Hallituksen puoliväliriihi

Poliittista fundeerailua Marinin hallituksen puoliväliriihen tiimoilta. 

Helsingin Sanomista olen lukenut eräitä aihetta käsitteleviä ja analysoivia artikkeleita ja ne antoivat paljon informaatiota. 

Toisekseen on merkillistä miten hallituspuolueiden edustajien tulkinnat riihen etenemisestä ja mahdollisuuksista eroavat toisistaan. Jotkut ovat olleet aika optimistisia, toiset varsin kriittisiä. Nyt sunnuntaina PM Marin sentään jo myöntää, että tilanne on hyvin vaikea riihen neuvotteluissa. Asetelmat puolueissa ovat kovin lukkiutuneita.

Kolmanneksi, vaikka kaikki kommentoijat eivät pidä Marinin hallituksen kaatumista todennäköisenä lopputuloksena, on se silti varteenotettava vaihtoehto. Mutta mitä sitten tilalle nykyisen eduskunnan voimasuhteilla? Jos SDP alkaa taas tunnustelemaan hallitusta niin joku porvaripuolue on mukaan saatava. Eivätkä asiat ole Kokoomuksen saati PS:n kanssa yhtään helpompia vihervasemmiston kannalta, päinvastoin.

Mutta oliko demareilta virhe houkutella lähes selvitystilassa vaalien jälkeen ollut Keskusta hallitukseen?

Eräs vaihtoehto lienee jopa uudet, ennenaikaiset eduskuntavaalit ja eduskunnan voimasuhteet uusiksi. Se lienee silti äärimmäinen lopputulos tästä kaikesta.

Keskusta siis haluaa, että valtion budjetissa palataan jo vuonna 2023 menokehyksiin, kun taas vasemmistopuolueet haluavat sitoa kehyksiin paluun koronakriisin päättymiseen. Muitakin eroavuuksia ja ristiriitoja on Keskustan ja vasemmistopuolueiden välillä sekä Vihreiden kanssa (turvekysymys etenkin). Mutta ei Keskusta ole vaatimuksineen yksin, vaan pienempi porvaripuolue RKP on aikalailla ihan samoilla linjoilla Keskustan kanssa.

Joten voi olla, että käsillä ovat viimeiset päivät Marinilla pääministerinä ja tätä nykyhallitusta. Ylipäätään tämä hallitus on merkillinen, sillä punavihreillä puolueilla on eduskunnassa vähemmistö, kun taasen toisenlaista talouspolitiikkaa kannattavilla porvaripuolueilla (Keskusta mukaan lukien) on eduskunnassa enemmistö kansanedustajien määrää katsottaessa. 

Punavihreä vähemmistö sai hallitusvallan vain koska Keskusta päätti kuitenkin lähteä tähän hallitukseen, jossa Keskusta toki on saanut reunaehtojaan ja tavoitteitaan aika hyvin ajettua.

Mutta kuten RKP:n puheenjohtaja Henriksson totesi, hallituskriisiä ei tämä kansa tarvitsisi.

Ajoitusmenetelmät ja kreationismi 

Ajoitusmenetelmät ja niiden arvostelu (etenkin nuoren maan) kreationistien taholta. Onko kreationistiselle kritiikille ajoitusmenetelmiä vastaan perusteita?

Ajoitusmenetelmät, joilla mitataan maaperän kerrostumien ja maasta löytyvien esineiden tai eloperäisen aineksen (fossiilit) ikää ovat olleet perinteisesti kreationistien arvostelun kohteina. Menetelmät halutaan esittää kreationistisessa julistuksessa mahdollisimman epäluotettavina ja kyseenalaisina. Tai kritiikki voi edetä oheisella logiikalla: ensin myönnetään, että "niissä [ajoitusmenetelmissä] ei näytä olevan systemaattisia virheitä, ei siis näyttäisi olevan syytä epäillä niiden luotettavuuttakaan", mutta sitten jatketaan esittämällä:

"Tarkempi asiaan perehtyminen johtaa kuitenkin epäilemään, että näiden menetelmien näennäiset tarkkuudet saattavatkin johtua mittaustulosten väärästä tulkinnasta. Toisaalta joutuu toteamaan, etteivät eri menetelmät ole niin yhtäpitäviä kuin ajatellaan; harvoin ne antavat samoja tuloksia, eivätkä usein myöskään tue oletettua ikää." (jo poistuneelta mpeltonen-sivustolta, jolla levitettiin mm. kreationismia.

Ideologinen tavoite ajoitusmenetelmien kyseenalaistamisen ja tuloksien epäilemisen taustalla on selvä: jos kerran uskotaan maan ja universumin olevan 6000 - 10 000 vuotta vanha ja elämänkin olevan vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen niin ei tietenkään voida missään nimessä hyväksyä tämän dogmatismin kanssa ristiriitaisia tutkimusmenetelmiä eikä niiden avulla saatuja tuloksia. 

On siten välttämätön pakko saada maapallo ja maailmankaikkeus näyttämään "nuorelta" tai muuten koko maailmankuva romahtaa (se on nimenomaan YEC:n tavoite. Vanhan maan kreationisteilla ei ole ongelmaa maapallon ja universumin vanhalla iällä ja välillä vanhan maan kreationistit antavatkin tosi terävää kritiikkiä "nuoren maan" kreationistisia aateveljiään vastaan).

Hyvänä esimerkkinä nuoren maan kreationismilta maton jalkojen alta vievästä vanhan maan kreationistin arviosta on Tom Couchman: "The Hydroplate Theory of Dr. Walter Brown": 

"If "creation science" is going to claim a seat at the high table, it must change. It must become an enterprise of science, not an adjunct of biblical fundamentalism (and there is nothing wrong with biblical fundamentalism as a religious avocation!). As an enterprise of science, "creation science" must accept and attempt to account for all observed phenomena relevant to the scope of its inquiry, not ignore inconvenient facts". Talk Origins -sivustolta.

