Kuolema

Kuolema - tuo eläville suuri tuntematon, mutta jonka jokainen kohtaa vuorollaan, tavalla tai toisella.

Useissa ellei kaikissa uskonnoissa ja ainakin joissakin filosofioissa on ajatuksia, käsityksiä ja opetuksia siitä, mitä kuolemassa ja sen jälkeen tapahtuu. Jos mietin omalla kohdalla, että mikä käsitys kuoleman jälkeisestä tilasta olisi epämieluisin niin olen aina kammoksunut Intian uskontojen oppeja jälleensyntymisestä ja sielunvaelluksesta (joita pitäisi kokea useita kertoja). 

Toisaalta filosofi Epikuros opetti simppeliä käsitystä kuolemasta: "kun minä olen, ei kuolemaa ole. Kun kuolema on, ei minua ole".

Eniten minuun vetoaa Raamatun Vanhan testamentin käsitykset ja kuvaukset kuolleiden tilasta: päälinja on, että kuolemassa ihmiset - olkoot hurskaita tai pahoja - kuolevat kokonaan eikä ole mitään sen enempää taivaan autuutta kuin helvetin kauhuja. Mihin ihminen kaatuu, siihen hän maatuu eikä mitään sen jälkeen tapahdu kuolleille. Vain jokin varjomainen mistään tietämätön olemassaolon jäänne tuonelassa eli kuolleiden valtakunnassa (tuonela on välillä yksinkertaisesti vain hauta).

Vasta Vanhan testamentin nuoremmissa traditioissa teologia kuolemasta muuttuu. Mukaan tulee odotus aikojen lopulla tapahtuvasta kuolleiden ylösnousemuksesta (joko vain Herran omille tai viimein koko ihmiskunnalle) ja jumalattomia kohtaavasta rangaistuksesta sekä hurskaiden ikuisesta elämästä.

Mutta vanhemmassa VT:n kuolemaa koskevassa teologiassa on hämmästyttävän realistinen ja modernin tieteellisen ajattelunkin mukainen käsitys kuolemasta ja kuolleiden tilasta. Kun tieteessä ei ole voitu todentaa minkään kuolemattoman, kehosta erillisen sielun olemassaoloa. Onhan niitä NDE (lähellä kuolemaa) -kokemuksia, mutta niissä ollaan siis nimenomaan lähellä kuolemaa, eikä olla esim. viikon kuolleita ja sitten palattaisiin takaisin elämään jostain taivaasta tai helvetistä.

Kyseiset NDE-kokemukset eivät siis ole mikään kiistaton tai edes kovin hyvä todiste siitä, että kuoleman jälkeen olisi jokin tietoinen ikuinen elämä sieluille jossain tuonpuoleisuudessa. Kokijoiden kokemukset väitetystä kuolleiden tilasta ovat keskenään ristiriidassa ja ne ovat ristiriidassa myös mm. Raamatun kanssa.

Agnostisismi ja Raamattu

Jos agnostisismia (ei tietoa jumalallis-uskonnollisista asioista, kuten jumaluuden olemassaolosta) tarkastellaan Raamatusta käsin niin agnostisismi vaikuttaa varsin ongelmalliselta positiolta. Raamatun perusteella voidaan löytää jotain pientä tukea jopa agnostisismille, mutta yleisesti ottaen Raamatun valtavirta on vastoin agnostisismia.

Saarnaajan kirjan luvussa 3 löytyy kohta, joka on agnostistisen ajattelun mukainen. Jakeessa 21 Saarnaaja kysyy, että kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan (kuolemassa). Mutta Saarnaajan kirjankin kokonaisuudessa tuo agnostistinen häivähdys ei ole lopullinen vastaus, eikä Saarnaaja jää siihen kyselyynsä. Saman kirjan luvussa 12 jakeessa 7 kirjoittaja tietää jo vastauksen luvun 3 kysymykseensä: kuolemassa henki palaa takaisin Jumalan luokse ja tomu palaa takaisin maahan, josta se on tullut eli siis ihmisen ruumis.

Raamatun uskonto (judeo-kristillinen teismi eli jumalausko) on lähtökohtaisesti ilmoitususkonto, jossa nimenomaan tiedetään, että Jumala on olemassa ja todellinen ja että hän vaikuttaa asioihin maailmassa. Jo Vanhan testamentin alussa todetaan, että alussa Jumala loi taivaan ja maan. Ja tämä asiantila otetaan annettuna selviönä, jota ei edes tarvitse lähteä mitenkään todistelemaan kenellekään. 

Jumala on profeettojensa ja apostoliensa kautta ilmoittanut itsensä, tahtonsa, lakinsa, pelastuksen tien sekä nimenomaan ilmoitustietoa niin kaiken alusta kuin aikojen lopusta ja tulevan uuden maailman elämästä ja olosuhteista. Eivät Raamatun kirjoittajat jääneet agnostistisesti arvailemaan, että mitähän Jumala mahdollisesti tahtoo tai mitä hän ehkä on tehnyt ja tulee tekemään. Eivätkä he väittäneet, että me emme voi tietää mitään varmaa Jumalasta ja tähän ilmoitususkontoon liittyvistä opeista ja asioista. Raamatun kirjoittajille oli täysin selvää ja varmaa, että Jumala on olemassa ja että hän on puhunut ihmisille.

Agnostistinen käsitys, että totuutta ei voida tietää uskonnollis-metafyysisistä asioista on vastoin mm. Jeesuksen sanoja Joh.8:32 "te tulette tuntemaan totuuden". Ja Joh.16:13 sanoo, että Totuuden Henki johtaa apostolit tuntemaan koko totuuden, eikä siis vain jotain epävarmoja arvailuja, joista ei voida tietää mitään sen enempää. 

Joh.19:37-38 Jeesus ja Pontius Pilatus keskustelevat ja Pilatus osoittautuu agnostikoksi kysyen, että mikä on totuus? Mutta Jeesus oli juuri sanonut, että sitä varten hän oli syntynyt ja maailmaan tullut, että hän todistaisi totuudesta.

Apostolisissa kirjeissäkin apostolit korostavat, että kristityt tietävät ja tuntevat Jumalan, Kristuksen ja oikean puhtaan opin ja sen, mitä Jumala on heille lahjoittanut Kristuksessa.

Lopuksi voidaan mainita, että kolmannessakin abrahamilaisessa uskonnossa, islamissa, agnostisismi on harhaoppia ja väärää ajattelua.