Raamatun luomiskertomukset 

Raamatun luomiskertomukset ja niissä kuvattu luomisjärjestys sekä maailmankuva. 1 Mooseksen kirjassa (= Genesis) on kaksi erilaista luomiskertomusta (myyttiä), joiden eroja (ristiriitaisuuksia) ja maailmankuvaa seuraavassa käsittelen ja muutenkin esitän samalla kritiikkiä raamatullista kreationismia kohtaan.

Yleisiä huomioita Raamatun luomiskertomuksista

Raamatun luomiskertomuksien kirjoittajat jäävät tuntemattomiksi, tekijänimet kertomuksista puuttuvat. Mikään ei teksteissä itsessään osoita eikä todista, että tekijä olisi juutalaisen ja kristillisen perinteisen uskomuksen mukaisesti ”Mooses”. Teologisten tutkimuksien perusteella on todennäköistä – vaikkakin tekstimateriaalin vähyyden vuoksi asia jää enemmän tai vähemmän avoimeksi – että 1 Moos.1:1-2:3 on niin sanottu Papillinen luomiskertomus 400-luvulta eaa. ja jälkimmäinen luomiskertomus (1 Moos.2:4-25) on Jahvistinen 900-800 -luvuilta eaa.

Raamatun luomiskertomukset ovat väitteitä, eivätkä todisteita

Raamatun luomiskertomuksissa lähdetään esittämään uskonnollisia väitteitä: ”alussa Jumala loi taivaan ja maan” jne. Niille ei esitetä mitään todisteita eikä edes pohdita sitä, että mistä se väitetty ”Jumala” tuli, vaan Jumala aivan kuin oletetaan ”annettuna” itsestäänselvänä vastauksena, jota ei problematisoida eikä perustella mitenkään ja siihen kertomuksen tekijöiden ajattelu pysähtyy. On huomattava, että Genesiksen luomiskertomukset eivät ole todisteita, vaan ne ovat väitteitä. Niissä esitetään maailmaa koskevia tosiasiaväitteitä. Väite ei ole todiste, vaan noille kyseisille väitteille tulee esittää Raamatun ulkopuolelta objektiivisia todisteita. Eikä tuollaista objektiivista todistusaineistoa ole olemassa, mikä tukisi noita Raamatussa esitettyjä väitteitä.

Kreationisteille neljä kysymystä, joihin heidän tulee vastata asianmukaisesti:

1. Voitko esittää objektiivisia todisteita sen tueksi, että jokin olento loi maailmankaikkeuden ja kaiken mitä siinä on?

2. Jos loi, niin voitko esittää objektiivisia todisteita sen tueksi, että se olento oli nimenomaan jokin jumala?

3. Jos voit, niin voitko esittää objektiivisia todisteita osoittamaan, että se ”jumala” on juuri sinun uskontosi jumala, kuten esim. kristinuskon Jumala, eikä mikään muu jumaluus (ja millä rationaalisella perusteella olisi vain yksi luova jumala, miksei niitä voi olla monta)?

4. Todista objektiivisesti, että kaikista maailman eri kulttuurien erilaisista luomiskertomuksista juuri Raamatusta löytyvät luomiskertomukset ovat erehtymätön totuus kaiken alkuperästä ja muiden kulttuurien luomismyytit ovat väärässä.

Ja tähän voisi lisätä, että noiden jumaltodistuksien tulee olla sellaisia, että todistavat nimenomaan sinun jumalasi olemassaolon ja luovan toiminnan, eivätkä ne objektiiviset todisteet sovellu yhtä hyvin mihin muuhun jumalaan tahansa. Raamatusta valikoitujen lauseiden siteeraus ei ole edelleenkään mikään objektiivinen saati tieteellinen "todiste".

Näiden Raamatun luomiskertomuksien tuntemattomat tekijät eivät myöskään väitä kirjoittavansa ”Jumalan sanaa” tai ”ilmoitusta”. He eivät vetoa mihinkään ”Pyhään Henkeen” tai ”Hengen inspiraatioon” eivätkä he väitä tekstiensä olevan ”erehtymätöntä totuutta”. Mistään kohtaa noista kahdesta luomiskertomuksesta ei ilmene, että ”totuus luomisteoista” olisi jotenkin annettu tai saneltu kirjoittajille eikä luonnollisestikaan mitään ”silminnäkijätodistajia” ole olemassa. 

