Kreationismi -kritiikkiä 2

Kreationismin (luomisoppi) perkausta ja luonnonvalinnan sekä väitetyn suunnittelun ja sattuman tarkastelua. Eräistä kreationistien tyypillisistä harhakäsityksistä analyysia.

Keskeinen kreationistien harhakäsitys: luomisen / suunnittelun vaihtoehto on "sattuma / evoluution perustuminen sattumaan"

Kuinka usein saammekaan lukea ja kuulla, että kreationistien olkiukko-irvikuvan mukaan "tiede/evoluutioteoria opettaa eliöiden syntyneen sattumalta". Kreationisteilla on oma hämäävästi esitetty versionsa epätodennäköisyyden periaatteesta, minkä mukaan niin maailmankaikkeus, elämän synty kuin melkeinpä mikä eliö tai sen elin tahansa on tilastollisesti epätodennäköinen. 

Itse asiassa, aivan kuten hyvä propagandisti tietää, että lisäämällä hieman totuutta joukkoon niin myös virheellisten väitteiden läpisaaminen onnistuu paremmin. Nimittäin se väitteen osa, että esimerkiksi mutkikas solu tai jokin elin ei synny "sattumalta" on totta, mutta muu sen ympärillä kreationistisen ajattelutavan viitekehyksessä on epätotta / epäuskottavaa.

Ohessa esimerkki kreationistisesta tarkoitushakuisuudesta, jolla ei ole mitään tekemistä tieteellisen evoluutioteorian kanssa, mutta sitä ei tietenkään kerrota sivun lukijoille:

"Ei ole todellista tarvetta uskoa Raamatun luomiskertomuksen ja miljardien vuosien evoluution sopivan yhteen. Evoluutio ja luominen eivät ole yhtenevät. Evoluutio perustuu "sattumaan" ja pitkään ajanjaksoon. Jos on älyllinen Luoja sattumaa ei tarvita. Jos Jumala on Kaikkivaltias Hän ei ole sattumien hallitsema. Jos olisi toisin mitään luomista ei tapahtuisi. Kysymys on joko/tai periaatteesta, näitä kahta ei voida sovittaa yhteen" (kristitynfoorumi).

"Älykkääseen suunnitteluun" puettuna epätodennäköisyyteen perustuvaa väitettä pidetään hyvin suosittuna argumenttina (teistisen) Jumalan olemassaolon puolesta ja useille uskovaisille se onkin jopa äärimmäisen vakuuttava perustelu.

Mutta jokseenkin ironisesti epätodennäköisyysväite on hyvä peruste sille mahdollisuudelle, että mitään teististä Jumalaa tai "suunnittelijaa" ei ole, sillä asianmukaisen, todellisen evolutiivisen biologian, luonnonvalinnan ja antrooppisen periaatteen kehyksissä hypoteesit henkilöityneestä luojajumalasta tai jostain muusta älyllisestä suunnittelijasta menettävät merkityksensä biosfäärin ja maailmankaikkeuden selityksenä. Meidän inhimillinen vaikutelmamme siitä, että maailma ja "kaikki" siinä oleva on "suunniteltu" osoittautuu harhaksi. Maailmassa tiedetään olevan monenlaista, minkä syntyminen ei edellytä jotain "suunnittelijaa".

Luonnonvalinta epätodennäköisten asioiden syntyongelman rationaalisena, tieteellisenä ratkaisuna

Kreationistien toinen perusvirhe: kyvyttömyys (tai haluttomuus) nähdä kasautumisen voima eliöiden evoluutiossa. Kreationistisessa kirjallisuudessa ja muissa julkaisuissa keskitytään vyöryttämään lukijoiden eteen loputon rivistö luonnonvalinnan nähtävillä olevia (tämänhetkisiä) lopputuotteita, kuten pommittajakuoriaisia, riikinkukkoja ja mammuttipetäjiä. Jälleen kreationisti ajattelee totunnaista ajatuskaavaansa toistaen, että nämä lopputuotteet on joko suunniteltu (luotu) tai sitten niiden takana on sattuma.

