vetää puoleensa nykyihmisiä ja vieläpä käsittämättömän kritiikittömästi. Taustalla lienee pettymys koululääketieteeseen, jonka piirissä lääkärin ei katsota antavan tarpeeksi aikaa potilaalle eikä hoitavan koko ihmistä, vaan pelkästään jotain oiretta. 

Enkelihoito / enkeliterapia = "vaihtoehtoista" energiahoitoa, jonka vaikuttavuuden todisteet puuttuvat

Energiasta puhuminen on trendikästä New Age -piireissä, ja toki monessa muussakin yhteydessä puhutaan energiasta. Noin tekemällä hyväuskoinen ihminen saadaan "avautumaan" enkeliterapialle, enkelin parantavalle kosketukselle tai mitä kielikuvaa milloinkin halutaan käyttää. Kuulostaa mukamas tieteelliseltä, kun on oikein "energiahoitoa".

Jotkut enkeliterapian tarjoajat väittävät esim. että eripituiset jalat pystytään hoitamaan kuntoon muutamassa minuutissa - objektiiviset todisteet väitteelle vaan loistavat poissaolollaan. Todisteita eli näyttöä ei esitetä, on vain loputtomasti erilaisia uskomuksia.

Varsinkin monet naiset ovat hurahtaneet enkeliterapiaan / enkelihoitoon ("energiahoitoon"). Mutta tuollaiset epämääräiset koskettelut tai tuoksuttelut eivät objektiivisesti ja tieteellisen kriittisesti tarkasteltuna paranna mitään sairautta. Ne "enkeliterapiat" voiva korkeintaan lumevaikutuksella lievittää jotain oiretta joksikin aikaa, mutta todellista ja pysyvää parantumista elimellisiin sairauksiin ne epämääräiset hivelyt ja kauniit sanat eivät saa aikaan.

Enkeliterapian laillisuutta pitäisikin tarkastella vakavasti, sillä enkeliterapia / enkelihoito on vain lähinnä viihdettä ja hellimistä, mielihyvän tuottamista (ja noissa asioissa koululääketiede ei valitettavasti pysty kilpailemaan enkeliterapiahömpän kanssa).

Enkeliterapiassa (tai "energiahoidossa") on kysymys kansainvälisestä raa'asta rahantekemisestä heikossa tilassa olevan sairaan ihmisen ja hyväuskoisen asiakkaan kustannuksella. Hetkellisiä hyvänolon tunteita, mukavaa ja lämmintä "fiilistä" - siinä kaikki, mitä se enkeliterapia / enkelihoito saa aikaan.

Jos ajatellaan esimerkiksi dialyysiä tai syövän hoitamista niin mikään enkeliterapia tai "energiahoito" ei ole (tehoava, parantava) "vaihtoehto". Kerron karun ja varsin todennäköisen päätelmän: enkeliterapiassa et kohtaa mitään enkeliä, et omaa suojelusenkeliä etkä mitään muutakaan todistamatonta uskomusolentoa, joka tulisi sinua parantamaan tai neuvomaan mihin suuntaan elämässäsi edetä, vaan törkeästi hyväuskoisia rahastavan "vaihtoehtoterapeutin" mielikuvitukseen perustuvaa "kivojen fiiliksien" luomista, jonka apuna saatetaan käyttää lempeää musiikkia. 

Kannattaisi kyllä olla terveen skeptinen ja vaatia siltä enkeliterapeutilta objektiivisia todisteita, että jokin enkeli edes on olemassa ja tekee muka jotakin parantavaa.

Hakeudu ihmeessä, jos sairas olet, näyttöön perustuvan lääketieteen asiantuntijoiden pariin, vaikka he eivät osaisikaan luoda sinulle sivelemällä ja koskettelemalla lämpimiä, positiivisia ajatuksia höpöttämällä mukavia.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Kuoleva ja ylösnouseva jumala

Kuoleva ja ylösnouseva jumala ja Jeesus 

Onko hellenistisenä aikana syntyneillä salaisilla kulteilla eli mysteeriuskonnoilla ollut suorastaan olennainen vaikutus alkukristittyjen Jeesus -uskoon ja Jeesukseen liitettyihin oppeihin? Vastaus ei ole ihan sitä, mitä populaarissa nettiuskontokritiikissä toisinaan näkee väitettävän mutkia oikoen. 

Onko egyptiläinen Osiris-jumala "kuoleva ja ylösnouseva" Jeesuksen esikuva?


Populaarissa uskontokritiikissä sumeilematta usein yksinkertaistetaan asioita ja Osiris-jumalan väitetään olevan Jeesuksen esikuva ja Jeesuksen sanotaan olevan vain kopio Osiriksesta, karkeasti sanoen. Mutta tehdäänpä pientä faktojen tarkistusta.

Isis-Osiris-kultissa jumalatar Isis etsii kuollutta rakastettuaan Osirista, jonka ruumis oli silvottu palasiksi - Osirista ei siis oltu "ristiinnaulittu". Isis löytää ruumiin palaset ja hautaa ne. Osiriksesta tulee kuolleiden valtakunnan hallitsija. Tärkeää on huomata, että Osiris ei nouse ylös kuolleista tai palaa maan päälle, vaan Osiris jää kuolleeksi ja hallitsee kuolleiden valtakuntaa, jossa Osiris on vainajien tuomari.