He ainoastaan kirjoittivat – mahdollisesti vanhempiin suullisiin traditioihin pohjautuvia – uskonnollisia kertomuksia aikansa esitieteellisen, Lähi-idän kansoille yhteisen mytologisen maailmankuvan mukaisesti ja siihen kantaa ottaen.

Tuskin edes tietäen, että joskus paljon myöhemmin heidän tarinansa kootaan pyhänä pidettyyn kirjakokoelmaan, johon aletaan uskoa ”Jumalan erehtymättömänä sanana” ja vallitsevan tieteellisen tiedon haastajana. Huomattavin ero varhaisantiikin Lähi-idän kansojen maailmankuvaan on siinä, että Genesiksen luomiskertomuksissa taivaankappaleita ei pidetä jumalina.

Ristiriidat luomisjärjestyksessä

1 Moos.1:1-2:3 Papillinen luomiskertomus:

Taivas (heprean shamayim = Jumalan asuinsija, näkyvä taivas) ja maa luodaan ”alussa”. Jumala = Elohim hepreassa (jumalan yleistermi, myös tosi Jumala). Taivaan ja maan luomisen ilmaisu viittaa ”kaiken luomiseen” ja se on itse asiassa otsikko sitä seuraavalle kertomukselle, jossa aletaan kuvaamaan luomistekoja.

Maa oli asumaton, tyhjä ja pimeys peitti syvyydet (heprean teh-home eli alkumeri, syvyys, myös hauta ja pohjaton kuilu) ja ”Jumalan henki” liikkui vetten päällä. Alkumeri oli olemassa. Huom! missään ei kerrota eikä selitetä mitenkään sen alkumeren luomista/alkuperää. Alkuvesi oli myytissä olemassa Jumalasta riippumatta kaaoksena, jolle Jumala sitten asetti rajat.

Jumala loi valon ja erotti valon pimeydestä. Päivä ja yö nimetään (tässä ilmenee heprealaisten virheellinen käsitys, että valoa voi olla olemassa Maan päällä ilman valaisevia taivaankappaleita, Aurinkoa ja muita tähtiä).

Jumala teki taivaankannen (”taivaanvahvuus”) erottamaan sen yläpuolella olevat vedet sen alapuolella olevista vesistä. Heprean sana on raqiya ja kyseessä on kiinteä/metallinen taivaankupu eli taivaankansi, joka on litteän maakiekon yläpuolella ja sen yllä on vettä (ja ne vedet antavat taivaankuvulle sen sinisen värin vastaten kysymykseen missä vesi on ennen kuin se sataa maan päälle). Vrt. 1 Moos.7:11 joka puhuu ”taivaan ikkunoista”. Eli tässä kiinteässä taivaankuvussa olevista luukuista, joista niiden avauduttua valui sateena vettä litteän maakiekon päälle.

Vedet kokoontuvat taivaankupolin alla yhteen paikkaan, kiinteä kamara tulee näkyviin, meri ja kiinteä kamara nimetään. Kasvillisuus luodaan kuivalle maalle.

Jumala luo kiinteään taivaankupoliin maakiekon ylle Auringon, Kuun ja tähdet (tämäkin osoittaa yleisitämaista virheellistä maailmankuvaa). Eikä kyse taivaankannesta (raqiya) puhuttaessa ole ”ilmakehästä” tai jostain ”vesivaipasta” (joka olisi satanut väitetyn Nooan päivien vedenpaisumuksessa maan päälle), kuten kreationistit ovat väittäneet, sillä taivaankappaleet ovat Raamatun mukaan nimenomaan siinä taivaankannessa, josta käsin ne loistavat valoa maan päälle näyttäen myös aikoja (ja taivaanvahvuus/taivaankansi on olemassa vedenpaisumuksen jälkeenkin Raamatun mukaan (ja Aurinko, Kuu sekä tähdet eivät Genesiksen kertomuksen mukaan olleet olemassa ennen tuota luomispäivää). 

