Onko Raamatussa helvettiä?

Helvetti ja Raamattu on paljon väittelyitä ja intohimoja kirvoittava aihe. Eräässä FB-ryhmässä aiheesta on muutamankin kerran kiistelty ja arvosteltu mm. Kirkkoraamatussa olevia suomennoksia. Tarkastellaanpa asiaa sen tähden hieman.

On kiinnitetty huomiota siihenkin, että jo suomennoksien ja muidenkin käännöksien käsite "helvetti" olisi virheellinen ja epäraamatullinen, vieden tulkintaa helposti suuntaan, josta Raamatun kirjoittajat eivät puhuneet (väitteen mukaan siis). On totta, että Uuden testamentin alkutekstissä ei ole kreikan kielessä "helvettiä" merkitsevää sanaa, vaan alkutekstissä käytetty sana on gehenna. Ja Vanhan testamentin historiallisessa taustassa sanalla on selvä tietty merkitys, johon gehenna viittaa. Kyseessä oli siis Jerusalemin ulkopuolella oleva vastenmielinen paikka, jossa poltettiin ruumiita ja jätteitä ja siellä paloi jatkuvasti tuli, enemmän tai vähemmän. Tällä gehennalla ei ollut merkitystä, että kyseessä olisi ikuisesti tulessa tapahtuvan kiduttamisen paikka kuolleille ihmisille, vaan ruumiit paloivat minkä paloivat muuttuen tuhkaksi ja sitten niiden kohdalla palaminen päättyy. Ja uusia ruumiita ja jätteitä heitettiin sitten siihen tuleen palamaan tuhkaksi. 

Eli kyseessä oli pikemminkin lopullinen tuhoutuminen, kuin loputtomiin kestävä kiduttaminen liekeissä. Mikäli siis Uuden testamentin kirjoittajilla oli mielessään tämä tausta ja gehenna -sanan merkitys historiallisesti, on vaikea perustella käsitteen "helvetti" raamatullisuutta jonakin jumalattomien ihmisten ikuisesti kestävän piinaamisen rangaistuspaikkana - ainakaan tuon nimenomaisen sanan nojalla. Sitä paitsi Raamatussa on muitakin ilmauksia ja kuvia epäuskoisten rangaistuksesta kuin vain se sana gehenna.

Niinpä tuossa ei vielä ole kaikki aiheesta Raamattu ja helvetti.

Todellisuudessa, kuten eksegetiikassa on huomattu, uskomukset lopun aikojen toteutumisen tavasta sekä jumalattomien kohtaloista ovat olleet monimuotoisempia kuin mitä aiemmin on ajateltu ja Raamatun kirjoittajien tulkinnoissa on ollut raamatullisenakin aikana paljon vaihtelua. Mitä tulee apostoli Paavalin käsityksiin niin todennäköisesti Paavali opetti, että jumalattomat vain tuhoutuvat ja lakkaavat olemasta. Ei Paavali mistään ikuisesta piinahelvetistä ainakaan koskaan kirjoittanut aitoina pidetyissä kirjeissään. Olisi kuitenkin virheellistä koettaa lukea koko Raamattua Paavalin käsityksen kautta ja koettaa runnoa kaikki Raamatun eskatologinen opetus tuohon muottiin, sillä se ei tee oikeutta Raamatun eri kirjoille ja niiden teologioille. Tosin Johanneksen evankeliumissakin on nähtävästi kyse epäuskoisten tuhoutumisesta, annihilaatiosta, eikä piinahelvetistä. Mutta Ilmestyskirjan teologia on täysin toisenlainen ja Ilmestyskirjan tekijä on joku muu Johannes kuin evankeliumin tuntematon tekijä.

Sen sijaan synoptisissa evankeliumeissa, Matteuksella ja Markuksella, jumalattomien kohtalo näyttåä olevan ikuisesti kestävä rankaiseminen ja piina, jota kuvaillaan eri tavoin noissa evankeliumeissa. Mainittakoon erityisesti vaikkapa Mark. 9:43. Mutta Markuksen evankeliumissakin esiintyy joko rinnakkain kahta erilaista näkemystä jumalattomien kohtalosta. Tai jos ei ole kahta eri käsitystä niin sitten myöhemmin lisätyssä Mark.16:16 oleva tuomitseminen / "tuhoutuminen" on ymmärrettävä kuten kirkkoraamattu sen kääntää - kadotukseen joutumiseksi eli jonkinlaiseen helvettiin. Siis koko Mark. 16:9-20 on myöhempi lisäys alkuperäiseen evankeliumiin.

On totta, että alkutekstissä 16:16 ei ole sanaa kadotus saati helvetti, vaan ainoastaan verbi "tuomitaan". Ilmeisesti siis tässä myöhemmässä lisäyksessä Markukseen kannatetaan epäuskoisten tuhoutumista aikana, jolloin kirkon teologia epäuskoisten kohtalosta oli jo menossa kohti uskoa ikuisesta tulihelvetistä, jossa piina ei lopu koskaan. Jos tämä seikka huomioidaan niin silloin Kirkkoraamatun käännös "tuomitaan kadotukseen" ei välttämättä olekaan virheellinen eikä perusteeton. 