Yleiskatsaus ajoitusmenetelmiin ja niiden arvosteluun

Ei tietenkään ajoittamisessa ole kyse siitä, että voitaisiin ajoittaa kallioperä tai maasta löytynyt fossiili vuoden, kuukauden, päivän, tunnin ja minuutin tarkkuudella. Virhemarginaalia on - mutta se marginaali on yksi prosentti tai jopa vain 0,05 prosenttia. Toisin sanoen maan kuorikerroksen iän osalta, joka on 4,5 miljardia vuotta prosentin virhe merkitsisi 45 miljoonaa vuotta ja 0,05% marginaalilla 2-3 miljoonaa vuotta - ei siis sitä, että maapallo voisi "ihan yhtä hyvin" olla vain 6000 vuotias. 

Mitään "alkutilannetta" ei iänmäärityksiä tehtäessä tarvitse tietää, sillä luonnonlait ovat pysyneet samoina maapallon olemassaolon ajan, eikä niiden tiedetä muuttuneen kesken kaiken. Ikä määritetään aineiden isotooppisuhteiden avulla. Eri kivilajien kemiallinen käyttäytyminen sekä sulamispisteet tiedetään myös, joten ei iänmäärityksissä ole mainittavia mittaukset kyseenalaistavia virhelähteitä. Ei mitään sellaisia virheitä, että näytteen ikä voisi mielivaltaisesti "ihan yhtä hyvin" olla 4000 vuotta kuin vaikka 400 000 000 vuotta "tulkinnasta riippuen". 

Nuoren maan kreationistien ajoitusmenetelmiä kohtaan suunnattua arvostelua torjumaan on eräitä ohittamattomia tosiasioita.

1. ei ole olemassa pienen puoliintumisajan alkuaineita, joita heidän kritiikkinsä edellyttää,

2. tosiasian yksi aiheuttaman vaikeuden kiertämiseksi YEC:t väittävät, että radioaktiivinen hajoaminen olisi nopeutunut ja hajoaminen olisi kertautunut samalla mittasuhteella jokaisessa alkuaineessa (tällä selityksellä koetetaan kiertää sitä, että kyseisenlaisesta hajoamisesta ei ole havaintoja). Lisäksi ko. väitteen tekijät sivuuttavat sen tosiasian, että hajoamistuotteiden seurauksena muodostuu radioaktiivisia aineita. Niiden suhteesta voitaisiin päätellä väitetty nopeutunut hajoaminen tapahtuneen, jos sellaista olisi tapahtunut todellisuudessa,

3. alkuaineiden nopeutuneesta hajoamisesta ei ole mitään evidenssiä, vaan kokeellisesti on osoitettu isotooppien hajoavan vakiovauhtia,

4. koska tukea ei löydy havainnoista eikä kokeellisista tutkimuksista YEC:t vetoavat tiedon puutteeseen ja puolustelevat oletetun "Luojan oikeutta luoda lyijyä ja isotooppeja alunperinkin", mikä on metafyysistä spekulointia, jolla ei ole painoarvoa kokeellisessa luonnontieteessä. Tähän voi myös todeta, että siinä tapauksessa se samainen Luoja on luonut huijaamistarkoituksessa uraanin fissiojäljet kiteisiin, mihin menee aikaa peräti miljardi vuotta. Miksi Luoja on huiputtanut ihmiset luulemaan maata vanhaksi jos se kuitenkin on nuori?

5. YEC:t ovat väittäneet, että kalliot eivät ole täysin suljettuja systeemejä, eli että mikään kallio ei ole ollut niin eristetty ympäristöstään, jotta siitä ei olisi poistunut/tullut ajoituksissa käytettäviä isotooppeja. Tällainen väite ei kuitenkaan merkitse mittausmenetelmien kannalta mitään: yksi atomi 1000 000 000 000:sta tietystä isotoopista on voinut "vuotaa" kallioista, mikä aiheuttaisi niin pienen muutoksen tuloksiin, että ei sitä voisi edes mitata. Eli vaikutus ei olisi "miljoonia ja miljardeja vuosia" suuntaan tai toiseen,

6. jotta radioaktiivisten aineiden hajoaminen saataisiin mahtumaan YEC:n 6000 vuoden aikaskaalaan olisi radioaktiivisen hajoamisen vauhti pitänyt olla lähes miljardi kertaa nopeampaa. Jos radioaktiivinen hajoaminen nopeutuisi lähes miljardikertaiseksi niin taustasäteily voimistuisi samoin lähes miljardi kertaa voimakkaammaksi. Sanomattakin pitäisi olla selvää, että sellaisissa säteilypitoisuuksissa elämä olisi mahdotonta. Eikä siinäkään kylliksi, vaan radioaktiivisissa hajoamisprosesseissa vapautuu lämpöä, joten lämpötila olisi infernaalisen kuuma. Mahdoton elämälle - yhtä elämälle ystävällistä kuin ydinreaktorin olosuhteet.

Radiometrisellä ajoituksella, jossa määritetään kallion ikä radioaktiivisen hajoamisen perusteella on ollut yleisesti käytössä yli puoli vuosisataa. On jo yli 40 sellaista ajoitustekniikkaa, joista kukin käyttää erilaista radioaktiivista alkuainetta tai erilaista tapaa mitata niitä. 

On käynyt kasvavassa määrin selväksi, että nämä radioaktiiviset mittausmenetelmät ovat linjassa keskenään antaen yhtenäisen, johdonmukaisen tuloksen, että maapallo on syntynyt hyvin kauan sitten: eli maapallon ikä on n. 4,5-4,6 miljardia vuotta. Iänmääritysmenetelmät on osoitettu kokeissa antavan toistensa kanssa sopusoinnussa olevia tuloksia. 

