perjantai 25. kesäkuuta 2021

Harhaoppista karta vai kartatko?

Harhaoppista karta vai kartatko?

Luterilaisessa kansankirkossa ja etenkin siellä olevien liberaalien porukoissa ei haluta puhua harhaoppisuudesta eikä kenenkään tietyn henkilön tai suuntauksen harhaoppisuudesta varsinkaan. Nykyään puhutaan noissa piireissä, että väitteet jonkun tai joidenkin harhaoppisuudesta ovat "ulossulkevaa ja rajaavaa puhetta". Eli kaikki käy, kuka tahansa vain väittää olevansa kristitty on sitten kristitty ja kukin tulee uskollaan autuaaksi siten kuin hyväksi näkee?

Mutta mitä Raamattu opettaa harhaopeista ja harhaoppisista sekä eksytyksistä? Paljonkin ja varsin eri tavalla kuin mitä liberaalit uskovaisiksi itseään kutsuvat kansankirkolliset puhuvat. 

Raamatussa Kristus ja hänen apostolinsa puhuvat monesti harhaopeista, vääristä opettajista, vääristä messiaista, antikristuksista ja eksytyksistä. Kristus käski varomaan ja kavahtamaan vääriä opettajia ja messiaaksi tekeytyviä eksyttäjiä ja sanoi, että katsokaa, ettei teitä eksytetä. Kirjeessä Titukselle kehotetaan karttamaan harhaoppisia ihmisiä, kun heitä on varoitettu harhoistansa kerran tai kahdesti (Tit. 3:10-11).

Toinen Johanneksen kirje opettaa vakavasti, että se, joka ei pysy Kristuksen opissa, vaan tuo siihen jotain lisää, on ilman Jumalaa. Johannes jatkaa, että jos joku ei opeta tällä tavoin eli oikean apostolisen Kristuksen opin mukaisesti, häntä ei tule ottaa kotiin eikä edes tervehtiä häntä (2 Joh.1:9-11).

Ja pyhä Paavali julistaa kirjeessään galatalaisille kirotuiksi kaikki, olkoot vaikka enkeleitä, jotka opettavat jotain toisenlaista evankeliumia kuin mitä Paavali opetti (Gal.1:6-9). On vain yksi oikea evankeliumi eikä toisenlaisia evankeliumeita pidä suvaita ja levittää kirkossa.

Eli noistakin esimerkeistä (ja muusta aiheeseen liittyvästä Raamatun opetuksesta) jo näemme, että Raamatun selvien opetuksien mukaisesti on tosiasia, että

1. on olemassa harhaoppisia, eksyttäjiä, vääriä opettajia ja valekristittyjä

2. jos joku tuo jotain lisää Kristukseen puhtaaseen oppiin, hänellä ei ole Jumalaa

3. harhaoppisia pitää karttaa, kun heitä on ojennettu ja harhaoppisuuteen liittyy Raamatun mukaan yleisesti huono elämä, joka poikkeaa Kristuksen ja apostolien antamista elämänohjeista

4. seurakunnan ja sen paimenten ei pidä suosia, sallia eikä suvaita seurakunnasssa vääriä oppeja, harhaoppeja, eksytyksiä eikä niiden levittäjiä

5. raamatullinen kristinusko on hyvin opillinen uskonto ja siinä korostetaan totuutta ja totuuden rakastamista. Pelkkä rakkaus ei siten Raamatun mukaan riitä, vaan totuutta on noudatettava rakkaudessa ja totuudessa sitä rakkautta. Totuus ja rakkaus ovat yhdessä ja tasapainossa keskenään. Rakkaus ei tarkoita myöskään synnin ja eksytyksien hyväksymistä ja suvaitsemista, "ettei kuulosta ulossulkevalta puheelta"

6. harhaopit ja väärät evankeliumit riistävät ihmisiltä totuuden ja pelastuksen mahdollisuuden ja antavat Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesuksesta vääränlaista opetusta

7. ei kuka tahansa kristityksi itseään sanallisesti väittävä ole aito Jeesuksen seuraaja ja opetuslapsi, vaan heidän hedelmistään te heidät tunnette, kuten myös valeprofeetat ja harhaoppien levittäjät

8. ei mikä vaan kristilliseksi väitetty puhe ja opetus ole totuutta eikä Raamatun mukaista oikaa oppia, eikä väärä oppi ja vääristelty evankeliumi ketään pelasta. Ei Jumala ole muuttunut kuten ei Jeesuskaan 2000 vuoden aikana

9. ei Kristuksen ja hänen apostoliensa huoli ollut se, että jollekulle harhaopettajalle ja valemessiaalle tulee paha mieli, kun häntä nuhdellaan harhaopin kannattamisesta ja julistamisesta (hänen omaksi parhaaksensa). Eikä idea ollut suvaita kaikkea mahdollista ja mahdotonta, ettei vaan kristillisen seurakunnan puhe kuulosta "rajaavalta ja ulossulkevalta"

10. kuitenkaan ei kaikki opissa erehtyminen - etenkin tietämättömyydestä johtuva - ole uskossa erehtymistä eikä pelastuskysymys (nestoriolaisuus eräänä esimerkkinä).

Voidaankin siis kysyä nykyisiltä uskoviksi itseään kutsuvilta, että mitä kaikkea muuta voimme jättää huomiotta ja vesittää Raamatun opetuksista kristillisessä kirkossa? Eihän nykyään saisi kenellekään sanoa, että jokin asia tai teko on syntiä ja pitäisi jopa myöntää, että kaikki pääsevät taivaaseen - peruskamaa on jo se, että "jokainen tulee omalla uskollaan, millä tahansa uskolla, autuaaksi". Eikö tuo ole juuri sitä yhdenlaista väärää evankeliumia.

Kristuksen kirkon tulee julistaa kokonaista Jumalan sanaa, niin lakia kuin evankeliumia, ja Raamatun koko totuutta ottaen esikuvan Jeesuksesta ja hänen pyhistä apostoleistaan. Synti on opetettava synniksi ja armo armoksi - mitä virkaa on koko Jumalan armolla, jos mikään ei ole syntiä eikä Jumala tuomitse koskaan ketään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.