Kristillinen vihapuhe

Somessa olen hieman nähnyt keskustelua aiheesta kristillisen kirkon / uskon vihapuhe. On ollut pohdiskeluja, että mitä se kristillinen vihapuhe on, onko sitä ja mitä asiassa pitäisi tehdä. Kysymystä kristillisestä / kirkollisesta vihapuheesta voi tarkastella eri tulokulmista ja lähtökohdista, ja nähdäkseni vastaukset kysymyksiin ovat tällöin erilaisia. Ainakin osittain, ellei jopa suuressa määrin.

Mahdollisia lähtökohtia tälle tarkastelulle on ainakin kaksi: 

1) Raamattu ja siitä ammentava kristillinen usko on vain maailmansisäisesti syntynyt pelkästään inhimillinen kirjakokoelma ja uskonto, eikä kantaa oteta Jumalan olemassaoloon tai usko Jumalan olemassaoloon suorastaan hylätään. Tällöin myös Raamatussa esiintyvää jumaluutta ja tämän puhumiksi sekä tekemiksi väitettyjä asioita voidaan arvostella moraaliselta kannalta. Eikä tätä Jumalaa tarvitse pitää kaikin mahdollisin keinoin pelkästään hyvänä ja oikeamielisenä. Samoin tässä tulokulmassa tarkasteltuna voidaan löytää Raamatusta ja kirkosta paljonkin aineistoa, jota voidaan kutsua vihapuheeksi.

2) Raamattu on todella Jumalan ilmoitus ja kristillinen Jumala on oikeasti olemassa luojana, pelastajana ja ihmiskunnan tuomarina, korkeimpana moraalisena auktoriteettina, ja kaikki klassisen kristillisen teismin opinkappaleet ovat totuus. Tässä lähtökohdassa pidetään kiinni siitä, että Jumala on hyvä, jopa kaikkihyvä, armollinen, oikeamielinen ja rakastava, eikä myönnetä Jumalan tekojen ja käskyjen (kuten Jahven käskyt suorittaa etnisiä puhdistuksia ja kansanmurhia) olevan moraalisesti ongelmallisia, saati väärämielisiä ja huonoja. Ja lisäksi tässä lähtökohdassa voidaan olla hyvinkin haluttomia myöntämään, että Raamatussa ja kristillisessä kirkossa olisi vihapuheita.

Näen niin, että vihapuhekysymys onkin keskeisin sellaisille uskonnoille, joilla on vanha, toisenlaisesta maailmanajasta ja kulttuurista peräisin oleva pyhänä pidetty kirja, jonka uskotaan olevan suorastaan sen uskonnon jumaluuden normatiivista ilmoitusta. Eikä sitä pyhää kirjaa voi sentähden hylätä, kumota tai kirjoittaa uusiksi aikojen, arvojen ja tieteellisten tietojen muuttuessa, vaan sitä pyhää kirjaa voidaan korkeintaan tulkita eri tavoilla.

Etenkin kristillisen uskon ja kirkon kannalta on viitattu ongelmallisuuksina ja vähintäänkin mahdollisina vihapuheina ainakin oppiin helvetistä (varsinkin siinä opintulkinnassa, että tietynlaisille ihmisille on ikuisesti kestävä piina, joka ei pääty koskaan). Samoin siihen tylytykseen, vihaan ja aggressioon, mitä ateistit, uskonnottomat ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset saavat osakseen netissä varsinkin fundamentalistisilta uskovaisilta - tai kenties joskus vain uskovaista teeskenteleviltä henkilöiltä, jotka trollaavat anonyymisyyden sallivilla keskustelufoorumeilla.

Sen lisäksi on nähty vihapuheita käsityksissä, uskomuksissa, tulkinnoissa ja puhetavoissa, joissa demonisoidaan, tuomitaan, syrjitään ja rajataan ulos eri tavoin erilaisia ihmisryhmiä, joiden ihmisoikeuksien ja tasavertaisen syrjimättömän kohtelun voidaan katsoa vaarantuvan tai käyvän suorastaan mahdottomiksi. 