Samoin ajoitusmenetelmät, jotka eivät ole radiometrisiä kuten mannerjäätiköiden jäälustojen, vuosittain kertyvien jääkerroksien, (ice cores) tutkimus ovat yhtäpitäviä radiometristen iänmääritystekniikoiden kanssa: maapallo on hyvin vanha eikä muutaman tuhannen vuoden ikäinen. Lisäksi se matematiikka, jota iänmäärityksissä tarvitaan on varsin yksinkertaista.

Lisätietoa löytyy sivustoista, jotka on suunnattu erityisesti niille kristityille, jotka epäilevät ajoitusmenetelmiä.

On myös hyvä muistaa, että ajoitusmenetelmät sinällään eivät kuulu biologiseen evoluutioon, vaan ne ovat fysikaalisiin ilmiöihin perustuvia: fysiikan ja geologian tieteenhaarojen teorianmuodostukseen ja empiiriseen tutkimustyöhön pohjautuvia. Lisäksi arkeologialla on omia ajoitusmenetelmiään. Mutta toki ajoitusmenetelmät tukevat biologista evoluutiota vahvistamalla sen, että maapallolla elämä on yli 3 miljardia vuotta vanhaa.

Radiohiiliajoitus

Kaikki orgaaninen (eloperäinen) aines sisältää radiohiiltä, jonka määrä tunnetaan. Tätä radiohiiltä (C-14) muodostuu runsaimmin 9-15 km:n korkeudessa kun typpiatomeihin osuu kosmista neutronisäteilyä ja radiohiiltä sataa eliöiden päälle jatkuvasti. Eliöiden kuoltua tämä radiohiilen määrä alkaa vähitellen pienenemään ja radiohiilen hajoaminen tapahtuu vakiovauhdilla, joka kuitenkaan ei ole aivan sama, vaan 5730 +/- 40 vuotta. 

Radiohiilen määrä ei ole sama joka vuosi kosmisen neutronisäteilyn vaihteluiden takia ja niinpä fysikaalisten mittauksien avulla saatu radiohiilen määrä kalibroidaan (korjataan) kalenterivuosia vastaaviksi. Korjausmenetelmiä on useita kuten puiden vuosirenkaista laskettu tarkka ajoitus. Vuosirengassarjoja onkin saatu laskettua jopa 10 000 vuoden taakse (mikä sekin osaltaan todistaa, että vedenpaisumus ei tuhonnut elämää kuten kasvillisuutta n. 4000 - 5000 vuotta sitten). Radiohiilimenetelmää voidaan käyttää jonkin verran yli 50 000 vuoden päähän.

Yksi menetelmä täydentää toista ajoitusmenetelmää

Ei ajoittamisessa tarvitse jäädä yhden menetelmän varaan, vaan voidaan käyttää erilaisia tilanteeseen soveltuvia menetelmiä. Jos tulokset eri menetelmillä antavat yhdenmukaisia tuloksia on erittäin perusteltua pitää saatua ikää oikeana, virhemarginaalin puitteissa. Voidaan käyttää esimerkiksi paleomagneettista iänmääritysmetodia. Tiedetään, että maapallon magneettikenttä ei ole muuttumaton, vaan se vaihtaa suuntaansa kymmenien tuhansien ja jopa miljoonien vuosien välein. 

Kun kivestä löytyvä heikko magneettisuus saadaan mitattua niin pystytään arvioimaan esineen ikä kyseisessä kivessä (erityisesti jos kerrostumien järjestyksestä on voitu saada summittainen arvio esineen iäksi.) Tällä menetelmällä voidaan useimmissa tapauksissa saada selville aikahaarukka, jossa liikutaan.

Eräs kreationistinen legenda: väite "dinosauruksien verisolujen löytymisestä" ja samaan aikaan ihmisten kanssa elämisestä

Kreationistit ovat väittäneet, että dinosauruksista on löydetty "verisoluja" ja olettaneet siitä saadun todisteen, että dinosauruksia eleli "muutama tuhat vuotta sitten" ja samaan aikaan ihmisten kanssa (sekä tietysti että maapallo on nuori). Tämä väite on kuitenkin vain kreationistinen urbaanilegenda ja väärinkäsitys: mitään "verisoluja" ei ole löydetty dinosauruksien fossiileista. 

Mineralisoitunutta luuta täytyi liuottaa, jotta saatiin esille hemiyhdisteitä. Lisäksi tapahtui reaktioita, joiden parhaana selityksenä katsottiin olevan verestä peräisin olevat hemoglobiinin osat. Tutkijat eivät millään tavalla antaneet tukea oletuksille, että maa olisi muutama tuhat vuotta vanha tai että dinosauruksia olisi elänyt samaan aikaan kuin ihmiset (sellaisestahan ei ole edelleenkään mitään todisteita, vaan dinosauruksien jäännökset päättyvät liitu-ja tertiäärikauden väliseen K-T-rajalinjaan. Dinosauruksien ja ihmisten, ei edes varhaisimpien ihmisten, jäännöksiä ei esiinny samoissa kerrostumissa missään päin maapalloa).

Kreationistien reaktioista löytöön ja kreationismille kritiikkiä kreationistien virheellisiä johtopäätöksiä vastaan (pandasthumb.org):

"This is idiocy. The point undertaken by Schweitzer et al in their main paper is conceded in its entirety by Menton- there are residues following the demineralization of dinosaur bone that have the appearance of vessels, blood cells, endothelial cells and osteocytes. Menton’s colleague in foolishness, Wieland, cites the discovery as proud “proof” that the Earth is young based on “common sense.” Not once in the main article, or the supplement did Schweitzer et al refer directly to the age of the fossil. They needed only refer to the rock where it was found encased. As discussed above this is one of the better dated strata in the world. If Weiland and Menton wish to dispute chemistry and physics, then they should respond to a far different literature. The irony of Menton’s statement regarding “bias” and lack of scientific substance is only exceeded by one he makes almost immediately afterward... We are all in the middle of something- a creationist attack on reason and science- and it is ugly.

