Kuoleva ja ylösnouseva jumala

Kuoleva ja ylösnouseva jumala ja Jeesus 

Onko hellenistisenä aikana syntyneillä salaisilla kulteilla eli mysteeriuskonnoilla ollut suorastaan olennainen vaikutus alkukristittyjen Jeesus -uskoon ja Jeesukseen liitettyihin oppeihin? Vastaus ei ole ihan sitä, mitä populaarissa nettiuskontokritiikissä toisinaan näkee väitettävän mutkia oikoen. 

Onko egyptiläinen Osiris-jumala "kuoleva ja ylösnouseva" Jeesuksen esikuva?

Populaarissa uskontokritiikissä sumeilematta usein yksinkertaistetaan asioita ja Osiris-jumalan väitetään olevan Jeesuksen esikuva ja Jeesuksen sanotaan olevan vain kopio Osiriksesta, karkeasti sanoen. Mutta tehdäänpä pientä faktojen tarkistusta.

Isis-Osiris-kultissa jumalatar Isis etsii kuollutta rakastettuaan Osirista, jonka ruumis oli silvottu palasiksi - Osirista ei siis oltu "ristiinnaulittu". Isis löytää ruumiin palaset ja hautaa ne. Osiriksesta tulee kuolleiden valtakunnan hallitsija. Tärkeää on huomata, että Osiris ei nouse ylös kuolleista tai palaa maan päälle, vaan Osiris jää kuolleeksi ja hallitsee kuolleiden valtakuntaa, jossa Osiris on vainajien tuomari.

Hellenistisessä kulttuuripiirissä Osiris tunnettiin nimellä Serapis ja hänessä yhdistyi monia jumalia. Niinpä kreikkalaisetkin saattoivat palvella Serapista, joka samaistettiin etenkin kreikkalaisten ylijumalaan Zeukseen. Serapista ylistettiin kaikkia ihmisiä auttavana pelastajana. 

Mithran kultti

Mithran kultista muodostui suosittu ja kova kilpailija kristinuskolle. Kristilliset kirjoittajat kiinnittivät huomiota yhtäläisyyksiin Mithran kultin yhteisaterioiden ja kristillisen ehtoollisen välillä. Mithran kulttiin kelpasivat vain miehet ja Mithran palvelijat kokoontuivat juhlamenoihinsa luoliin, joissa Mithra oli kuvattu surmaamassa härkää, joka symboloi pimeyden voimia.

Nykytutkimus suhtautuu suurin varauksin viime vuosisadalla syntyneeneeseen teoriaan mysteerikulttien vaikutuksesta Kristus-uskoon

Viime vuosisadan alussa monikin tutkija alkoi kannattaa tulkintaa, jonka mukaan joidenkin mysteeriuskontojen myytti "kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta" olisi merkittävästi vaikuttanut alkukristittyjen kuvaan Jeesuksesta. Mutta uudempi tutkimus suhtautuu kyseiseen teoriaan / tulkintaan suurella varauksella. Tosiasia on, että yhdessäkään mysteerikultissa ei itse asiassa edes tapahdu varsinaista "jumalan ylösnousemusta kuolleista".

Mutta se on totta, että siltikin mysteeriuskontojen ja kristinuskon kielenkäytön, käsitteiden ja rituaalien välillä on todellakin selkeitä ja ilmeisiä yhtäläisyyksiä (tosin kasteen ja ehtoollisen alkuperä on pikemminkin juutalaisessa perinteessä).

Kuitenkaan kyse ei ole siitä, että toinen lainasi ja kopioi toiselta (alkukristityt mysteerikulteista), vaan pikemminkin sekä kristinusko että mysteeriuskonnot vastasivat samankaltaisesti oman aikakautensa ihmisten uskonnollisiin tarpeisiin ja haasteisiin - aikana, jona moni kaipasi henkilökohtaista jumalasuhdetta ja pelastusta.

Sekä mysteerikulteissa että kristinuskossa tarjottiin ihmisille yksilöinä omakohtaiseen valintaan perustuvia rituaaleja ja pelastuksen sekä uudistumisen kokemuksia (myös Isis-kultissa eettinen vakavuus yhdistyi vaikuttaviin rituaaleihin, mikä veti puoleensa monia ihmisiä). Sitä paitsi kumpaisessakin uskonnollisuudessa ihmiset pääsivät osallisiksi uudenlaisesta yhteisöllisyydestä, jossa ei vallinnut sama tiukka hierarkia kuin ympäröivässä yhteiskunnassa.

Voitaneen sanoa, että samankaltaiset inhimilliset, uskonnolliset tarpeet ja haasteet tuona aikana johtivat samantyyppisten uskonnollisten vastauksien muodostumiseen (uskomuksineen, tarinoineen ja rituaaleineen), mutta ilman toinen toisiltaan kopioimista. Ja niinpä yhtäläisyyttä löytyy kristinuskon ja joidenkin mysteeriuskontojen välillä.

Ei ollut olemassa mitään "kuuttatoista ristiinnaulittua, kuolevaa ja ylösnousevaa vapahtajajumalaa"

On syytä tuoda tässäkin esiin, että Kersey Graves -nimisen kirjailijan teos ”The World’s Sixteen Crucified Saviors” (Maailman kuusitoista ristiinnaulittua Vapahtajaa) ei ole luotettava eikä tieteellisesti pätevä esitys. ”Ristiinnaulittuja vapahtajia” ei ole peräti 16 kappaletta antiikissa ja vielä vanhemmissa uskonnoissa (niitä ei ole oikeastaan yhtään Uuden testamentin kirjoituksia muistuttavalla tavalla, ei ylipäätään ristiinnaulittuina).

Gravesin teoksessa on pieni määrä asiaa, mutta muutoin hänen työhönsä ei voida ollenkaan luottaa, eikä hänen teostaan arvosteta tutkijapiireissä. Ristille naulitseminen oli roomalaisten käytäntö. Tosin ristiinnaulitsemista rangaistusmuotona käyttivät eräät muutkin kansat, kuten persialaiset eikä se kreikkalaisillekaan ollut vieras.

Mutta toki juutalaisuus ja siitä versonnut kristinusko ovat muinaisen Lähi-idän alueen uskontoperinteen ja perinneketjujen ajallis-paikallisia ilmenemismuotoja muodostaen keitoksen, jossa on eri puolilta peräisin olevia aineksia ja mausteita sekä paljon myös ihan "omaa teologista tuotantoa", jonka avulla syntyi sitten vähitellen niin juutalaisuus kuin kristinuskokin omina ainutlaatuisina uskontoinaan. 

Ja samankaltaisissa olosuhteissa ja samantyyppisten henkisten tarpeiden takia syntyy samantyyppistä uskonnollisuutta, myös ihan ilman suoranaista lainaamistakin.