Ja kyseisiä ryhmiä (mm. ateistit ja homoseksuaalit, abortin kannattajat) sitten on syrjimisen ja ulossulkemisen lisäksi uhattu Jumalan vihalla ja iankaikkisilla rangaistuksilla, elleivät he muutu toisenlaisiksi. Eli kristillisissä piireissä ei haluta hyväksyä kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat, vaan osa ihmisistä rajataan ulos, elleivät he ensin muutu sellaisiksi, kuin ainakin jotkut kristilliset tahot vaativat ja edellyttävät. Ja uskontoa, kuten kristinuskoa, on sitten käytetty keinona alistaa, kontrolloida ja pakottaa erilaisin säännöin ja opein muita ihmisiä tietynlaiseen muottiin.

Eutanasia ja kristityt

Ei tämä kritiikki tietenkään kaikkiin kristittyihin sovellu, mutta osaan heistä tämä kohdistuu. Ja he ovat ainakin välillä aika äänekkäitä, kun keskustellaan eutanasiasta eli avustetusta kuolemasta / kuolinavusta parantumattomasti sairaille, joilla on vaikeat oireet esim. syövän takia.

Taas jokin aika sitten muuan työryhmä pohti eutanasiaa, eikä nytkään päästy yksimielisyyteen, sillä kristityt vastustivat eutanasian eteenpäin viemistä ja mahdollistamista Suomessa. 

Ja tuo seikka minua kiukuttaa. Miksi ylipäätään jotain uskonnollisia tahoja pitää edes kuunnella ja huomioida lääketieteellisissä ja ihmisten hyvinvointiin liittyvissä asioissa? Jos nuo hyvinvoivat ja hyvinsyöneet uskovaiset eivät hyväksy eutanasiaa, niin ei kukaan pakota heitä sitä itselleen ottamaan, jos sairastuvat esim. kivuliaaseen syöpään. Jos he ovat masokistisia kärsimyksen rakastajia niin saavathan he kitua ihan vapaasti ja jättäkööt kipulääkkeetkin pois. Kai lääkityskin kuten mm. koronarokotus on heidän mielestään syntiä ja väärin.

Mutta mikä valta ja oikeus näillä uskovaisilla on tulla määräämään muiden ihmisten asioista ja kohtaloista, elämästä ja kuolemasta? Kuka heille nyky-Suomessa sellaisen vallan on antanut? Mikä sairas kärsimyksen kultti tuollainen kristillisyys oikein on olevinaan, jossa halutaan jonkun Raamatun jakeen ja pölyttyneen opintulkinnan takia toivottomasti kärsivien sairaiden ihmisten kituvan vaikka miten kauan? Eikä heille haluta sallia armeliasta turvallisesti toteutettua poispääsyä kuolemanuneen, jotta se kituminen loppuisi (kuten eräissä sivistysvaltioissa jo tehdään). 

Monelle tuollaiselle sairaalle kuolema on lahja, ja kuolemalla on heille vapahtajan kasvot. Ja elämän pitkittäminen hirveässä olotilassa vailla mitään mielekkyyttä ja tarkoitusta on pikemminkin irvokasta eikä arvokasta. Eivätkä he tautivuoteeltansa enää nouse - vaikka nuo uskovaiset rukoilisivat polvillaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä.

Miten mahtaisi näillä kristityillä ääni kellossa muuttua, jos omalle kohdalle tulisi sellainen viheliäinen syöpä tai muu kivulias parantumaton sairaus? 

Ja jos nämä uskovaiset vetoavat siihen uskomukseen, että joku Jumala "määrää ihmisten elämänpituuden ja kuolinhetken, eikä saa ihminen ottaa itselleen sellaista valtaa", niin se on vain heidän mielipiteensä. Ei se ole jokin objektiivinen, todistettu fakta, vaan pelkkä olettamus. Vai tietävätkö nämä hurskastelijat, että se Jeesus suuttuu, jos Suomessa sallitaan eutanasia?