That is why I hope that scientists like Horner and Schweitzer whose creative ability attracts global attention will stop ignoring or denying their responsibility to address the creationist threat. It is no longer adequate to merely present results, but we must also address their larger implication and anticipate creationists’ attacks".

Raamattu ja politiikka

Joskus puhutaan raamatullisesta politiikasta, tai siis siitä, että päätöksiä yhteiskunnassa pitäisi perustella Raamatulla. Millaista sitten olisi raamatullinen / Raamattuun perustuva politiikka sisällöllisesti? Katsotaanpa hieman. Raamattu kehottaa – paremmin sanottuna käskee – huolehtimaan köyhistä tuollaiset 300 kertaa. Siten köyhien auttaminen ja hyvän tekeminen heille yhteiskunnassa on selvästikin erittäin raamatullista politiikkaa. Toisin kuin eräiden tahojen ajama sosiaaliturvan leikkely ja alasajo ynnä muu köyhien muutenkin vaikean elämän kurjistaminen entisestään.

Jo Vanhan liiton profeetat tuomitsivat ahneiden ja itsekkäiden rikkaiden ja vallanpitäjien harjoittaman köyhien ja vähäväkisten ihmisten kurjistamisen, sortamisen ja riistämisen. Ylipäätään profeetat tuomitsivat synniksi yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden. 

Sen sijaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen on Raamatun mukaista toimintaa. Samoin sairaiden ja muiden avun tarpeessa olevien auttaminen ja heidän elämänosansa kohentaminen.

On myös peräti vaikea ymmärtää, miten voidaan väittää raamatulliseksi politiikaksi (tai yksilötason suhtautumistavaksi) vihaa ja syrjintää pakolaisia ("maahanmuuttajia") kohtaan.

Kristus käski myös maksamaan verot valtiolle. Antamaan keisarille sen mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle sen, mikä Jumalalle kuuluu. Joten mihinkään suurituloisten verokapinointeihin perusteluksi ei Raamattu taivu, eikä Kristus opettanut sellaista. Jeesus opetuslapsineen maksoi myös temppeliveron eli silloisen "kirkollisveron".

Entäpä alkoholi? Ei Raamatun perusteella voida vaatia yhteiskuntaan totaalista kieltolakia, alkoholin käytön täyskieltoa. Raamatun mukaan alkoholia voi hieman juoda, mutta ei saa humaltua "sillä siitä tulee irstas meno".

Tasa-arvo? Tämä asia on hankalampi eikä niin yksiselitteinen raamatullisesti. Raamatussa on teologioita, joiden perusteella miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja yhtä arvokkaita. Papillisen luomiskertomuksen mukaan Jumala loi miehen ja naisen samana päivänä ja kumpikin on Jumalan kuva. Paavalin galatalaiskirjeen mukaan miehet ja naiset, juutalaiset ja pakanakansat ovat yhtä Kristuksessa, tasa-arvoisia. Toisaalta saman Paavalin muissa kirjeissä on toisenlaisia korostuksia. 1 korinttilaiskirjeen mukaan mies on Jumalan kuva ja nainen on vain miehen kunnia. Lisäksi saman Paavalin kirjeen mukaan mies on naisen pää ja Kristus on miehen pää. Vallitsee siis hierarkkinen järjestys Jumala - Kristus - mies ja alimmaisena nainen.

Toisaalta voidaan argumentoida, että kyseinen 1 korinttilaiskirje käsittelee noissa luvuissa jumalanpalveluksia ja seurakunnallista elämää. Ei niinkään sitä, miten yhteiskunnassa laajemmelti pitäisi asiat järjestää.

Tosin voidaan todeta, että jos Uuden testamentin kaikkia naisia koskevia opetuksia noudatettaisiin Suomen yhteiskunnassa kirjaimellisesti, olisivat naisten asema, oikeudet ja vapaudet selvästi heikompia kuin mitä ne nykyään ovat.

Hallitus ja koronarajoitukset

PM Marinin hallituksen koronalinja on ollut tempoilevaa ja poukkoilevaa sekä välillä heikosti harkittua (esimerkiksi se liikkumisrajoituslakiesitys, joka tyrmättiin perustuslakivaliokunnassa).

Uusin hallituksen päätös onkin sitten se, että rajoituksia höllennetään ja lievennetään. Eli kun koronatartuntojen tilanne on jonkin verran helpottunut ja parantunut parin viikon aikana (tosin, onko 200-400 uutta koronatartuntatapausta päivässä "vähän"?) niin ensi maanantaista lähtien ravintolat, kapakat ja kahvilat saavat olla avoinna tietyin ehdoin.

Mutta mitä järkeä siinäkin sitten on? Parin viime viikon helpottunut koronatilanne perustuu ainakin osittain juuri tähän sulkutilaan ja kontaktien vähentämiseen sen avulla. Osittain ehkä myös siihen, kun noin 23% kansasta on saanut ensimmäisen koronarokoteannoksen. 

Kun nyt sitten näin pian rajoituksia lievennetään ravintoloissa ja kahviloissa niin kansa voi riehaantua bilettämiseen ja kansaa on koolla lähekkäin enemmän. Johan eilen perjantaina kauniina päivänä eräässä naapurkikaupungissani oli hurjasti väkeä liikkeellä frisbeegolfkentällä ja muualla. Eikä turvaväleistä tai maskeista tietoakaan.

