sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Homoseksuaalisuus Vanhassa testamentissa

Homoseksuaalisuus Vanhassa testamentissa

Raamatun Vanhassa testamentissa on joitakin tekstejä, joiden on eksegeettisissä tutkimuksissa tai muissa etenkin kristittyjen tekemissä raamatuntulkinnoissa nähty puhuvan homoseksuaalisuudesta. Kun on vaikea koettaa päätellä Uudesta testamentista löytyvistä teksteistä, että millä tavalla niissä puhutaan homoseksuaalisuudesta (vai puhutaanko lainkaan) niin Vanhan testamentin (VT) osalta tilanne on vieläkin hankalampi. VT:n kirjoitukset ja niiden taustalla olevat suulliset traditiot ovat satoja vuosia, jopa tuhat vuotta, vanhempia kuin UT:n kirjoitukset. VT:n ajan olosuhteet, kulttuuri, ihmiskäsitys, maailmankuva ja historialliset tilanteet ovat vielä etäisempiä meille, kuin mitä ovat UT:n niin ikään vaikeasti tulkittavat tekstit homoseksuaalisuuteen liittyen.

1 Mooseksen kirja 19:1–11 Sodoman ja Gomorran hävitys Jumalan rangaistuksena kaupunkilaisten syntien tähden. Mikä on Sodoman synti?


1 Moos.19 kertomuksessa Sodoman ja Gomorran tuhoutumisesta ei yksilöidä nimenomaisesti homoseksuaalisuutta synniksi, jonka vuoksi ne kaupungit tuhottiin. Jotkut raamatuntulkitsijat löytävät vastaavan tarinan Tuomarien kirjan luvusta 19, jossa tuomitaan enemmän vieraiden väkivaltainen raiskaus kuin homoseksuaalisuus. 1 Moos.19 on historiallisesti tulkittu juutalaisuudessa ja kristinuskossa rangaistuksena homoseksuaalisuudesta, koska Sodoman miehet halusivat raiskata tai harrastaa seksiä Lotin luokse saapuneiden enkelien kanssa.

Vaikka juutalaiset profeetat puhuivat vain rakkauden puutteesta Sodoman syntinä, yksinomaan seksuaalinen tulkinta tuli niin yleiseksi kristittyjen yhteisöjen keskuudessa, että nimestä "Sodoma" tuli sanan "sodomia" perusta.

Vaikka juutalaiset profeetat Jesaja, Jeremia, Aamos ja Sefanja viittaavat epämääräisesti Sodoman syntiin, Hesekiel täsmentää, että kaupunki tuhoutui sekä sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden että kauhistuksen vuoksi (Hes.16:49-50 Sodoman synti oli julkea itsekkyys nauttien yltäkylläisyydestä, mutta sodomalaiset eivät välittäneet köyhien auttamisesta, minkä lisäksi he tekivät "iljettävyyksiä").

Talmudilaisessa juutalaisessa traditiossa tulkitaan Sodoman synniksi laupeuden puute ja sen lisäksi yritys raiskata enkeleitä, mikä oli osoitus vieraanvaraisuuden vaatimuksen rikkomisesta.

Juutalaiset kirjailijat Philo ja Josephus olivat ensimmäiset tunnetut juutalaiset kirjoittajat, jotka väittivät yksiselitteisesti, että homoseksuaalisuus oli Sodoman syntien joukossa. 1. vuosisadan loppupuolella jaa. juutalaiset liittivät Sodoman synnin yleisesti homoseksuaalisiin toimintoihin.

Teologi Kari Kuula on sillä kannalla homoseksuaalisuutta Raamatussa käsitelleessä tutkimuksessaan, että kun 1 Moos.19 kertomuksen kulttuuritausta huomioidaan niin ”joukkoraiskauksen tarkoituksena olisi ollut häpäistä kaupunkiin saapuneet miehet, eikä niinkään seksuaalinen halu” (Wikipediasta lainattu).

3 Mooseksen kirja sisältää kaksi samankaltaista jaetta, joiden on tulkittu viittaavan homoseksuaalisuuteen


Jakeet ovat 3 Moos.18:22 ja 20:13. Kummassakin lukee, että jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat tehnyt kauhistuksen. Jälkimmäinen jae langettaa kummallekin miehelle jopa kuolemanrangaistuksen kyseisestä teosta.

Nämä jakeet on juutalaisuudessa ja kristinuskossa yleisesti ja perinteisesti tulkittu tarkoittavan sitä, että kaikki homoseksuaaliset teot ovat syntiä. Edelleenkin jakeet ovat homoseksuaalisutta jyrkästi tuomitsevien fundamentalistikristittyjen lempijakeita, sillä heidän mukaansa koko Raamattu on sitova ja velvoittava.