Eivätkä nykyään useimmat ihmiset kirkon omienkin tutkimuksien mukaan noista muinaisista uskomuksista ja opeista mitään välitä eivätkä niitä kannata. Joten miksi meidän pitäisi eutanasia-asiassa välittää tuollaisten vanhakantaisten kristittyjen vastaväitteistä?

Sitä paitsi on niitäkin kristittyjä, jotka eivät tuomitse eutanasiaa eivätkä pidä sitä vääränä, ainakaan tietyt ehdot täyttävillä ihmisillä.

Perisynti ei ole Raamatussa

Mikä on perisynti? Alkuperäinen synti eli perisynti on Augustinuksen kristillinen oppi, joka sanoo, että jokainen ihminen syntyy syntisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat syntyneet sisäänrakennetulla halulla tehdä pahoja asioita ja olla tottelemattomia Jumalalle. Se on tärkeä oppi roomalaiskatolisessa kirkossa.

Vaikka ihmiselämän olosuhteet – kärsiminen, kuolema ja yleismaailmallinen taipumus tehdä syntiä – on kerrottu 1. Mooseksen kirjan kertomuksissa Adamin lankeemuksesta, ei heprealainen Raamattu sano mitään synnin periytymisestä tai siirtymisestä jollain mystisellä tavalla koko ihmislajiin. Eli siitä, että kun vauva hedelmöittyy ja syntyy, hän jotenkin perii syntisyyden vanhemmiltaan.

Juutalaiset rabbit eivät myöskään ole yleensä lainkaan löytäneet Raamatustaan perisyntioppia, eivätkä he ole siihen uskoneet. Ensimmäiset juutalaiset kirjoitukset, joissa keskusteltiin Aadamin ja Eevan ensimmäisestä synnistä, olivat varhaisia juutalaisia tekstejä toisen temppelin kaudella. Näissä kirjoituksissa ei ole käsitystä siitä, että synti on luontainen yksilölle tai että se välittyy hedelmöittymisessä vanhemmilta lapsille.

Sen sijaan Aadamia pidetään suurelta osin sankarillisena hahmona ja ensimmäisenä patriarkkana. Näkemyksissä synnin alkamisesta kiinnitetään enemmän huomiota Kainin tarinoihin tai mainintoihin Jumalan pojista 1. Moos. 6 luvussa. Perisyntiopin puuttumisesta huolimatta 1. vuosisadalle tultaessa joukossa juutalaisia tekstejä käsitellään Adamin ja Eevan rooleja ja Eevaa ensimmäisenä synnin tekijänä.

Myös Uuden testamentin evankeliumeissa on vain vihjauksia ihmisen lankeemuksen ja yleismaailmallisen synnin käsityksestä. Opin tärkein raamatullinen perustelu löytyy apostoli Paavalin kirjoituksista ja erityisesti Roomalaiskirjeen 5: 12–19: stä, vaikeasta kohdasta, jossa Paavali luo rinnakkaisuuden Aadamin ja Kristuksen välillä. Paavali toteaa, että vaikka synti ja kuolema tulivat maailmaan Aadamin kautta, armo ja iankaikkinen elämä on tullut runsaammin Kristuksen kautta.

Mutta tuokaan varsin ylimalkainen Roomalaiskirjeen kohta ei puhu mitään synnin periytymisestä vanhemmilta heidän lapsilleen eikä kuvaile mitään mekanismia, millä se voisi edes tapahtua (hankitut ominaisuudet eivät periydy geeneissä). Sitä paitsi Augustinuksen perisyntiopin ensisijainen muotoilu perustui Roomalaiskirjeen 5:12 virheelliseen käännökseen. Paavali käyttää paljon samaa kieltä, jota on myös 4 Esrassa ja 2 Barukissa, kuten Aadamin ja kuoleman yhdistäminen. Paavali korostaa myös ihmisen henkilökohtaista vastuuta synnistään, kun hän kuvailee kuoleman hallitsevan kaikkia "koska kaikki ovat tehneet syntiä" (Roomalaisille 5:12).

