sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Juutalainen maailmankuva ja Uusi testamentti

Juutalainen maailmankuva ja Uusi testamentti

Esittelyssä juutalainen Heenokin kirja, joka kuvastaa ajanlaskun alun tienoon juutalaista maailmankuvaa sekä sen antamia vaikutteita Uuden testamentin kirjoittajille.

Heenokin kirjan todistus juutalaisuuden maailmankuvasta ja kosmologiasta

Tärkeä lähde Uuden testamentin teologian ja sen taustojen ymmärtämisessä sekä juutalaisten kosmologisien käsityksien ja maailmankuvan dokumenttina on Heenokin kirja– jota muuten UT:n eräät kirjoittajatkin lainaavat, sillä VT:n kaanonia ei lyöty lukkoon ennen kuin vasta noin 100 jaa. 

Heenokin kirja on tehty noin 100 eaa. Myös Qumranin yhteisössä Heenokin kirja oli käytössä, sillä Heenokin kirjasta on löytynyt joukko katkelmia Qumranista. Heenokin kirjaa on lainattu Juudan ja 2 Pietarin kirjeissä. Heenokin kirjan vaikutus näkyy evankeliumeissa (Matteus, Luukas, Johannes), Apostolien teoissa sekä Paavalin kirjeessä roomalaisille ja monissa muissakin UT:n kirjeissä. 

Monia kristillisiä näkemyksiä kuten käsityksiä messiaasta ja ylösnousemuksesta, demonioppia sekä lopun ajan tapahtumia ja ylipäätään symboliikkaa on johdettu Heenokin kirjasta, joka on apokalyptinen teos (ajan tavan mukaan laitettu menneisyyden kuuluisan hahmon, Heenokin, nimiin, kuten on tehty osalle UT:n kirjoistakin). Kirjaa on kutsuttu myös etiopialaiseksi Heenokin kirjaksi.

Heenokin kirjassakin välitetään Raamatun kirjakokoelmassa esiintyvän kosmologian kanssa yhdenmukainen maailmankuva, jossa Maa on litteä ja sen yllä on kiinteä taivaankupoli, johon taivaankappaleet on kiinnitetty. Tähdet ovat Heenokin kirjan mukaan elollisia olentoja aivan samoin kuin VT:ssa tähdet on kuvattu elävinä (antromoporfisesti). 1 Heenok 41:5 puhuu Auringon ja tähtien varastohuoneesta, josta ne taivaankappaleet tulevat ulos ja jonne ne taas palaavat. Siinä liitytään suoraan VT:n Psalmin 19 näkemykseen Auringon liikkumisesta taivaalta ja Hab.3:11 kuvaukseen majasta, jossa Aurinko ja Kuu ovat (ja jonne ne voivat jäädä piiloon kun Jahve käy sotaa). 

Heenok 88:3 mukaan tähdillä on jopa sukupuolielimet kuten hevosilla, minkä yksityiskohdan UT:n kirjoittajat ovat sivuuttaneet. 

Auringon ja Kuun liikkeistä Heenokin kirjassa todetaan näin:

”This is the first commandment of the luminaries: The sun is a luminary whose egress is an opening of heaven, which is (located) in the direction of the east, and whose ingress is (another) opening of heaven, (located) in the west. I saw six openings through which the sun rises and six openings through which it sets. The moon also rises and sets through the same openings, and they are guided by the stars; together with those whom they lead, they are six in the east and six in the west heaven. All of them (are arranged) one after another in a constant order. There are many windows (both) to the right and the left of these openings. First there goes out the great light whose name is the sun; its roundness is like the roundness of the sky; and it is totally filled with light and heat. The chariot in which it ascends is (driven by) the blowing wind. The sun sets in the sky (in the west) and returns by the northeast in order to go to the east; it is guided so that it shall reach the eastern gate and shine in the face of the sky" (Heenok 72:2-5).

Taivaankannen aukkojen, ikkunoiden ja portin, avaaminen idässä ja lännessä vastaa vuodenaikojen vaihtelua ja Aurinko laskee taivaalla länteen sekä palaa takaisin koillisen kautta mennäkseen taas itään, josta se nousee Heenokin kirjan mukaan. Paluureitti kuvataan olevan taivaankuvun ulkopuolella (kun sitä ”Auringon paluuta” takaisin itään ei voitu nähdä). Maailmankuva on tältäkin osin linjassa Vanhan testamentin ja vanhan juutalaisen kirjallisuuden opetuksien kanssa. 

UT on omaksunut Matt.24:29 ja Ilm.6:13 (tietysti virheellisen) käsityksen tähtien tippumisesta maan päälle aikojen lopulla suoraan Heenokin kirjasta, UT:n kirjoittajat ovat vain jättäneet pois joitain yksityiskohtia. 

Kaiken kaikkiaan Heenokin kirja on merkittävä teos juutalaisen uskonnollisen ajattelun ja maailmankuvan sekä kristinuskon juutalaisten juurien ymmärtämiseksi, eikä sitä voi sivuuttaa tutkittaessa Uuden testamentin kirjoittajien ja juutalaisten käsityksiä kosmologiasta.

Kriittinen kysymys (fundamentalistisille) uskovaisille: Raamattuko erehtymätön ja luonnontieteidenkin auktoriteetti?

Tästä kaikesta nousee kysymys: koska juutalaisilla ja varhaiskristityillä oli selvästi virheelliset käsitykset ja uskomukset maailmasta ja taivaankappaleista niin missä määrin voidaan puolustaa uskoa, jonka mukaan Raamattu olisi pätevä luonnontieteen auktoriteetti? Kuinka kaikkitietäväksi luojaksi kuvattu Jumala voi sallia uskovaistensa ja sanansa kirjoittajien erehtyä niin kertakaikkisen raskaasti kosmologiassa ja maailmankuvassa? Jumalalla ei Heenokin kirjan ja Raamatun kanonisten tekstien valossa näytä olevan alkeellistakaan pätevää ja todenperäistä tietoa maailmasta, kuten taivaankappaleista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.