Pidän hallituksen päätöstä hölmöläisten hommana ja ihan liian varhaisena. Sanokaa minun sanoneen, että veikkaanpa parin viikon sisällä koronatilanteen räjähtävän taas valtoimelleen ja sitten on uudestaan 800-1000 uutta tartuntaa päivässä. Ja niinpä hallitus uudestaan sulkee ravintolat, kapakat ja kahvilat. Vuoronperään eestaas, avataan ja suljetaan. Ja tehdään heikosti perusteltuja hätiköityjä päätöksiä.

Minkäänlaisia rajoituksien purkamisia ei pitäisi edes harkita ennen kesäkuun alkua. Rokotekattavuudessakin pitäisi päästä paljon parempiin tuloksiin, ainakin 50-60%:iin.

Tosin osansa tämänhetkisen tilanteen helpottumisessa voi aiheuttaa viruksen luontainen kausivaihtelu, eli kuten viime vuonnakin oli loppukevät ja kesä parempaa aikaa.

Raamatun luomiskertomukset 

Raamatun luomiskertomukset ja niissä kuvattu luomisjärjestys sekä maailmankuva. 1 Mooseksen kirjassa (= Genesis) on kaksi erilaista luomiskertomusta (myyttiä), joiden eroja (ristiriitaisuuksia) ja maailmankuvaa seuraavassa käsittelen ja muutenkin esitän samalla kritiikkiä raamatullista kreationismia kohtaan.

Yleisiä huomioita Raamatun luomiskertomuksista

Raamatun luomiskertomuksien kirjoittajat jäävät tuntemattomiksi, tekijänimet kertomuksista puuttuvat. Mikään ei teksteissä itsessään osoita eikä todista, että tekijä olisi juutalaisen ja kristillisen perinteisen uskomuksen mukaisesti ”Mooses”. Teologisten tutkimuksien perusteella on todennäköistä – vaikkakin tekstimateriaalin vähyyden vuoksi asia jää enemmän tai vähemmän avoimeksi – että 1 Moos.1:1-2:3 on niin sanottu Papillinen luomiskertomus 400-luvulta eaa. ja jälkimmäinen luomiskertomus (1 Moos.2:4-25) on Jahvistinen 900-800 -luvuilta eaa.

Raamatun luomiskertomukset ovat väitteitä, eivätkä todisteita

Raamatun luomiskertomuksissa lähdetään esittämään uskonnollisia väitteitä: ”alussa Jumala loi taivaan ja maan” jne. Niille ei esitetä mitään todisteita eikä edes pohdita sitä, että mistä se väitetty ”Jumala” tuli, vaan Jumala aivan kuin oletetaan ”annettuna” itsestäänselvänä vastauksena, jota ei problematisoida eikä perustella mitenkään ja siihen kertomuksen tekijöiden ajattelu pysähtyy. On huomattava, että Genesiksen luomiskertomukset eivät ole todisteita, vaan ne ovat väitteitä. Niissä esitetään maailmaa koskevia tosiasiaväitteitä. Väite ei ole todiste, vaan noille kyseisille väitteille tulee esittää Raamatun ulkopuolelta objektiivisia todisteita. Eikä tuollaista objektiivista todistusaineistoa ole olemassa, mikä tukisi noita Raamatussa esitettyjä väitteitä.

Kreationisteille neljä kysymystä, joihin heidän tulee vastata asianmukaisesti:

1. Voitko esittää objektiivisia todisteita sen tueksi, että jokin olento loi maailmankaikkeuden ja kaiken mitä siinä on?

2. Jos loi, niin voitko esittää objektiivisia todisteita sen tueksi, että se olento oli nimenomaan jokin jumala?

3. Jos voit, niin voitko esittää objektiivisia todisteita osoittamaan, että se ”jumala” on juuri sinun uskontosi jumala, kuten esim. kristinuskon Jumala, eikä mikään muu jumaluus (ja millä rationaalisella perusteella olisi vain yksi luova jumala, miksei niitä voi olla monta)?

4. Todista objektiivisesti, että kaikista maailman eri kulttuurien erilaisista luomiskertomuksista juuri Raamatusta löytyvät luomiskertomukset ovat erehtymätön totuus kaiken alkuperästä ja muiden kulttuurien luomismyytit ovat väärässä.

Ja tähän voisi lisätä, että noiden jumaltodistuksien tulee olla sellaisia, että todistavat nimenomaan sinun jumalasi olemassaolon ja luovan toiminnan, eivätkä ne objektiiviset todisteet sovellu yhtä hyvin mihin muuhun jumalaan tahansa. Raamatusta valikoitujen lauseiden siteeraus ei ole edelleenkään mikään objektiivinen saati tieteellinen "todiste".

Näiden Raamatun luomiskertomuksien tuntemattomat tekijät eivät myöskään väitä kirjoittavansa ”Jumalan sanaa” tai ”ilmoitusta”. He eivät vetoa mihinkään ”Pyhään Henkeen” tai ”Hengen inspiraatioon” eivätkä he väitä tekstiensä olevan ”erehtymätöntä totuutta”. Mistään kohtaa noista kahdesta luomiskertomuksesta ei ilmene, että ”totuus luomisteoista” olisi jotenkin annettu tai saneltu kirjoittajille eikä luonnollisestikaan mitään ”silminnäkijätodistajia” ole olemassa. 

He ainoastaan kirjoittivat – mahdollisesti vanhempiin suullisiin traditioihin pohjautuvia – uskonnollisia kertomuksia aikansa esitieteellisen, Lähi-idän kansoille yhteisen mytologisen maailmankuvan mukaisesti ja siihen kantaa ottaen.

Tuskin edes tietäen, että joskus paljon myöhemmin heidän tarinansa kootaan pyhänä pidettyyn kirjakokoelmaan, johon aletaan uskoa ”Jumalan erehtymättömänä sanana” ja vallitsevan tieteellisen tiedon haastajana. Huomattavin ero varhaisantiikin Lähi-idän kansojen maailmankuvaan on siinä, että Genesiksen luomiskertomuksissa taivaankappaleita ei pidetä jumalina.

