keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Joosuan kirja ja arkeologia

Joosuan kirja ja arkeologia

 Joosuan kirja ja sen historiallisuus kun tarkastellaan arkeologian avulla saatuja tutkimustuloksia. Tapahtuiko israelilaisten suorittama Kanaanin valloitus nopeasti vai hitaasti?

Kaksi keskenään ristiriitaista traditiota israelilaisten suorittamasta Kanaanin valloituksesta

Arkeologi Eero Junkkaala laajassa tutkimuksessaan Three Conquests of Canaan toteaa jaksossa The list in Joshua ”valloitetuista ja valloittamattomista kaupungeista” seuraavaa. Joosuan kirja sisältää 2 erilaista näkemystä koskien Kanaanin valloitusta. Yhden kertomuksen mukaan israelilaiset valtasivat koko Kanaanin ja siihen kuuluvat tekstit Joosuan kirjassa liittyvät lupaukseen saada Luvattu maa (Joos.1:3-4). Ensimmäinen yhteenveto valloituskertomuksien jälkeen (Joos.11:16,17,23). Viimeinen yhteenveto kertomuksen lopussa liittyen Luvatun maan jakamiseen heimojen kesken (Joos.21:43-45).

Toinen ja edellisestä poikkeava näkemys Kanaanin valloituksesta tarjoaa erilaisen kuvan Joosuan kirjassa tapahtumista: tämän tradition tekstien mukaan koko Luvattua maata ei valloitettu samaan aikaan (Joos.11:22; 13:1-5; 15:63; 16:10; 17:11-18; 23:12). Huomattakoon, että ensimmäinen yhteenveto, koko Kanaanin valtaukseen liittyvien tekstien välissä, tarjoaa vihjeen (Joos.11:18) Kanaanin maan asteittaisesta valtauksesta. Samoin Tuomarien kirjan ensimmäisessä luvussa (Tuom.1:19-36) on samanlainen näkemys valloittamattomista kaupungeista. Ilmaus ”pitkään aikaan” on selvä viittaus siihen, että kirjan toimittaja tiesi, että koko Luvattua maata ei vallattu samaan aikaan, vaan se vei satoja vuosia kenties.

Joosuan kirja on siis sisäisesti ristiriitainen ja se on merkki siitä, että Joosuan kirja on koottu yhdistämällä siihen kaksi erilaista traditiota eri lähteistä (varsin kauan kirjassa kuvattujen tapahtumien jälkeen. ”Joosuan kirja” ei siten ole suinkaan ”Joosuan” tekemä aikalaistodistus). Yleensä tutkimuksessa on päätelty, että alkuperäisempi kertomus on se, jossa Kanaan vallataan osittain ja vähitellen. Traditio nopeasti ja kerralla tapahtuneesta Kanaanin valloituksesta on idealistinen, deuteronomistisen kokoajan harmonisoitu kertomus.

Eero Junkkaala myöntää pdf-kirjansa alussa, että Raamatun kertomukset Kanaanin valloituksesta Joosuan johdolla on kyseenalaistettu monissa tutkimuksissa. Arkeologisten tutkimuksien perusteella useat tutkijat eivät enää katso, että Joosuan ja Tuomarien kirjat olisivat historiallisesti luotettavia, kun tarkastellaan rautakauden alkua Kaanaanissa.

Joosuan kirjalla ei ole juurikaan historiallista arvoa arkeologisten tutkimuksien perusteella. Se on teologiaa, ei todellista historiaa

Miltei kaikki tutkijat ovat sillä kannalla, että Joosuan kirja tarjoaa vain vähän historiallista arvoa varhaisen Israelin tietolähteenä ja sen sijaan kirja heijastelee todennäköisimmin paljon myöhäisempää aikaa Israelin historiassa. On ilmeistä, että Joosuan kirjan valmistivat ja kokosivat useat kirjoittajat ja toimittajat kauan niiden tapahtumien jälkeen, joita kirjassa kuvaillaan. Vanhimmat osat Joosuan kirjassa ovat mahdollisesti luvut 2-11. Nykyisen muotonsa Joosuan kirja sai vasta 500-luvulla eaa. tutkijoiden valtaosan mukaan.

Yleinen arkeologinen johtopäätös Joosuan kirjasta siis on, että se ei ole todellinen kertomus historiallisista tapahtumista. Joosuan kirjan tapahtuma-aika on 1200-luku eaa. ja siltä ajalta on arkeologisissa tutkimuksissa saatu selville, että tuolloin tapahtui laajoja kaupunkien tuhoamisia, mutta harvoja poikkeuksia lukuunottamatta (Haasor, Laakis) ne tuhotut kaupungit eivät ole niitä, jotka Raamattu yhdistää Joosuaan. Ja niistä kaupungeista, jotka yhdistetään Joosuaan näkyy vähän tai ei ollenkaan merkkejä siitä, että ne olisivat tulleet valloitetuiksi tuohon aikaan.