Huomattakoon kuitenkin, että Mark.16:16 on verbi κατακριθήσεται ja se on oikeudellinen termi. Kuten tohtori Morison totuudenmukaisesti sanoo, "se ei määrittele sinänsä mitään, mikä koskee kestettävän rangaistuksen luonnetta, astetta tai laajuutta."  

Varsinkin Matteuksen evankeliumissa luvussa 25 (viimeinen tuomio tai ns. kansojen tuomio aikojen lopulla) opettaa varsin yksiselitteisesti teologiaa, jossa vääryydentekijät tuomitaan ikuisesti kestävään rangaistukseen ja piinaan. Ei tuohon lukuun saa juntattua paavalilaista annihilaatiota, tuhoutumista, millään konstilla. Muitakin tekstejä on Matteuksella, mihin sopii luontevimmin tulkinta ikuisesta rangaistuksesta tietoisessa olotilassa.

Raamatussa on jumalattomien kohtalosta selvästi kaksi erilaista, toisilleen vastakkaista teologiaa. Eikä tämä ole edes ainoa asia, jossa Raamatussa on erilaisia näkemyksiä - ihan pelastusopissakin ja kristologiassa eli opissa Kristuksesta on erilaisia, eri suuntiin vieviä teologioita yksittäisissä Raamatun kirjoissa.

On siis täysin selvää ja riidatonta eksegeettisesti useissa teksteissä, että monet Raamatun kirjoittajat uskoivat jumalattomien rangaistuksen olevan ikuinen/päättymätön piina ja että usein sitä kuvataan juuri tulena - muita kielikuvia rangaistukselle on pimeyteen joutuminen ja itku, kauhu yms. Tuon teologian rinnalla elää silti ainakin Jesaja-apokalypsissa (Jes.26 luku) ja Paavalilla sekä Johanneksen evankeliumissa käsitys, jossa jumalattomien loppu on vain totaalinen olemassaolon loppu ja tuhoutuminen (annihilaatio). 

Evätkä nämä teologiat edes ole Raamatun ainoat tulkinnat tuonpuoleisuudesta. Raamatussa on näet niin, että tavallisesti ei olla niin kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, kuin siitä, mitä tapahtuu nykyajassa ja eläville ihmisille - uskoville ja uskottomille. 

Asioiden syistä

Varsinkin maailmankaikkeuden ja Jumalan olemassaolon syistä tai syiden puuttumisesta.

Monille asioille (etenkin monimutkaisille) voi olla useita syitä eikä vain yksi syy. Mutta kvanttimekaniikassa on tosiasia, että asioita vain tapahtuu ilman mitään erityistä syytä.

Jumalan kohdalla tehdään monesti kuitenkin poikkeus ja siirrytään kaksoisstandardeihin: materiaalisille asioille katsotaan olevan "syynsä", mutta Jumalan kohdalla tehdään poikkeama eli tapahtuu argumentointivirhe erityiskriteeri. Jumalalle ei nähdä syytä eikä Jumalaa selitetä muuten kuin että Jumala vain "on" ja hän on ihmiselle käsittämätön perimmältään (vaikka usein kyllä väitetään, että jotakin ihmiset voivat tietää ja käsittää Jumalasta esim. Jumalan inspiroimien kirjojen välityksellä). 

Mutta tällöinhän esim. ateisti voisi sanoa, että ei universumikaan tarvitse mitään erityistä syytä ja selitystä olemassaololleen, vaan maailmankaikkeus vain "on olemassa" raakana tosiasiana.

Jotkut voisivat sanoa, että Jumala onkin niin erilainen entiteetti, että ei Jumalaa voi "käsitellä" samoilla kriteereillä kuin aineellista todellisuutta, vaan tarvitaan nimen omaan toisenlaiset "kriteerit". Siihen voisi vastata, että mistä me sen Jumalan "omalajisuuden" tiedämme eli onko meillä jo jotain alkuperäistä, apriorista, tietoa siitä millainen Jumala on vaikka Jumalan olemassaolostakaan ei olla päästy varmuuteen (eikä siitä minkä Jumalan olemassaolosta: Zeus, Ukko, Jahve, Allah jne). Toki voidaan järkevästi olettaa, että Jumala, jos sellainen on, on hyvin suuressa määrin toisenlainen olento kuin vaikka ihminen. Tai mistäpä sitäkään tiedetään.

Mitä sitten maailmankaikkeuden syntyyn tulee niin epätarkkuusperiaatteen mukaan materiaa voi tulla tyhjästä jos "energian lainaus" maksetaan kuitenkin takaisin epämääräisyysajan puitteissa. Koko universumi on siis voinut syntyä tyhjästä, massaenergian kuplasta, jonka painovoimakentällä on ollut yhtä suuri määrä vastakkaista energiaa. Siten universumin kokonaisenergian määrä on nolla ja inflaatio on laajentanut sen pienen kuplan nykyään näkyväksi maailmankaikkeudeksi.