Hellenistisessä kulttuuripiirissä Osiris tunnettiin nimellä Serapis ja hänessä yhdistyi monia jumalia. Niinpä kreikkalaisetkin saattoivat palvella Serapista, joka samaistettiin etenkin kreikkalaisten ylijumalaan Zeukseen. Serapista ylistettiin kaikkia ihmisiä auttavana pelastajana. 

Mithran kultti


Mithran kultista muodostui suosittu ja kova kilpailija kristinuskolle. Kristilliset kirjoittajat kiinnittivät huomiota yhtäläisyyksiin Mithran kultin yhteisaterioiden ja kristillisen ehtoollisen välillä. Mithran kulttiin kelpasivat vain miehet ja Mithran palvelijat kokoontuivat juhlamenoihinsa luoliin, joissa Mithra oli kuvattu surmaamassa härkää, joka symboloi pimeyden voimia.

Nykytutkimus suhtautuu suurin varauksin viime vuosisadalla syntyneeneeseen teoriaan mysteerikulttien vaikutuksesta Kristus-uskoon

Viime vuosisadan alussa monikin tutkija alkoi kannattaa tulkintaa, jonka mukaan joidenkin mysteeriuskontojen myytti "kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta" olisi merkittävästi vaikuttanut alkukristittyjen kuvaan Jeesuksesta. Mutta uudempi tutkimus suhtautuu kyseiseen teoriaan / tulkintaan suurella varauksella. Tosiasia on, että yhdessäkään mysteerikultissa ei itse asiassa edes tapahdu varsinaista "jumalan ylösnousemusta kuolleista".

Mutta se on totta, että siltikin mysteeriuskontojen ja kristinuskon kielenkäytön, käsitteiden ja rituaalien välillä on todellakin selkeitä ja ilmeisiä yhtäläisyyksiä (tosin kasteen ja ehtoollisen alkuperä on pikemminkin juutalaisessa perinteessä).

Kuitenkaan kyse ei ole siitä, että toinen lainasi ja kopioi toiselta (alkukristityt mysteerikulteista), vaan pikemminkin sekä kristinusko että mysteeriuskonnot vastasivat samankaltaisesti oman aikakautensa ihmisten uskonnollisiin tarpeisiin ja haasteisiin - aikana, jona moni kaipasi henkilökohtaista jumalasuhdetta ja pelastusta.

Sekä mysteerikulteissa että kristinuskossa tarjottiin ihmisille yksilöinä omakohtaiseen valintaan perustuvia rituaaleja ja pelastuksen sekä uudistumisen kokemuksia (myös Isis-kultissa eettinen vakavuus yhdistyi vaikuttaviin rituaaleihin, mikä veti puoleensa monia ihmisiä). Sitä paitsi kumpaisessakin uskonnollisuudessa ihmiset pääsivät osallisiksi uudenlaisesta yhteisöllisyydestä, jossa ei vallinnut sama tiukka hierarkia kuin ympäröivässä yhteiskunnassa.

Voitaneen sanoa, että samankaltaiset inhimilliset, uskonnolliset tarpeet ja haasteet tuona aikana johtivat samantyyppisten uskonnollisten vastauksien muodostumiseen (uskomuksineen, tarinoineen ja rituaaleineen), mutta ilman toinen toisiltaan kopioimista. Ja niinpä yhtäläisyyttä löytyy kristinuskon ja joidenkin mysteeriuskontojen välillä.

Ei ollut olemassa mitään "kuuttatoista ristiinnaulittua, kuolevaa ja ylösnousevaa vapahtajajumalaa"


On syytä tuoda tässäkin esiin, että Kersey Graves -nimisen kirjailijan teos ”The World’s Sixteen Crucified Saviors” (Maailman kuusitoista ristiinnaulittua Vapahtajaa) ei ole luotettava eikä tieteellisesti pätevä esitys. ”Ristiinnaulittuja vapahtajia” ei ole peräti 16 kappaletta antiikissa ja vielä vanhemmissa uskonnoissa (niitä ei ole oikeastaan yhtään Uuden testamentin kirjoituksia muistuttavalla tavalla, ei ylipäätään ristiinnaulittuina).

Gravesin teoksessa on pieni määrä asiaa, mutta muutoin hänen työhönsä ei voida ollenkaan luottaa, eikä hänen teostaan arvosteta tutkijapiireissä. Ristille naulitseminen oli roomalaisten käytäntö. Tosin ristiinnaulitsemista rangaistusmuotona käyttivät eräät muutkin kansat, kuten persialaiset eikä se kreikkalaisillekaan ollut vieras.

Mutta toki juutalaisuus ja siitä versonnut kristinusko ovat muinaisen Lähi-idän alueen uskontoperinteen ja perinneketjujen ajallis-paikallisia ilmenemismuotoja muodostaen keitoksen, jossa on eri puolilta peräisin olevia aineksia ja mausteita sekä paljon myös ihan "omaa teologista tuotantoa", jonka avulla syntyi sitten vähitellen niin juutalaisuus kuin kristinuskokin omina ainutlaatuisina uskontoinaan. 

Ja samankaltaisissa olosuhteissa ja samantyyppisten henkisten tarpeiden takia syntyy samantyyppistä uskonnollisuutta, myös ihan ilman suoranaista lainaamistakin.