Toisten raamatuntekstien analyysi paljastaa lisää ristiriitoja. Tuomarien kirja selostaa uudelleen yksittäisten israelilaisten heimojen erillisiä valloituskampanjoita ja vaikka Tuomarien kirja tapahtuu Joosuan kuoleman jälkeen, ne muodostavat erilaisen version Luvatun maan valloituskertomuksesta. Joosuan kirjassa kuvataan hyvinorganisoitua valloitussotaa yhteisen kansallisen tavoitteen saavuttamiseksi, kun taas Tuomarien kirjassa kerrotaan monista erillisistä taisteluista kanaanilaisia vastaan, ja taisteluja käyvätkin yksittäiset israelilaisheimot, joilla on muita heimoja väliaikaisina liittolaisina (laajentaen taistelemalla omia alueitaan naapuriheimojen kustannuksella).

Lisäksi Tuomarien kirjasta ilmenee – toisin mitä Joosuan kirjassa annetaan ymmärtää – että israelilaisheimojen eräs vakava ongelma oli pysyvä kamppailu ja taistelu kanaanilaisten erillisalueiden kanssa, jotka pystyivät pitämään itsenäisyytensä. Mielenkiintoinen yksityiskohta Tuomarien kirjassa on, että Juudan heimo ei voinut valloittaa tasankoa, koska tasangon kanaanilaisilla oli raudoitettuja sotavaunuja.

Tuom.1:19 ”Herra oli Juudan heimon kanssa, ja Juudan heimo otti haltuunsa vuoriston mutta ei pystynyt kukistamaan tasangon asukkaita, joilla oli raudoitettuja sotavaunuja.”

Kenties tuossa kuultaa vihje tai muistuma Jahven alkuperästä pienenä paikallisena heimojumalana eli tulivuori- ja soturijumalana. Vaikka Jahve oli Juudan heimon kanssa ei heimo voinut edes Jahven avulla kukistaa raudoitettuja sotavaunuja käyttäviä tasangolla eläviä kanaanilaisia.

Kuten sanottua niin arkeologisissa tutkimuksissa ei ole löydetty jälkiä sellaisesta Kanaanin kaupunkien äkillisestä tuhoamisesta. Jeriko esimerkiksi ei selvästikään joutunut tuhottavaksi Joosuan aikana. Sen sijaan arkeologit ovat löytäneet jälkiä siitä, että pieniä asutuksia alkoi muodostua olemassaolevien Kanaanin kaupunkien laitamille, ei suinkaan niiden kaupunkien tilalle. Asumusten rakenne ja keramiikka ovat tyypillisiä puolipaimentolaisille ihmisille viitaten pitkään asuttamisprosessiin, eikä lyhyeen totaaliseen valloitussotaan (kuten perinteisesti on uskottu Joosuan kirjan erään tradition perusteella).

Kolme eri teoriaa liittyen Kanaanin maan valloitukseen ja Israelin syntyyn

Näiden löytöjen perusteella modernissa tutkimuksessa esitetään kolme eri teoriaa koskien Kanaanin valloitusta ja asuttamista. Ensimmäiset kaksi teoriaa hyväksyvät israelilaisten exodus-tarinoiden historiallisen totuuden ytimen. Yksi teoria ehdottaa kahta isoa maahantuloaaltoa Egyptistä, saapuen Kanaaniin erikseen useiden kymmenien vuosien aikana ja vallaten sitten maan. 

Toinen teoria esittää, että oli jatkuva paimentolaisheimojen muuttovirta Egyptistä Siinain niemimaan kautta Kanaaniin, ja myös Mesopotamiasta. Heimot sitten kokoontuivat yhteisten uskonnollisten keskuksien ympärille, muodostivat kriisien aikana liittolaissuhteita ja lopulta muodostivat yhden kansakunnan.

Kolmas malli on paljon ”kanaanilaisempi” ja siinä näyttelee tärkeyttä ulkomaalaiset etniset elementit. Tämän teorian mukaan Israelin kansan ytimen muodostivat orjat ja sorretut ihmiset Kanaanissa, jotka jättivät isäntänsä ja asettuivat kaupunkien ulkopuolelle. Heihin ehkä liittyi vuosien varrella paimentolaisheimoja Siinain autiomaasta, mutta heitä ei ollut luultavasti paljon. Sitten kaikki nämä sorretut tahot yhdistyivät noustakseen aikaisempia isäntiään ja sortajiaan vastaan ja ottivat maan haltuunsa. Tässä prosessissa he kehittivät itselleen kansallisen yhteiskunnan, johon tuotettiin traditio yhteisestä menneisyydestä kantaisineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.