lauantai 27. maaliskuuta 2021

Kärsimys ja sen ateistinen tulkinta

Kärsimys ja sen ateistinen tulkinta

Mietin aiempaa kirjoitustani "Raamatun vastauksia kärsimyksen ongelmaan", joka on blogissani. On näet uskonnoton / ateistinen kanta kärsimyksen asiaan, kuten eräissä uskontokriittisissä julkaisuissa on todettu. Eli että sinun sairauksiisi ja muihin kärsimyksiisi ei liity mitään ylimaallisia suunnitelmia eikä tarkoituksia, eikä mikään entiteetti kasvata sinua laittamalla sinut potemaan esim. syöpää. Sinä pelkästään kärsit ja siinä kaikki. Ei tarkoituksia eikä suunnitelmia.

Eikä varsinkaan mitään kuolemanjälkeisiä kaiken hyvittäviä ikuisia ilojuhlia jossain taivaassa.

Tähän voisin sanoa, että en minä tietenkään voi tietää (vielä vähemmän todistaa mitenkään) onko minun tai kenenkään kärsimyksillä jokin tarkoitus tai liittyykö niihin suunnitelma jonkun yliluonnollisen olennon taholta. Se jää todistamattomaksi uskomukseksi. Voi hyvin olla, että ihmiset vain kärsivät ja sillä siisti, ilman mitään sen mystisempää ja ihmeellisempää. Ja että on vain huonoa onnea, jos sattuu saamaan vaikka syövän.

Toisaalta, sielunhoidolliselta kannalta, voi ainakin joillekin ihmisille tuoda lohtua kärsimyksissänsä, jos he uskovat, että heidän kärsimiseensä liittyy jokin hyvä, viisas jumalallinen suunnitelma tai tarkoitus. Ja että viimeistään tuonpuoleisuudessa Jumala hyvittää kaikki kärsimykset ja koittaa täydellinen terveys.

On ihmisiä, jotka saavat kestävyyttä, mielekkyyden tuntua, ja voimaa kärsimyksissänsä sellaisesta uskosta ja se auttaa heitä jaksamaan kamppailuissansa.

Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät kyseisiä metafyysisiä, mystis-uskonnollisia lohdukkeita tarvitse pärjätäkseen kärsimyksiensä kanssa. Joku voi ahdingossansa suorastaan hylätä jumalauskonsa, kun hän kokee Jumalan häntä kohtuuttomasti rääkkäävän.

Itsekseni tavallaan uskon ja toivon yhtä, mutta toisaalta tiedän tai ainakin epäilen toista.

Oikeastaanhan ei uskomisen kannalta ole olennaisinta, että onko uskon ja uskovaisen mielen ulkopuolella oikeasti jokin jumaluus vai ei. Oleellisinta uskovalle on se hänen uskonsa, josta hän saa arkeen voimaa, lohtua, mielekkyyttä ja tulevaisuuden toivoa. On jumalia tai ei, olkoon jumaluus pelkkä mielikuvitusolento tai oikeasti olemassa oleva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.