Papillisen luomiskertomuksen tekijä näkyy pitävän virheellisesti Kuuta valaisevana, omavaloisena taivaankappaleena, eikä tiedä sen vain heijastavan Auringon valoa).

Linnut ja vesieläimet luodaan.

Kuivalla maalla elävät eläimet luodaan eli Jumala käski maan tuottaa ne. Viimeinen luomistyö: ihminen luodaan Jumalan kuvaksi. Mies ja nainen luodaan samaan aikaan tuona kuudentena päivänä (seitsemäs päivä luomisviikossa on päivä, jona Jumala lepäsi).

1 Moos.2:4-25 Jahvistinen luomiskertomus:

Taivas ja maa luotiin (kertomuksen tekijä ei ota kantaa siihen, koska ja millä tavalla se tapahtui ja kauanko se kesti). Pensaita ja ruohoa ei ollut maan päällä.

Kun Papillisessa luomiskertomuksessa on vettä vaikka muille jakaa (eikä veden alkuperää kerrota) niin tässä Jahvistisessa luomistarussa ongelma on, että vettä ei ole: Herra Jumala ei ollut antanut sataa maan päälle eikä ihminen ollut maata viljelemässä.

Sitten maasta kumpusi vettä ja se kasteli maan pinnan. 

Herra Jumala tekee ihmisen, mutta vain miehen.

Herra Jumala teki paratiisin ja teki puita.

Eläimet luodaan maasta muovailemalla sen miehen luomisen jälkeen ja mies antaa niille nimet.

Vasta viimeiseksi Herra Jumala luo miehelle kumppaniksi naisen, Eevan, miehen kylkiluusta ja avioliitto syntyy (Jahvistisen luomismyytin Jumala ei näytä tietävän, että ne eläimet eivät alunperinkään soveltuneet miehelle kumppaniksi).

Papillisessa luomiskertomuksessa on hepreassa sana bara eli luoda kuvaamassa Jumalan aktiviteettia, kun taas Jahvistisessa luomiskertomuksessa on miehen luomisen yhteydessä sana yatsar = muovailla (kuten savenvalaja muovailee savesta ruukkuja). Myös ”Jumalan” nimi on noissa luomismyyteissä eri, mikä sekin viittaa eri lähteisiin, jotka sitten Pentateukin myöhemmät toimittajat kokosivat yhteen.

Raamatun luomiskertomuksista johtopäätöksiä

Nämä kaksi eri luomiskertomusta ovat osittain toisiaan täydentäviä ja niiden välillä on merkittäviä yhtäläisyyksiä, mutta myös oleellisia eroavuuksia. Ristiriita asioiden luomisen järjestyksessä ja osin myös luomistavassa on siten selkeä noiden kahden eri luomiskertomuksen välillä, jotka ovat peräisin eri ajoilta ja eri tekijöiltä ja tämä on iso ongelma Raamatun luomiskertomuksiin kirjaimellisesti uskoville kreationisteille. Ja kaikille, jotka pitävät Raamattua ”erehtymättömänä” sekä ”ristiriidattomana”. 

Eli kummassa luomiskertomuksessa on se oikea luominen kuvattu?

Molemmat luomiskertomukset eivät voi olla samanaikaisesti ja kirjaimellisesti tosia todellisuuskuvauksia, mutta ne molemmat ovat vuosisatojen aikana kerätyn tieteellisen tiedon valossa väärässä (kirjaimellisesti otettuina ja tieteen tuloksien haastajina), eivätkä kristittyjen fundamentalistien ja kreationistien harmonisointiyritykset luomiskertomuksien välillä ole olleet vakuuttavia eivätkä vastaansanomattomia. 

Mutta jos näihin Genesiksen luomismyytteihin suhtaudutaan vertauskuvallisina, symbolisina kuvauksina tai vaikka muinaisena runoutena niin ongelmaa ei ole.

Lisäksi Raamatun luomiskertomukset ovat saaneet vaikutteita babylonialaisten ja kanaanilaisten luomismyyteistä, joita kohtaan nämä israelilaisten luomismyytit ovat toisaalta myös oppositiossa korostaessaan mytologisia lainavaikutteita Israelin jumalauskoon sovittaessaan monoteismia (joka oli vähitellen kehittynyt Israelin uskonnossa), kuten sitä, että taivaankappaleet eivät ole jumalia.