Ristiriidat luomisjärjestyksessä

1 Moos.1:1-2:3 Papillinen luomiskertomus:

Taivas (heprean shamayim = Jumalan asuinsija, näkyvä taivas) ja maa luodaan ”alussa”. Jumala = Elohim hepreassa (jumalan yleistermi, myös tosi Jumala). Taivaan ja maan luomisen ilmaisu viittaa ”kaiken luomiseen” ja se on itse asiassa otsikko sitä seuraavalle kertomukselle, jossa aletaan kuvaamaan luomistekoja.

Maa oli asumaton, tyhjä ja pimeys peitti syvyydet (heprean teh-home eli alkumeri, syvyys, myös hauta ja pohjaton kuilu) ja ”Jumalan henki” liikkui vetten päällä. Alkumeri oli olemassa. Huom! missään ei kerrota eikä selitetä mitenkään sen alkumeren luomista/alkuperää. Alkuvesi oli myytissä olemassa Jumalasta riippumatta kaaoksena, jolle Jumala sitten asetti rajat.

Jumala loi valon ja erotti valon pimeydestä. Päivä ja yö nimetään (tässä ilmenee heprealaisten virheellinen käsitys, että valoa voi olla olemassa Maan päällä ilman valaisevia taivaankappaleita, Aurinkoa ja muita tähtiä).

Jumala teki taivaankannen (”taivaanvahvuus”) erottamaan sen yläpuolella olevat vedet sen alapuolella olevista vesistä. Heprean sana on raqiya ja kyseessä on kiinteä/metallinen taivaankupu eli taivaankansi, joka on litteän maakiekon yläpuolella ja sen yllä on vettä (ja ne vedet antavat taivaankuvulle sen sinisen värin vastaten kysymykseen missä vesi on ennen kuin se sataa maan päälle). Vrt. 1 Moos.7:11 joka puhuu ”taivaan ikkunoista”. Eli tässä kiinteässä taivaankuvussa olevista luukuista, joista niiden avauduttua valui sateena vettä litteän maakiekon päälle.

Vedet kokoontuvat taivaankupolin alla yhteen paikkaan, kiinteä kamara tulee näkyviin, meri ja kiinteä kamara nimetään. Kasvillisuus luodaan kuivalle maalle.

Jumala luo kiinteään taivaankupoliin maakiekon ylle Auringon, Kuun ja tähdet (tämäkin osoittaa yleisitämaista virheellistä maailmankuvaa). Eikä kyse taivaankannesta (raqiya) puhuttaessa ole ”ilmakehästä” tai jostain ”vesivaipasta” (joka olisi satanut väitetyn Nooan päivien vedenpaisumuksessa maan päälle), kuten kreationistit ovat väittäneet, sillä taivaankappaleet ovat Raamatun mukaan nimenomaan siinä taivaankannessa, josta käsin ne loistavat valoa maan päälle näyttäen myös aikoja (ja taivaanvahvuus/taivaankansi on olemassa vedenpaisumuksen jälkeenkin Raamatun mukaan (ja Aurinko, Kuu sekä tähdet eivät Genesiksen kertomuksen mukaan olleet olemassa ennen tuota luomispäivää). 

Papillisen luomiskertomuksen tekijä näkyy pitävän virheellisesti Kuuta valaisevana, omavaloisena taivaankappaleena, eikä tiedä sen vain heijastavan Auringon valoa).

Linnut ja vesieläimet luodaan.

Kuivalla maalla elävät eläimet luodaan eli Jumala käski maan tuottaa ne. Viimeinen luomistyö: ihminen luodaan Jumalan kuvaksi. Mies ja nainen luodaan samaan aikaan tuona kuudentena päivänä (seitsemäs päivä luomisviikossa on päivä, jona Jumala lepäsi).

1 Moos.2:4-25 Jahvistinen luomiskertomus:

Taivas ja maa luotiin (kertomuksen tekijä ei ota kantaa siihen, koska ja millä tavalla se tapahtui ja kauanko se kesti). Pensaita ja ruohoa ei ollut maan päällä.

Kun Papillisessa luomiskertomuksessa on vettä vaikka muille jakaa (eikä veden alkuperää kerrota) niin tässä Jahvistisessa luomistarussa ongelma on, että vettä ei ole: Herra Jumala ei ollut antanut sataa maan päälle eikä ihminen ollut maata viljelemässä.

Sitten maasta kumpusi vettä ja se kasteli maan pinnan. 

Herra Jumala tekee ihmisen, mutta vain miehen.

Herra Jumala teki paratiisin ja teki puita.

Eläimet luodaan maasta muovailemalla sen miehen luomisen jälkeen ja mies antaa niille nimet.

Vasta viimeiseksi Herra Jumala luo miehelle kumppaniksi naisen, Eevan, miehen kylkiluusta ja avioliitto syntyy (Jahvistisen luomismyytin Jumala ei näytä tietävän, että ne eläimet eivät alunperinkään soveltuneet miehelle kumppaniksi).

Papillisessa luomiskertomuksessa on hepreassa sana bara eli luoda kuvaamassa Jumalan aktiviteettia, kun taas Jahvistisessa luomiskertomuksessa on miehen luomisen yhteydessä sana yatsar = muovailla (kuten savenvalaja muovailee savesta ruukkuja). Myös ”Jumalan” nimi on noissa luomismyyteissä eri, mikä sekin viittaa eri lähteisiin, jotka sitten Pentateukin myöhemmät toimittajat kokosivat yhteen.

