sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Perisynti ei ole Raamatussa

Perisynti ei ole Raamatussa

Mikä on perisynti? Alkuperäinen synti eli perisynti on Augustinuksen kristillinen oppi, joka sanoo, että jokainen ihminen syntyy syntisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat syntyneet sisäänrakennetulla halulla tehdä pahoja asioita ja olla tottelemattomia Jumalalle. Se on tärkeä oppi roomalaiskatolisessa kirkossa.

Vaikka ihmiselämän olosuhteet – kärsiminen, kuolema ja yleismaailmallinen taipumus tehdä syntiä – on kerrottu 1. Mooseksen kirjan kertomuksissa Adamin lankeemuksesta, ei heprealainen Raamattu sano mitään synnin periytymisestä tai siirtymisestä jollain mystisellä tavalla koko ihmislajiin. Eli siitä, että kun vauva hedelmöittyy ja syntyy, hän jotenkin perii syntisyyden vanhemmiltaan.

Juutalaiset rabbit eivät myöskään ole yleensä lainkaan löytäneet Raamatustaan perisyntioppia, eivätkä he ole siihen uskoneet. Ensimmäiset juutalaiset kirjoitukset, joissa keskusteltiin Aadamin ja Eevan ensimmäisestä synnistä, olivat varhaisia juutalaisia tekstejä toisen temppelin kaudella. Näissä kirjoituksissa ei ole käsitystä siitä, että synti on luontainen yksilölle tai että se välittyy hedelmöittymisessä vanhemmilta lapsille.

Sen sijaan Aadamia pidetään suurelta osin sankarillisena hahmona ja ensimmäisenä patriarkkana. Näkemyksissä synnin alkamisesta kiinnitetään enemmän huomiota Kainin tarinoihin tai mainintoihin Jumalan pojista 1. Moos. 6 luvussa. Perisyntiopin puuttumisesta huolimatta 1. vuosisadalle tultaessa joukossa juutalaisia tekstejä käsitellään Adamin ja Eevan rooleja ja Eevaa ensimmäisenä synnin tekijänä.

Myös Uuden testamentin evankeliumeissa on vain vihjauksia ihmisen lankeemuksen ja yleismaailmallisen synnin käsityksestä. Opin tärkein raamatullinen perustelu löytyy apostoli Paavalin kirjoituksista ja erityisesti Roomalaiskirjeen 5: 12–19: stä, vaikeasta kohdasta, jossa Paavali luo rinnakkaisuuden Aadamin ja Kristuksen välillä. Paavali toteaa, että vaikka synti ja kuolema tulivat maailmaan Aadamin kautta, armo ja iankaikkinen elämä on tullut runsaammin Kristuksen kautta.

Mutta tuokaan varsin ylimalkainen Roomalaiskirjeen kohta ei puhu mitään synnin periytymisestä vanhemmilta heidän lapsilleen eikä kuvaile mitään mekanismia, millä se voisi edes tapahtua (hankitut ominaisuudet eivät periydy geeneissä). Sitä paitsi Augustinuksen perisyntiopin ensisijainen muotoilu perustui Roomalaiskirjeen 5:12 virheelliseen käännökseen. Paavali käyttää paljon samaa kieltä, jota on myös 4 Esrassa ja 2 Barukissa, kuten Aadamin ja kuoleman yhdistäminen. Paavali korostaa myös ihmisen henkilökohtaista vastuuta synnistään, kun hän kuvailee kuoleman hallitsevan kaikkia "koska kaikki ovat tehneet syntiä" (Roomalaisille 5:12).

Tämä oppi on jo pitkään ollut edellytys kristilliselle ymmärrykselle Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja sovituksen merkityksestä, ja kirkkoisä Augustinus julisti sitä erityisesti lännessä. Huolimatta sen merkityksestä Jeesuksen uhrin ymmärtämiselle ja motivaationa lapsikasteen harjoittamisessa joissakin kirkoissa, perisyntioppi on minimoitu merkitykseltään Euroopassa valistusajan jälkeen. 

Itse asiassa ajatusta siitä, että pelastus on välttämätöntä alkuperäisen synnin yleismaailmallisen tahran vuoksi, ei enää hyväksy monissa kristillisissä suuntauksissa ja tulkinnoissa. Erityisesti niiden kristittyjen keskuudessa, jotka pitävät kertomusta Adamista ja Eevasta vähemmän tosiasiana ja enemmän metaforina Jumalan ja ihmiskunnan suhteesta.

Monet nykyiset Raamatun tutkijat ovat kyseenalaistaneet tämän perinteisen käsityksen ihmisten ja synnin alkuperästä, muun muassa James Barr, Claus Westermann ja Peter Enns.

Moderneilla tutkijoilla on yksimielisyys, että Eedenin kertomus on myytti, jonka tarkoituksena on sanoa jotain ihmiskunnasta yleensä, eikä sen ole tarkoitus olla historiallinen kertomus jostain kirjaimellisesti tapahtuneesta asiasta.

On siis todettava, että roomalaiskatolisuudessa ja eräissä muissa tunnustuskunnissa esiintyvä perisyntioppi on ilman päteviä raamatullisia perusteita, eivätkä kyseisen opin puolustukseksi tarjotut tekstit Raamatussa todellisuudessa puhu mitään perisyntiopista. Ei myöskään esimerkiksi Psalmi 51, jossa idea on, että Psalmin kirjoittajan oma syntymä perustui haureuteen eli siihen syntiin, että hänen äitinsä oli tehnyt aviorikoksen. Puhe ei ole mistään synnin periytymisestä lapselle hedelmöityksessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit hyväksytään. Ei kuitenkaan mitään riidanhaastamista, käännyttämistä tai väittelyä väittelyn vuoksi. Ei tämä blogi ole mikään väittelyfoorumi.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.