Kiista evoluutiosta ja luomisesta 

Evoluutio ja luominen - väittelyt sekä kiistat kristinuskoon ja Raamattuun liittyen. Tähän aiheeseen sisältyy todella vastakkaisia tulkintoja ja päätelmiä niin kristikunnan sisällä kuin toisaalta kristittyjen ja ei-teistien välillä. Näyttää siltä, että kysymykset Genesiksen kertomuksien kuvaamista ihmisen luomisesta, Aadamin ja Eevan historiallisuudesta / epähistoriallisuudesta ja kirjaimellisuudesta, sekä synnin ja kuoleman alkuperästä (sekä perisynnistä) ovat yksi hyvin merkittävä ongelmakohta ja väittelyn aihe. Ilmeisesti noissa asioissa ovat suurimmat kipupisteet keskustelussa evoluutiosta ja luomisesta. Lisäksi noissa liikutaan aivan kristillisen pelastususkon perusteissa ja lähtökohdissa. 

Ja siinä, miten ihmiskäsitys ymmärretään. Genesiksen papillisen luomiskertomuksen mukaanhan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mutta kristikunnan teologiassa ei ole yksimielistä käsitystä siitä, mitä tarkoittaa Jumalan kuvana oleminen.

Noissakin edellä mainitsemissani kaikissa asioissa on paljon avoimeksi, epävarmaksi, epätyydyttäväksi ja jännitteiseksi jäävää. Mutta sen ei tarvitse olla ongelma, johon kristillinen teismi kaatuu ja romahtaa. Onhan tieteenkin piirissä jännitteisyyttä ja avoimia ongelmia, joita ei ole vielä ratkaistu. Silti tieteessä asiantilaa siedetään ja suvaitaan, asioita tutkitaan ja pohditaan. Eräs tällainen suuren luokan ristiriita ja ongelmakohta on Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan välillä. Kumpikin noista on silti edelleen käypää tiedettä, sillä molemmille löytyy tukea tehdyissä tutkimuksissa. Silti jompaa kumpaa on korjattava tai kehitettävä jotain uutta. 

Miksei yhtälailla kristillisessä uskossakin voida tehdä samoin. Ja miksi juuri tänä ajan hetkenä meillä pitäisi olla tyhjentävät, valmiit ja ainoat oikeat vastaukset kaikkiin mahdollisiin ongelmiin ja kysymyksiin tieteessä ja kristinuskossa?

Windowsin ja Linuxin ohjelmat

On ollut ICT-foorumeilla paljon väittelyitä siitä, millaisia ovat sovellukset Windowsissa ja linuxdistroissa - ja siitä, saako ylipäätään Linuxille ns. oikeita ohjelmia. Oma kokemukseni on tällainen, käytettyäni kaikkia Windowseja versiosta 3.11 alkaen, poislukien Windows 8/8.1, sekä linuxdistroja parikymmentä vuotta. Windowsille on todella laaja ja monipuolinen valikoima sekä kaupallisia että ilmaisia ohjelmia, ja Linuxin puolella löytyy eri asioihin omia vastineitaan. Moni vastine Linuxissa on ihan kelvollinen verrattuna Windowsille tehtyihin samaa asiaa tekeviin ohjelmiin. Ainakin jos ajatellaan tavallista kotikäyttäjää.

Valitettavasti minun on todettava, että toisaalta linuxdistroissa kuten Ubuntussa on sovelluksia, joiden laatu ja toimivuus ovat peräti surkeita verrattuina Windowsilla oleviin kilpailijoihinsa. Kuten Ubuntussa valmiina oleva kalenterisovellus ja Joplin muistiinpano- ja päiväkirjasovellus. Sen sijaan Microsoftin vastaavanlaiset ohjelmat toimivat paljon paremmin ja ne tekevät sen, mitä lupaavatkin.

Ja pelaaminen on sitten oma juttunsa - suurin osa peleistä on vain Windowsille. Joten ei ole mikään ihme, että kotikäyttäjien ja yrittäjien tietokoneissa Linux on harvinainen, kun taas Windows dominoi niitä  markkinoita. Ja koska Windows on kauan ollut niin suosittu, sille kehitetään paljon sovelluksia ja laitteiden ajurituki on hyvä myös.

Palvelimet ja älylaitteet ovat kuitenkin eri asia käyttöjärjestelmien yleisyyden suhteen, niissä on tavallisesti jokin Linux-ytimeen perustuva käyttöjärjestelmä. Samoin monissa muissa laitetyypeissä. Windows on lähinnä tietokoneiden käyttöjärjestelmä, etenkin kun Microsoft lopetti älypuhelimien valmistamisen ja WindowsPhone- käyttöjärjestelmän kehittämisen.