Mutta molemmat, sekä sattuma että suunnittelu, ovat epäuskottavia (ja uusia kysymyksiä herättäviä) vastauksia epätodennäköisyyden ongelmaan: sattuma on ongelma ja suunnittelu palautuu siihen. Suunnitteluun vetoaminen nostattaa juuri sen ongelman, että mistä tämä suunnittelija sitten tuli, kuka sen suunnitteli? Suunnittelun ainoa vaihtoehto ei ole sattuma, vaan lisäksi on luonnonvalinta ja juuri luonnonvalinta ratkaisee epätodennäköisyysongelman vakuuttavasti.

Luonnonvalinnan kasautuva (kumulatiivinen) luonne ratkaisee pätevästi kysymyksen miten pommittajakuoriaiset, riikinkukot ja mammuttipetäjät - ja kaikki muut eliöt rakenteineen - ovat syntyneet sellaisiksi kuin ne nykyään ovat. Luonnonvalinta on ainoa koskaan esitetty ratkaisu, joka toimii ja jonka tueksi on näyttöä.

Vastauksen ytimessä on luonnonvalinnan kasautuvaan etenemiseen sisältyvä suuren ongelman pilkkominen moneksi pieneksi osatekijäksi. Jokainen noista pienistä paloista on jonkin verran epätodennäköinen, mutta ei suinkaan mahdoton. Kun luonnonvalinnan kasautuvassa prosessissa lukuisia pieniä, hieman epätodennäköisiä tapahtumia kertyy pitkäksi sarjaksi, syntyy lopputuote - kuten pommittajakuoriainen -, joka valmiina "tuotteena" on valtavan epätodennäköinen. Lisäksi se on täysin sattuman mahdollisuuksien tavoittamattomissa. 

Mutta se "lopullinen eliö" (evoluutio ei luonnossa tietenkään pysähdy johonkin tiettyyn "tilaan", mutta tässä kohtaa on puhe eliöistä sellaisina kuin ne nykyään ovat) ei ole syntynyt kerralla valmiina (ja juuri se kerralla valmiina syntyminen itsekokoonpanon avulla onkin mahdotonta), eikä evoluutiobiologiassa ole sellaista koskaan väitettykään. Silti juuri tätä kreationistit eivät pysty käsittämään.

Kreationisteilta jää oleellinen pointti huomaamatta, sillä he vaativat tilastollisen epätodennäköisyyden synnyn käsittelyä yksittäisenä, kertaluonteisena tapahtumana. Kreationistit eivät halua ymmärtää, mikä voima on kasautumisella (luonnossa).

Kreationistien kolmas virhe: "kaikki kerralla tai ei mitään"

Virheet eivät lopu tähän kreationismissa. Luomisuskoiset olettavat "kaikki tai ei mitään"-hengessä, että biologisen sopeutuman on oltava joko "jättipotti" (esim. valmis silmä) tai "ei mitään". Silmän on nähtävä täysin tai sitten se ei näe, siivellä joko voi lentää tai sitten ei voi. Tämä sama kaikki tai ei-mitään ajatusvirhe tunnetaan "palautumattoman monimutkaisuuden" (IC = Irreducible Complexity) nimellä.

Kreationistit uskovat, että silmä on hyödytön epätäydellisenä (esimerkiksi sellaisena, että sillä voi erottaa valon tai liikkeen, mutta ei värejä tai tarkkoja yksityiskohtia) eikä toimivia, käyttökelpoisia välimuotoja ole. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan omistajalleen hyödyllisiä välimuotoja elimistä ja toiminnoista on paljon.

Meduusalajilla Tripedalia cystophora nähdään silmän koko evoluutio. Tällä kuutiomeduusalla on 24 silmää. Silmien joukossa esiintyvät silmän esiasteet alkaen pelkistä valoa aistivista soluista ja päättyen verkkokalvoihin ja sarveiskalvoihin, joiden näkökyky jää vain vähän jälkeen teräväpiirtosilmästä.