Tämä oppi on jo pitkään ollut edellytys kristilliselle ymmärrykselle Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja sovituksen merkityksestä, ja kirkkoisä Augustinus julisti sitä erityisesti lännessä. Huolimatta sen merkityksestä Jeesuksen uhrin ymmärtämiselle ja motivaationa lapsikasteen harjoittamisessa joissakin kirkoissa, perisyntioppi on minimoitu merkitykseltään Euroopassa valistusajan jälkeen. 

Itse asiassa ajatusta siitä, että pelastus on välttämätöntä alkuperäisen synnin yleismaailmallisen tahran vuoksi, ei enää hyväksy monissa kristillisissä suuntauksissa ja tulkinnoissa. Erityisesti niiden kristittyjen keskuudessa, jotka pitävät kertomusta Adamista ja Eevasta vähemmän tosiasiana ja enemmän metaforina Jumalan ja ihmiskunnan suhteesta.

Monet nykyiset Raamatun tutkijat ovat kyseenalaistaneet tämän perinteisen käsityksen ihmisten ja synnin alkuperästä, muun muassa James Barr, Claus Westermann ja Peter Enns.

Moderneilla tutkijoilla on yksimielisyys, että Eedenin kertomus on myytti, jonka tarkoituksena on sanoa jotain ihmiskunnasta yleensä, eikä sen ole tarkoitus olla historiallinen kertomus jostain kirjaimellisesti tapahtuneesta asiasta.

On siis todettava, että roomalaiskatolisuudessa ja eräissä muissa tunnustuskunnissa esiintyvä perisyntioppi on ilman päteviä raamatullisia perusteita, eivätkä kyseisen opin puolustukseksi tarjotut tekstit Raamatussa todellisuudessa puhu mitään perisyntiopista. Ei myöskään esimerkiksi Psalmi 51, jossa idea on, että Psalmin kirjoittajan oma syntymä perustui haureuteen eli siihen syntiin, että hänen äitinsä oli tehnyt aviorikoksen. Puhe ei ole mistään synnin periytymisestä lapselle hedelmöityksessä.

Yrittäjän päivä 

Tänään on yrittäjän päivä ja kyllä yrittäjät päivänsä ansaitsevat. Jos ei ole yrityksiä, ei ole työpaikkoja, eikä yhteiskunta saa verotuloja, joilla kustannetaan ne julkiset palvelut ja tulonsiirrot. 

Tarvitaan sen tähden yritysystävällistä politiikkaa suotuisien puitteiden luomiseksi yritystoiminnalle ja yrityksien menestymiselle, että ne voivat työllistää, investoida ja tehdä tuotekehitystyötäkin.

Vasemmisto ja vihreätkin ovat kyllä vaatimassa kärkkäästi, että mitään ei saa leikata ja he visioivat rahallisista korotuksista sinne ja tuonne milloin mihinkin kohtaan valtion budjettia, mutta heitä ei tunnu kiinnostavan se, mistä ne rahat oikein otetaan. 

Jo nykyisen hallituksen, kuten seuraavienkin hallituksien, pitäisi kuitenkin keskittyä ensin tuottamaan se kakku, jotta voisi löytyä jotain jaettavaa. Eli pitää keskittyä talouskasvun aikaansaamiseen (tosin valtion keinot siihen ovat rajallisia) ja työllisyyden parantamiseen. Ellei työllisyysaste nouse aidosti ja runsaasti ja jos talous ei kasva, on koko tämän nykyisen hyvinvointivaltion rahoitusperusta nopeasti murenemassa ja luhistumassa. Ei näin voi jatkua enää kauan.

Ja jos valtion ja kuntien talouden perusta murenee, se vaikuttaa kaikkeen. Ei ole varaa poliisien määrän lisäämiseen, tieverkoston kunnossapito rapautuu, ei voida tarjota nykyisiä terveydenhoidon palveluita, saati nykyisenlaisia sosiaalisia tulonsiirtoja.

Joskus vasemmistoliitossakin näitä asioita tajuttiin paremmin. Muuan vasemmistoliiton kansanedustaja aikoinaan muistutti, että köyhän paras ystävä on vahva valtiontalous.

Yrittäjien menestys on meidän kaikkien etu ja elinehto taloudellisesti.