Raamatun luomiskertomuksista johtopäätöksiä

Nämä kaksi eri luomiskertomusta ovat osittain toisiaan täydentäviä ja niiden välillä on merkittäviä yhtäläisyyksiä, mutta myös oleellisia eroavuuksia. Ristiriita asioiden luomisen järjestyksessä ja osin myös luomistavassa on siten selkeä noiden kahden eri luomiskertomuksen välillä, jotka ovat peräisin eri ajoilta ja eri tekijöiltä ja tämä on iso ongelma Raamatun luomiskertomuksiin kirjaimellisesti uskoville kreationisteille. Ja kaikille, jotka pitävät Raamattua ”erehtymättömänä” sekä ”ristiriidattomana”. 

Eli kummassa luomiskertomuksessa on se oikea luominen kuvattu?

Molemmat luomiskertomukset eivät voi olla samanaikaisesti ja kirjaimellisesti tosia todellisuuskuvauksia, mutta ne molemmat ovat vuosisatojen aikana kerätyn tieteellisen tiedon valossa väärässä (kirjaimellisesti otettuina ja tieteen tuloksien haastajina), eivätkä kristittyjen fundamentalistien ja kreationistien harmonisointiyritykset luomiskertomuksien välillä ole olleet vakuuttavia eivätkä vastaansanomattomia. 

Mutta jos näihin Genesiksen luomismyytteihin suhtaudutaan vertauskuvallisina, symbolisina kuvauksina tai vaikka muinaisena runoutena niin ongelmaa ei ole.

Lisäksi Raamatun luomiskertomukset ovat saaneet vaikutteita babylonialaisten ja kanaanilaisten luomismyyteistä, joita kohtaan nämä israelilaisten luomismyytit ovat toisaalta myös oppositiossa korostaessaan mytologisia lainavaikutteita Israelin jumalauskoon sovittaessaan monoteismia (joka oli vähitellen kehittynyt Israelin uskonnossa), kuten sitä, että taivaankappaleet eivät ole jumalia.

On myös silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä Papillisen luomiskertomuksen ja telttapyhäkön 2 Moos.35-40 kuvauksen välillä, mikä oli prototyyppi Jerusalemin temppelistä. Tästä syystä, ja koska muutenkin Lähi-idän luomismyyteissä huipennus on temppelin/asumuksen rakentaminen luojajumalalle, on Papillinen luomismyytti tulkittavissa kosmoksen rakentamisena asumukseksi Jumalalle (Jerusalemin temppeli palveli Jumalan asumuksen maanpäällisenä ilmentymänä).

Papillinen luomiskertomus väittää, että Maa oli olemassa aivan ”alussa” eikä Aurinkoa ja muita tähtiä ollut olemassa ennen neljättä luomispäivää. Tämä on vakava tieteellinen virhe, sillä Maata ei ollut olemassa moneen miljardiin vuoteen alkuräjähdyksen jälkeen, kun taas tähtiä on ollut avaruudessa olemassa miljardeja vuosia ennen Maata. Tähtien ja planeettojen kuten Maan syntyprosessi on täysin tuntematon Genesiksen luomiskertomuksille (ja tähtiä sekä planeettoja syntyy avaruudessa luonnollisella tavalla nykyäänkin ja kaiken aikaa. "Luominen" ei todellakaan ole "valmis" vieläkään).

Lisäksi Raamatun luomiskertomuksien tekijät eivät tiedä mitään taivaankappaleiden todellisista mittasuhteista (Aurinkoa kutsutaan täysin maanpäällisen inhimillisen katselijan kannalta suuremmaksi valoksi ja Kuuta pienemmäksi, vaikka kosmisissa mittasuhteissa molemmat ovat varsin pikkuisia taivaankappaleita), eikä heillä ollut mitään tietoa muista planeetoista, toisista aurinkokunnista, Linnunradasta ja muista galakseista jne.

Genesiksen luomistarujen maailmankaikkeus on sangen pieni, selväpiirteinen ja yksinkertainen – juuri sellainen kuin miltä se näyttää esitieteellisen ajan israelilaisen tarkastelijan silmissä (paljain silmin katsottuna maa-keskeisesti) vailla minkäänlaista jumalallista, yliluonnollista tietoa maailmasta. 

Koko muu maailmankaikkeus ja sen valtavuus miljardeine galakseineen ja planeettoineen oli tuntematon Genesiksen luomismyyttien tekijöille.

Mikään ei teksteissä viittaa siihen, että niiden takana olisi jokin yliluonnollinen, muinaisitämaista ihmistä suurempi ja korkeampi Äly lähteenä. Maan muoto navoiltaan litistyneenä pallomaisena kappaleena, joka kiertää Aurinkoa (yhtenä planeettana muiden aurinkokuntamme planeettojen joukossa) oli vieras Genesiksen luomismyyttien tekijöille.

Myyttien tekijät uskoivat virheellisesti kiinteään taivaankupoliin (taivaankanteen) litteän maan yllä, eikä aurinkokunnan muiden planeettojen luomisesta saati edes olemassaolosta Genesis tiedä yhtään mitään. Papillisessa luomiskertomuksessa on todellakin sekin outous, että yön ja päivän vaihtelu oli olemassa ennen Aurinkoa ja että Maa ylipäätään oli olemassa ennen Aurinkoa (ja koko aurinkokuntaa), mikä kaikki on aivan todellisuuden ja siitä tehtyjen havaintojen ja tutkimuksien vastaista.

Kreationisteille kysymys

Kreationisteille voidaan esittää vakava kysymys nimeltään Aurinko-päivä -paradoksi. Eli mitä tapahtuisi, jos Aurinko katoaisi? Koska Aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä ja päivä-yö -vaihtelu oli ollut jo olemassa ennestään, eikä siten Genesiksen mukaan Aurinkoa tarvita päivänvalon lähteeksi niin kreationistien täytyisi vastata, että mikään ei muuttuisi: päivä ja yö jatkuisivat kuten ennenkin ja valoa piisaisi päivisin Maan päällä.