Pelkkä silmän esiaste, jolla voi aistia valoa antaa etua niihin eläimiin nähden, joilla ei ole edes sellaista silmän alkua. On parempi nähdä edes vähän - valoa, liikettä, ääriviivoja - kuin olla täysin sokea. Siipi on hyödyllinen vaikka sillä ei voisi lentää, sillä siipien ainoa funktio ei ole lentäminen: luonnossa on monia lajeja, joilla on jonkinlaiset siivet tai ihopoimu, jotka kelpaavat kätevään liitelyyn puusta toiseen. 

Siipiä, joilla ei voi lentää, voi käyttää mainiosti tasapainottamaan juoksemista kuten Velociraptorit tekivät (kalkkunan kokoinen dinosaurus, jolla oli höyhenet ja pienet siivet). Elimillä kuten silmillä ja siivillä on välivaiheissaan ja jo esiasteissaan erilaisia hyödyllisiä käyttötapoja, joista eläin saa kilpailuetua ja joita luonnonvalinta siten suosii, vaikka elimet eivät olisi lopullisesti valmistuneet (eli saavuttaneet sitä tilaa, mikä niillä on nykyään).

Epätodennäköisyyteen perustuva väite, kun sattuman tulkitaan tarkoittavan samaa kuin tarkoituksellisen suunnittelun puuttuminen

Monimutkaisten asioiden syntyminen ei ole mahdollista sattumalta - tämä pitää paikkansa, eikä niin edes väitetä luonnontieteissä. Mutta useat - ja tämä ei ole harvinaista kreationistiuskovien keskuudessa - jonkin asian syntyä sattuman tuloksena pitävät henkilöt tulkitsevat sattumanvaraisen syntymän synonyymiksi "muodostumiselle tahallisen suunnittelun poissaollessa" (kuten Richard Dawkins on kirjoittanut). Juuri tästä päätelmästä johtuu se tavallinen uskomus, että epätodennäköisyyteen perustuva väite onkin todiste suunnittelulle ja oletetun älykkään suunnittelijan tai teistisen luojajumalan olemassaololle. 

Tämä sekaannus, ja sen suuri yleisyys, palautuu siihen, että evolutiivisen luonnonvalinnan syvällinen merkitys on jäänyt epäselväksi. Evoluution keskeisen mekanismin, luonnonvalinnan, ymmärtäminen syvällisesti auttaa vapautumaan siitä ihmiselle varsin intuitiivisesta (lapsuuden aikaiseen ydintietoon pohjautuvasta tietoisen toimijan olettamisesta) uskomuksesta, että suunnittelu - ja suunnittelija jonain tietoisena olentona - on sattuman ainoa vaihtoehto.

Jo kauan ennen nykyajan kreationisti-kristittyjä filosofit kuten David Hume 1700-luvulla osoittivat, että elämän epätodennäköisyydestä ei loogisesti seuraa suunnittelu tai luojajumala ainoaksi mahdollisuudeksi. Näillä filosofeilla ei ollut ennen Darwinin evoluutioteoriaa vaihtoehtoista selitystä tarjolla. Mutta meillä on etuoikeus tietää, että on olemassa todellinen, toimiva, todistusaineiston tukema tieteellinen ja rationaalinen vaihtoehto suunnittelulle ja luomiselle, joten me voimme päästä eroon ihmiselle niin helposti mieleen tulevasta suunnittelun olettamisen harhasta.

Lopuksi korostettakoon vielä, että darwiaanisen luonnonvalinnan olemassaolon ja toimivuuden tueksi on luonnontieteellistä näyttöä yllin kyllin, eikä se ole "uskon asia" (kuten väitetty luominen ja suunnittelu ovat, sillä mistään suunnittelijoista tai luojista ei ole objektiivisia todisteita eikä havaintoja).