On myös silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä Papillisen luomiskertomuksen ja telttapyhäkön 2 Moos.35-40 kuvauksen välillä, mikä oli prototyyppi Jerusalemin temppelistä. Tästä syystä, ja koska muutenkin Lähi-idän luomismyyteissä huipennus on temppelin/asumuksen rakentaminen luojajumalalle, on Papillinen luomismyytti tulkittavissa kosmoksen rakentamisena asumukseksi Jumalalle (Jerusalemin temppeli palveli Jumalan asumuksen maanpäällisenä ilmentymänä).

Papillinen luomiskertomus väittää, että Maa oli olemassa aivan ”alussa” eikä Aurinkoa ja muita tähtiä ollut olemassa ennen neljättä luomispäivää. Tämä on vakava tieteellinen virhe, sillä Maata ei ollut olemassa moneen miljardiin vuoteen alkuräjähdyksen jälkeen, kun taas tähtiä on ollut avaruudessa olemassa miljardeja vuosia ennen Maata. Tähtien ja planeettojen kuten Maan syntyprosessi on täysin tuntematon Genesiksen luomiskertomuksille (ja tähtiä sekä planeettoja syntyy avaruudessa luonnollisella tavalla nykyäänkin ja kaiken aikaa. "Luominen" ei todellakaan ole "valmis" vieläkään).

Lisäksi Raamatun luomiskertomuksien tekijät eivät tiedä mitään taivaankappaleiden todellisista mittasuhteista (Aurinkoa kutsutaan täysin maanpäällisen inhimillisen katselijan kannalta suuremmaksi valoksi ja Kuuta pienemmäksi, vaikka kosmisissa mittasuhteissa molemmat ovat varsin pikkuisia taivaankappaleita), eikä heillä ollut mitään tietoa muista planeetoista, toisista aurinkokunnista, Linnunradasta ja muista galakseista jne.

Genesiksen luomistarujen maailmankaikkeus on sangen pieni, selväpiirteinen ja yksinkertainen – juuri sellainen kuin miltä se näyttää esitieteellisen ajan israelilaisen tarkastelijan silmissä (paljain silmin katsottuna maa-keskeisesti) vailla minkäänlaista jumalallista, yliluonnollista tietoa maailmasta. 

Koko muu maailmankaikkeus ja sen valtavuus miljardeine galakseineen ja planeettoineen oli tuntematon Genesiksen luomismyyttien tekijöille.

Mikään ei teksteissä viittaa siihen, että niiden takana olisi jokin yliluonnollinen, muinaisitämaista ihmistä suurempi ja korkeampi Äly lähteenä. Maan muoto navoiltaan litistyneenä pallomaisena kappaleena, joka kiertää Aurinkoa (yhtenä planeettana muiden aurinkokuntamme planeettojen joukossa) oli vieras Genesiksen luomismyyttien tekijöille.

Myyttien tekijät uskoivat virheellisesti kiinteään taivaankupoliin (taivaankanteen) litteän maan yllä, eikä aurinkokunnan muiden planeettojen luomisesta saati edes olemassaolosta Genesis tiedä yhtään mitään. Papillisessa luomiskertomuksessa on todellakin sekin outous, että yön ja päivän vaihtelu oli olemassa ennen Aurinkoa ja että Maa ylipäätään oli olemassa ennen Aurinkoa (ja koko aurinkokuntaa), mikä kaikki on aivan todellisuuden ja siitä tehtyjen havaintojen ja tutkimuksien vastaista.

Kreationisteille kysymys

Kreationisteille voidaan esittää vakava kysymys nimeltään Aurinko-päivä -paradoksi. Eli mitä tapahtuisi, jos Aurinko katoaisi? Koska Aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä ja päivä-yö -vaihtelu oli ollut jo olemassa ennestään, eikä siten Genesiksen mukaan Aurinkoa tarvita päivänvalon lähteeksi niin kreationistien täytyisi vastata, että mikään ei muuttuisi: päivä ja yö jatkuisivat kuten ennenkin ja valoa piisaisi päivisin Maan päällä.