Lepo ja sapatti Raamatussa 

Levon teologia suhteessa sapatin pitämisen vaatimukseen – seitsemännen päivän adventismin kritiikkiä ja raamatullisen levon näkökulma. Mitä Raamattu opettaa levosta, pyhästä huolettomuudesta ja sapatista uutta liittoa varten? Lyhyesti esitettynä.

Raamatun tekstit: 

Ps. 127:1-2 ”Matkalaulu. Salomon psalmi. Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.”

Fil.4:6-7 ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”

1 Piet.5:7 ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”

Jeesus ja lepo

Raamattu rohkaisee meitä pyhään huolettomuuteen, huoliemme ja taakkojemme heittämiseen Herran päälle. Herran, jonka voimat eivät lopu ja jonka mahdollisuudet vasta alkavat, kun meidän inhimilliset mahdollisuudet ovat jo lopussa. Me saamme tutkiskella ja Jumalan aivoituksia Raamatun avulla ja tehdä sen, mikä vallassamme on, mutta meidän ei tarvitse olla huolissamme, eikä pinnistellä saadaksemme itse aikaan sisäistä kasvua sekä itsemme ja Jumalan tuntemista. 

Matt.11:28-30 ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” 

Raamattu tuntee levon teologian. Kehottaahan Jeesuskin ottamaan oppia hänestä, joka on nöyrä ja lempeä sydämeltään, niin saamme levon sielullemme. Toisin kuin farisealaisuuden ja kaikenlaisen lainalaisen teko-oppeihin painottuvan uskonnollisuuden ies, on Jeesuksen ies hyvä kantaa ja hänen kuormansa on kevyt. Se on rakkautta, rakkauden kaksoiskäskyn mukaan elämistä pysymällä Jeesuksessa Kristuksessa, joka vaikuttaa meissä niin tahtomisen kuin tekemisenkin. Saamme levätä Jumalassa, Jumalan siunauksissa ja teoissa. Meidän nukkuessammekin Herramme kykenee toimimaan hyväksemme ja siunaamaan meitä. 

Raamattu oikeastaan paikoitellen kehottaa elämän ”leppoistamiseen”, downshiftaukseen, kohti kiireettömämpää elämää,

Edessä odottava sapattilepo

Hepr.4:1-10 ”Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan. Jumala on siis sanonut: — Ja niin minä vihassani vannoin: ”Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.” Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti. Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: ”Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään.” Mutta tuossa toisessa kohdassa sanotaan: ”Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.” Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät sinne, ja koska ne, jotka muinoin kuulivat hyvän sanoman, eivät niskoittelunsa vuoksi sinne päässeet, Jumala on asettanut uuden määräpäivän, ”tämän päivän”. Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: — Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä. Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.” 

Mutta lepo ei rajoitu vain tähän hetkeen, vaan edessämme on taivaallisen levon maa, jonne me olemme matkalla, kun vaan uskomme loppuun asti uskollisina pysyen kuulemamme Jumalan sanan, joka sulautuu meihin. Sapattilepo on uuden liiton kansalle tulevaisuutta, lopullisen täyttymyksen aikaa Jumalan luona. Meitä ei ole uuden liiton aikana enää sidottu vanhan liiton lauantaisapattipäivään ja sen ulkoiseen noudattamiseen erinäisten rangaistuksien uhalla, jos sapattina tehdään jotain Mooseksen laissa kiellettyä.

Ihmisen Poika eli Jeesus ilmoitti olevansa sapatin herra ja niin mekin Jeesukseen uskovina olemme sapatin herroja. Lisäksi Jeesus opetti, että ei ihminen ole sapattia varten, vaan sapatti on ihmistä varten - kun silloin vielä elettiin vanhan liiton juutalaisen lain alaisuudessa.

Me saamme olla joka päivä levossa Kristuksen kantamana ja tehdä asioita levosta käsin ilman huolehtimista ja hätäilemistä, kun meitä rasittanut syntivelkakirja siihen liittyvine (Mooseksen lain) säädöksineen on täytetty sekä kumottu Kristuksessa ja naulittu ristiin. Siksi kukaan ei saa enää tuomita meitä sapatin johdosta. Sapatin noudattaminen VT:n lakiliiton aikana oli vain tulevan hyvän varjoa, mutta nyt me olemme todellisuudessa, eli Kristuksen ruumiissa, jossa meillä on joka päivä pääsy sisäiseen lepoon, kunnes se saavuttaa täyttymyksensä tulevassa maailmassa.

Sapatti on vain tulevan varjoa, eikä sapatin takia saa kristittyjä tuomita. Täyttymys ja todellisuus on Kristuksessa

Kol.2:14-17 ”ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (vuoden 1938 suomennos on tässä parempi).

Muista kansoista peräisin olevia kristittyjä ei Uudessa testamentissa sidota lauantaisapattiin eikä heiltä vaadittu sapatin viettämistä. Juutalaiskristityt sen sijaan jatkoivat varsin pitkälti Mooseksen lain mukaisten tapojen ja sääntöjen noudattamista alkukirkossa.

Uuden liiton kristillistä kirkkoa ei siis ole velvoitettu ulkoiseen sapatin (lauantain) viettämiseen ja noudattamiseen, vaan meille kuuluu vapaus Kristuksessa, joka on vanhan liiton lain loppu ja päämäärä. Tästähän apostoli Paavali kirjoitti paljon kirjeissään Roomalaisille ja Galatalaisille. Kristillistä kirkkoa velvoittaa vain rakkaus: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään niin kuin itseään, kaikille hyvää tehden ja pahaa karttaen. Eikä sitä ole kytketty mihinkään tiettyyn päivään ja aikaan. Uudessa liiton Jumalan käskyinä olennaisimmillaan ovat usko Jeesukseen Kristukseen ja rakkaus Jumalaa sekä lähimmäisiä kohtaan.