Kuitenkin uudemmissa eksegeettisissä tulkinnoissa keskitytään enemmän noiden jakeiden laajempaan kontekstiin osana pyhyyslakia, jonka peruste on siis Jahven pyhyys. Pyhyyslain tarkoituksena on erottaa israelilaisten käyttäytyminen polyteistisistä kanaanilaisista. Yksi näistä tulkinnoista on Janet Edmondsilta, joka sanoo englanninkielisen Wikipedian mukaan:

"Näiden 3. Mooseksen kirjojen tulkitsemiseksi on tärkeää tietää, että tämä Raamatun kirja keskittyy israelilaisten rituaaliseen puhtauteen ja ohjeiden asettamiseen israelilaisille erottaakseen heidät pakanallisista naapureistaan, egyptiläisistä ja kanaanilaisista, jotka asuivat maassa, ennen kuin israelilaiset asettivat Palestiinaan asumaan. Tämä näkyy 3. Mooseksen luvuissa 18 ja 20 kolmella erityisellä pyhien kirjoitusten kohdalla (3. Moos. 18: 2–3, 18:24 ja 20:23), joissa todetaan, että israelilaisten ei pitäisi koskaan tehdä sitä, mitä egyptiläiset ja kanaanilaiset tekivät”.


Kyseessä olisi siis Israelin kansan erottaminen pakanallisten naapurikansojen tavoista, joihin kuuluivat myös seksuaaliset "iljetykset" osana heidän jumaliensa palvontaa.

Kultillisella homoseksuaalisuudella tarkoitetaan seksiä, jossa miespuoliset pyhäkköpalvelijat tarjosivat itseään muille miehille. Vanhatestamentillisessa kulttuurissa homoseksuaalisen teon kohteena oleminen ja varsinkin homoseksuaalisen raiskauksen (anaaliyhdyntä) kohteeksi joutuminen oli häpeällistä ja nöyryyttävää ja otti pois mieheltä hänen kunniansa. Miesten raiskaamisen VT mainitsee tuollaisena häpäisemisen keinona.

Miehen ei tuossa kulttuurissa sopinut alistua esim. seksissä naisen asemaan eli passiiviseksi, alempiarvoiseksi ja vastaanottavaksi osapuoleksi. Suurin mahdollinen häpeä miehelle tuona aikakautena oli, jos hänestä tehdään nainen pakottamalla hänet naisen osaan vaikkapa yhdynnässä.

Kyseessä voi siten olla varsin voimakkaasti tietynlainen kulttuuri- ja aikasidonnainen homoseksuaalinen toiminta vastustuksen kohteena Kolmannessa Mooseksen kirjassa. Ja motiivina pyhyyslain kielloille on israelilaisten identiteetin suojeleminen Jahven valittuna kansana, kun sen sijaan pakanakansojen tapoja Jahve pitää iljettävinä ja kauhistuksina. Israelilaisten tuli erottautua pakanallisista naapurikansoistaan ja pitää itsensä kultillisesti puhtaina.

On kuitenkin mahdollista, että Mooseksen pyhyyslain kiellot heijastavat pikemminkin vanhoja israelilaisia tabuja, joiden tarkoituksena oli varjella ja ylläpitää yhteisössä sukupuolten mukaan säänneltyä käyttäytymistä. Sukupuolirooleista poikkeamista pelättiin tuolloin. Kulttuuri oli vahvasti patriarkaalinen.

On vaikea sanoa, missä määrin 3 Mooseksen kirjan pyhyyslaissa tuomitaan ”kauhistuksen tekona” homoseksuaalinen käytös kaikissa muodoissaan (noissa jakeissa siis anaaliyhdyntä on kiellon kohteena, mutta muuten niissä ei käsitellä mies – mies -suhteita, eikä mm. rakkaudesta miesten välillä jakeissa puhuta mitään).

Voidaan siis kysyä, että miksi muinaisen Israelin kansan tabujen ja pelkojen sekä patriarkaalisten käsityksien mukaiset sukupuoliroolit täytyisi olla modernissa yhteiskunnassamme edelleen normatiivisia ja suorastaan jumalallisia ikuisia säädöksiä? Eivätkö ne ole pikemminkin vahvasti aika- ja kulttuurisidonnaisia, vain tietylle kansalle ja aikakaudelle ominaisia käytäntöjä ja uskomuksia?

Wikipediasta ote, kappaleesta ” Historiallinen näkökulma Mooseksen lakeihin”:

"Jotkut tutkijat ovatkin esittäneet, että kielto maata miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, voisi tarkoittaa sitä, ettei mies saanut alistaa toista miestä siihen asemaan, joka naisella patriarkaalisessa kulttuurissa oli. Vanhan Lain tarkoituksena on esitetty olleen pyrkimys säilyttää israelilaisten miesten yhteisö harmonisena, jotta miehet eivät harrastaisi seksuaalista kanssakäymistä tavoitteenaan osoittaa tai saavuttaa sosiaalista tai poliittista dominanssia".

Daavid ja Joonatan, Ruut ja Noomi


1. Sam, 18:1-4, 19:1-7, 20:1-42; 2. Sam. 1:3-27

Perinteiset ja valtavirran raamatunkommentaattorit ovat tulkinneet Daavidin ja Joonatanin kertomuksen Samuelin kirjoissa helläksi ja lämpimäksi ystävyydeksi. Jotkut teologit ovat tulkinneet sen myös seksuaaliseksi suhteeksi. Mutta teologi Michael Coogan käsittelee väitettä Daavidin ja Joonatanin väitetystä homoseksuaalisesta suhteesta ja nimenomaisesti hylkää sen.

Vaikka Samuelin kirjoissa Daavid sanoo, että ystävyys Joonatanin kanssa oli naisen rakkautta ihanampi, ei se todista heidän suhteensa olleen seksuaalinen. Samuelin kirjoissa ei kertaakaan kerrota Daavidin ja Joonatanin harjoittaneen seksiä keskenään. Pikemminkin Raamatun teksteistä jää vaikutelma, että heidän välillään oli todella läheinen rakkaudellinen ystävyys ja kumppanuus henkisellä tasolla.

Satunnaisesti jotkut nykyajan raamatuntutkijat ovat tulkinneet Ruutin ja Noomin kertomuksen lesboparin tarinaksi. Mutta Coogan on todennut, että heprealainen Raamattu ei edes mainitse lesboutta. Todellakin jouduttaisiin tekemään melkoista Ruutin kirjan tekstien ylitulkintaa ja pitkälle menevää spekulointia, jos haluttaisiin Ruutista ja Noomista saada lesbopari.

Loppusanat


Vanha testamentti on siis varsin niukka homoseksuaalisuutta käsitellessään ja jotkut kertomukset jättävät jonkinasteisen epävarmuuden siitä, millainen suhde (seksuaalinen vai ei) eräillä VT:n henkilöillä oli. Kuitenkin VT kuvailee välillä samaa sukupuolta olevien ihmisten kuten Daavidin ja Joonatanin suhdetta hyvin hellästi, lämpimästi ja rakkaudellisesti syvänä ystävyytenä.

Voisi olla aika etsiä eettisiä vastauksia kysymyksiin homoseksuaalisuudesta ja homoseksuaalisten ihmisten avioliitoista muualta kuin VT:sta löytyvästä Mooseksen laista. Ja saattaisi olla aihetta kristittyjen keskuudessa arvioida sitä, mikä olisi perustelluin raamattunäkemys ja siihen liittyvä Raamatun tulkitsemisen tapa nykyajassa.

Meillä ei ole enää vanhatestamentillista patriarkaalista kulttuuria eikä sen aikaisia rautakautisia uskomuksia sukupuolten rooleista, kyvyistä, tehtävistä ja seksuaalisuudesta. Meillä on tieteellistä tietoa seksuaalisuudesta ja ylipäätään ihmisestä, mitä VT:n kirjoittajat eivät osanneet kuvitellakaan.

Raamatusta ei löydy suoraan sovellettavia esimerkkejä tai valmiita käskyjä meidän aikamme kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, elämään tässä modernissa länsimaisessa kulttuurissa. Raamattu ei ole kerralla valmiina taivaasta tipautettu lakikirja, josta voitaisiin poimia jotain ajattomia, yksityiskohtaisia ja muuttumattomia sääntöjä ihmisten elämään, olemmepa sitten heteroita tai homoseksuaalisia tai vaikka a-seksuaalisia.

On lupa käyttää Jumalan antamia aivoja ja ajatella itse, järkeään ja omatuntoaan käyttäen ja etsien vastauksia aikamme ihmisten eettisiin kysymyksiin, kysyen kuinka lähimmäisenrakkaus toteutuu nyt. Ajatonta ja muuttumatonta Raamatun etiikassa on nimenomaan se rakkaus: rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen (itseäänkin on lupa rakastaa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.